Poiminta
Muistatko vielä, millainen ihminen olit, ennen kuin sinusta tuli vanhempi?  Kuva: iStockphoto.
Muistatko vielä, millainen ihminen olit, ennen kuin sinusta tuli vanhempi? Kuva: iStockphoto.

Tässä parhaat vinkit parisuhteen hoitoon ruuhkavuosina.

Ajattelitko etukäteen, että parisuhteesi tulee ilman muuta kestämään lasten syntymän ja perheen kasvun? Että perhemeno on koko ajan mahtavaa eikä pulmia ilmene? Hieno homma, jos näin on.

Aika moni meistä joutuu kuitenkin huomaamaan, että lasten myötä elämä mullistuu. Moni asia pitää ajatella uusiksi, eikä ongelmilta voi välttyä. Onneksi useimmat niistä ovat kuitenkin selvitettävissä.

Babble.com listaa parhaat vinkit parisuhteen hoitoon ruuhkavuosina. Näistä hyötyy koko perhe.

1. Ongelma: Apua, mihin raha katoaa?

Perheen kasvaminen käy kukkarolle. Päivähoito lohkaisee melkoisen summan kuukausibudjetista. Laadukas ruoka on hintavaa.

Jämäkästä perheautosta, johon koko poppoo mahtuu, saa pulittaa pitkän pennin, samoin kyllin suuresta kodista. Puhumattakaan lasten leireistä, harrastuksista, synttärikemuista ja lomamatkoista.

Pian alat ihmetellä, mihin rahasi oikeastaan katoavat.

Ratkaisu: Tee budjetti

Istukaa alas, puhukaa suoraan, kirjatkaa ylös tulot ja menot. Tämän merkitystä ei voi liioitella, usko pois.

2. Ongelma: Apua, emme ole koskaan kaksin!

Pitkän päivän jälkeen kun työt ja kotihommat on tehty ja lapset vihdoin saatu sänkyyn, tekisi mieli vain käpertyä villasukat jalassa Netflixin ääreen, eikö?

Olla rauhassa edes hetki ilman että kukaan nykii hihasta tai vaatii yhtään mitään. Kuhertelu siipan kanssa tuntuu toisarvoiselta, kun oikein väsyttää.

Ratkaisu: Järjestä aikaa

Suunnittele, organisoi, näe vaivaa aikuisten yhteisen ajan eteen. Järjestä välillä lastenhoitaja. On pariskuntia, jotka merkkaavat kahdenkeskiset hetket kalenteriin. Kuulostaa ehkä kahjolta, mutta toimii.

Pitäkää huoli, että aikuisilla on säännöllisesti yhteisiä, kivoja hetkiä.

3. Ongelma: Apua, seksi lopahti!

Älä panikoi, niin käy meistä useimmille. Synnytyksistä pitää saada toipua rauhassa, maitoa tursuavien rintojen, yövalvomisten ja kuivien limakalvojen kanssa kamppaillessa petipuuhat eivät juuri houkuttele.

Ratkaisu: Älä anna tilanteen pitkittyä

Vähitellen asiaan kannattaa palata. Seksin merkitystä parisuhteen liimana ei kannata aliarvioida.

4. Ongelma: Apua, en saa ikinä nukkua!

Muistatko sen ajan, kun sai koisata niin paljon kuin mieli teki, ihan koska huvitti? Sunnuntaiaamun löhöilyt, pikku päivätirsat, pötköttelyt pyjamassa läpi päivän, kun siltä tuntui?

Totuus kannattaa hyväksyä – täysi vapaus nukkua ei palaa enää ikinä. Olipa lapsesi sitten vauva, taapero, koululainen tai teini, hän valvottaa sinua tavalla tai toisella. Uni on perustarve, jonka puutteessa meistä tulee äreitä, kärsimättömiä ja hajamielisiä. Olo on kaikkea muuta kuin lemmekäs.

Ratkaisu: Nukkukaa vuorotellen

Systeemin laatiminen kannattaa. Esimerkiksi: toinen saa nukkua lauantaiaamuna, toinen sunnuntaina. Tai toinen vie lapset ulos, toinen ottaa sillä välin päikkärit. Niin tai näin, tärkeintä on, että kumpikin tiedostaa levon merkityksen itselle ja toiselle. Ja tajuaa, ettei puolisoni oikeasti ole tuo kiukkuinen monsteri, joksi krooninen unenpuute hänet muuttaa.

5. Ongelma: Apua, teen kaikki kotityöt!

Ei ihme, että tämä rassaa. Lapset lisäävät kotihommien määrää, ja usein käy niin, että kuorma kasautuu kotona enemmän olevan vanhemman – usein äidin – harteille.

Ratkaisu: Jakakaa ne

Onko toisella pidemmät työpäivät kodin ulkopuolella? Ylitöitä ja kiireellisiä projekteja? Ihan sama – kotityöt kannattaa silti jakaa oikeudenmukaisesti.

Tämä lisää rentoutta, hyvää fiilistä ja yhdessä tekemisen tunnetta parisuhteessa. Puhukaa asiat rauhassa halki, ilman riitaa tai syyttelyä. Tehkää systeemi ja noudattakaa sitä. Myös rimaa kannattaa ehkä laskea. Lapsiperheessä harvoin mikään on ihan tip top.

6. Ongelma: Apua, olemme vanhempina ihan erilaisia!

Toinen antaa loputtomasti ruutuaikaa ja ostelee karkkia ja limua pitkin viikkoa? Viis veisaa elokuvien tai pelien ikärajoista tai unohtaa lasten hampaiden pesut joka ilta? Tästäkös riita syntyy.

Ratkaisu: Tehkää kompromisseja

Koeta ajatella, ettei toisen tyyli ole kaikessa huonompi kuin omasi, se on vain erilainen. Valitse ne asiat, joista kannattaa vääntää, koeta kestää ne, jotka ovat harmittomia. Yhteisten lasten kasvatus on myös kompromissien tekoa.

7. Ongelma: Apua, olen hukannut itseni!

Muistatko vielä, millainen ihminen olit, ennen kuin sinusta tuli vanhempi? Mistä pidit, mitä arvostit, kuinka usein näit ystäviäsi? Lasten tuoma elämänmuutos on niin suuri, että minuus voi jäädä sen varjoon. Useimmat vanhemmat miettivät tätä pulmaa joskus.

Ratkaisu: Pidä huolta sinusta

Vaikka olet nyt vanhempi, sinulla on oikeus olla sinä, edes hetkittäin. Anna itsellesi lapsivapaata aikaa. Liiku, näe ystäviä, ulkoile, lue kirjaa. Kun vastuut on jaettu oikeudenmukaisesti, tämän pitäisi olla molemmille vanhemmille mahdollista.

Asian merkitystä ei voi vähätellä. Vanhemman jaksaminen ja hyvä fiilis heijastuu koko perheen elämään. 

Mykkäkoulu voi olla tapa rauhoittaa riitaa, jos ei osaa käsitellä sitä, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä neljä vuotta. Riidellessä meistä kumpikaan ei oikein osaa selvittää asiaa, vaan keskustelu vain pahentaa tilannetta. Lähes joka kerta minä olen se, joka aloittaa keskustelun riidan jälkeen. Menen keskustelemaan vasta kun olen kunnolla rauhoittunut ja mieleni on hyvä. Alkuun keskustelu sujuu hyvin, mutta todella nopeasti mieheni hyökkää vastaan ja ottaa kaiken sanomani syytöksinä.

Kiinnitän todella paljon huomiota siihen, miten puhun hänelle etten vaan vahingossakaan loukkaisi häntä. Olen yrittänyt lukea mm. Väestöliiton sivuilta rakentavasta riitelystä ja koitan parhaani mukaan toimia neuvojen mukaan. Olen epätoivoinen, koska tuntuu, että vaikka kuinka yritän, niin kaikki menee silti vikaan.

Olen aikaisemmin ollut todella huono puhumaan tunteista, mutta mieheni kanssa olen voinut olla täysin avoin. Joskus kun olemme riidelleet ja olen kokenut tulleeni loukatuksi, olen vain päättänyt, että odotan, kunnes mies tulee juttelemaan. Kuitenkin yleensä minä aloitan keskustelun. Pisimmillään mykkäkoulua on kestänyt viikon. Se on itselleni ja varmasti myös miehelleni henkisesti todella kuluttavaa. Mitä vielä voin tehdä?

Kiitos kysymyksestäsi, jossa on kuvaat hyvin melko tavallisen riitatilanteen. Hienoa, että olet osaltasi yrittänyt saada muutosta samana pysyvään riidan kaavaan eli negatiiviseen kehäänne etsimällä tietoa rakentavasta riitelystä. Huolimatta yrityksistäsi toimia oikein koet jonkin menevän kuitenkin vikaan. Rauhallisessa mielentilassa ymmärrämme hyvin, miten riidoissa pitäisi käyttäytyä, mutta kun kiihtymyksen tunteet ottavat vallan järkevät ohjeet usein katoavat mielestä. Riitelyn taitoja opiskelleena tiedätkin, että keskustelualoite on tehokkain silloin, kun on rauhallinen. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla hyvillä mielin, koska pahoilla mielin olevan eli surullisen puolison keskustelualoite on monin kerroin helpompaa ottaa vastaan kuin turhautuneen ja kiukkuisen. Jos miehesi hämmentyy surullisuudestasi tai ei muuten reagoi sinun toivomallasi tavalla, älä luovuta, vaan yritä uudelleen. Voi hyvin olla, että hän tarttuu asiaan vähän viiveellä. 

Ihmisten välillä on eroa siinä, kuinka herkästi syyllistymme toisten kritiikistä.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehesi kuvaus tilanteen kulusta. Kärsiiköhän hän tilanteesta yhtä paljon kuin sinä? Kerrot hänen kokevan kaiken syytöksinä. Ihmisten välillä on eroa siinä, kuinka herkästi syyllistymme toisen kritiikistä. Muistuttaakohan tilanne häntä jostain aiemmasta teidän välillänne entisissä suhteissa tai lapsuudenkodissa? Kun hän pitää mykkäkoulua, tiedätkö mistä hän tarkalleen on loukkaantunut? Saako hänet jotenkin lepyteltyä? Ymmärrän, että on turhauttavaa olla aina aloitteellisempi osapuoli keskusteluissa. Pääasia kuitenkin on, että jompikumpi tekee aloitteen keskusteluun.

Kerrot, että olet aiemmin ollut huono puhumaan tunteistasi, mutta voit miehesi kanssa olla täysin avoin. Se on hienoa, se kertoo luottamuksesta parisuhteessanne. Onkohan hänen helppo avautua sinulle? Voi olla, että sinulle keskustelu on helpompaa, olet ehkä siihen pystyvämpi kuin miehesi. Jos hän kokee olevansa huono vaikeista asioista keskustelija, hän todennäköisesti välttää jälkikeskusteluja riidasta. Mykkäkoulun aikana hän ehkä haluaisi lopettaa sen, mutta ei tiedä miten. Aika saa hänet tavallaan unohtamaan tai siirtämään syrjään kurjan tapahtuman ja silloin hänelle on hyvin sopivaa pyytää anteeksi ja jatkaa eteenpäin. Voi olla, että asiat eivät jää hänen mieleensä pyörimään kuten sinun, loukkauksista toipumiskyvyssäkin me kaikki olemme erilaisia.

Koska emme täysin tunne toistemme haavoja aiemmasta elämästä, emme voi tietää, mihin satumme sohaisemaan.

On hyvä, että pyydätte anteeksi. Joitain asioita joutuu pahoittelemaan monta kertaa. Toiset loukkaukset osuvat syvemmälle kuin toiset. Koska emme täysin tunne toistemme haavoja aiemmasta elämästä, emme voi tietää mihin satumme sohaisemaan. Kun saamme kuulla toiselle aroista kohdista rauhallisen syväluotaavan keskustelun avulla, se todennäköisesti muuttaa toimintaamme uudessa riidassa. Kysymyksestäsi ei ilmene kuinka kauan riitelynne on noudattanut samaa muuttumatonta kaavaa. Jos olette taistelleet kehällä jo sietämättömän pitkään ja haluatte olla yhdessä, suosittelen lämpimästi pariterapiaa. Rauhallisen mukavaa syksyä teille!    


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oman elämän rajoittaminen on päättymätön tie, jolle ei pidä koskaan lähteä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme seurustelleet puolisoni kanssa nyt vuoden verran. Tavatessamme olin eroamassa pitkästä parisuhteesta, jossa olin juuri saanut juuri kuulla tulleeni petetyksi. 

Nykyisen puolisoni kanssa seurustelimme jo nuorina. Vuosien aikana olemme kyselleet silloin tällöin kuulumisia, mutta välissä on saattanut kulua monta vuotta. Olemme puhuneet, että kumpikaan ei ollut kunnolla unohtanut toista.

Puolisoni entinen on pettänyt häntä useasti, ja puolisoni on kokenut, että hän ei ole ollut riittävä entiselle puolisolleen. Heillä on suhteestaan kaksi lasta, jotka ovat osittain pitäneet huonoa parisuhdetta pystyssä, vaikka pettäminen on jatkunut lasten jälkeenkin. Jo suhteemme alkuaikoina huomasin, että puolisoni tarkkailee ja kontrolloi kaikkea tekemisiäni. Ajan kanssa tämä on mennyt todella pahaksi. Olemme puhuneet asiasta, ja hän pelkää, että teen samoin kuin hänen entinen puolisonsa ja ajattelee, että ei ole minullekaan tarpeeksi riittävä. Mitkään tekoni tai sanani eivät tunnu muuttavan hänen ajatuksiaan. Hän on myös hyvin kriittinen entistä puolisoani kohtaan ja sitä, että pidämme satunnaisesti yhteyttä, kun hoidamme pakollisia yhteisiä asioita. Hän kuvittelee, että kaikki se yhteydenpito tarkoittaa sitä, että haluan palata entiseni kanssa yhteen tai ainakin niin, että entinen puolisoni kaipaa minua. Itse tiedän, että en halua takaisin suhteeseen. Olen sanonut puolisolleni, että mitä sitten vaikka entiseni kaipaisi minua. Ei hän yksin sille asialle pysty mitään tekemään.

Puolisoni on käynyt terapiassa. En tiedä luotanko siihen, että se auttaa. Haluaisinkin tietää, miten voisin omalla käytökselläni vielä enemmän näyttää puolisolleni, että hän riittää juuri tuollaisena ja että en ole samanlainen kuin hänen entisensä.

Alamme olla tilanteeseen todella väsyneitä. Emme kuitenkaan halua luovuttaa. Olen sanonut monta kertaa, että jos en olisi tosissani tässä suhteessa, en kestäisi turhia epäilyjä ja syytöksiä.

Kerrot, että teillä on vuoden ikäinen parisuhde, jota varjostaa mustasukkaisuus. Selitys puolisosi mustasukkaisuudelle löytyy hänen menneisyydestään. Kun on tullut toistuvasti petetyksi, se jättää syvät haavat. Sen jälkeen saattaa mennä pitkän aikaa ennen kuin uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen. Joskus mustasukkaisuuden juuret voivat ulottua pitkälle lapsuuteen asti. Jos ihminen ei ole lapsuudessaan saanut riittävästi rakkautta, huomiota ja hyväksyntää, siitä voi seurata, ettei oikein koskaan kykene vakuuttumaan, että on riittävä. Se tekee olon turvattomaksi. On hyvä, että puolisosi on hakeutunut terapiaan. Mutta olet myös oikeassa siinä, että usein vie aikaa, ennen kuin terapia alkaa vaikuttaa. Siksi on hyvä miettiä, miten pärjäätte yhteisen elämän tilanteissa.

Mustasukkaisuudessa ei ole kyse siitä, että toinen olisi epäluotettava.

Mustasukkaisuus on hyvin kivuliasta sekä asianomaiselle itselleen että puolisolle. Mustasukkaisuuden kanssa pärjää parhaiten, jos sitä kokeva pystyy myöntämään, että kyse on hänen ongelmastaan. Kyse ei ole siitä, että toinen olisi epäluotettava, vaan että itsellä on vaikea luottaa.

Teillä on hyvin tuore parisuhde. Vaikka kerrot, että olette nuoruudessanne seurustelleet ja silloin tällöin pitäneet yhteyttäkin, niin silti olette yhteisessä elämässänne alkumetreillä. Parisuhteiden alkuvaiheisiin liittyy lähes aina turvattomuutta ja epävarmuutta kaiken ihanan rakastumisen keskelläkin. Löydämmekö yhteisen elämän, kestääkö suhteemme? Miten pärjäämme sen kanssa, että kummallakin on oma parisuhdehistoria ja entiset elämät? Kerrot myös, että entinen parisuhteesi päättyi miehesi uskottomuuteen, juuri kun olitte tavanneet nykyisen puolisosi kanssa. Sinulla on siis itselläsikin kesken oma erosi ja siihen johtaneiden asioiden prosessointi. Vaikka sanot, että et kaipaa takaisin entiseen suhteeseen, niin siitä huolimatta eroon sopeutuminen vie aina aikaa. Yksi vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika erosta toipumiseen. Nämäkin kaikki asiat osaltaan saattavat lisätä puolisosi turvattomuuden tunnetta ja mustasukkaista käyttäytymistä. Siksi voisi olla hyvä todeta yhdessä, että tässä vaiheessa suhdettanne on vielä ymmärrettävästi paljon turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä. 

Toisen käyttäytymisen kontrollointi johtaa vain syvemmälle mustasukkaisuuteen.

On myös tärkeää, että löydätte hyviä tapoja pärjätä näiden turvattomuuden tunteiden kanssa. Asioista ja tilanteista riiteleminen ovat huonoja tapoja, sillä ne lisäävät entisestään turvattomuuden tunnetta. Toisen käyttäytymisen tarkkaileminen ja kontrolloiminen ovat myös huonoja tapoja ja johtavat paria vain syvemmälle mustasukkaisuuteen. Toisen osapuolen pitäisi voida elää mahdollisimman normaalia elämää, johon kuuluvat normaalit omat menot ja ystävät. Oman elämänsä rajoittaminen niin, että toinen ei tulisi mustasukkaiseksi, on myös päättymätön tie. Sille ei pidä koskaan lähteä.

Kirjoitat koskettavasti siitä, että haluat omalta osaltasi olla hyvä ja turvallinen puoliso, koska suhteenne on sinulle tärkeä. Että et halua satuttaa puolisoasi kuten häntä on aiemmassa elämässään satutettu. Tämä asenteesi välittyy varmasti hänelle jo sinällään tuoden turvallisuutta ja luottamusta.


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.