Kehtaatko tunnustaa tuoreelle kumppanille, kuinka monen kanssa olet ollut intiimissä kanssakäymisessä?

Vauva.fi:n Aihe vapaa -palstan keskustelijat pohtivat, kuinka monta seksikumppania on yhdelle ihmiselle sopivasti.

Enempi parempi

”En huolisi ikinä 1–2 kumppanin kanssa ollutta naista. Kokemuksesta miehenä voin sanoa, että ovat liian varauksellisia muissakin asioissa ja seksi on tylsää.”

”Kunhan tauteja ei ole, niin all goes! Ei mua edes kiinnosta tietää naisen kumppanien määrää, mutta sukupuolitautitestit haluan nähdä kirjallisena.”

”Jos mies kertoisi hänellä olleen vaikka yli 20 kumppania sängyssä, niin odottaisin häneltä jo aika hyvää asiantuntemusta naisen kanssa toimimisesta. Jos sanat olisivat suuremmat kuin taidot, olisin erittäin pettynyt.”

”Lopetin laskemisen jo ajat sitten mutta sanoisin, että yli 50 sänkykumppania on kokeiltu! Olen 37-vuotias lääkäri, yhden lapsen äiti ja vaimo. Olen harrastanut paljon seksiä, koska pidän siitä.”

”Ei se järvi soutamalla kulu."

Ei kuulu muille

”Saa olla niin monta kuin haluaa! Daa?”

”Ei tuollaisia asioita muille kerrota. En ole ikinä kertonut kellekään miehelle enkä naiselle, monenko kanssa olen ollut sängyssä.”

”Kysyttekö todella uudelta kumppaniltanne, monta seksisuhdetta kenelläkin on ollut? Itse olen kohta viisikymppinen ja 20 vuotta parisuhteessa ollut. Kummallakin on ollut oma elämä, mutta me ei me nyt sentään olla kyselty, monenko kanssa olet ollut.”

Vähempi riittää

”Kevytkenkäisiä ovat kaikki yhden yön juttujen harrastajat tai ensimmäisellä tapaamisella sänkyyn menevät. Kolme kumppania riittänee normaalille noin 80 vuotta elävälle ihmiselle. Yksi opiskeluajan poikaystävä, yksi lapsien isä ja yksi vanhuusajan toveri.”

”Mun lisäksi yksikin on jo yleensä liikaa.”

”Max 5 olisi parempi nuorelta naiselta.”

”Sata eri kumppania on aika reipas summa kenelle vaan, en kovasti kehua retostaisi tällä summalla, oli mies tai nainen.”

Kaunistelu kannattaa

”Itselläni on ollut yli 20 kumppania mutta miehille tosiaan pitää sanoa, että on ollut kymmenisen kumppania. Olen 35-vuotias.” 

”Itsellä ei ole kovin montaa kumppania ollut, mutta siitäkin määrästä otan tarvittaessa puolet pois.”

”Helppo se on niiden päteä, jotka ovat teinistä asti seurustelleet aviomiestensä kanssa. Elin vuosia sinkkuna ja olin joskus yksinäinen. 12 miestä ja jollain tapaa kuitenkin häpeän sitä. Kun sitä on kysytty, olen puolittanut lukeman. En tiedä miksi.”

”Itselläni on ollut kumppaneita 5 vuodessa 37. Viidestä vuodesta 2,5 v yhden kumppanin kanssa. Enpä kadu, mutta en kyllä kertoisikaan oikeaa lukua jos kysyttäisiin.”

Se oikea on tarpeeksi

”Itselläni on tähän asti ollut vain yksi ja niin on omalla miehellänikin. Aloimme seurustelemaan 17-vuotiaina. Kannan ylpeänä lukuani.”

”Olen vain mieheni kanssa ollut, mutta tylsä ja väritön en missään nimessä ole, varautunut nyt kaikista vähiten. Asiat nyt vain sattumalta menivät niin, että 'vain' yhden kanssa olen ollut, eikä tosiaan aina samalla kaavalla.”

Ei tuomita muita, kiitos

”Lopettakaahan se jatkuva arvostelu. Tuomitkaa ihminen vain, jos hän on tehnyt pahaa muille.”

”Miehenä ajattelen, että seksikumppanien lukumäärä naisella voi olla sama kuin miehelläkin, 1 tai 20, ehkä 50, riippuen miten elämä on mennyt. Koska seksi on jokaisen kanssa erilaista niin merkityksellistä on nykyhetki ja hän, jonka kanssa on nyt.”

Lue lisää

Jätin hyvän miehen, sain vauhtia ja vaaraa

Vauva tuli - hyvästi parisuhde ja seksi?

Ex-kumppani vainoaa netissä - puhelimessa vakoiluohjelmia, tileille tunkeuduttu

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Vierailija

Naiset kertovat: Mene ”saunomaan” ja 4 muuta keinoa, miten seksi pikkulapsiperheessä onnistuu varmimmin

Meillä on neljä lasta, nyt jo koululaisia ja teini-ikäisiä. Heidän ollessaan pieniä harrastimme mm. naapureiden kanssa "vaihtokauppoja" eli lähetimme lapset naapuriin tai he omansa vastavuoroisesti meille. Siinä tunnissa jolloin vauva ja taapero päiväunilla sekä isot lapset naapurissa ehti nauttia vähän pidemmälläkin kaavalla. Toinen suosikki oli viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Lapset istuivat kuin nakutettuna television äärellä puolisen tuntia. Siinä hiljaa peiton alla lusikka-asennossa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.