Kehtaatko tunnustaa tuoreelle kumppanille, kuinka monen kanssa olet ollut intiimissä kanssakäymisessä?

Vauva.fi:n Aihe vapaa -palstan keskustelijat pohtivat, kuinka monta seksikumppania on yhdelle ihmiselle sopivasti.

Enempi parempi

”En huolisi ikinä 1–2 kumppanin kanssa ollutta naista. Kokemuksesta miehenä voin sanoa, että ovat liian varauksellisia muissakin asioissa ja seksi on tylsää.”

”Kunhan tauteja ei ole, niin all goes! Ei mua edes kiinnosta tietää naisen kumppanien määrää, mutta sukupuolitautitestit haluan nähdä kirjallisena.”

”Jos mies kertoisi hänellä olleen vaikka yli 20 kumppania sängyssä, niin odottaisin häneltä jo aika hyvää asiantuntemusta naisen kanssa toimimisesta. Jos sanat olisivat suuremmat kuin taidot, olisin erittäin pettynyt.”

”Lopetin laskemisen jo ajat sitten mutta sanoisin, että yli 50 sänkykumppania on kokeiltu! Olen 37-vuotias lääkäri, yhden lapsen äiti ja vaimo. Olen harrastanut paljon seksiä, koska pidän siitä.”

”Ei se järvi soutamalla kulu."

Ei kuulu muille

”Saa olla niin monta kuin haluaa! Daa?”

”Ei tuollaisia asioita muille kerrota. En ole ikinä kertonut kellekään miehelle enkä naiselle, monenko kanssa olen ollut sängyssä.”

”Kysyttekö todella uudelta kumppaniltanne, monta seksisuhdetta kenelläkin on ollut? Itse olen kohta viisikymppinen ja 20 vuotta parisuhteessa ollut. Kummallakin on ollut oma elämä, mutta me ei me nyt sentään olla kyselty, monenko kanssa olet ollut.”

Vähempi riittää

”Kevytkenkäisiä ovat kaikki yhden yön juttujen harrastajat tai ensimmäisellä tapaamisella sänkyyn menevät. Kolme kumppania riittänee normaalille noin 80 vuotta elävälle ihmiselle. Yksi opiskeluajan poikaystävä, yksi lapsien isä ja yksi vanhuusajan toveri.”

”Mun lisäksi yksikin on jo yleensä liikaa.”

”Max 5 olisi parempi nuorelta naiselta.”

”Sata eri kumppania on aika reipas summa kenelle vaan, en kovasti kehua retostaisi tällä summalla, oli mies tai nainen.”

Kaunistelu kannattaa

”Itselläni on ollut yli 20 kumppania mutta miehille tosiaan pitää sanoa, että on ollut kymmenisen kumppania. Olen 35-vuotias.” 

”Itsellä ei ole kovin montaa kumppania ollut, mutta siitäkin määrästä otan tarvittaessa puolet pois.”

”Helppo se on niiden päteä, jotka ovat teinistä asti seurustelleet aviomiestensä kanssa. Elin vuosia sinkkuna ja olin joskus yksinäinen. 12 miestä ja jollain tapaa kuitenkin häpeän sitä. Kun sitä on kysytty, olen puolittanut lukeman. En tiedä miksi.”

”Itselläni on ollut kumppaneita 5 vuodessa 37. Viidestä vuodesta 2,5 v yhden kumppanin kanssa. Enpä kadu, mutta en kyllä kertoisikaan oikeaa lukua jos kysyttäisiin.”

Se oikea on tarpeeksi

”Itselläni on tähän asti ollut vain yksi ja niin on omalla miehellänikin. Aloimme seurustelemaan 17-vuotiaina. Kannan ylpeänä lukuani.”

”Olen vain mieheni kanssa ollut, mutta tylsä ja väritön en missään nimessä ole, varautunut nyt kaikista vähiten. Asiat nyt vain sattumalta menivät niin, että 'vain' yhden kanssa olen ollut, eikä tosiaan aina samalla kaavalla.”

Ei tuomita muita, kiitos

”Lopettakaahan se jatkuva arvostelu. Tuomitkaa ihminen vain, jos hän on tehnyt pahaa muille.”

”Miehenä ajattelen, että seksikumppanien lukumäärä naisella voi olla sama kuin miehelläkin, 1 tai 20, ehkä 50, riippuen miten elämä on mennyt. Koska seksi on jokaisen kanssa erilaista niin merkityksellistä on nykyhetki ja hän, jonka kanssa on nyt.”

Lue lisää

Jätin hyvän miehen, sain vauhtia ja vaaraa

Vauva tuli - hyvästi parisuhde ja seksi?

Ex-kumppani vainoaa netissä - puhelimessa vakoiluohjelmia, tileille tunkeuduttu

Suhteessa on oleellista ymmärtää, mikä johtuu itsestä, mikä puolisosta, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Minusta tuntuu, että olen täysin pattitilanteessa parisuhteeni kanssa. Samat ongelmat toistuvat ja jatkuvat vuodesta toiseen, enkä enää tiedä mitä asialle tekisin.

Ehkä suurin ongelma mielestäni on se, että mieheni on n. 90 prosenttia hereilläoloajastaan kotona kännykkä kädessä. Tämä tarkoittaa sitä, että hän ei ”ehdi” leikkiä lasten kanssa ja lähinnä tiuskii heille, kun he riehuvat tai kitisevät. Hän on kuulemma aina niin väsynyt töiden jälkeen. 

Olen puhunut hänen kanssaan asiasta useita kertoja, mutta hänen mielestään minä vain nalkutan. Tämä johtaa siihen, etten hirveän usein jaksa asiasta sanoa, vaan yritän vain niellä ärtymykseni ja keskittyä olemiseen lasten kanssa. Jossain vaiheessa tämä joka kerta johtaa siihen, että lopulta valitan jokaisesta pienestä asiasta ja minua ärsyttää koko ajan.

Mieheni mielestä ainoa ongelmamme parisuhteessa on minun jatkuva tyytymättömyyteni, joka johtuu siitä, että minulle ei vain riitä mikään. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten jaksa enää nähdä parisuhteemme eteen yhtään vaivaa. Vain lasten takia en haluaisi erota.

Kiitos kysymyksestäsi! Kuvauksesi saa elävästi hahmottumaan suhteenne negatiivisen kehän, joka on kovin tavallinen monessa lapsiperheessä. Miehesi on töistä väsyneenä liimautunut kännykkäänsä eikä jaksa olla läsnä ja osallistuva iltaisin. Lapsetkin ovat väsyneitä päivästään päivähoidossa tai koulussa. Miehesi väsymys saa hänet tiuskimaan lapsille, joiden levottomuuden ja tyytymättömyyden yksi syy on todennäköisesti teidän aikuisten välinen tunnelma. He kokevat isän henkisen poissaolon, kaipaavat hänen huomiotaan ja yrittävät saada häneen kontaktia miehesi kannalta väärällä tavalla. Yrität olla hyväntuulinen ja jaksava lasten tunteiden kanssa ja niellä ärtymystäsi mieheesi parhaasi mukaan. Se ei ole helppoa, koska sinulla on paha mieli lasten puolesta, sinuakin väsyttää ja tiedät olevasi päävastuussa koko illan saamatta kontaktia puolisoosi.

Negatiivisen kehän kiertäminen saa toivottomaksi ja miettimään luovuttamista.

Miehesi vastaa sinun turhautumisreaktioosi ärsyyntymällä valituksestasi, hänhän haluaisi olla yksin väsymyskuplassaan. Sinä tuskastut tilanteeseen lisää, yrität olla nalkuttamatta, mutta ärsyyntymisesi lisääntyessä valitat sanojesi mukaan lopulta joka asiasta. Keskustelunne todennäköisesti menevät syyttelyksi (”koskaan sä et tee mitään muuta kuin räpläät kännykkää”) ja puolustautumiseksi (”mä olen ihan poikki töistä, anna mun olla, eikö noi lapset voi olla hiljaa”) ja vastasyytöksiksi (itse nalkutat koko ajan joka asiasta, mihinkään et ole tyytyväinen” ja ”no ei voi olla tyytyväinen, kun totakaan et hoitanut ja tota ja tota”). Saman negatiivisen kehän kiertäminen uudelleen ja uudelleen uuvuttaa teitä molempia ja saa ainakin sinut toivottomaksi ja miettimään luovuttamista.

Jos tutkisimme pariterapiassa kehää sinun näkökulmastasi, löytäisimme todennäköisesti ärsyyntymisen ja turhautumisen tunteen lisäksi muita pinnalla olevia tunteita, kuten pettymyksen, kiukun ja loukkaantumisen tunteita. Jos sukeltaisimme pinnan alle, vastaan tulisi todennäköisesti paljon kipeitä tunteita. Ehkä tunnet jääväsi useasti kovin yksin ja tunnet olosi turvattomaksi parisuhteessa. Haluaisit tukeutua puolisoosi, tuntea, että hoidatte perheenne hyvinvointia yhdessä. Haluaisit olla rakastettu, haluttu, arvostettu ja kiinnostava puolisosi mielestä, kiinnostavampi kuin tekninen vempain, jonka maailmaan miehesi on uponnut. Ikävöit ehkä miestä, johon aikoinaan rakastuit. Mietit eroa vaihtoehtona, mutta todennäköisesti myös pelkäät sitä. Voi olla, että olet huolissasi miehesi voinnista, mutta et tiedä miten voisit häntä auttaa, koska et saa häneen kontaktia tunnetasolla.

Hän voi kokea itsensä riittämättömäksi puolisona ja isänä, ehkä myös työelämässä tai harrastuksissa.

Miehesi pinnalla näkyvien tunteiden kuten kiukun, turhautumisen ja kyllästymisen alla on varmasti myös monenlaisia syvempiä tuntemuksia. Miehesi sanoo, että sinulle ei riitä mikään ja olet aina tyytymätön. Hän todennäköisesti kokee itsensä keinottomaksi sinun reaktioiden edessä. Hän voi kokea itsensä riittämättömäksi puolisona ja isänä, ehkä myös työelämässä tai harrastuksissa. Ehkä hän kokee tekevänsä kaiken aina väärin ja jopa olevansa vääränlainen ja kykenemätön olemaan sinulle sellainen mies, jota toivot ja tarvitset. Hänkään ei varmasti koe olevansa kovin rakastettu ja arvostettu. Ehkä hän kaipaa parisuhdeaikaa ja lämpöä suhteeseenne, mutta koska hän kokee sinun lähinnä tekevän kotiaskareita höyryllä, hän vetäytyy omiin oloihinsa älypuhelimen maailmaan ”hoitamaan” pahaa oloaan. Sinä taas tulkitset hänen kännykälleen uppoutumisen haluttomuutena osallistua perhe-elämään, mutta kaiken alla voi ollakin kaipuu olla pystyvä ja tarpeellinen perheenisä ja kiinnostava puoliso sinulle.

Kehän kuvailu on toki arvailua lyhyen kysymystekstisi perusteella, mutta olen aika varma, että tunneyhteytenne katkos voi vielä korjaantua perusteellisten keskustelujen avulla. Jos jokin kuvauksessa osui ja kiinnostuit asiasta, voisitte jatkaa negatiivisen kehän miettimistä ja sen pysäyttämistä pariterapiassa paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa tai perheneuvolassa. Keskustelujen avulla opitte tunnistamaan, mikä suhteessanne on omaa henkilökohtaista painolastia ja mikä johtuu puolisosta, sekä opitte ymmärtämään toisianne paremmin. Jatkossa pystytte sanoittamaan tarpeitanne rakentavalla tavalla ja tukeutumaan toisiinne uudelleen, eli saatte korjattua tunneyhteytenne katkoksen. Apua hakematta ei kannata luovuttaa!

Vierailija

Mitä tehdä, kun parisuhteessa toistuvat koko ajan samat ongelmat?

No meillä oli myös vähän samalainen tilanne, tosin ei lapsia. Mutta mies aina kännykällä eikä koskaan läsnä eikä nähnyt eikä kuullut mitään, vetäytyi aina kännykän taakse. Minä petyin, loukkaannuin, olin yksinäinen ja nalkutin hänelle kännykästä, luulin että hän ei rakasta minua tai pettää minua tms. Sitten avauduin miehen kaverille, että mietin eroa koska mieheni on aina vain kännykällä. Miehen kaveri kertoi, että mieheni oli ollut jo ennen minua aina kännykällä myös kavereiden seurassa eli...
Lue kommentti

Ei ole vastuullista yrittää lasta vain kumppanin mieliksi, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä puolitoista vuotta. Välitämme toisistamme, haluamme suhteen toimivan ja seksi on aivan loistavaa. Kuitenkin parisuhteessamme on ongelmia, joista emme pääse yli.

Kun tapasimme, viestittelin vielä toisen miehen kanssa, lähinnä vain tylsyyttäni. Tapasin myös ex-miestäni pari kertaa, mutta välillämme ei tapahtunut mitään. Nykyinen mieheni suuttui minulle tästä ja koki, että olen pettänyt häntä. Olen koko suhteemme ajan saanut pyydellä anteeksi, kuinka petin miestä, vaikka en mielestäni ole tehnyt niin.

Lisäksi mukaan on tullut ongelma, josta emme pääse yhteisymmärrykseen. Olen halunnut lapsia jo kahdeksan vuotta. Edellinen suhteeni ajautui eroon, koska mies ei halunnut lapsia. Nykyiselle kerroin jo heti alussa, että en halua enää odottaa pitkään.

Nyt, monien vaiheiden jälkeen, mies päätti yksin, ettei hän haluakaan vielä lapsia. Hänen mielestään voisimme harkita asiaa uudelleen kahden vuoden päästä, sillä hän ei ole varma minusta eikä koe olevansa valmis. Mies pelkää, että jätän hänet, kun lapsi syntyy. Minä taas en halua odottaa enää. Molemmat haluamme olla yhdessä, mutta onko se mahdotonta?

Olette vielä suhteellisen nuoressa suhteessanne käyneet läpi jo monenlaisia haastavia vaiheita ja kysymyksiä. Kerrot teidän olevan nyt epätietoisia suhteenne jatkon osalta. Se on hyvin ymmärrettävää tilanteessanne.

Tuot esiin myös parisuhteenne vahvuuksia: välitätte toisistanne, kummallakin on halua jatkaa yhdessä ja seksi on loistavaa. Nämä tekijät antavat hyvän pohjan lähteä tutkimaan sitä, onko suhteenne jatkuminen mahdollista.

Vaikuttaa siltä, että miehelläsi on ollut pelkoa sekä petetyksi että jätetyksi tulemisesta. Onko sinulla käsitystä näiden pelkojen juurista? Suhteenne alkuajat eivät olleet kummallakaan täysin selvät muiden suhteiden osalta. Mutta se ei varmaankaan täysin selitä näitä pelkoja, etenkään ajatusta jätetyksi tulemisesta mahdollisen lapsen syntymän jälkeen.

Oletko kysynyt miesystävältäsi, mikä voisi lievittää näitä hänen pelkojaan? Mikä voisi vakuuttaa hänet siitä, ettet aio jättää häntä, jos saatte yhteisen lapsen? Sanoit, että haluatte molemmat jatkaa suhdettanne. Oletko tarkemmin selvillä siitä, mitä miesystäväsi haluaa suhteeltanne? Ainakaan hän ei ilmeisesti halua olla vain mahdollinen isäkandidaatti.

Vanhemmaksi on hyvä haluta silloin, kun kokee olevansa siihen riittävän valmis.

Ei ole vastuullista suostua yrittämään lasta vain toisen mieliksi. Se on sellaiseen aivan liian iso ja kauaskantoinen asia. Kysymys on kuitenkin uudesta ihmiselämästä, elävästä yksilöstä. Vanhemmaksi on hyvä haluta silloin, kun kokee olevansa siihen riittävän valmis.

On ymmärrettävää, että koet tämän lapsiasian vaikuttavan negatiivisesti suhteeseenne. On vaikea suhtautua siihen, että et mahdollisesti saakaan sitä, mitä sinulle on jo aiemmin luvattu. Olet tilanteessa, jossa joudut ehkä valitsemaan miesystäväsi ja lapsihaaveesi välillä. Se ei varmaankaan olisi helppo päätös.

Kerroit, että olet lopettanut aiemman suhteen sen vuoksi, ettei silloinen kumppanisi halunnut lasta. Ja nyt olet mahdollisesti samanlaisen harkinnan edessä. Voiko olla, että tämä lapsikysymys vie liikaa tilaa suhteen kehittymiseltä ja syventymiseltä?

Vanhemmuus tuo aina mukanaan uutta kummankin persoonasta ja tavasta reagoida asioihin.

Olette olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Se ei ole parisuhteelle vielä kovinkaan pitkä aika. Edettäessä rakastumisvaiheesta vakiintuneempaan parisuhteeseen puolisot oppivat jatkuvasti toisistaan jotakin uutta. Yhteistä vanhemmuutta harkittaessa on hyvä tuntea toinen mahdollisimman hyvin, koska vanhemmuus tuo aina mukanaan jotakin uutta kummankin persoonasta ja tavasta reagoida asioihin.

Tuntuisiko mahdolliselta, että laittaisitte vielä tässä kohtaa suunnitelmat lapsen hankkimisesta joksikin aikaa aikalisälle ja keskittyisitte parisuhteen rakentamiseen? Te voisitte tutustua toisiinne entistäkin paremmin, ja sitä kautta parisuhteenne voisi vahvistua ja syventyä. Vakaasta ja vankasta parisuhteesta on hyvä lähteä tutkimusmatkalle vanhemmuuteenkin, sitten kun sen aika on.