Kannattaako ihan hyvä mies jättää paremman toivossa?

Vauva.fi:n Aihe vapaa -palstan keskustelijat pohtivat, onko hyvästä miehestä erottua mahdollista löytää parempi.

1. Vaihto kannatti

”Kaksi hyvää miestä olen jättänyt, ensimmäisen ollessani 26 ja toisen ollessani 30. Paras mies löytyi puoli vuotta viimeisimmän eron jälkeen. Hyvä mies on luotettava, rehellinen, rakastava ja kiltti.”

”Erosin 'hyvästä miehestä' 26-vuotiaana ja löysin elämäni miehen. Nyt olemme olleet yhdessä jo viistoista vuotta, kaksi lastakin on, ja olemme edelleen onnellisia.”

2. Katumus iski

”Vaihdoin huonompaan. Kaduttaa, täysin turha ero ikäkriisini vuoksi.”

”Kaduttaa, että erosin nuorena liian helposti, ehkä kaikki tuntui jotenkin liian helpolta. Voin vakuuttaa, ettei seuraavan kanssa ollut helppoa ikinä. Sain mitä tilasin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.”

3. Hyvää kannatti odottaa

”Ensimmäinen mieheni oli kiltti, komea ja kunnollinen kaikin puolin. Hän ei vain osannut rakastaa ja arvostaa minua. Erosimme 14 vuoden jälkeen ja vasta silloin ymmärsin, miten paljon kaipasin rakkautta. Kolme vuotta myöhemmin tapasin nuoremman miehen, jolle kelpasin lasteni kanssa. Sain ihanan miehen, jonka kanssa olen ollut jo kaksikymmentä vuotta.”

”Eroaminen kannatti, koska 25-vuotiaana löysin nykyisen mieheni. Täydennämme toisiamme, mutta meissä on myös eroavaisuuksia. Uskon, etten koskaan kyllästy häneen. Hän tuo suhteeseemme jatkuvasti sellaista, joka on minulle uutta, ja minä sellaista, joka on hänelle uutta.

Koska hän on hyvä mies ja minä hyvä nainen, osaamme luovia yhdessä niin, että lopuksi olemme entistä onnellisempia. Tällainen parisuhteen dynamiikka sopii minulle parhaiten.

Suhde ei käy tylsäksi, mutta siinä ei myöskään ole sellaista järjetöntä, hajottavaa ja repivää draamaa, jota en jaksaisi katsella kovin kauaa.”

4. Odotukset muuttuivat

”Enää en ajattele, että laimea tai intohimoton tai kesy on huono. Nyt ajattelen, että ahdistava avioliitto ilkeän alkoholistin kanssa on huono.”

”Kaikissa suhteissa intohimo laimenee jossain vaiheessa. Ei kokonaan, mutta paljon.”

5. Yksinäisyys yllätti

”En ole löytänyt enää erottuani uutta miestä. Nyt ikää on 40 enkä enää jaksa etsiäkään. Olen jo tottunut olemaan vanhapiika.

Jätin miehen, jonka kanssa menin naimisiin 26-vuotiaana, kun olin 32. Mies oli ihan jees, mutta kaipaisin tunnetta ja säpinää. Seksiä meillä oli, mutta se oli rutiininomaista ja kiihkotonta.

Kuvittelin, että minua odottaisi jossain todellinen elämäni mies. Mutta eipä odottanut, ei muuta kuin yksinäisyys.”

6. Parempi yksin kuin huonosti yhdessä

”Minulla oli teoriassa hyvä mies, mutta hän ei rakastanut minua itseäni. Olin rikki ja tunneriippuvainen, mies huoli mut ulkonäön takia.

Sen jälkeen olen tavannut erilaisia renttuja ja yhden vielä pahemman ripustautujan kuin itse olen. Nykyään elän yksin ja hyvä niin. Mielenrauha on tärkeintä.”

7. Exä löysi paremman

”Jätin miehen kuuden vuoden avoliiton jälkeen. Hän vastusti eroa. Olen ollut pääosin yksin eron jälkeen. Mies löysi muutaman kuukauden päästä uuden ja meni tämän kanssa vuoden sisällä naimisiin. He ovat hyvin onnellisia, joten kaikella on tarkoituksensa. Ei tosin se tarkoitus, mitä itse toivoin.

Mies on onnellinen, seestynyt ja syvästi rakastunut. He ovat rehellisesti sanottuna aivan loistava pari .”

8. Opin itse paremmaksi

”Ei se mene pelkästään niin, että löytää paremman. Useammin on niin, että itse kasvaa ja osaa olla parempi kumppani. Monet suhteet kariutuvat, koska itse ei ole vielä valmis.”

Lue lisää

Vauva tuli – hyvästi parisuhde ja seksi?

Miehen sairastuminen masennukseen oli Heinille järkytys: "Vaikka näkee toisen joka päivä, ei silti näe"

Isä tai äiti – vaihda Kimi-vaihteelle 

Suhteessa on oleellista ymmärtää, mikä johtuu itsestä, mikä puolisosta, perheneuvoja Nina Kauppinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Minusta tuntuu, että olen täysin pattitilanteessa parisuhteeni kanssa. Samat ongelmat toistuvat ja jatkuvat vuodesta toiseen, enkä enää tiedä mitä asialle tekisin.

Ehkä suurin ongelma mielestäni on se, että mieheni on n. 90 prosenttia hereilläoloajastaan kotona kännykkä kädessä. Tämä tarkoittaa sitä, että hän ei ”ehdi” leikkiä lasten kanssa ja lähinnä tiuskii heille, kun he riehuvat tai kitisevät. Hän on kuulemma aina niin väsynyt töiden jälkeen. 

Olen puhunut hänen kanssaan asiasta useita kertoja, mutta hänen mielestään minä vain nalkutan. Tämä johtaa siihen, etten hirveän usein jaksa asiasta sanoa, vaan yritän vain niellä ärtymykseni ja keskittyä olemiseen lasten kanssa. Jossain vaiheessa tämä joka kerta johtaa siihen, että lopulta valitan jokaisesta pienestä asiasta ja minua ärsyttää koko ajan.

Mieheni mielestä ainoa ongelmamme parisuhteessa on minun jatkuva tyytymättömyyteni, joka johtuu siitä, että minulle ei vain riitä mikään. Olen niin väsynyt tähän tilanteeseen, etten jaksa enää nähdä parisuhteemme eteen yhtään vaivaa. Vain lasten takia en haluaisi erota.

Kiitos kysymyksestäsi! Kuvauksesi saa elävästi hahmottumaan suhteenne negatiivisen kehän, joka on kovin tavallinen monessa lapsiperheessä. Miehesi on töistä väsyneenä liimautunut kännykkäänsä eikä jaksa olla läsnä ja osallistuva iltaisin. Lapsetkin ovat väsyneitä päivästään päivähoidossa tai koulussa. Miehesi väsymys saa hänet tiuskimaan lapsille, joiden levottomuuden ja tyytymättömyyden yksi syy on todennäköisesti teidän aikuisten välinen tunnelma. He kokevat isän henkisen poissaolon, kaipaavat hänen huomiotaan ja yrittävät saada häneen kontaktia miehesi kannalta väärällä tavalla. Yrität olla hyväntuulinen ja jaksava lasten tunteiden kanssa ja niellä ärtymystäsi mieheesi parhaasi mukaan. Se ei ole helppoa, koska sinulla on paha mieli lasten puolesta, sinuakin väsyttää ja tiedät olevasi päävastuussa koko illan saamatta kontaktia puolisoosi.

Negatiivisen kehän kiertäminen saa toivottomaksi ja miettimään luovuttamista.

Miehesi vastaa sinun turhautumisreaktioosi ärsyyntymällä valituksestasi, hänhän haluaisi olla yksin väsymyskuplassaan. Sinä tuskastut tilanteeseen lisää, yrität olla nalkuttamatta, mutta ärsyyntymisesi lisääntyessä valitat sanojesi mukaan lopulta joka asiasta. Keskustelunne todennäköisesti menevät syyttelyksi (”koskaan sä et tee mitään muuta kuin räpläät kännykkää”) ja puolustautumiseksi (”mä olen ihan poikki töistä, anna mun olla, eikö noi lapset voi olla hiljaa”) ja vastasyytöksiksi (itse nalkutat koko ajan joka asiasta, mihinkään et ole tyytyväinen” ja ”no ei voi olla tyytyväinen, kun totakaan et hoitanut ja tota ja tota”). Saman negatiivisen kehän kiertäminen uudelleen ja uudelleen uuvuttaa teitä molempia ja saa ainakin sinut toivottomaksi ja miettimään luovuttamista.

Jos tutkisimme pariterapiassa kehää sinun näkökulmastasi, löytäisimme todennäköisesti ärsyyntymisen ja turhautumisen tunteen lisäksi muita pinnalla olevia tunteita, kuten pettymyksen, kiukun ja loukkaantumisen tunteita. Jos sukeltaisimme pinnan alle, vastaan tulisi todennäköisesti paljon kipeitä tunteita. Ehkä tunnet jääväsi useasti kovin yksin ja tunnet olosi turvattomaksi parisuhteessa. Haluaisit tukeutua puolisoosi, tuntea, että hoidatte perheenne hyvinvointia yhdessä. Haluaisit olla rakastettu, haluttu, arvostettu ja kiinnostava puolisosi mielestä, kiinnostavampi kuin tekninen vempain, jonka maailmaan miehesi on uponnut. Ikävöit ehkä miestä, johon aikoinaan rakastuit. Mietit eroa vaihtoehtona, mutta todennäköisesti myös pelkäät sitä. Voi olla, että olet huolissasi miehesi voinnista, mutta et tiedä miten voisit häntä auttaa, koska et saa häneen kontaktia tunnetasolla.

Hän voi kokea itsensä riittämättömäksi puolisona ja isänä, ehkä myös työelämässä tai harrastuksissa.

Miehesi pinnalla näkyvien tunteiden kuten kiukun, turhautumisen ja kyllästymisen alla on varmasti myös monenlaisia syvempiä tuntemuksia. Miehesi sanoo, että sinulle ei riitä mikään ja olet aina tyytymätön. Hän todennäköisesti kokee itsensä keinottomaksi sinun reaktioiden edessä. Hän voi kokea itsensä riittämättömäksi puolisona ja isänä, ehkä myös työelämässä tai harrastuksissa. Ehkä hän kokee tekevänsä kaiken aina väärin ja jopa olevansa vääränlainen ja kykenemätön olemaan sinulle sellainen mies, jota toivot ja tarvitset. Hänkään ei varmasti koe olevansa kovin rakastettu ja arvostettu. Ehkä hän kaipaa parisuhdeaikaa ja lämpöä suhteeseenne, mutta koska hän kokee sinun lähinnä tekevän kotiaskareita höyryllä, hän vetäytyy omiin oloihinsa älypuhelimen maailmaan ”hoitamaan” pahaa oloaan. Sinä taas tulkitset hänen kännykälleen uppoutumisen haluttomuutena osallistua perhe-elämään, mutta kaiken alla voi ollakin kaipuu olla pystyvä ja tarpeellinen perheenisä ja kiinnostava puoliso sinulle.

Kehän kuvailu on toki arvailua lyhyen kysymystekstisi perusteella, mutta olen aika varma, että tunneyhteytenne katkos voi vielä korjaantua perusteellisten keskustelujen avulla. Jos jokin kuvauksessa osui ja kiinnostuit asiasta, voisitte jatkaa negatiivisen kehän miettimistä ja sen pysäyttämistä pariterapiassa paikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksessa tai perheneuvolassa. Keskustelujen avulla opitte tunnistamaan, mikä suhteessanne on omaa henkilökohtaista painolastia ja mikä johtuu puolisosta, sekä opitte ymmärtämään toisianne paremmin. Jatkossa pystytte sanoittamaan tarpeitanne rakentavalla tavalla ja tukeutumaan toisiinne uudelleen, eli saatte korjattua tunneyhteytenne katkoksen. Apua hakematta ei kannata luovuttaa!

Vierailija

Mitä tehdä, kun parisuhteessa toistuvat koko ajan samat ongelmat?

No meillä oli myös vähän samalainen tilanne, tosin ei lapsia. Mutta mies aina kännykällä eikä koskaan läsnä eikä nähnyt eikä kuullut mitään, vetäytyi aina kännykän taakse. Minä petyin, loukkaannuin, olin yksinäinen ja nalkutin hänelle kännykästä, luulin että hän ei rakasta minua tai pettää minua tms. Sitten avauduin miehen kaverille, että mietin eroa koska mieheni on aina vain kännykällä. Miehen kaveri kertoi, että mieheni oli ollut jo ennen minua aina kännykällä myös kavereiden seurassa eli...
Lue kommentti

Ei ole vastuullista yrittää lasta vain kumppanin mieliksi, perheneuvoja Anssi Tietäväinen sanoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä puolitoista vuotta. Välitämme toisistamme, haluamme suhteen toimivan ja seksi on aivan loistavaa. Kuitenkin parisuhteessamme on ongelmia, joista emme pääse yli.

Kun tapasimme, viestittelin vielä toisen miehen kanssa, lähinnä vain tylsyyttäni. Tapasin myös ex-miestäni pari kertaa, mutta välillämme ei tapahtunut mitään. Nykyinen mieheni suuttui minulle tästä ja koki, että olen pettänyt häntä. Olen koko suhteemme ajan saanut pyydellä anteeksi, kuinka petin miestä, vaikka en mielestäni ole tehnyt niin.

Lisäksi mukaan on tullut ongelma, josta emme pääse yhteisymmärrykseen. Olen halunnut lapsia jo kahdeksan vuotta. Edellinen suhteeni ajautui eroon, koska mies ei halunnut lapsia. Nykyiselle kerroin jo heti alussa, että en halua enää odottaa pitkään.

Nyt, monien vaiheiden jälkeen, mies päätti yksin, ettei hän haluakaan vielä lapsia. Hänen mielestään voisimme harkita asiaa uudelleen kahden vuoden päästä, sillä hän ei ole varma minusta eikä koe olevansa valmis. Mies pelkää, että jätän hänet, kun lapsi syntyy. Minä taas en halua odottaa enää. Molemmat haluamme olla yhdessä, mutta onko se mahdotonta?

Olette vielä suhteellisen nuoressa suhteessanne käyneet läpi jo monenlaisia haastavia vaiheita ja kysymyksiä. Kerrot teidän olevan nyt epätietoisia suhteenne jatkon osalta. Se on hyvin ymmärrettävää tilanteessanne.

Tuot esiin myös parisuhteenne vahvuuksia: välitätte toisistanne, kummallakin on halua jatkaa yhdessä ja seksi on loistavaa. Nämä tekijät antavat hyvän pohjan lähteä tutkimaan sitä, onko suhteenne jatkuminen mahdollista.

Vaikuttaa siltä, että miehelläsi on ollut pelkoa sekä petetyksi että jätetyksi tulemisesta. Onko sinulla käsitystä näiden pelkojen juurista? Suhteenne alkuajat eivät olleet kummallakaan täysin selvät muiden suhteiden osalta. Mutta se ei varmaankaan täysin selitä näitä pelkoja, etenkään ajatusta jätetyksi tulemisesta mahdollisen lapsen syntymän jälkeen.

Oletko kysynyt miesystävältäsi, mikä voisi lievittää näitä hänen pelkojaan? Mikä voisi vakuuttaa hänet siitä, ettet aio jättää häntä, jos saatte yhteisen lapsen? Sanoit, että haluatte molemmat jatkaa suhdettanne. Oletko tarkemmin selvillä siitä, mitä miesystäväsi haluaa suhteeltanne? Ainakaan hän ei ilmeisesti halua olla vain mahdollinen isäkandidaatti.

Vanhemmaksi on hyvä haluta silloin, kun kokee olevansa siihen riittävän valmis.

Ei ole vastuullista suostua yrittämään lasta vain toisen mieliksi. Se on sellaiseen aivan liian iso ja kauaskantoinen asia. Kysymys on kuitenkin uudesta ihmiselämästä, elävästä yksilöstä. Vanhemmaksi on hyvä haluta silloin, kun kokee olevansa siihen riittävän valmis.

On ymmärrettävää, että koet tämän lapsiasian vaikuttavan negatiivisesti suhteeseenne. On vaikea suhtautua siihen, että et mahdollisesti saakaan sitä, mitä sinulle on jo aiemmin luvattu. Olet tilanteessa, jossa joudut ehkä valitsemaan miesystäväsi ja lapsihaaveesi välillä. Se ei varmaankaan olisi helppo päätös.

Kerroit, että olet lopettanut aiemman suhteen sen vuoksi, ettei silloinen kumppanisi halunnut lasta. Ja nyt olet mahdollisesti samanlaisen harkinnan edessä. Voiko olla, että tämä lapsikysymys vie liikaa tilaa suhteen kehittymiseltä ja syventymiseltä?

Vanhemmuus tuo aina mukanaan uutta kummankin persoonasta ja tavasta reagoida asioihin.

Olette olleet yhdessä vasta 1,5 vuotta. Se ei ole parisuhteelle vielä kovinkaan pitkä aika. Edettäessä rakastumisvaiheesta vakiintuneempaan parisuhteeseen puolisot oppivat jatkuvasti toisistaan jotakin uutta. Yhteistä vanhemmuutta harkittaessa on hyvä tuntea toinen mahdollisimman hyvin, koska vanhemmuus tuo aina mukanaan jotakin uutta kummankin persoonasta ja tavasta reagoida asioihin.

Tuntuisiko mahdolliselta, että laittaisitte vielä tässä kohtaa suunnitelmat lapsen hankkimisesta joksikin aikaa aikalisälle ja keskittyisitte parisuhteen rakentamiseen? Te voisitte tutustua toisiinne entistäkin paremmin, ja sitä kautta parisuhteenne voisi vahvistua ja syventyä. Vakaasta ja vankasta parisuhteesta on hyvä lähteä tutkimusmatkalle vanhemmuuteenkin, sitten kun sen aika on.