Kannattaako ihan hyvä mies jättää paremman toivossa?

Vauva.fi:n Aihe vapaa -palstan keskustelijat pohtivat, onko hyvästä miehestä erottua mahdollista löytää parempi.

1. Vaihto kannatti

”Kaksi hyvää miestä olen jättänyt, ensimmäisen ollessani 26 ja toisen ollessani 30. Paras mies löytyi puoli vuotta viimeisimmän eron jälkeen. Hyvä mies on luotettava, rehellinen, rakastava ja kiltti.”

”Erosin 'hyvästä miehestä' 26-vuotiaana ja löysin elämäni miehen. Nyt olemme olleet yhdessä jo viistoista vuotta, kaksi lastakin on, ja olemme edelleen onnellisia.”

2. Katumus iski

”Vaihdoin huonompaan. Kaduttaa, täysin turha ero ikäkriisini vuoksi.”

”Kaduttaa, että erosin nuorena liian helposti, ehkä kaikki tuntui jotenkin liian helpolta. Voin vakuuttaa, ettei seuraavan kanssa ollut helppoa ikinä. Sain mitä tilasin, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.”

3. Hyvää kannatti odottaa

”Ensimmäinen mieheni oli kiltti, komea ja kunnollinen kaikin puolin. Hän ei vain osannut rakastaa ja arvostaa minua. Erosimme 14 vuoden jälkeen ja vasta silloin ymmärsin, miten paljon kaipasin rakkautta. Kolme vuotta myöhemmin tapasin nuoremman miehen, jolle kelpasin lasteni kanssa. Sain ihanan miehen, jonka kanssa olen ollut jo kaksikymmentä vuotta.”

”Eroaminen kannatti, koska 25-vuotiaana löysin nykyisen mieheni. Täydennämme toisiamme, mutta meissä on myös eroavaisuuksia. Uskon, etten koskaan kyllästy häneen. Hän tuo suhteeseemme jatkuvasti sellaista, joka on minulle uutta, ja minä sellaista, joka on hänelle uutta.

Koska hän on hyvä mies ja minä hyvä nainen, osaamme luovia yhdessä niin, että lopuksi olemme entistä onnellisempia. Tällainen parisuhteen dynamiikka sopii minulle parhaiten.

Suhde ei käy tylsäksi, mutta siinä ei myöskään ole sellaista järjetöntä, hajottavaa ja repivää draamaa, jota en jaksaisi katsella kovin kauaa.”

4. Odotukset muuttuivat

”Enää en ajattele, että laimea tai intohimoton tai kesy on huono. Nyt ajattelen, että ahdistava avioliitto ilkeän alkoholistin kanssa on huono.”

”Kaikissa suhteissa intohimo laimenee jossain vaiheessa. Ei kokonaan, mutta paljon.”

5. Yksinäisyys yllätti

”En ole löytänyt enää erottuani uutta miestä. Nyt ikää on 40 enkä enää jaksa etsiäkään. Olen jo tottunut olemaan vanhapiika.

Jätin miehen, jonka kanssa menin naimisiin 26-vuotiaana, kun olin 32. Mies oli ihan jees, mutta kaipaisin tunnetta ja säpinää. Seksiä meillä oli, mutta se oli rutiininomaista ja kiihkotonta.

Kuvittelin, että minua odottaisi jossain todellinen elämäni mies. Mutta eipä odottanut, ei muuta kuin yksinäisyys.”

6. Parempi yksin kuin huonosti yhdessä

”Minulla oli teoriassa hyvä mies, mutta hän ei rakastanut minua itseäni. Olin rikki ja tunneriippuvainen, mies huoli mut ulkonäön takia.

Sen jälkeen olen tavannut erilaisia renttuja ja yhden vielä pahemman ripustautujan kuin itse olen. Nykyään elän yksin ja hyvä niin. Mielenrauha on tärkeintä.”

7. Exä löysi paremman

”Jätin miehen kuuden vuoden avoliiton jälkeen. Hän vastusti eroa. Olen ollut pääosin yksin eron jälkeen. Mies löysi muutaman kuukauden päästä uuden ja meni tämän kanssa vuoden sisällä naimisiin. He ovat hyvin onnellisia, joten kaikella on tarkoituksensa. Ei tosin se tarkoitus, mitä itse toivoin.

Mies on onnellinen, seestynyt ja syvästi rakastunut. He ovat rehellisesti sanottuna aivan loistava pari .”

8. Opin itse paremmaksi

”Ei se mene pelkästään niin, että löytää paremman. Useammin on niin, että itse kasvaa ja osaa olla parempi kumppani. Monet suhteet kariutuvat, koska itse ei ole vielä valmis.”

Lue lisää

Vauva tuli – hyvästi parisuhde ja seksi?

Miehen sairastuminen masennukseen oli Heinille järkytys: "Vaikka näkee toisen joka päivä, ei silti näe"

Isä tai äiti – vaihda Kimi-vaihteelle 

Moi! Mitä te teette? Kuva: iStockphoto

”Kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista vain seiso siellä”, kolmen lapsen äiti tunnustaa.

”Nyt ymmärrän, mistä pimeässä ja peiton alla -myytti on lähtöisin. Lapsiperheestä”, kertoi 39-vuotias kahden lapsen äiti sen jälkeen, kun hänen nuorimmaisensa tassutti vanhempien makuuhuoneeseen kesken seksin.

Sen jälkeen ei tehnyt enää mieli pitää valoja päällä. 

Seksi pikkulapsiaikanakin on kuitenkin mahdollista, vaikkakin harvoin kovin spontaania. Kun arki ja ylimääräiset silmäparit kotona asettavat rajoituksensa aikuisten keskinäiselle kanssakäymiselle, tarvitaan vinkkejä heiltä, jotka asiasta tietävät: pienten lasten vanhemmilta. 

1. Tarjoa ruutuaikaa. 

”Kun lapsemme olivat pienempiä, heidät sai tehokkaasti naulittua puoleksi tunniksi ruudun ääreen pistämällä Muumit pyörimään. Edelleen, kun kuulen ohjelman tunnusmusiikin, mieli vaeltaa seksiin.” Nainen, 28, kolme lasta

2. Luota lukkoon.

”Lukittava makkarin ovi on ihan ehdoton. Lapsetkin tietävät, että äiti ja isä laittavat välillä oven lukkoon, kun haluavat jutella rauhassa keskenään.” Nainen, 37, kolme lasta

3. Mene saunaan. Tai ”saunaan”.

”Kylpyhuoneen ovessa on lukko, joten lasten hereillä ollessa harrastamme seksiä siellä. Ilmoitamme menevämme kahdestaan päiväsaunaan – tai vain 'satumme' yhtä aikaa suihkuun. Kun laittaa suihkun täysillä valumaan, ei tarvitse olla edes ihan hipihiljaa.” Nainen, 38, kaksi lasta 

4. Muista kuuloetäisyys.

”Seksiä harrastetaan vain, kun lapset ovat nukkumassa, ja silloinkin eri kerroksessa kuin lastenhuone on. Portaiden narahtelu paljastaa yössä vaeltelijat, joten meille jää aina aikaa teeskennellä, että katseltiin tässä vain telkkaria… Se toimii, jos kylpytakki on käden ulottuvilla.” Nainen, 38, kaksi lasta

5. Odota iltaan.

”Minun on vaikea antautua seksin vietäväksi, jos lapset katsovat seinän takana Pikku Kakkosta. Se tunne, että lapset saattavat tulla koska vain, ei kiihota. Siksi meillä on seksiä lähinnä iltaisin lasten jo nukkuessa tai jos lapset eivät ole jostain syystä kotona. Iltaisinkin kurkin seksin aikana ovelle, ettei kukaan lapsista seiso siellä tuijottamassa häkeltyneenä.

Ikimuistoisimmat kokemukset liittyvät siihen, kun melkein laukeamisen hetkellä lapsen kuulee oksentavan viereisessä huoneessa. Lapsiperheessä todella mennään tunnelmasta toiseen sekunnissa.” Nainen, 42, kolme lasta

Vierailija

Naiset kertovat: Mene ”saunomaan” ja 4 muuta keinoa, miten seksi pikkulapsiperheessä onnistuu varmimmin

Meillä on neljä lasta, nyt jo koululaisia ja teini-ikäisiä. Heidän ollessaan pieniä harrastimme mm. naapureiden kanssa "vaihtokauppoja" eli lähetimme lapset naapuriin tai he omansa vastavuoroisesti meille. Siinä tunnissa jolloin vauva ja taapero päiväunilla sekä isot lapset naapurissa ehti nauttia vähän pidemmälläkin kaavalla. Toinen suosikki oli viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Lapset istuivat kuin nakutettuna television äärellä puolisen tuntia. Siinä hiljaa peiton alla lusikka-asennossa...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.