Salamaraskaus, häät, keskosvauva, avioerohakemus – ja uusi alku kaiken jälkeen.

Avioerohakemus mahtuu yhdelle A4-arkille. Rasti kohtaan: pyydän, että meidät tuomitaan avioeroon harkinta-ajan jälkeen. Nimet, päiväys ja vielä allekirjoitukset. Valmista.

Kun Joona Heikinheimo vie joulukuussa 2013 kirjekuoreen taitellun hakemuksen Turun käräjäoikeuteen, olo tuntuu helpottuneelta. Ei erityisen surulliselta. Eniten stressittömältä.

Linda ja Joona ovat puhuneet erosta pitkään. Kumpikin on ottanut ajatuksen esiin vuorotellen, riidellessä ja riitojen välissä. Toisinaan on uhkailtu, toisinaan juteltu järkevästi.

Enää ei tarvitse jossitella. Harkinta-aika kestää kuusi kuukautta. Sen jälkeen ero astuu voimaan.

Lindalla ja Joonalla on puoli vuotta aikaa selvittää, haluavatko he pysyä yhdessä. Tai miettiä, kuinka vuoden ikäisen Pessin huoltajuus järjestetään.

Äidille vai isälle? Mikä olisi Pessille parasta?

Avioliittoa on kestänyt vuoden ja neljä kuukautta. Enää Lindan ja Joonan ei tarvitse pelätä pikkukeskosena syntyneen Pessin puolesta.

Kaiken pitäisi olla hienosti. Mutta ei ole.

Täydellinen hullaantuminen

Onpa ärsyttävä tyyppi, Linda ajattelee syksyllä 2011 nähdessään mustaan paitaan pukeutuneen pitkän miehen, joka puhuu itsevarmasti filosofiasta. Tyyppi on Joona, joka on aloittamassa samaa seminaaria yliopistolla.

Parin viikon kuluttua he istuvat seminaarin jälkeen oluella. Puhuvat opinnoista, ei paljon muusta. Mutta Lindan­ sydän hakkaa.

– Suusta meinasi koko ajan lipsahtaa, että ”mä rakastan sua”. Se oli siinä. Täydellinen hullaantuminen. Ikinä ei ole ollut sellaista, Linda sanoo.

Millaista? Tunnetta on vaikea selittää. Linda ja Joona yrittävät. Se oli napsahdus. Ymmärsimme toisiamme. Täydensimme toisiamme. Tuntui, että toinen näkee ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen.

Kuukauden kuluttua Linda ja Joona suutelevat ensimmäisen kerran. Viiden kuukauden kuluttua he muuttavat yhteiseen kaksioon.

Toukokuisessa Turussa on kaunista, mutta Linda ja Joona viihtyvät parhaiten kotona. On paljon puhuttavaa, oma salaperäinen maailma. Molemmilla on pitkä lista suosikkielokuvia: Etkö ole nähnyt sitä, sehän on klassikko! Keskustelut jatkuvat aamuun asti.

– En ole koskaan haaveillut avioliitosta, mutta Joonan kanssa tuli nopeasti halu sitoutua. Liittymisen tarve oli valtava, tarve olla samaa perhettä.

Häät ovat elokuussa. Maistraatissa ovat vieraina ainoastaan Joonan isä ja Lindan äiti.

Ja eräs kolmas. Linda on tehnyt pari kuukautta ennen häitä positiivisen raskaustestin.

Yllätysraskaus

Nytkö jo, voihan apua. Ne ovat ensimmäiset ajatukset, jotka juolahtavat mieleen.

Raskaus ei ole vahinko, mutta Linda ja Joona ovat kuvitelleet sen alkavan vähän myöhemmin.

– Pessi sai alkunsa heti. Ensireaktio ei ollut älytön onni, vaan sokki. Minulla oli uusi työ, Lindalla opinnot kesken.

Kuluu pari viikkoa. Sitten Linda alkaa oksentaa. Sitten alkavat riidat.

Kun Linda saapuu töistä kotiin, hän hermostuu: voisitko joskus laittaa ruokaa raskaana olevalle puolisollesi?

Joona hämmentyy. Hän on tottunut huolehtimaan vain itsestään. Eikä kukaan ole ennen tölväissyt ikäviä asioita näin suoraan. Hämmennys muuttuu kiukuksi. On tässä vaikeaa muillakin.

Suurin osa arjesta on yhä ihanaa, viikonloppuisin käydään brunssilla. Mutta Linda ei saa nukuttua. Syksyn kuluessa päivät alkavat päättyä riitoihin.
Kun äiti kysyy Lindan vointia, tämä purskahtaa itkuun. Väsymys, supistelut ja pahoinvointi jatkuvat, vaikka raskaus on jo reilusti yli ensimmäisen kolmanneksen.

– Vaikeimpina päivinä mietin, kuinka kestän huonon oloni kanssa iltaan asti, Linda sanoo.

Illalla Linda ja Joona makaavat usein vierekkäin sängyssä ja silittelevät Lindan vatsaa. He juttelevat ja keksivät vauvalle nimen. Ne ovat hyviä hetkiä.

Seuraava riita kuitenkin syttyy ja taas kiristää. Sinä et koskaan... Sinä aina... Mikset voi...

Pessi, keskosvauva

Pessi syntyy raskausviikolla 27+5. Hän painaa tasan kilon ja on sairaalassa kaksi ensimmäistä kuukauttaan.

Poika ei tunnu omalta. Häntä ei voi imettää. Hän makaa johtojen peittämänä. Linda ja Joona kertovat vain harvoille, että vauva on syntynyt. Kaikki voimat menevät lapsesta huolehtimiseen.

Vanhemmat istuvat Pessin luona vuorotellen. Kun Lindaa­ itkettää, hän lähettää Joonan toiseen huoneeseen. Pelko­ tuntuu niin suurelta, ettei Linda usko Joonan jaksavan kantaa taakkaa.

Kotona voimattomuus purkautuu riitelynä. Kerran, kun riita on iso, Joona joutuu viemään hyperventiloivan Lindan päivystykseen.

– En osannut parkua Joonaa vasten. Vanhemmuus ei yhdistänyt meitä. Emme osanneet jakaa keskenämme sitä, mitä oli tapahtunut, Linda sanoo.

Tammikuussa 2013 Pessi pääsee vihdoin kotiin. Nyt kaikki muuttuu hyväksi, saamme hoitaa lasta itse, Joona­ ja Linda ajattelevat.

Ensimmäiset päivät kuluvat ihmetellessä. Pessi nukkuu Lindan äidin ompeleman kirjaillun peiton alla.

Mutta riidat jatkuvat. Lähes kaikki, mitä toinen sanoo tai tekee – tai jättää sanomatta tai tekemättä – ärsyttää. Kumpi tahansa saattaa räjähtää mistä tahansa. 

– Sillä, mitä toiselle sanoimme, ei ollut enää rajoja. Huusimme hirveitä asioita ja itkimme molemmat. Mutta kumpikaan ei sanonut, että nyt stoppi, nyt tuntuu liian pahalta, Joona sanoo.

Kun Linda ja Joona huutavat toisilleen, Pessi juo Joonan sylissä sohvalla maitoa tuttipullosta. Lapsi ymmärtää kodin turvattoman ilmapiirin ja kaiken negatiivisuuden, vanhemmat surevat.

Pettymys hiipii mieleen vähitellen. Tätä hetkeä on odotettu niin pitkään. Pessi on päässyt kotiin, perhe on kasassa. Mutta ongelmat pysyvät.

– Me molemmat väsyimme, ei sellaista arkea jaksa. Tsemppasimme kovasti ja puhuimme siitä, miten hyvin Pessi pärjää. Mutta tsemppauksen alla kyti uupumus, Linda sanoo.

Pystymmekö olemaan yhdessä? Onko tässä parisuhteessa mitään tolkkua? Meidän täytyy muuttua tai erota.

Joona miettii: Pessi on niin pieni. Hän ehtii tottua siihen, että äiti ja isä eivät asu yhdessä.

Linda miettii: Tämä on surullista. Mutta lapsi ei voi kasvaa tällaisessa kodissa onnelliseksi.

Myös ilo pilkahtaa. Pessi oppii kohdistamaan katseensa, hymyilemään ja kääntymään. Joona ja Linda ihailevat lasta yhdessä.

Huhtikuussa Joona jää vanhempainvapaalle ja perhe viettää ihanan kesän. Pessi saa lääkäreiltä luvan olla ulkona ja ihmisten keskellä. Hän pääsee Kuopioon mökille ja uimaan rantaveteen. Linda ottaa paljon valokuvia.

Kun Joona syyskuussa palaa töihin, arki muuttuu ryminällä. Stressi palaa.

– Riita tuli aina jostakin takavasemmalta. Ja sitten pettymys: olemme ihan samassa jamassa kuin ennenkin, Joona sanoo.

Lähipiiri tietää, etteivät asiat ole hyvin. Linda ja Joona eivät silti halua avautua, sillä monen tutun puheet ovat loukanneet: Kyllä olette itsenne aika jamaan saattaneet. Yrittäkää nyt vähän enemmän.

Kun Joona kyläilee Pessin kanssa papan luona, Linda­ menee äitinsä luokse tulostamaan avioerohakemuspaperit netistä.

Paljon puhetta

Jokin muuttuu hakemuksen jättämisen jälkeen.

– Kun avioerosta oli mustaa valkoisella, aloimme katsoa suhdetta eri tavalla. Mietimme, mitä haluamme oikeasti. Eropuhe ei enää ollut minkään tärkeän asian tiellä, Joona muistelee.

Olet pettänyt luottamukseni, Linda uskaltaa sanoa. Olet huutanut kamalia asioita. Et ole ollut tukena, vaikka uskoin niin. Mutta ehkä en antanut tilaa, vaadin vain.

Tämä on ollut yhtä sumua ja selviytymistä, on tuntunut yksinäiseltä, Joona vastaa.

Öisin Joona ja Linda puhuvat paljon, tuntikausia.

Kaksinoloaika jäi lyhyeksi, sitten Pessi jo tulikin. Tutustumiselle ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Jompikumpi myöntää sen ääneen ensin. Toinen nyökkää.

– Meillä on tosi erilaiset taustat. Lapsuuskodissani kerrottiin tunteista ja jaettiin arjen työt ihan toisin kuin Joonan perheessä. Se tuli yllätyksenä, Linda sanoo.
Kun vanhemmat puhuvat, Pessi nukkuu pinnasängyssään. Hän on terve ja painaa jo 11 kiloa.

– Tajusimme, miten suuri huoli meillä on ollut Pessistä. Vasta jälkikäteen huomasimme, että olipa raskas tuokin kuukausi. Ja tuo. Ja tuo. Keskussairaalan pääovelle vievä ylämäki tuntui vuorelle kapuamiselta, Linda sanoo.

Linda myöntää Joonalle: Jos olisin suhteessa kenen tahansa muun kanssa, olisin lähtenyt jo ajat sitten. Mutta tämä on katsottava loppuun.

– Usko siihen, että selviämme vaikeuksista, kasvoi koko ajan, kun riidat eivät enää vetäneet mattoa ihanien hetkien alta, Linda sanoo.

Helmikuussa 2014 molemmat ovat samaa mieltä. Eropaperit jääkööt viraston mappiin.

Sisäpiirivitsejä

Linda ja Joona riitelevät yhä, mutta riidat ovat vähentyneet. Ennen kaikkea ne ovat muuttuneet.

– Olemme sopineet, ettei kumpikaan lähde huoneesta kesken riidan. Sen sijaan puhutaan, vaikka aamuneljään. Yritämme sanoa riidellessäkin lauseita, jotka helpottavat tilannetta, Joona sanoo.

En ole sinua vastaan.

Olen sinun puolellasi.

En ole hyökkäämässä kimppuusi.

En syytä sinua.

– Rautalangasta vääntämistä, mutta yllättävän tehokasta.

Kun Linda ja Joona istuvat syömään yhdessä laitettua uunilohta, ajatus humahtaa mieleen: me olemme onnellisia. Joona kertoo vitsin. Se ei aukea muille kuin Lindalle.

– Jostain on löytynyt sama olo kuin ensimmäisillä treffeillä. Että ymmärrämme toisiamme jollain tosi syvällä tavalla. Emmekä halua päästää irti, Joona sanoo.
Linda leipoo banaanikakun. Pessi syö kolme palaa. Lapsi ei enää ole vauva, hän täytti juuri kaksi. Aamulla Joona vie hänet päiväkotiin pyöräntarakalla.

Kun Linda vilkuttaa heille, hän näkee tutut kasvot, turvalliset ilmeet, oman pienen perheensä.

Rakkaus, joka palasi

Kriisi vahvistaa. Nyt kestätte mitä tahansa. Olette hilautuneet yhteen entistä tiukemmin.

Näitä lauseita Linda ja Joona saavat joskus kuulla tutuilta. Ei pidä paikkaansa, he ajattelevat. 

– Se, mitä olemme käyneet läpi, tulee vaikuttamaan pitkään. Hyvässä ja pahassa, Joona sanoo.

– Luottamus on mennyt rikki. Se on osa meidän historiaamme, vaikka olemmekin rakentaneet luottamuksen uudelleen. Ei tällaisista asioista selvitä hetkessä, Linda jatkaa.

Mutta rakkaus on palannut. Oikeastaan se oli koko ajan läsnä, katosi vain kaiken pahan alle.

Syksyllä 2014 Linda ja Joona kävelevät iltamyöhään hotellin viereisellä golfkentällä. Kengänpohjat ovat paksussa ruohopeitteessä. He ovat elämänsä ensimmäisellä parisuhdeleirillä. Ajatus leiristä on jännittänyt, ainakin Lindaa.

Enää ei jännitä.

Pessi on mummin hoidossa. Linda ja Joona ovat saaneet tehtäväksi listata asioita, joista pitävät toisessa.

Joona on aina valmis oppimaan uutta. Hän saa minut nauramaan vedet silmissä ja kannustaa kaikessa, Linda kirjoittaa.

Lindassa rakastan eniten hymyä ja mustaa huumoria sekä sitä, kun Linda innostuu tutkimaan asioita perinpohjaisesti, Joona kirjoittaa.

Kumpikin ajattelee: tuossa on sama ihminen, jonka kanssa ensisuudelmaa ei malttanut millään lopettaa.

Listoista tulee pitkät.

Anna Pihlajaniemi, Yhä yhdessä, Meidän Perhe 12/2014

Kuva: Lilli Haapala

Tietoa parisuhdeterapiasta ja -kursseista:

Väestöliitto
Kataja ry
Kirkon perheneuvonta

Lue lisää

16 vinkkiä parisuhdekriisin selvittämiseen

Tunnista nämä lähestyvän eron 6 merkkiä

Avioero käynnisti vuosien piinan: "Elin varpaillani"

Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.