Kuva:stocksnap.io
Kuva:stocksnap.io

Onko parempi elää valheessa vai muuttaa erilleen nyt, kun lapsi ei vielä asiaa ymmärrä?

Olen 21-vuotias ja mieheni 24-vuotias. Saimme marraskuussa pojan. Sukulaiset ja ystävät sanoivat koko raskauteni ajan, että miehestäni tulee loistava isä. Toisin kävi. Ensimmäinen kuukausi meni hyvin, hän oli kaiket illat kotona ja auttoi minua. Kuitenkin pianensi huuman jälkeen hän vietti vähemmän ja vähemmän aikaa kotona. Yritin sanoa siitä, mutta hän vastasi vain: Se ei ole mikään vaihtoehto.

Meillä ei ole ollut minkäänlaista fyysistä yhteiselämää lapsen syntymän jälkeen, vaikka haluaisinkin. Olemme siis vanhempina pelkkiä kavereita. Loukkaamme toisiamme jatkuvasti ja puhumme toisillemme erittäin rumasti. Olemme pyrkineet siihen, että lapsen nähden emme riitelisi. Olen yrittänyt hakea apua ammattiauttajilta, mutta sopivaa auttajaa en ole vielä löytänyt. Tämä asia on juuttunut minuun niin syvälle, että saan joskus iltaisin paniikkikohtauksia, ja kurkussani on kauhea pahanmielen pala.

Eräänä iltana yritin löytää ratkaisua tilanteeseen. Viittasin yksinäisyyteeni ja yritin varovasti kysellä erosta, mutta vastaukseksi tuli haistatteluja. Lopuksi mieheni sanoi, että parempi erota myöhemmin, kun lapsi on vaikka neljän vanha. Mielestäni se on väärin. Silloinhan lapsi ymmärtää enemmän, ja ero voi jättää häneen elinikäisen trauman.

Olen miettinyt raha-asioitakin jo valmiiksi, koska mies sanoi tuolloin, että ”mieti nyt tarkkaan, kuka sinua sitten elättää”. Mutta en voi elää kenenkään kanssa pelkästään elätettävänä tai muuten rahan takia.

Onko siis parempi elää yhdessä ja kasvattaa lapsi valheessa vai lähteä eri osoitteisiin nyt, kun lapsi ei vielä asiaa ymmärrä?
 

Psykologi Essi Juvakka vastaa: On viisasta, että haet jo nyt apua huonoon oloosi parisuhteessa. Se on tärkeää kaikkien teidän perheenjäsenten kannalta. Olet selvästi miettinyt elämääsi varsin paljon ja hyvin pitkälle. Hienoa, ettet suostu kaikin ehdoin jatkamaan tässä suhteessa. Ainakaan raha ja taloudelliset asiat eivät ole etusijalla miettiessäsi ratkaisujasi parempaan.

Perhetilanteenne vaikuttaa varsin tulehtuneelta, joten sitä olisi hyvä päästä purkamaan mahdollisimman pian. Riitaa riittää ja hellyys ja läheisyys ovat jääneet taka-alalle. Koska vaikutat varsin kuormittuneelta ja eromietteet ahdistavat sinua, toimi ripeästi. Näin saat avattua ainakin omassa päässäsi parisuhteenne solmuja.

Pyri puhumaan avoimesti miehesi kanssa vaikka riidankin uhalla tai kirjoita tuntemuksistasi ja toiveistasi hänelle kirje. Näin hän saa aikaa miettiä vastauksiaan, eikä hänen tarvitse osata vastata heti.

Jäin miettimään, tunteeko miehesi ehkä myös riittämättömyyttä isänä ja kumppanina? Kokeeko hän itsensä syrjäytetyksi pienen vauvan edessä? Kaipaako hän omaa aikaa, mutta ei vastaavasti osaa antaa sinulle samaa mahdollisuutta olemalla välillä kaksin lapsen kanssa? Onko miehesi osannut ja uskaltanut kertoa sinulle suuttumatta todellisista tuntemuksistaan? Painavatko sinua ehkä myös mietteet ulkopuolisen suhteen mahdollisuudesta? Oletko epävarma siitä, toivooko miehesikin parisuhteenne paranemista vai onko hän jo menettänyt toiveensa teidän suhteenne korjaamisesta? Uskalla nostaa nämäkin asiat avoimeen keskusteluun.

Kahdenkeskinen asioiden läpikäynti voi isojen vyyhtien keskellä toki olla liian haastavaa. Ehkä ammatti-ihmisen apua tarvitaan, jos keskustelut ajautuvat pelkkään riitelyyn. Mieti, olisiko sinun viisainta hakea nyt ensin apua vain itsellesi, jotta saisit miettiä ammatti-ihmisen kanssa tuntemuksiasi. Sen jälkeen voisi olla aika mennä myös pariterapiaan, jos miehesi siihen suostuu. Halutessasi voit myös soittaa Väestöliiton Perheverkon neuvontapuhelimeen ja keskustella tilanteestasi, p. (09) 612 7102. Sinne voi soittaa myös nimettömänä.

Toivon, että saat parisuhteenne tilanteen paremmaksi mahdollisimman pian, sillä hyvin pienikin lapsi aistii vanhempiensa tulehtuneet välit. Kodin parisuhteen malli on lapselle ainoa lähellä oleva malli siitä, miten aikuiset elävät yhdessä ja rakastavat toisiaan. Siksi jokainen vanhempi haluaa tästä mallista toki mahdollisimman hyvän.

Älä siis suostu heikkoon parisuhdetilanteeseen vain lapsesi takia. Se ei ole lapsellekaan hyvä ratkaisu. Ole kuitenkin kärsivällinen ja etsi ratkaisuja. Kriisin keskellä ihminen ei ole valmis tekemään lopullisia päätöksiä, eikä se ole kovin viisastakaan.

Vauva 5/2009

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tapa asettua perhe-elämään voi olla opittua omasta lapsuudenperheestä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo. 

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta, naimissa siitä puolet. Meillä on kaksi pientä lasta, omakotitalo, mökki, vene, auto, hyvät tulot, voimme matkustella oman mielen mukaan ja tehdä kaikkea kivaa. Elämä on siis ulkopuolelta katsottaessa todella hyvissä kantimissa.

Arki on kuitenkin yhtä kaaosta, tulipalojen sammuttelua, yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä. Ainakin allekirjoittaneen puolelta. Puoliso ei osallistu oma-alotteisesti kotihommiin, ei muista koskaan viedä roskia eikä korjata omia jälkiään eikä muista opastaa lapsiakaan siihen saatikka korjata heidän jälkiään.

Perusarki ei rullaa. Hän ei aamulla lasten kanssa ollessaan noudata mitään rutiineja. Hän ei käytä aamuvessassa eikä pese hampaita. Astiat jäävät korjaamattomina pöytiin, vaatteet riisutaan mihin sattuu, lapset eivät pese käsiään missään välissä. Puoliso ei muista rasvata lapsen atooppista ihottumaa, ei antaa D-vitamiineja, ei pestä korvantaustoja eikä kammata tukkaa. Kunhan jotain ruokaa saavat naamaan, niin tuntuu olevan tyytyväinen.

Jos lasten kerhoilmottautumiset ovat hänen vastuullaan, ne jäävät. Ei tule synttäri- eikä joululahjoja, jos hänen täytyisi ne ostaa. Hän ei muista neuvoloita eikä kaverisynttärimenoja.

Puoliso tulee aina myöhässä eikä muista sovittuja asioita. Esimerkiksi omakotitalon rakennusprojekti viivästyi yli neljä kuukautta, koska puoliso ei vain saanut aikaiseksi hoitaa osuuttaan. Hän ei siis hoida mitään arkielämään liittyviä asioita ilman muistutusta, jatkuvaa patistamista ja seuraamista.

Muutenkin puoliso elää vain omaa elämäänsä. Kun hän herää viikonloppuna aamulla kotona, hän miettii mitä HÄN voisi tehdä. Hän ei koskaan kysy ja mieti, mitä perheen kanssa voisi tehdä tai mitä lapset haluaisivat.

Puoliso on tosi kiinnostunut työkavereiden asioista ja muistaa niistä yllättäviäkin yksityiskohtia, mutta oman perheen ja lasten asiat eivät tunnu kiinnostavan.

Hän on kuitenkin rauhallinen, sopuisa, hyvä mies. Ei riitele turhasta, ei huuda, ei raivoa. Ei juo, ei polta, ei rieku öitä missä sattuu, jää kotiin hoitamaan lasta kun pyytää, ei arvostele, eikä hauku ketään, suhtautuu lungisti koko maailmaan.

Elämä on tylsää, tasaista mutta turvallista vaikkakin sotkuista ja kaaottista kodin suhteen.

Kaipaisin, että joku jakaisi vastuun kodista ja lapsista, osoittaisi rakkautta ja mielenkiintoa koko perhettä kohtaan, haluaisi tehdä asioita ja tarjota lapsille kaikkea kivaa tekemistä yhdessä. En tiedä onko se edes todellisuutta vai ei, en tiedä enää mitä tekisin.

Aloitan vastaukseni viestisi lopusta, joka kosketti minua kovasti. Kerrot kaipaavasi sitä, että joku osoittaisi sinulle rakkautta. Mikä ymmärrettävä ja yleisinhimillinen toive! Niin monet parisuhteessaan tyytymättömät, pettyneet, vihaiset, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset toivovat juuri sitä samaa. Olet yksinäinen suhteessanne ja kaipaat tietenkin miestäsi sekä hänen rakkauttaan. Saattaa hyvinkin olla, että miehesi kokee rakastavansa sinua, kovastikin. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan välity sinulle, ja se tekee sinut epätoivoiseksi.

Voiko olla niin, että tuo tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhetaustaansa?

Onkohan miehesi lainkaan tietoinen siitä, miten kärsit? Voiko olla niin, että tuo miehesi tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhe-taustaansa? Kenties se on se tapa, jonka hän on oppinut omassa kasvuperheessään. Se mikä toimi ja oli mahdollista, jopa tarpeellista silloin, ei enää toimikaan aikuisessa parisuhteessa ja perhe-elämässä.

Mitenköhän kaikki tämä kaipauksesi välittyy miehellesi? Usein yksinäisyytemme ja rakkaudenkaipuumme parisuhteessa näkyy toiselle esimerkiksi tyytymättömyytenä, nalkuttamisena, syyttämisenä ja marttyyriytena. Ajattelemme, että puuttumalla ulkoiseen käyttäytymiseen saisimme sitä mitä sisimmässämme kaipaamme. Pettymys ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä tapoja reagoida. Ne eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, joilla saisimme viestimme perille. Päinvastoin työnnämme toista käyttäytymisellämme yhä kauemmas. Siksi mietin myös miestäsi ja sitä, miten hän mahtaa kokea parisuhteenne. Miten hän kuvaisi sinua? Kokeekohan hän sinun rakastavan itseään? On hyvin mahdollista, että hänkin puolestaan kaipaa sinun rakkauttasi. Sillä tavalla olette kenties saman kaipauksen äärellä, mikä on hyvä lähtökohta muutokselle parisuhteessa.

Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle eikä näy hänen käyttäytymisessään.

Kerrot, että miehesi on rauhallinen, kunnollinen, sopuisa ja hyvä mies. Kuvaat, että hän osallistuu järjestämiisi perheen yhteisiin hetkiin ja viihtyykin niissä. Hän hoitaa lapsianne, kun pyydät. Hän on ystävällinen sinua ja muitakin ihmisiä kohtaan. Nämäkin asiat saavat minut ajattelemaan, että sinä ja yhteinen perheenne olette hänelle tärkeitä. Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle, eikä näy hänen käyttäytymisessään aloitteellisuutena tai aktiivisuutena yhteiseen elämään ja sen tekemisiin.

Kertomasi perusteella teillä on yhteiselle elämälle hyvät puitteet ja mahdollisesti yhteinen kaipaus. Kerrot viestissäsi monia asioita, jotka ovat toivoa herättäviä. Nykyinen vuorovaikutuskuvio välillänne pitäisi kuitenkin pysäyttää. Se on haitallinen kummankin teistä kannalta ja vie teitä yhä tiukempaan solmuun, ja samalla kauemmaksi toisistanne. Sinä jäät liian yksin arjen hoitamisessa. Toisaalta miehesi saattaa kokea sinun tapasi suhtautua häneen mitätöivänä ja alentavana. Teidän väliltänne puuttuu tunneyhteys, ja se tekee teidät kummatkin yksinäiseksi.

Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla ja säännöillä.

Tarvitsisitte apua, kenties eräänlaista tulkkia välillenne, joka auttaisi teitä näkemään ja ymmärtämään tilannetta toinen toistenne näkökulmasta. Miten kumpikin sisällään kokee kaiken? Saattaa olla hankalaa vain kahden kesken saada aikaan sellaista yhteistä keskustelua, joka toisi aitoa ymmärrystä ja muutosta tilanteeseenne. Siksi ehdotan, että hakeudutte käymään näitä keskusteluja paripsykoterapeutin vastaanotolle. Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla tai säännöillä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ihmiset osaavat usein suhtautua ystäviensä parisuhdetilityksiin fiksusti, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Kumppanini on haukkunut minua selän takana vuosien ajan. Hänen mielestään siinä ei ole mitään väärää tai anteeksipyydettävää. Olen yrittänyt kertoa, miten se satuttaa minua, mutta hän ei ymmärrä vaan suuttuu ja alkaa haukkua minua. Hänen mielestään olen väärässä, kun en hyväksy hänen käytöstään, koska hänen mukaansa kaikkia haukutaan selän takana.

Tuo asian vähättely lisää arvottomuuden tunnetta. Haluaisin, että hän edes pahoittelisi minulle aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka ei pitäisikään tekoaan vääränä.

Miten pääsen asian yli? Miten saan korjattua epäluottamuksen ja arvottomuuden tunnetta?

Kiitos kysymyksestäsi! Lyhyt kysymyksesi herättää monia lisäkysymyksiä. Puhut haukkumisesta selän takana, mitä sillä tarkoitat? Puhuuko hän ystävilleen tyytymättömyyden aiheista koskien parisuhdettanne, arvosteleeko hän sinun luonteesi piirteitä tai kertooko luottamuksellisia arkaluonteisia asioita sinusta? Tarkoittaako haukkuminen selän takana teille samaa asiaa? Joskus voi olla niin, että toista ei kohdata, koska puhutaan eri asiasta pysähtymättä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen näkökulmaa. Miten olet saanut tietää asiasta ja miten tarkkaan? Ovatko jotkut kuulemasi asiat tulleet sinulle yllätyksenä vai onko hän uskoutunut sinulle kovin tutuista asioista?

Olemme erilaisia siinä, mitä asioita pidämme itsellämme ja mitä kerromme muille.

Kumppanisi vähättelevä ja omaa käytöstä puolusteleva lause ”kaikkia haukutaan selän takana” on myös mielenkiintoinen. Ensiksi tulee mieleen, että kaikkia ei varmasti haukuta selän takana. Onko niin, että sinä et puhu kumppanistasi tai suhteestanne muille ihmisille? Olemme erilaisia siinä, mitä asioita pidämme itsellämme ja mitä kerromme muille. Jotkut eivät paljasta juuri mitään parisuhteestaan muille ja toiset tarvitsevat ystäviä, joiden kanssa ruotia tarkkaan puolisoiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Kumppanit joko tietävät asiasta tai se tehdään salassa. Joskus tunteita on hyvä tuuletella, tämä ”valitus” helpottaa, koska ystävältä saa myötätuntoa ja ymmärrystä. Toki olisi hyvä, että epäkohdista keskusteltaisiin ensisijaisesti kumppanin kanssa rakentavalla tavalla ja että arkaluonteisimmat luottamukselliset asiat pidetään salassa.

Ajattelen, että ihmiset ovat yleensä fiksuja kuunnellessaan ystävän tilitystä parisuhteesta. He ymmärtävät, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys asiasta ja että toisen osapuolen näkemys voi olla jopa vastakkainen. Ystävän tehtävänä on olla ystävänsä puolella, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa asettumista toista osapuolta vastaan. Hyvä kuuntelija kuuntelee, myötäilee tukea antaen, mutta myös uskaltaa miettiä asiaa toisen osapuolen kannalta ja hienovaraisesti tuoda sitä esiin. Ystävät pitkän päälle myös ymmärtävät, että uskoutumisessa kyse on sen hetken olosta, ja toisena päivänä fiilis on ihan toinen.  

Teille on tärkeää keskustella asiasta vielä uudelleen ja uudelleen.

Kysyt, miten pääset asian yli ja miten saat korjattua arvottomuuden ja epäluottamuksen tunnetta. Tarkoittaako luottamuksen menetys häneen sitä, että et enää pysty jakamaan hänelle sinulle tärkeitä asioita? Entä mitä kaikkea arvottomuuden tunteeseen liittyy? Koetko itsesi ensisijaisesti arvottomaksi liittyen ”haukkumisen” sisältöön? Tunnetko itsesi vähemmän tärkeäksi ja rakastetuksi, koska hän keskustelee arkaluonteisista asioista muidenkin kuin sinun kanssasi tai jopa enemmän muiden kuin sinun? Olet surullinen, koska hän ei pahoittele sinulle aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka ei myöntäisikään olevansa väärässä. Olette jääneet jumiin vuorovaikutuskuvioonne ja luulen, että hän ei tässä tilanteessa voi pahoitella, koska silloin hän tavallaan myöntäisi syyllisyytensä. Todennäköisesti se, että hän näkee sinut onnettomana, kuitenkin koskettaa häntä pinnan alla.

Luottamuksen ja parisuhteenne tunneyhteyden kannalta on tärkeää keskustella asiasta vielä uudelleen ja vielä senkin jälkeen muutaman kerran uudelleen. Keskustelu on hyvä käydä hetkenä, kun olette molemmat rauhallisia. Aloittaessasi keskustelun äänensävysi on hyvä olla erittäin rauhallinen ja jopa surullinen, koska kaikki, minkä voi vähänkin tulkita kiukuksi sanomassasi ja äänensävyssäsi saa hänet todennäköisesti puolustautumaan ja hyökkäämään.

Voit toivoa, että hän ei kertoisi asioita sinusta ystäville, mutta määrätä et voi.

Mielestäni voit toivoa, että hän ei kertoisi asioita sinusta ystäville, vaan puhuisi epäkohdista vain sinun kanssasi, mutta määrätä et häntä voi. Omaksi tuekseen hänellä on oikeus uskoutua muille kuten myös sinulla. Käskyjen antaminen saa pahimmillaan aikaan niiden pakonomaista vastustusta. Voit myös kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa pystyt asettamaan ajatuksesi taitavasti välttäen sanoja, jotka saavat hänet provosoitumaan. Vaikka hän ensin ärsyyntyisi kirjeestäsi, hänellä on myös mahdollisuus asetella sanojaan rauhassa vastaukseensa. Mikäli asia ei näillä konsteilla etene ja haluatte pysyä yhdessä, hakekaa ihmeessä keskusteluapua pariterapiasta. Onnea keskusteluihin ja hyvää syksyä!      


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.