Ongelmani on aviomieheni äkkipikaisuus. Hän hermostuu todella helposti.

Ongelmani on aviomieheni äkkipikaisuus. Hän hermostuu todella helposti. Joskus hän heittelee raivoissaan jopa tavaroita. Kun hän hermostuu, syy on aina minussa. Esimerkiksi, jos hän ei löydä puhelintaan, olen siihenkin syyllinen.
Mies suuttuu ja alkaa raivota kuinka olen täysi nolla. Kun hän rauhoittuu ja toivon anteeksipyyntöä, ei ole kuulemma mitään anteeksi pyydettävää. 2-vuotias tyttömme joutuu kuuntelemaan, miten isä haukkuu äidin. Miten aikuinen mies oppisi hallitsemaan hermonsa? Ammattiapua mies ei suostu hakemaan – ongelmahan olen minä.

Psykologi Essi Juvakka vastaa: Vihan ja aggression tunteet ovat yhä edelleen valitettavan suuri tabu, josta ei puhuta riittävästi. Siksi moni kokee niistä turhaa syyllisyyttä ja häpeää, eikä hae tarvittaessa apua. On luonnollista, että miehesi huutaminen tuntuu sinusta pahalta. Raivonpuuskat tulevat mielestäsi myös välillä varsin odottamattomasti.

Miehesi on vain ja ainoastaan itse vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan, sinä et ole syyllinen. Tunnevyöryssä ajatukset eivät ole selkeitä ja tulee sanotuksi ja tehdyksi asioita, joita ei olisi kannattanut koskaan tehdä tai sanoa. On jopa tutkittu, että kun pulssi lyö yli 95, ei kannattaisi olla vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa, sillä sammakkoriski on silloin suuri.

Vaikka sinä nalkuttaisitkin miehesi mielestä paljon, siltikään hänellä ei ole oikeutta raivota ja heitellä tavaroita.

Jäin miettimään, miten pelottava tilanne on sekä sinulle että lapsellenne. Pelkäätkö, että mies satuttaa teitä?

Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Omaan suuttumiseen on siis tärkeää kiinnittää huomiota. Tyttönne ottaa mallia vanhemmistaan niin hyvässä kuin pahassakin. On aivan turha moittia häntäkään tavaroiden heittelystä, mikäli isä mallina itse syyllistyy tekemään samaa. Lapsi miettii, että jos kerran isä saa käyttäytyä noin, on minullakin siihen oikeus.

Vihan ja aggressiivisuuden tunteiden hallinta ei ole kenellekään helppoa. Jäin miettimään, mitä kaikkea miehesi suuttumuksen takana on. Olisiko hän mahdollisesti jopa masentunut? Millaista omaa elämää ja vapaaaikaa teillä vanhemmilla on? Miten tilanteenne vaikuttaa parisuhteeseenne kokonaisuutena?

Olet syystä huolissasi perheenne tilanteesta. Suosittelen sinun hakevan apua itsellesi ja lapsellenne. Ehkä miehesikin jossain vaiheessa huomaa avun hakemisen tarpeellisuuden. Yhteiskäynnit voisivat olla tarpeen
parisuhteenne tilanteen ja ristiriitojen selvittelyä varten, mutta väkisin siitä ei ole mitään hyötyä.
Vauva 5/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Tapa asettua perhe-elämään voi olla opittua omasta lapsuudenperheestä, perheneuvoja Helena Toppari sanoo. 

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme olleet yhdessä kohta 15 vuotta, naimissa siitä puolet. Meillä on kaksi pientä lasta, omakotitalo, mökki, vene, auto, hyvät tulot, voimme matkustella oman mielen mukaan ja tehdä kaikkea kivaa. Elämä on siis ulkopuolelta katsottaessa todella hyvissä kantimissa.

Arki on kuitenkin yhtä kaaosta, tulipalojen sammuttelua, yksinäisyyttä ja tyytymättömyyttä. Ainakin allekirjoittaneen puolelta. Puoliso ei osallistu oma-alotteisesti kotihommiin, ei muista koskaan viedä roskia eikä korjata omia jälkiään eikä muista opastaa lapsiakaan siihen saatikka korjata heidän jälkiään.

Perusarki ei rullaa. Hän ei aamulla lasten kanssa ollessaan noudata mitään rutiineja. Hän ei käytä aamuvessassa eikä pese hampaita. Astiat jäävät korjaamattomina pöytiin, vaatteet riisutaan mihin sattuu, lapset eivät pese käsiään missään välissä. Puoliso ei muista rasvata lapsen atooppista ihottumaa, ei antaa D-vitamiineja, ei pestä korvantaustoja eikä kammata tukkaa. Kunhan jotain ruokaa saavat naamaan, niin tuntuu olevan tyytyväinen.

Jos lasten kerhoilmottautumiset ovat hänen vastuullaan, ne jäävät. Ei tule synttäri- eikä joululahjoja, jos hänen täytyisi ne ostaa. Hän ei muista neuvoloita eikä kaverisynttärimenoja.

Puoliso tulee aina myöhässä eikä muista sovittuja asioita. Esimerkiksi omakotitalon rakennusprojekti viivästyi yli neljä kuukautta, koska puoliso ei vain saanut aikaiseksi hoitaa osuuttaan. Hän ei siis hoida mitään arkielämään liittyviä asioita ilman muistutusta, jatkuvaa patistamista ja seuraamista.

Muutenkin puoliso elää vain omaa elämäänsä. Kun hän herää viikonloppuna aamulla kotona, hän miettii mitä HÄN voisi tehdä. Hän ei koskaan kysy ja mieti, mitä perheen kanssa voisi tehdä tai mitä lapset haluaisivat.

Puoliso on tosi kiinnostunut työkavereiden asioista ja muistaa niistä yllättäviäkin yksityiskohtia, mutta oman perheen ja lasten asiat eivät tunnu kiinnostavan.

Hän on kuitenkin rauhallinen, sopuisa, hyvä mies. Ei riitele turhasta, ei huuda, ei raivoa. Ei juo, ei polta, ei rieku öitä missä sattuu, jää kotiin hoitamaan lasta kun pyytää, ei arvostele, eikä hauku ketään, suhtautuu lungisti koko maailmaan.

Elämä on tylsää, tasaista mutta turvallista vaikkakin sotkuista ja kaaottista kodin suhteen.

Kaipaisin, että joku jakaisi vastuun kodista ja lapsista, osoittaisi rakkautta ja mielenkiintoa koko perhettä kohtaan, haluaisi tehdä asioita ja tarjota lapsille kaikkea kivaa tekemistä yhdessä. En tiedä onko se edes todellisuutta vai ei, en tiedä enää mitä tekisin.

Aloitan vastaukseni viestisi lopusta, joka kosketti minua kovasti. Kerrot kaipaavasi sitä, että joku osoittaisi sinulle rakkautta. Mikä ymmärrettävä ja yleisinhimillinen toive! Niin monet parisuhteessaan tyytymättömät, pettyneet, vihaiset, hiljaiset ja vetäytyvät ihmiset toivovat juuri sitä samaa. Olet yksinäinen suhteessanne ja kaipaat tietenkin miestäsi sekä hänen rakkauttaan. Saattaa hyvinkin olla, että miehesi kokee rakastavansa sinua, kovastikin. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan välity sinulle, ja se tekee sinut epätoivoiseksi.

Voiko olla niin, että tuo tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhetaustaansa?

Onkohan miehesi lainkaan tietoinen siitä, miten kärsit? Voiko olla niin, että tuo miehesi tapa asettua perhe-elämään liittyy hänen omaan perhe-taustaansa? Kenties se on se tapa, jonka hän on oppinut omassa kasvuperheessään. Se mikä toimi ja oli mahdollista, jopa tarpeellista silloin, ei enää toimikaan aikuisessa parisuhteessa ja perhe-elämässä.

Mitenköhän kaikki tämä kaipauksesi välittyy miehellesi? Usein yksinäisyytemme ja rakkaudenkaipuumme parisuhteessa näkyy toiselle esimerkiksi tyytymättömyytenä, nalkuttamisena, syyttämisenä ja marttyyriytena. Ajattelemme, että puuttumalla ulkoiseen käyttäytymiseen saisimme sitä mitä sisimmässämme kaipaamme. Pettymys ja turhautuminen ovat ymmärrettäviä tapoja reagoida. Ne eivät kuitenkaan ole niitä tapoja, joilla saisimme viestimme perille. Päinvastoin työnnämme toista käyttäytymisellämme yhä kauemmas. Siksi mietin myös miestäsi ja sitä, miten hän mahtaa kokea parisuhteenne. Miten hän kuvaisi sinua? Kokeekohan hän sinun rakastavan itseään? On hyvin mahdollista, että hänkin puolestaan kaipaa sinun rakkauttasi. Sillä tavalla olette kenties saman kaipauksen äärellä, mikä on hyvä lähtökohta muutokselle parisuhteessa.

Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle eikä näy hänen käyttäytymisessään.

Kerrot, että miehesi on rauhallinen, kunnollinen, sopuisa ja hyvä mies. Kuvaat, että hän osallistuu järjestämiisi perheen yhteisiin hetkiin ja viihtyykin niissä. Hän hoitaa lapsianne, kun pyydät. Hän on ystävällinen sinua ja muitakin ihmisiä kohtaan. Nämäkin asiat saavat minut ajattelemaan, että sinä ja yhteinen perheenne olette hänelle tärkeitä. Se, että hän todennäköisesti välittää, ei kuitenkaan välity sinulle, eikä näy hänen käyttäytymisessään aloitteellisuutena tai aktiivisuutena yhteiseen elämään ja sen tekemisiin.

Kertomasi perusteella teillä on yhteiselle elämälle hyvät puitteet ja mahdollisesti yhteinen kaipaus. Kerrot viestissäsi monia asioita, jotka ovat toivoa herättäviä. Nykyinen vuorovaikutuskuvio välillänne pitäisi kuitenkin pysäyttää. Se on haitallinen kummankin teistä kannalta ja vie teitä yhä tiukempaan solmuun, ja samalla kauemmaksi toisistanne. Sinä jäät liian yksin arjen hoitamisessa. Toisaalta miehesi saattaa kokea sinun tapasi suhtautua häneen mitätöivänä ja alentavana. Teidän väliltänne puuttuu tunneyhteys, ja se tekee teidät kummatkin yksinäiseksi.

Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla ja säännöillä.

Tarvitsisitte apua, kenties eräänlaista tulkkia välillenne, joka auttaisi teitä näkemään ja ymmärtämään tilannetta toinen toistenne näkökulmasta. Miten kumpikin sisällään kokee kaiken? Saattaa olla hankalaa vain kahden kesken saada aikaan sellaista yhteistä keskustelua, joka toisi aitoa ymmärrystä ja muutosta tilanteeseenne. Siksi ehdotan, että hakeudutte käymään näitä keskusteluja paripsykoterapeutin vastaanotolle. Pysyvä muutos lähtee meistä sisältä päin, ei ulkoisilla sopimuksilla tai säännöillä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ihmiset osaavat usein suhtautua ystäviensä parisuhdetilityksiin fiksusti, sanoo perheneuvoja Nina Kauppinen.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Kumppanini on haukkunut minua selän takana vuosien ajan. Hänen mielestään siinä ei ole mitään väärää tai anteeksipyydettävää. Olen yrittänyt kertoa, miten se satuttaa minua, mutta hän ei ymmärrä vaan suuttuu ja alkaa haukkua minua. Hänen mielestään olen väärässä, kun en hyväksy hänen käytöstään, koska hänen mukaansa kaikkia haukutaan selän takana.

Tuo asian vähättely lisää arvottomuuden tunnetta. Haluaisin, että hän edes pahoittelisi minulle aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka ei pitäisikään tekoaan vääränä.

Miten pääsen asian yli? Miten saan korjattua epäluottamuksen ja arvottomuuden tunnetta?

Kiitos kysymyksestäsi! Lyhyt kysymyksesi herättää monia lisäkysymyksiä. Puhut haukkumisesta selän takana, mitä sillä tarkoitat? Puhuuko hän ystävilleen tyytymättömyyden aiheista koskien parisuhdettanne, arvosteleeko hän sinun luonteesi piirteitä tai kertooko luottamuksellisia arkaluonteisia asioita sinusta? Tarkoittaako haukkuminen selän takana teille samaa asiaa? Joskus voi olla niin, että toista ei kohdata, koska puhutaan eri asiasta pysähtymättä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen näkökulmaa. Miten olet saanut tietää asiasta ja miten tarkkaan? Ovatko jotkut kuulemasi asiat tulleet sinulle yllätyksenä vai onko hän uskoutunut sinulle kovin tutuista asioista?

Olemme erilaisia siinä, mitä asioita pidämme itsellämme ja mitä kerromme muille.

Kumppanisi vähättelevä ja omaa käytöstä puolusteleva lause ”kaikkia haukutaan selän takana” on myös mielenkiintoinen. Ensiksi tulee mieleen, että kaikkia ei varmasti haukuta selän takana. Onko niin, että sinä et puhu kumppanistasi tai suhteestanne muille ihmisille? Olemme erilaisia siinä, mitä asioita pidämme itsellämme ja mitä kerromme muille. Jotkut eivät paljasta juuri mitään parisuhteestaan muille ja toiset tarvitsevat ystäviä, joiden kanssa ruotia tarkkaan puolisoiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Kumppanit joko tietävät asiasta tai se tehdään salassa. Joskus tunteita on hyvä tuuletella, tämä ”valitus” helpottaa, koska ystävältä saa myötätuntoa ja ymmärrystä. Toki olisi hyvä, että epäkohdista keskusteltaisiin ensisijaisesti kumppanin kanssa rakentavalla tavalla ja että arkaluonteisimmat luottamukselliset asiat pidetään salassa.

Ajattelen, että ihmiset ovat yleensä fiksuja kuunnellessaan ystävän tilitystä parisuhteesta. He ymmärtävät, että kyseessä on yhden ihmisen näkemys asiasta ja että toisen osapuolen näkemys voi olla jopa vastakkainen. Ystävän tehtävänä on olla ystävänsä puolella, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa asettumista toista osapuolta vastaan. Hyvä kuuntelija kuuntelee, myötäilee tukea antaen, mutta myös uskaltaa miettiä asiaa toisen osapuolen kannalta ja hienovaraisesti tuoda sitä esiin. Ystävät pitkän päälle myös ymmärtävät, että uskoutumisessa kyse on sen hetken olosta, ja toisena päivänä fiilis on ihan toinen.  

Teille on tärkeää keskustella asiasta vielä uudelleen ja uudelleen.

Kysyt, miten pääset asian yli ja miten saat korjattua arvottomuuden ja epäluottamuksen tunnetta. Tarkoittaako luottamuksen menetys häneen sitä, että et enää pysty jakamaan hänelle sinulle tärkeitä asioita? Entä mitä kaikkea arvottomuuden tunteeseen liittyy? Koetko itsesi ensisijaisesti arvottomaksi liittyen ”haukkumisen” sisältöön? Tunnetko itsesi vähemmän tärkeäksi ja rakastetuksi, koska hän keskustelee arkaluonteisista asioista muidenkin kuin sinun kanssasi tai jopa enemmän muiden kuin sinun? Olet surullinen, koska hän ei pahoittele sinulle aiheuttamaansa mielipahaa, vaikka ei myöntäisikään olevansa väärässä. Olette jääneet jumiin vuorovaikutuskuvioonne ja luulen, että hän ei tässä tilanteessa voi pahoitella, koska silloin hän tavallaan myöntäisi syyllisyytensä. Todennäköisesti se, että hän näkee sinut onnettomana, kuitenkin koskettaa häntä pinnan alla.

Luottamuksen ja parisuhteenne tunneyhteyden kannalta on tärkeää keskustella asiasta vielä uudelleen ja vielä senkin jälkeen muutaman kerran uudelleen. Keskustelu on hyvä käydä hetkenä, kun olette molemmat rauhallisia. Aloittaessasi keskustelun äänensävysi on hyvä olla erittäin rauhallinen ja jopa surullinen, koska kaikki, minkä voi vähänkin tulkita kiukuksi sanomassasi ja äänensävyssäsi saa hänet todennäköisesti puolustautumaan ja hyökkäämään.

Voit toivoa, että hän ei kertoisi asioita sinusta ystäville, mutta määrätä et voi.

Mielestäni voit toivoa, että hän ei kertoisi asioita sinusta ystäville, vaan puhuisi epäkohdista vain sinun kanssasi, mutta määrätä et häntä voi. Omaksi tuekseen hänellä on oikeus uskoutua muille kuten myös sinulla. Käskyjen antaminen saa pahimmillaan aikaan niiden pakonomaista vastustusta. Voit myös kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa pystyt asettamaan ajatuksesi taitavasti välttäen sanoja, jotka saavat hänet provosoitumaan. Vaikka hän ensin ärsyyntyisi kirjeestäsi, hänellä on myös mahdollisuus asetella sanojaan rauhassa vastaukseensa. Mikäli asia ei näillä konsteilla etene ja haluatte pysyä yhdessä, hakekaa ihmeessä keskusteluapua pariterapiasta. Onnea keskusteluihin ja hyvää syksyä!      


Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.