Ongelmani on aviomieheni äkkipikaisuus. Hän hermostuu todella helposti.

Ongelmani on aviomieheni äkkipikaisuus. Hän hermostuu todella helposti. Joskus hän heittelee raivoissaan jopa tavaroita. Kun hän hermostuu, syy on aina minussa. Esimerkiksi, jos hän ei löydä puhelintaan, olen siihenkin syyllinen.
Mies suuttuu ja alkaa raivota kuinka olen täysi nolla. Kun hän rauhoittuu ja toivon anteeksipyyntöä, ei ole kuulemma mitään anteeksi pyydettävää. 2-vuotias tyttömme joutuu kuuntelemaan, miten isä haukkuu äidin. Miten aikuinen mies oppisi hallitsemaan hermonsa? Ammattiapua mies ei suostu hakemaan – ongelmahan olen minä.

Psykologi Essi Juvakka vastaa: Vihan ja aggression tunteet ovat yhä edelleen valitettavan suuri tabu, josta ei puhuta riittävästi. Siksi moni kokee niistä turhaa syyllisyyttä ja häpeää, eikä hae tarvittaessa apua. On luonnollista, että miehesi huutaminen tuntuu sinusta pahalta. Raivonpuuskat tulevat mielestäsi myös välillä varsin odottamattomasti.

Miehesi on vain ja ainoastaan itse vastuussa tekemisistään ja sanomisistaan, sinä et ole syyllinen. Tunnevyöryssä ajatukset eivät ole selkeitä ja tulee sanotuksi ja tehdyksi asioita, joita ei olisi kannattanut koskaan tehdä tai sanoa. On jopa tutkittu, että kun pulssi lyö yli 95, ei kannattaisi olla vuorovaikutuksessa kenenkään kanssa, sillä sammakkoriski on silloin suuri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka sinä nalkuttaisitkin miehesi mielestä paljon, siltikään hänellä ei ole oikeutta raivota ja heitellä tavaroita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jäin miettimään, miten pelottava tilanne on sekä sinulle että lapsellenne. Pelkäätkö, että mies satuttaa teitä?

Jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Omaan suuttumiseen on siis tärkeää kiinnittää huomiota. Tyttönne ottaa mallia vanhemmistaan niin hyvässä kuin pahassakin. On aivan turha moittia häntäkään tavaroiden heittelystä, mikäli isä mallina itse syyllistyy tekemään samaa. Lapsi miettii, että jos kerran isä saa käyttäytyä noin, on minullakin siihen oikeus.

Vihan ja aggressiivisuuden tunteiden hallinta ei ole kenellekään helppoa. Jäin miettimään, mitä kaikkea miehesi suuttumuksen takana on. Olisiko hän mahdollisesti jopa masentunut? Millaista omaa elämää ja vapaaaikaa teillä vanhemmilla on? Miten tilanteenne vaikuttaa parisuhteeseenne kokonaisuutena?

Olet syystä huolissasi perheenne tilanteesta. Suosittelen sinun hakevan apua itsellesi ja lapsellenne. Ehkä miehesikin jossain vaiheessa huomaa avun hakemisen tarpeellisuuden. Yhteiskäynnit voisivat olla tarpeen
parisuhteenne tilanteen ja ristiriitojen selvittelyä varten, mutta väkisin siitä ei ole mitään hyötyä.
Vauva 5/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla