Vastaa ainakin näihin kysymyksiin ensin.

Eroa harkitseva ihminen on kolmen tien risteyksessä. Vaihtoehtoina ovat ero, suhteen jatkaminen samaan malliin tai suhteen jatkaminen uusin ehdoin. Mieti, millaista avioliittonne on tähän saakka ollut. Kuvittele, millaiseen tilanteeseen nykyinen tie vie viiden vuoden päästä. Jos mielikuvasi miellyttää, miksi eroaisit? Ellei, pohdi, mitä tarvitset voidaksesi jatkaa yhteiselämää toisen kanssa.

1. Mitä itse olet valmis tekemään suhteen pelastamiseksi?

Puolisossani ei ollut mitään vikaa. Hän oli ulkoisesti miellyttävä, hyvin toimeentuleva, älykäs. Hyvä mies. Pakotin itseni kuvittelemaan avioliittoani viiden vuoden päähän. Aina tuli seinä vastaan. Yritin viimeiseen saakka, lapsenkin vuoksi, ettei olisi tarvinnut luovuttaa. Harkitsin jopa parisuhdeterapiaa. Lopulta oli pakko karata, sillä happi loppui. Otin tavarani ja lapsen, ja lähdin salaa. Ei mitään keskustelua, vain syyllisyyttä ja hätää. Vaikea jälkeen päin kuvitella, että olisin voinut toimia toisin.”

2. Mikä meidät etäännytti?

Viimeistään eron kynnyksellä on aika ottaa vastuuta parisuhteen hoitamisesta. Jos ei ole vuosikymmeniin tehnyt mitään yhdessä puolison kanssa, kriisi tulee melko varmasti. Parisuhde on kuin kasvi, joka lakastuu ilman hoitoa. Mieti, eikö läheisyydelle ollut aikaa. Päästitkö toisen lähelle? Jos puoliso loukkasi ja alisti, mikset puolustautunut, miksi annoit sen jatkua? Kuinka itse hoidit suhdetta? Ilmaisitko tarpeesi, otitko oman tilasi?

”Meillä oli ihan kivaa, olimme hyvä työpari. Mutta seksi ei toiminut. Meidän ihmisyytemme ei toiminut yhteen. Siinä ei ollut sitä liekkiä, joka suhteessa kuuluu olla. Jos sitä ei alun perinkään ole, en usko, että sitä voi millään poppaskonstilla loihtia. En tiennyt odottavani ensimmäistä lastani, kun tapasin toisen. Tajusin humahduksessa: tuo ihminen on se, jonka kanssa haluan olla. Älyllisellä tasolla en tajunnut mitään, tunne oli niin syvällä. Ymmärsimme toisiamme ilman sanoja, ja yhdessäolossamme oli jotakin mystistä. Yritin silti jatkaa avioliittoani, sillä ero ei olisi ollut oikein miestäni kohtaan.”

3. Miksi valitsit juuri hänet?

Vakka kantensa valitsee, sanotaan. Kun on valinnut puolisonsa, on sillä hetkellä tarvinnut juuri hänenlaistaan ihmistä. Esimerkiksi väkivaltainen tai itsekäs puoliso valitaan usein tiedostamatta kasvuhaasteeksi. Kun sitten kasvaa puolustamaan itseään, haastaa toisen muuttumaan. Ellei toinen ole siihen valmis, ei rytinältä voi välttyä.
Usein tarvitaan puolueetonta peiliä, mahdollisesti terapeuttia, jonka avulla selvittää, miksi on tarvinnut sellaista
ihmistä elämäänsä. Ellei tätä tiedosta, ei avioerokaan auta, sillä yhä uudelleen ottaa elämäänsä väärän ihmisen.

”En silloin tiennyt, mitä rakkaus on. Minulla oli aina ollut vääriä miehiä, ja aina yritin miellyttää äitiäni. Kun tapasin ex-mieheni, halusin näyttää, että olen kunnon tyttö: en enää bailaa ja vaihda miehiä. Halusin naimisiin,
halusin lapsen. Tein valinnan järjellä, mutta sydän ei pannut vastaan. Kesti pitkään myöntää itselleen, että olin tehnyt valintani väärin perustein. Tunsin itseni niin huonoksi ihmiseksi. Se oli hirveä teko ex-miestäni kohtaan.”

4. Mistä haluat eroon?

Ajatus erosta havahduttaa. On syytäkin pysähtyä miettimään, miksi ajatus tuli mieleen. Määrittele itsellesi, mikä se on, josta haluat eroon. Oletko valmis luopumaan kaikesta entisestä, jotta saisit jotakin tilalle? Mitä haluat tilalle? Pohdiskele rohkeasti kaikkia vaihtoehtoja. Mitä ne tarkoittavat käytännössä? Kuinka ne vaikuttavat sinun,
lastesi ja puolisosi elämään sekä talouteen?

”Ulkoisesti ratkaisuni näytti täysin järjettömältä. Vaihdoin hyvältä näyttävän avioliiton vaikeisiin uusperhekuvioihin. Ei mitään, mikä olisi ennustanut hyvää tai ollut paremmin. Kuitenkin minulla oli täydellinen rauha. Tiesin sisälläni, että näin sen kuuluu mennä. Vaikka siitä pitikin maksaa helvetin tulet.”

5. Mitä etsit?

Eron partaalle ajautunut pari on eksynyt toisistaan. Rakkaus on hukassa. Kadonnutta tunnetta on turha yrittää etsiä, se pitää houkuttaa kotiin. Luokaa yhdessä pohja, jonka päälle rakkaus voisi taas rakentaa pesänsä. Kunnioitus ja keskusteleminen ovat hyvä alku.

”Suhteessa on erilaisia vaiheita, mutta romanttisena ihmisenä en usko rakkauden koskaan katoavan. Ei näitä asioita voi järjellä hallita. Ihminen on sillä tavalla pohjimmiltaan eläin. Rakkaus toiseen oli kuin luonnonvoima, jolle ei voinut mitään. Hänen ihonsa tuoksu ja tuntu, hänen hyvyytensä vetivät vastustamattomasti puoleensa. Vasta tässä uudessa suhteessa tiedän, mitä rakkaus on.”

6. Mitä olisit toivonut?

Äkillinen eron uhka satuttaa ja ravistaa juuria myöten. Se suistaa tunteiden pyörteeseen, jonka keskellä on vaikea ajatella järkevästi. Jonkin aikaa erillään asuminen antaa tilaisuuden rauhassa pohtia, mistä kriisissä on kysymys. Onko liitossa esimerkiksi kummallakin ollut tilaa olla oma itsensä. Lähtevältä voi kysyä hänen toiveistaan. Millaisia muutoksia hän haluaisi voidakseen jäädä.

”Vasta tässä toisessa liitossani uskallan olla oma itseni. Voihan olla, että juuri se olisi pelastanut avioerolta, jos olisin uskaltanut olla oma itseni. Silloin, siinä tilanteessa, mieheni tuskin olisi voinut tehdä mitään. Eron jälkeen kesti monta vuotta ennen kuin saatoin antaa itselleni anteeksi sen, että olin eronnut ilman näkyvää syytä. Ihan vain siksi, ettei suhteemme tuntunut oikealta. Syitä piti kyllä aina keksiä muille, kuten sukulaisille. Syyllisyys oli niin hirveä, että luulin sydämeni palavan siihen.”

7. Mitä meille jää?

Eron uhka pakottaa puhumaan asioista, antaa tilaisuuden setviä komeroihin vuosien varrella kertyneen roinan. Tutki suhteen juuria. Jos ruusupensaalla on vahvat juuret, sen voi leikata maahan saakka, silti se alkaa versoa uutta. Sen sijaan, että ruotisit kaikkea sitä, mikä on pielessä, pöyhi mullan seasta yhdistäviä juuria, mukavia muistoja.

”Ongelmista en pystynyt puhumaan miehelleni mitään, se oli liian kipeää. Puhumisen aika tuli vasta eron jälkeen. Paljon mukavia muistoja jäi, ja muistelen häntä lämmöllä. Olen monesti miettinyt, mitä olisi tapahtunut, ellen olisi rakastunut toiseen. Ehkä en olisi eronnut. Mutta kolhut ovat kasvattaneet minusta aivan toisenlaisen ihmisen.”

8. Miten erosta tekisi mahdollisimman hyvän?

Harkitse eroa tarpeeksi pitkään, jotta olet varma siitä, miksi haluat erota. Usein siihen kuluu jopa vuosi. Vaihtoehdoista rankin on huono ero. Helpoimmalla pääsee, kun jättää syyllisyyden, kaunan ja katkeruuden mahdollisimman pian taakseen. On yritettävä nähdä kivun ja pahan olon sumun läpi oleellisin: kuinka suojella lapsia ristitulelta, kuinka tukea toisen vanhemmuutta, kuinka purkaisi katkeruutensa muualle kuin läheisiinsä.
Älä suostu syyllisen osaan. Monesti se, joka kokee itsensä syylliseksi eroon, suostuu taloudellisesti tai lastenhoidossa epäreiluihin ehtoihin. Tiedosta eroon liittyvät häpeän ja epäonnistumisen tunteet, ja puhu niistä jonkun kanssa.

”Harkitsin eroa vuoden. Jälkeen päin se tuntuu lyhyeltä ajalta. Jos erossa ei kykene tekemään mitään hyvin ja oikein, siitä kärsii seuraavat kymmenen vuotta. Minäkin masennuin, ja vasta noin vuosi sitten vapauduin lopullisesti syyllisyydestä. Vaikeinta oli selittää lapselle, miksi erosin isästä. Lapsesta olisi musertavaa kuulla, että olen tehnyt väärin hänen isäänsä kohtaan. Siksi kerron aina, että tapasin toisen vasta eron jälkeen. Eron muodollisuudet sujuivat sovussa, olimme kilttejä ja reiluja toisiamme kohtaan. Lapsi asuu puolet ajasta isänsä luona. Vähän eron jälkeen ex-mieheni tuli kiittämään minua rohkeudestani, sillä hänkin oli vasta eron jälkeen tavannut sen oikean.”

Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”