Nyt alat siivota tai hankit itsellesi uuden osoitteen! Kuva: iStockphoto.
Nyt alat siivota tai hankit itsellesi uuden osoitteen! Kuva: iStockphoto.

Oletko pakenija, pelle vai drama queen? Tunnista oma riitelytyylisi ja riitele rakentavammin.

Kun ihminen on vihainen, stressihormonit jylläävät ja pulssi kohoaa yli sadan, järkevä ajattelu on vaikeaa, lähes mahdotonta. Stressaantunut keho on virittynyt hyökkäys- ja puolustusasemiin, eikä siinä olotilassa ole lainkaan helppoa ymmärtää toisen näkökulmaa asioihin.

Siksi ani harvat parit riitelevät rakentavasti.

Parisuhdekouluttaja Sanna Jatun mielestä jokaisen parin kannattaisi sopia omat yksilölliset riitelysääntönsä: mitä suuttuneena saa sanoa ja mitä ei?

Jattu kehottaa myös tutkimaan, millainen olet riitelijänä – ja millainen haluaisit olla?

– Kannattaa miettiä, millainen oli lapsuudenkotisi ilmapiiri ja miten vanhempasi ratkaisivat ristiriitoja. Hyvin usein toistamme vanhemmilta saatuja riitelymalleja.

Yksi saattaa tulla kodista, jossa ei koskaan huudettu, ja toiselle taas suuttuneena huutaminen on aivan luonnollinen juttu.

Kun oman strategiansa tiedostaa, sitä voi myös muuttaa. Tutustu seitsemään erilaiseen riitelijätyyppiin. Mikä näistä sinä olet?

1. Vaatija

Miksei täällä kukaan muu tee mitään? Aina minä!

Vaatijalla on paljon mielipiteitä ja vaatimuksia kumppaniaan kohtaan. Hän saa vietyä asioita eteenpäin mutta sättii ja syyttelee herkästi toisia. Vaatijan rima on aina toisten perheenjäsenten päiden yläpuolella.
Vinkki vaatijalle:
Kun mielesi tekee sanoa, miten asiat oikeasti ovat ja millainen kumppanisi on, olepa hiljaa. Parempi, kun et sano mitään. Opettele laskemaan rimaasi alemmas ja kun riita ei ole päällä, juttele kumppanillesi siitä, mitä toivot parisuhteelta ja perhe-elämältä.

2. Pakenija

Mulla ei ole nyt aikaa tähän, mulla on töitä.

Pakenija välttelee, jopa pelkää konflikteja. Kun toinen suuttuu, hän poistuu paikalta. Aikalisän ottaminen on sinänsä hyvä idea – mutta sen jälkeen pitäisi pystyä keskustelemaan ja tarvittaessa riitelemäänkin riidan kohteena olevasta aiheesta. Joskus syvemmistä tunteista ja kokemuksista keskustelu on pakenijan kanssa vaikeaa.

Vinkki pakenijalle:
Voit sanoa kumppanillesi: Lähden nyt puoleksi tunniksi ulos. Keskustellaan tämä asia loppuun sen jälkeen. Tarvitsemme nyt molemmat pienen aikalisän. Opettele ottamaan riskejä tunteista puhumisen saralla.

3. Pelle

Älä muru taas kiukuttele, jooko?

Huumori on iloinen asia, mutta parisuhteessa vitsailusta on vaarallisen lyhyt matka toisen tunteiden ja kokemusten vähättelyyn. Aikuiset eivät kiukuttele vaan ovat turhautuneita, ahdistuneita, vihaisia ja raivoissaan ihan aiheesta. Kannattaa miettiä, lakaisetko huumorin luudalla vaikeita asioita maton alle – ja miltä se kumppanista tuntuu?
Vinkki pellelle:
Huumori on taitolaji. Jos kumppani ei lepy vaan suuttuu entisestään vitseistäsi, silloin on ehkä parasta olla ”keventämättä tunnelmaa”. Kuule kaipaus kumppanin suuttumuksen takana. Mitä hän haluaa ja tarvitsee? Mitä hän odottaa ja kaipaa sinulta?

4.Uhkailija

Nyt alat siivota tai hankit itsellesi uuden osoitteen!

Uhkailija näkee riitatilanteet hyvin mustavalkoisina. Hän uhkailee toistuvasti erolla, oikeustaisteluilla, paljastuksilla, ja valitettavasti myös väkivallalla. Käyttäytymisen taustalla voi olla tunneköyhä lapsuus – tai yli laitojen loiskahteleva turhautuminen ja stressi. Uhkailijan kanssa riitely tuntuu turvattomalta. Toisaalta voi olla, ettei hänen uhkailujaan jaksa enää ottaa todesta.

Vinkki uhkailijalle:
Kun perheessä uhkaillaan toistuvasti, se on yleensä merkki siitä, että ilmapiiri ei ole kunnossa. Pysähdy miettimään, mikä on pielessä ja voiko sille tehdä jotain.

5. Myötäilijä

Niin, niin, joo…

Myötäilijä ymmärtää kumppaniaan hyvin ja tukee häntä hyvinä ja huonoina päivinä. Riskinä on se, että myötäilijä saa usein täyslaidallisen toisen raivoa päin naamaa, sillä kumppani on tottunut siihen, että myötäilijä kestää eikä suutu. Myötäilijän mielipiteitä, tarpeita ja toiveita poljetaan helposti. Usein hän menee mykäksi, kun toinen suuttuu.

Vinkki myötäilijälle:
Opettele pitämään kiinni niistä mielipiteistäsi, toiveistasi ja tarpeistasi, jotka ovat sinulle tärkeitä. Harjoittele sitä tietoisesti! Älä taivu joka kerta kumppanin tahtoon vaan opettele ilmaisemaan oma näkökulmasi. Kuuntele omia toiveitasi ja tarpeitasi ensin itse.

6. Naputtaja

Miksi tämäkin on taas tässä? Täytyyks sanoa sata kertaa!

Naputtaja naputtaa taukoamatta jostakin. Mikään ei ole hyvin, koko ajan on jotain pielessä. Naputtaja näkee koko ajan vikoja ympärillään. Se tekee hänen omastakin elämästään stressaavaa, ja perheen ilmapiiristä tukalaa.

Vinkki naputtajalle:
Naputuksen lopettaminen voi olla yhtä haastavaa kuin laihdutuskuuri tai tupakkalakko. Opettele näkemään hyviä asioita ympärilläsi. Listaa mielessäsi joka päivä kymmenen asiaa, joista olet iloinen ja kiitollinen.

7. Draaman kuningas ja kuningatar

Olen niiin raivona!

Draaman mestari järjestää näyttäviä kohtauksia. Astiat lentävät seinään ja pitkät, tulikivenkatkuiset sähköpostit sinkoilevat. Raivostunutta draamakuningasta tai -kuningatarta ei hevillä kesytetä. Seuraavana päivänä hän saattaa olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Vinkki draamailijalle:
Hyväksy temperamenttisi – mutta harjoittele samalla myös säätelemään sitä. Mieti hyvän sään aikana rauhoittavia, kiukkua sammuttavia lauseita ja ajatuksia, joiden avulla saat kiukun laantumaan ennen aallon harjaa. Älä lietso ajatuksillasi raivoasi yhä suuremmaksi vaan keskity rauhoittumiseen. Älä anna itsellesi oikeutta riehua holtittomasti.

Mervi Juusola: Tunnista taisteluparisi, Meidän Perhe 2/2012

Lue lisää:

Nämä ovat hyvän parisuhteen tunnusmerkit

Univaje voi rikkoa rakkauden

Jos ajatus pariterapiasta tuntuu ahdistavalta, erossa auttaa perheasioiden sovittelu, perheneuvoja Anssi Tietäväinen kertoo.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Haluan erota, koska tunnen hyvin voimakasta vastenmielisyyttä miestäni kohtaan. Syyt tähän ovat tietysti syvällä ja kumpuavat pohjimmiltaan hänen persoonastaan ja käytöksestään, mutta ne ovat myös johtaneet tilanteeseen, jossa minua käytännössä oksettaa ja suututtaa ajatus hänestä seksuaalisesti.

Väkivaltaa tai muuta pakottavaa akuuttia syytä eroon ei ole, mutta olen jo monta vuotta inhonnut miestäni. En yhtään haluaisi mennä hänen kanssaan pariterapiaan, jossa minut ehkä pakotettaisiin parisuhdeharjoituksiin hänen kanssaan. Kuvottaa ajatus siitä, että joutuisin teeskentelemään seksuaalista intoa häntä kohtaan.

Sinänsä ymmärrettävästi mieheni syyllistää minua siitä, etten halua terapiaan. Pelkään, että jos minun olisi pakko kertoa totuus, se aiheuttaisi väkisinkin lisää vihamielisyyttä välillemme. Meidän on kuitenkin pakko jakaa vanhemmuus yhdessä.

Mitä teille on tapahtunut, että tilanteenne on mennyt noin huonoon jamaan? Mistä ja milloin inho ja vastenmielisyys ovat lähteneet versomaan? Olette kuitenkin joskus ryhtyneet rakentamaan yhteistä elämää, jolloin pinnassa ovat olleet varmaankin kovin toisenlaiset tunteet.

Pariterapiassa voi keskustella mahdollisimman hyvästä erosta.

Jos olette keskustelleet näistä vastenmielisyyteen johtaneista tekijöistä jo aiemmin, niistä keskusteluista ei ilmeisestikään ole ollut apua. Millä muilla tavoilla näistä asioista olisi nyt mahdollista keskustella niin, että ymmärrystä ja muutosta voisi syntyä?

Kuvaamasi vastentahtoisuus pariterapiaan menemistä kohtaan on ymmärrettävää mutta mielestäni aiheetonta. Pariterapiassa asioita käsitellään yleensä puhumalla, eikä terapian luonteeseen kuulu minkäänlainen pakottaminen. Terapeutti voi tietysti ehdottaa jotakin, mutta sinulla on täysi itsemääräämisoikeus, eli mahdollisuus määrittää se, mihin olet milloinkin valmis.

Pariterapia voi olla väylä parempaan erovanhemmuuteen. Siellä on mahdollista keskustella myös mahdollisimman hyvän eron tekemisestä. Se olisi lastenkin kannalta hyvin tärkeää. Terapiaprosessi voi sisältää myös erillistapaamisia, jotka voivat auttaa teitä kumpaakin paremmin ymmärtämään omaa itseänne ja tunteitanne tässä vaikeassa tilanteessa.

Perheasioiden sovittelu voi olla hyvä vaihtoehto pariterapialle. 

Kuulostaa, että olet jo tehnyt eropäätöksen. Jos näin on, silloin perheasioiden sovittelu voi olla hyvä vaihtoehto pariterapialle. Perheasioiden sovittelu on kuntien lakisääteinen palvelu, jossa eroamassa olevia vanhempia autetaan saamaan aikaiseksi mahdollisimman hyvä ero lasten kannalta. Siinä prosessissa ei keskitytä parisuhteen asioihin ja ongelmiin vaan sellaiseen eroon, joka huomioi mahdollisimman hyvin lasten tarpeet ja yhteistyövanhemmuuden.

Tarkoitatko kysymyksesi lopussa, että pelkäät miehesi kostavan eron aiheuttaman loukkaantumisen lasten kautta sinulle? Voisiko silloin pariterapia tai perheasioiden sovittelu hälventää pelkoasi? Vai millaista tukea tarvitsisit siinä tapauksessa?

 

Vierailija

Olen inhonnut puolisoani jo monta vuotta, miten tästä eteenpäin?

Ymmärrän kysymyksen kirjoittajaa. Olisi myös hyvä tiedostaa, kun neuvotaan muistelemaan, mihin puolisossa rakastui, että kaikki parisuhteet eivät ala niin, että puolisoilla on voimakkaita tunteita toisiaan kohtaan. Minun ja lapseni isän suhde alkoi niin, että olin itse asiassa ihastunut erääseen hänen ystäväänsä, jonka yritin tehdä mustasukkaiseksi. Olin nuori ja typerä ja silloinen käytökseni hävettää minua näin jälkikäteen. Tulin muutaman kuukauden tapailun jälkeen vahingossa raskaaksi ja...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Arjen vaatimusten keskellä seksi voi lakata olemasta voimavara. Mitä silloin auttaa? Perheneuvoja Helena Toppari vastaa.

Parisuhdeneuvola on Vauva.fin ja kirkon perheneuvonnan kaupallinen yhteistyö.

Olemme nelikymppinen pariskunta keskellä kiihkeimpiä ruuhkavuosia. Pienet lapset, sairaat vanhemmat, uusi työ... kaikki tarvitsevat minua ja olen pitkään ollut burn outin partaalla.

Kaipaisin kovasti romantiikkaa ja seksiä antamaan potkua tähän, mutta puolisoni ei näitä priorisoi. Hänelle se näyttää olevan rasittavaa. Minulla ei kuitenkaan ole voimia helpottaa hänen elämäänsä niin, että hän jaksaisi huomioida minua. En usko hänen kärsivän haluttomuudesta, hän vain ei ajattele seksiä, kun se on niin hankalaa.

Kun seksiä on, se on erittäin hyvää. Minusta tuntuu kuitenkin, etten oikein voi pyytää häneltä mitään sängyssä, ettei hommasta tule liian raskasta. Kun seksiä on harvoin keskitymme vanhaan tuttuun, emme kokeiluihin. Mies välttää märkiä pusuja, jotka voisivat johtaa enempään, ja torjuu aloitteeni. Istumme kyllä sylikkäin päivittäin. Siihenkin aloite tulee minulta.

Mies osoittaa välittämistä muuten, vaikka antamalla lahjoja, ja tiedän hänen olevan sataprosenttisesti tukenani, mutta arjen pyörityksessä katseemme eivät kohtaa. Kysyttäessä mies sanoo meidän olevan jo vanhoja ja että hänen pitäisi alkaa urheilla niin jaksaisi enemmän.

Kuvaat viestissäsi ruuhkavuosia, noita lapsiperheiden kiireisiä vuosia, jolloin joka puolelta tulee tarpeita, odotuksia ja vaatimuksia. ”Kaikki tarvitsevat minua” kuten osuvasti kuvaat. Vaarallisinta noissa vuosissa eivät kuitenkaan ole kiire ja vaatimukset vaan se, jos kadotamme yhteyden toisiimme ja itseemme. Tavat, joilla ennen pidimme yllä yhteyttä välillämme, eivät enää ole mahdollisia. Kiireettömät viikonloppuaamut, kahdenkeskiset tekemiset, yhteiset illalliset ja keskustelut, jolloin ammensimme toisillemme ja toistamme, ovat poissa. Myös oma aika on vähentynyt merkittävästi. Meidän on opittava sekä joustamaan omista tarpeistamme että pidettävä niistä riittävästi kiinni säilyttääksemme yhteyden itseemme.

Kuulostaa sitä, että arjen vaatimuksissa teidän välinen yhteytenne on alkanut pätkimään. Kerrot, että istutte sylikkäin päivittäin, ja että mies osoittaa välittämistä mm. antamalla lahjoja. Myös seksi on erittäin hyvää, kun sitä on. Sanot myös, että luotat sataprosenttisesti hänen tukeensa. Monet asiat tuntuvat olevan aika hyvin, ja vaikuttaa siltä, että sinulla on välittävä mies. Kaipaat kuitenkin vielä jotain enemmän. Kaipaat romantiikkaa ja seksiä, seksiin liittyvää kokeilua ja miehesi aloitteita. Sanot, että seksi näyttäsi olevan miehellesi rasittavaa ja että et usko, että hän kärsii haluttomuudesta, hän ei vain ajattele seksiä.

Vaatimukset ovat aina seksihalujen kannalta vahingollisia.

On ymmärrettävää, että haluat kokea olevasi miehesi taholta haluttu ja että hän tavoittelisi sinua, teidän välistä yhteyttä ja innostuisi sinusta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että perinpohjainen keskustelu siitä, mitä kumpikin teistä haluaa ja tarvitsee, on tarpeen, jotta kummankaan ei tarvitse olla oletusten varassa toisen ajatuksista ja toiveista. Yhteinen keskustelu olisi pyrittävä toteuttamaan kumpaakin kuunnellen ja niin, että miehesi ei koe, että häntä syytetään. Vaatimukset ovat aina seksihalujen kannalta vahingollisia.

Eräs keskeinen sekä miehen että naisen ei-haluamiseen vaikuttava tekijä on elämäntilanne. Kun olemme kuormittuneita, stressaantuneita ja väsyneitä, koemme herkästi toisen seksiin liittyvät halut ja toiveet vaatimuksina. Seksi lakkaa tällöin olemasta voimavara. Se ei enää kiinnosta, ja huonoimmillaan siitä tulee rasittavaa ja hankalaa, yksi vaatimus ja suoritus kaikkien muiden elämän vaatimusten ja suoritusten joukossa. Seksuaalinen halu vähenee tai lakkaa kokonaan, tai se syttyy vain olosuhteissa, joissa siihen ei kohdistu vaatimuksia, kuten esimerkiksi pornossa. Mitä sensitiivisempi ihminen on toisen tarpeille ja mitä heikommat hänen omat rajansa ovat, sitä helpommin hän saattaa kuormittua toisen tarpeista ja vaatimuksista. Hänen saattaa olla vaikea suoraan puhua omista tarpeistaan tai siitä, miten hän tilanteen kokee.

Onko ollut aika, jolloin seksi ei ollut kummankaan mielestä hankalaa tai rasittavaa?

Onko teidän välinen seksi ollut joskus toisenlaista? Onko ollut aika, jolloin se ei kummankaan mielestä ollut hankalaa tai rasittavaa? Oliko aika, jolloin miehesikin ajatteli seksiä ja halusi sinua? Todennäköisesti oli, ja todennäköisesti hänkin kaipaa sitä aikaa. Miksi ei kaipaisi?

Entä minkälaista muuta yhteyttä on välillänne? Jutteletteko toistenne kanssa kummankin ajatuksista? Nauratteko yhdessä? Muistan joskus jonkun sanoneen, että jos ei pysty nauramaan yhdessä, ei kannata myöskään harrastaa seksiä yhdessä. Seksi on aikuisten välistä leikkiä, ja vain sellaista ollessaan se toimii meille voimavarana ja yhteen liittävänä voimana. Seksi ei kuitenkaan koskaan voi olla ainoa tapa, jolla pari liittyy toisiinsa. Parisuhteessa toisen haluaminen ei saa koskaan kapeutua vain seksuaaliseen haluamiseen.

Jos pieniä ihon hetkiä pystyy säilyttämään arjessa, niistä on lyhyempi matka yhteiseen seksiin.

Ystäväni, lapsiperheen vanhempi kertoi minulle, että joskus he ovat hänen puolisonsa kanssa niin lopussa ja väsyneitä kaikesta, että he eivät jaksa puhua tai antaa toisilleen yhtään mitään. Tällöin he istuvat hiljaa saunan lämmössä toistensa selkiinsä nojaten, kun lapset leikkivät. Minusta se oli kaunis kuvaus arjen keskeltä. Lämmin iho ihoa vasten. Tunne, että kaiken keskellä me olemme kuitenkin yhdessä. Jos tuollaisia pieniä ihon hetkiä pystyy säilyttämään arjessa, niin niistä on paljon lyhyempi matka yhteiseen seksiin.

 

M+40

Puolisoni ei halua seksiä, vaikka suhteemme on hyvä – mitä voin tehdä?

Meillä emäntää kiinnosti seksi siihen saakka, kun lapset saatiin tehtyä. Sen jälkeen sain lähes aina tehdä itse aloitteen. Kaikki loppui, hän ei edes koskenut minuun! Tein testin ja lopetin aloitteet. Kesti noin 11 kuukautta, kunnes emäntä vihjaisi seksistä. Sen jälkeen meni taas noin puoli vuotta seuraavaan kertaan. Mielestäni ihan turhaa lässytystä on selittää asiaa kotitöillä, lapsiperheen kiireillä yms. Kyllä seksi onnistuu, jos vain on halua. Miksi kaikki muu menee parisuhteen hoidon...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.