Toiko vauva mukanaan kiristyneen ilmapiirin parisuhteeseen? Tässä opas yleisimpiin ongelmiin.

1. Sun vuoro herätä!

Vauva herää viisi kertaa yössä. Aamulla olette molemmat aivan poikki, mutta kullanmuru herää pirteänä kello kuusi. Alatte puolisosi kanssa väitellä silmät harottaen siitä, kumman vuoro on nousta, kumpi nousi eilen ja kumpi nyt yleensäkin tekee enemmän kaikkea. Oikeasti molempien tekisi mieli painaa pää tyynyyn ja toinen korville.

Ratkaisu: Sopikaa vuoroista

Harva jaksaa olla empaattinen ja rakentava aamuvarhaisella, sillä lyhyet unet ja aikaiset aamuherätykset kuormittavat. Jos mahdollista, sopikaa etukäteen, kumman vuoro on herätä.

Viikonloppuisin voitte sopia, että toinen saa nukkua pidempään lauantaina, toinen sunnuntaina. Ehkä voisitte nukkua päiväuniakin vuorotellen? Nukkukaa välillä kokonaiset yöunet sohvalla.

Jos väsymys painaa molempia, pyytäkää apua. Mikäli teillä ei ole omaa tukiverkostoa, tilapäistä apua voitte pyytää esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajavälityksestä. On vauvan etu, että vanhemmat saavat levätyksi riittävästi.

2. Koti kaaoksessa

Huomaatte, että aikaa on entistä vähemmän. Koti on kaaoksessa: vaippoja, tuttipulloja ja epämääräisiä myttyjä lojuu kaikkialla. Toista teistä se haittaa, toista ei. Ajaudutte päättymättömään sotaan siitä, täytyykö vauvaperheessä olla siistiä vai ei.

Ratkaisu: Ota vauvan näkökulma

Toisille siisteys on tärkeämpää kuin toisille. Vauvaperheen arki on erilaista kuin kahden aikuisen: aikaa ja voimia ei ole enää samaan tapaan kuin ennen. Siksi molempien täytyy miettiä, mistä asioista voisi joustaa ja mikä on lopulta tärkeintä.

Osa kodin siisteyteen liittyvistä ajatuksistasi voi olla lapsuudenkodin perintöä. Käy läpi omia mielikuviasi kodista ja siitä, miten asiat kuuluu tehdä. Ovatko vaatimukset omiasi vai opittuja? Päästä irti ajatuksesta, että kaiken pitäisi olla täydellistä.

Yrittäkää sopia yhdessä siisteystasosta, johon molemmat ovat melko tyytyväisiä. Kodin siisteyttä voi miettiä myös vauvan näkökulmasta: mikä on hänelle hyväksi ja turvaksi. Pohdi myös, miten jatkuva riitely vaikuttaa perheen ilmapiiriin ja vauvaan.

3. Hävinnyt hellyys

Vauva on koko ajan ihollasi eikä siihen juuri nyt mahdu muita. Seksiä ei ole ollut vauvan syntymän jälkeen. Silti kaipaatte molemmat edes jonkinlaista hellyyttä, mutta ette osaa keskustella asiasta. Toinen koskettaa aina väärään aikaan, jolloin toinen vetäytyy. Olette umpikujassa.

Ratkaisu: Lempeyden kautta

Keskustelu kannattaa aloittaa silloin, kun teillä on rauhallinen hetki. Jos sellaista ei itsestään tule, järjestäkää se. Väsyneenä ja tunteet pinnassa keskusteleminen on vaikeaa, varsinkin kun hellyys on herkkä asia.

Yksi vaihtoehto aloittaa keskustelu on miettiä, mikä itsestä ja toisesta tuntuu mukavalta ja milloin. Joskus lämpöisellä halauksella kesken ruoanlaiton voi olla suuri merkitys.

Läheisyys ja hellyys rakentuvat toisen huomioimisesta ja kunnioittamisesta pienissäkin hetkissä. Myös toisen kehuminen, kun siihen on vähänkin aihetta, tuo hyvän olon.

4. Miksi sä aina?

Vauva itkee paljon, ja se on kiristänyt hermonne äärimmilleen. Ette ole koskaan ennen paiskoneet ovia tai heitelleet tavaroita. Nyt tuntuu, ettette pysty hillitsemään itseänne vaan riidat ajautuvat hermojen menetykseen ja tavaroiden heittelyyn. Pelkäät, että kohta joku tönäisee toista.

Ratkaisu: Pysähdy kuuntelemaan

Huutamisen sijaan istukaa alas, keskustelkaa ja sopikaa arjen hoitamisesta. Rauhallisina hetkinä voitte palata muistelemaan tarkemmin tilannetta, joka riidan laukaisi.

Ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa hoitaa vauvaa. Mieti siksi syyttelyn sijaan, miltä tilanne tuntui ja mitä ajatuksia se herätti. Puolisosi voi tehdä asian toisin, mutta ehkei se kuitenkaan ole huonompi tapa kuin omasi. Toisen kuuntelu ja oman näkökulman esiin tuominen voivat lisätä ymmärrystä.

Jos kotityöt ja muut vastuut eivät jakaudu riittävän tasaisesti, miettikää, miten toisen kuormaa saisi kevennettyä. Onko teillä tukiverkostoja, jotka voisivat auttaa arjen pyörittämisessä? Jos tukiverkostoja ei ole riittävästi, onko teidän mahdollista saada ulkopuolista siivous- tai lastenhoitoapua?

Inhimillisyyden hyväksyminen ja armollisuus itseä sekä toista kohtaan auttaa. Ja se, että hyväksyy itsensä ja puolisonsa keskeneräisenä kumppanina sekä vanhempana.

5. Tyylinä piikittely

Olette etääntyneet toisistanne, sillä yhteistä aikaa ei enää ole niin paljon kuin ennen. Ette enää osaa puhua toisillenne ystävälliseen sävyyn vaan tyylinne on piikittelevä: ei kai sitä voi odottaakaan, että osaisit pukea vauvalle bodyn, kun äitisikin on niin kömpelö.

Ratkaisu: Huomio parisuhteeseen

Mikä saisi teidät ja kireän ilmapiirin rentoutumaan? Oman ajan lisäksi on tärkeää, että on aikaa parisuhteelle. Ehkä voisitte tinkiä jostain omasta menosta tai kodin siivoamisesta ja viettää kiireettömän illan kotona tai jossain kodin lähellä.

Tai ehkä voisitte järjestää kerran kuussa vanhempien oman kahdenkeskisen hetken tai ottaa tavaksi käydä silloin tällöin treffeillä. Yhteisen ilon ja onnellisuuden kokemisella on merkitystä vanhempien lisäksi myös vauvalle. Omasta jaksamisesta ja suhteesta huolehtiminen auttaa koko perhettä voimaan hyvin.

6. Räjähdysvaara

Olette ajautuneet syyttelyn kierteeseen ja huudatte toisillenne: Sä et ikinä vaihda kakkavaippaa! Itse puet rumat sukat ja nukutat vauvaa väärällä kyljellä! Jaa, teenkö mä kaiken väärin vai?

Ratkaisu: Huolehdi itsestäsi

Riitatilanteet, joihin liittyy tavaroiden heittelyä tai väkivallan uhkaa, saattavat pelottaa vauvaa. Ottakaa silloin aikalisä. Toinen vanhempi voi poistua toisen jäädessä huolehtimaan vauvasta. Palatkaa asiaan, kun olette molemmat rauhoittuneet.

Jos riidat kärjistyvät, ettekä saa niitä itse ratkaistua, pyytäkää apua neuvolasta. Jokaisen perheenjäsenen turvallisuus ja fyysinen koskemattomuus on aina turvattava.

Muista, että myös vauvaperheen vanhemmat saavat ottaa aikaa itselle ja huolehtia omasta jaksamisesta. Välillä on hyvä tehdä sellaista, mistä saa itselle hyvän mielen: juoksulenkki tai ystävän tapaaminen.

Asiantuntijana erityissuunnittelija, Vahvuutta vanhemmuuteen -hankkeen Johanna Sourander Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

 

Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää, sanoo psykologi Leea Mattila. Kuva Niki Strbian.

Vaikka internet on mullistanut yhteydenpidon, yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet länsimaissa.

Tarvitsisimme enemmän katsekontaktia, lähellä oloa, kosketusta, hyvänä pitoa ja hyväilyjä. Hymiöt WhatsAppissa, edes ne sydänjutut, eivät taltuta emotionaalista nälkää.

Tukeutuminen toiseen ihmiseen ei ole heikkoutta. Se on voimavara, jonka kautta maailman voi kokea mielekkäänä. Tarvitsemme tunneyhteyttä ja siteitä toisiin – jaettua iloa, lohtua ja hyväksyntää, eikä siinä ole mitään hävettävää. Vahva tunneyhteys kertoo hyvästä mielenterveydestä, kun taas emotionaalinen eristyneisyys mielenhäiriöistä.

Vanhemman katsoessa vauvaa silmiin lempeästi, vauva tietää olevansa turvassa. Hän lukee vanhemman silmistä olevansa erityinen ja rakastamisen arvoinen.

Haemme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Sama vuorovaikutustanssi toistuu parisuhteessa. Haemme jatkuvasti puolisoltamme vahvistusta kysymykseen: Oletko siinä, kun tarvitsen sinua?

Entä jos useimmat konfliktit parisuhteissa ovatkin vain tunneyhteyden, tuon kaiken hyvän lähteen menettämisen pelossa ilmaistuja protesteja, etääntymisen ja torjunnan synnyttämää tuskaa? Jospa kiukuttelun takana piileekin viesti: ”Älä katoa minulta!”.  Ehkä riitaan takertuminen onkin samalla yritys löytää tie toisen luo, takaisin yhteyteen ja tasapainoon.

Elämänkriiseissä rakkaus ja parinvälinen yhteys punnitaan. Kun puoliso joutuu hätään, se on hyvässä suhteessa yhteinen kriisi. Vaikeilla hetkillä mikään muu ei tuo niin suurta helpotusta, kuin rakkailtamme saatu kannattelu.

Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Samalla lailla kuin vauva kääntyy tarvitsevuudessaan turvallisen vanhemman syliin, parisuhteessa on rakastettu se satama, johon paeta ja kiinnittyä, kun ympärillä myrskyää. Onnettomat kumppanit eivät koe toisiaan turvasatamina.

Tavallisessa elämässä yhteys katkeaa ja löytyy uudelleen toistuvasti. Yhteyden aktiivinen korjaaminen osoittautuu silloin merkityksellisemmäksi, kuin yhteyden ajoittainen katkeaminen. Turvallinen rakkaus on luottamusta siihen, että toinen on siinä, kun häntä tarvitaan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Riittävän hyvä on uusi täydellinen. Meidän Perhe selvitti, miten parisuhteen käy, kun perhe kasvaa.

Rakkaus syvenee, ja arvostus toista kohtaan kasvaa. Samalla: kahdenkeskinen aika on muisto vain, riidat lisääntyvät ja seksi kaikkoaa kuin sukka pyykkikoneeseen.

Näin kertovat pikkulasten vanhemmat Meidän Perheen verkkokyselyssä. Lasten saaminen muuttaa parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa.

Väestöliiton erikoispsykologi Lotta Heiskasen mukaan vanhemmuus on parisuhteelle ristiriitainen muutos. Samalla kun lapsi tuo onnea elämään ja sitoo kumppanit tiukemmin toisiinsa, yleinen tyytyväisyys parisuhteeseen usein laskee.

– Kun elämän tärkeysjärjestys muuttuu, parisuhde painuu helposti taka-alalle. Arkinen suorittaminen voi herättää tunteen siitä, että toinen on muuttunut vain kaveriksi.

Lähes puolet kyselyyn vastanneista kertoo miettineensä eroa lasten ollessa pieniä. Jos suhteen päättämistä punnitsee jatkuvasti, on syytä keskustella asiasta toisen kanssa.

Eron pohtiminen ei välttämättä ole merkki siitä, että kaikki on vialla.

– On ihan normaalia miettiä joskus eroa. Pitkään suhteeseen mahtuu monia vaiheita ja ajatuksia, Heiskanen sanoo.

Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta.

Vaikeuksien keskellä lohtua voi tuoda ymmärrys siitä, ettei yksikään suhde ole täydellinen. Heiskasen mielestä parisuhteessa kannattaisi pyrkiä riittävän hyvään.

– Paratiisiunelmat ovat kaukana arkimaailmasta, joten on tärkeää sietää jonkin verran epätäydellisyyttä ja pettymyksiä. Samalla pitää muistaa, että jokaisella on oikeus riittävän tyydyttävään ja turvalliseen suhteeseen.

Vauva-ajan univajeessa sitkeys voi olla suhteen pelastus. Pidemmän päälle kannattaa muistaa, että lapset haluavat vanhemmilleen hyvää.

– Monilla vanhemmilla on huoli, että parisuhdeajan ottaminen on lapsilta pois. Oikeasti asia on päinvastoin. Lasten hyvinvointi on vanhempien hyvinvoinnin varassa. Lapset haluavat nähdä, että heidän vanhemmillaan menee yhdessä hyvin.

Mikä kaikki muuttui?

Näin pikkulasten vanhemmat kertovat:

Lasten saamisen jälkeen suhteemme on…

38 % muuttunut huonommaksi

”Riitelemme enemmän. Elämässä ei ole yhtä kivaa hupsuttelua kuin ennen lasta. Puramme lapsen tuottamaa ärsytystä helposti toisiimme.”

”Yhteistä aikaa ei juuri ole. Hoidamme kommunikoinnin WhatsAppilla tai soittamalla. Lapset keskeyttävät joka lauseen, kun näemme kasvotusten.”

32 % pysynyt ihan samanlaisena

”Lapsi ei muuttanut suhdettamme juurikaan. Odottelimme vuosia lapsen saamista, joten ehdimme valmistautua.”

”Intohimo on jäänyt viikonlopuille, mutta kiusoittelu näkyy vieläkin.”

30 % muuttunut paremmaksi

”Elämämme on rauhallisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme enemmän kotona. Päivien rytmi on aiempaa paremmassa kunnossa.”

”Kunnioitus toista kohtaan on syventynyt. Rakkautta on lisännyt se, että olemme saaneet yhdessä aikaan jotain niin ihmeellistä ja ihanaa.”

Pienet rakkauden teot

Näin kyselyyn vastanneet näyttävät rakkauttaan arjessa:

”Ostan toiselle lempparijugurttia kaupasta.”

”Laitan pyytämättä ohjelman tallennukseen ja oluen kylmään.”

”Menemme samaan aikaan nukkumaan ja halailemme.”

”Kumppanini antaa minun nukkua päiväunet.”

”Suukot tullessa ja lähtiessä – välillä ohimennenkin.”

”Mies hieroo jalkojani sohvalla.”

”Toinen antaa minun maata hänen kainalossa ilman, että pelaa iPadilla.”

”Käyn tankkaamassa auton ihan sen takia, ettei toisen tarvitse.”

”Pepusta puristaminen ohimennen, kun toinen kokkaa.”

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.