Isi Espoosta ihmettelee 4-vuotiaan lapsensa roolileikkejä. Lue lastenpsykiatri Jari Sinkkosen vinkit.

Nelivuotias tyttäreni leikkii paljon roolileikkejä. ?Jooko et mä olisin Milla (naapurin tyttö) ja sä olisit naapurin isä ja äiti olis naapurin äiti ja Leevi (pikkuveli) olis Osku (koira).? Likka vaihtaa roolia vaikka viisikin kertaa tunnissa. Suosittuja rooleja ovat tuttujen perheiden tytöt tai päiväkotiin juuri tulleen pienen tytön rooli. Muutenkin tyttö on mielellään ?vauva? matkien pikkuveljensä käytöstä, esim. sotkee ruokapöydässä. Mistä leikit kertovat? Miksei lapsi halua olla oma itsensä?

Nimimerkki Isi Espoosta

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:
Hyvä nelivuotiaan tytön isi Espoosta! Minusta olisi mukavaa kuunnella tyttäresi kalkattelua ja roolien vaihtamista ? ei suinkaan siksi, että miettisin, millaisesta häiriöstä hän mahtaa kärsiä vaan siksi, että se olisi uskoakseni a) hellyttävää, b) viehättävää ja c) avartavaa. Ainakin tuon lyhyen kuvauksesi perusteella lapsosella on rikas ja värikäs mielikuvamaailma ja oivallinen kyky käsitellä ajankohtaisia tapahtumia ja ilmiöitä omassa mielessään. Avainilmaus on ?jooko et mä olisin? ? toisin sanoen lapsi ymmärtää ottavansa hetkeksi jonkin roolin ja palaa kohta olemaan oma itsensä. Hän ei siis humpsahda kokonaan omien fantasioidensa vietäväksi.
?Vauvattaminen? on isosiskoille ja isoveljille tyypillistä käytöstä. Pikkusisarus on aiheuttanut melkoisen vallankumouksen perheessä, ja negatiivisimmat vaikutukset kohdistuvat tietysti isosiskoon tai ?veljeen, joka joutuu luopumaan kaiken keskipisteenä olemisesta. ?Entä jos minäkin olisin pieni, saisinko sitten yhtä paljon huomiota kuin pikkuvelikin?, hän ajattelee. Jotkut siistiksi ja kuivaksi oppineet lapset käyttävät jonkin aikaa vaippojakin, kun perheeseen syntyy vauva. ? Tytölle voi sanoa, että hän taitaa toivoa olevansa vielä ihan pieni, ja myös sallia hänelle toisinaan taantumisen ihan sylivauvaksi.