iStockphoto
iStockphoto

Raskaus on tuleville vanhemmille eräänlainen uhmaikä.

Tiesitkö, että raskausaikakin on eräänlainen uhmaikä? Odottava äiti tarkastelee itseään eri silmin kuin ennen, ja seurauksena voi olla ahdistavia tunteita, levottomuutta ja uhmaa. Samanlaisia tuntemuksia voi olla myös tulevalla isällä.

Lasten- ja vanhempainpsykologi Malin Alfvén ja Vi Föräldrar -lehden toimittaja Kristina Hofsten antavat tuleville vanhemmille vinkkejä raskausajan uhman käsittelyyn.

  • Varaudu tuntemattomaan ja hyväksy se, että kaikki asiat eivät ole sinun hallinnassasi.
  • Parisuhde on muutostilassa, ja raskausaikana riitely on yleistä. Kaikesta ei ole pakko olla samaa mieltä, vaikka onkin tulossa äidiksi ja isäksi.
  • Yritä päästä sovintoon oman lapsuutesi ja menneisyytesi kanssa. Vanhojen ja uusien ihmissuhteiden miettiminen valmistaa sinua tulevaan muutokseen.
  • Muista, että kaikenlaiset ajatukset ovat sallittuja. On ihan tervettä, että välillä on huonoja päiviä.
  • Hae apua, jos sinulla on vaikeaa. Puhu jonkun kanssa, johon luotat.

Lähde: Malin Alfvén ja Kristina Hofsten: Uhmakirja, Tammi 2012
Vauva 10/2012

Metsä, sairaalan parkkipaikka ja nakkikioskin jono – muun muassa nämä paikat mainittiin Vauvan Instagramissa.

Poks vain

”Takkahuoneen sohvan kulmassa supistuksen aikana vain poksahti!”

”Olin juuri vaihtanut yöpaidan ylleni, ja etsin sängyssä sopivaa asentoa. Yhtäkkiä kuului "poks" ja vedet tulivat osittain sängylle ja lattialle.”

Se ei ollutkaan pissaa

”Ennen kuopuksen syntymää olin kotona sängyssä makaamassa ja luulin, että tuli pissat alle.”

”Olin vanhemmilla käymässä, ja luulin että pissasin housuun, kun valahti lapsivettä. Olihan siinä naurun aihetta. Huusin vielä äidille, että hävettää sanoa, mutta taisin laskea alleni.”

”Heräsin, kun luulin että pissasin housuun. Meni vielä hetki ennen kun tajusin, ettei pidätyskykyni ole mennyt, vaan että se onkin lapsivettä.” 

”Olin sopivasti vessanpöntöllä ja piti hetki miettiä, että oliko se nyt se lapsivesi vai ei, kun mielestäni olin jo pissannut.”

Makkaraperunat jäivät syömättä

”Toista lasta odottaessani olin kotona tekemässä kaalikääryleitä, kun vedet menivät.”

”Saatiin miehen kanssa ensimmäinen pizzoista uuniin, ja kaksi jäi lämmittämättä.”

”Esikoisen kohdalla lapsivedet menivät ulkona, kun sain nakkikioskilta ruoka-annoksen käteen. Jäi muuten ruuat syömättä.”

”Pikaruokaravintolan lattiallehan ne menivät shoppailureissun päätteeksi.”

Vedet ja vauva samalla kertaa

”Minulla on neljä lasta, eikä yhdestäkään vedet ole menneet spontaanisti etukäteen.”

 ”Joka kerta vedet ovat menneet synnytyssalissa – onneksi, koska veden mukana tulikin jo vauva.”

”Esikoisen kohdalla vedet menivät vasta hiukan ennen ponnistusvaihetta synnytyssalin sängyllä.”

Joskus pitää vähän auttaa

”Joka kerta sairaalassa synnytyksen loppupuolella on puhkottu kalvot. Ne ovat minulla ilmeisen sitkeät, sillä takana on neljä synnytystä ja joka kerta sama juttu.”

”Kaikkien kanssa kalvot puhkaistu sairaalassa. Viisi synnytystä takana.”

Minne ne hävisi?

”Toisen lapsen kohdalla en tiedä, missä tai miten lapsivedet menivät. Sanoivat synnytyssairaalassa tutkiessa, että osa lapsivesistä on jo mennyt.”

”En ole edes huomannut, että missä vaiheessa vedet ovat menneet. Luultavasti siinä jossain ponnistusvaiheessa.”

”Esikoisen kanssa ei mitään hajua milloin lapsivesi meni. Synnytykseen kun menin, vettä ei vaan enää ollut.”

Joskus näinkin

”Olin metsässä kävelemässä, kun vedet menivät.”

”Neljättä lasta odottaessani olin juuri tulossa sairaalasta kaveria moikkaamasta. En ehtinyt edes autolle asti, kun lapsivedet alkoivat valumaan. Kävin kotona ja sitten vain takaisin sairaalalle.”

”Vedet menivät vauvakutsuilla.”

”Lapsivedet menivät Prismassa.”

”Olin kotipihassa pakkaamassa synnärikassia auton takaluukkuun.”

”Toisen lapsen kohdalla lapsivedet menivät äitiyspoliklinikan aulassa.”

”Esikoista odottaessani lapsivedet menivät töissä.”

”Vedet menivät sairaalan parkkipaikalla.”

”Olin neljän aikaan aamulla lohduttamassa itkevää esikoista, kun vedet menivät.”

”Käväisin postilaatikolla hakemassa aamulehden. Samalla lapsivedet menivät.”

Laura Talvitie kokosi Nykymutsin imetyskirjaan äitien kokemuksia imetyksen eri vaiheista.
Laura Talvitie kokosi Nykymutsin imetyskirjaan äitien kokemuksia imetyksen eri vaiheista.

Luota itseesi, on Laura Talvitien tärkein neuvo imetystä aloittavalle äidille. Sen lisäksi kannattaa hankkia tietoa imetyksestä.

Laura Talvitie tuijotti kuvaa oikeasta imuotteesta hiki otsalla: mitä tässä tapahtuu? Sylissä oli vastasyntynyt esikoispoika, ja imetys teki kipeää. Se, että imetys ei lähtenytkään heti sujumaan muitta mutkitta, tuli Lauralle yllätyksenä.

– Jostain syystä en ollut hankkinut imetyksestä mitään tietoa, vaikka muuten olin lukenut kaiken vauvanhoitoon liittyvän.

Kun Laura, 31, keräsi äitien kertomuksia imetyksestä Nykymutsin imetyskirjaan, moni nainen sanoi samaa: luulin, että imetys sujuu luonnostaan. Ihmetystä ja huolta herätti helposti esimerkiksi se, että maitoa ei heti tullutkaan – tai että sitä tuli tulvimalla.

Lauran imetys lähti pikku hiljaa sujumaan, mutta tottumista vaati sekin, että vauvaa syöttäessä saattoi kulua tuntikausia sohvannurkassa. Miksei kukaan ollut kertonut siitä etukäteen?

Sekä äiti että vauva tarvitsevat harjoitusta, mutta selviätte kyllä.

Nykymutsin imetyskirja tuo uuteen ja outoon tilanteeseen vertaistukea ja faktatietoa. Jos Laura voisi antaa tuoreille äideille yhden asian, se olisi luottamus omaan imetykseen.

– Alun haasteet ovat tavallisia ja usein ratkaistavissa. Sekä äiti että vauva tarvitsevat harjoitusta, mutta selviätte kyllä.

Laura Talvitie ja Pauliina Ahonen: Nykymutsin imetyskirja (Nemo 2018)

 

Lauran vinkit: ”Nämä 5 asiaa olisin itse halunnut tietää imetyksestä etukäteen”

  1. Imetykseen kannattaa ehdottomasti valmistautua. Kysele äitikavereilta ja lue blogeista, mitä on tulossa. Imetyksestä ei kuitenkaan ole syytä stressata etukäteen.
  2. Imetys vaatii harjoittelua. Äiti tarvitsee ohjausta ja vauva harjoitusta.
  3. Erilaiset alkuhankaluudet ovat tavallisia ja normaaleja. Ne eivät tarkoita sitä, että imetys on loppuun saakka hankalaa tai että sinusta ei ole imettämään.
  4. Vauva käyttäytyy rinnalla eri tavoin eri-ikäisenä. Esimerkiksi ”neljän kuukauden hulinointi” ei tarkoita sitä, että maito ei riittäisi. Vauva vain on kehitysvaiheessa, jossa hän ei malta viihtyä rinnalla yhtä pitkään kuin aiemmin.
  5. Imettämiseen julkisella paikalla tottuu, vaikka se aluksi jännittäisi.

Otan työkseni valokuvia. Kun kuvaan, unohdan kaiken muun. Kun esikoiseni oli syntynyt, juuri kuvauskeikalla huomasin ensimmäisen kerran olleeni tovin ajattelematta vauvaa. Ne hetket ovat vain minua varten.