Jos suhde omaan kehoon on ollut jo valmiiksi kriittinen, synnytyksen jälkeinen aika voi tuntua haavoittavalta. Jutun lopusta löydät kaksi harjoitusta, joiden avulla opettelet rakastamaan kehoasi uudestaan.

Psykologi Katarina Meskasella on tärkeä viesti juuri äidiksi tulleille: saat olla romuna kroppasi kanssa. Kaikki muutkin äidit ovat – siitä ei vain puhuta.

Meskanen, 36, auttaa työssään ihmisiä kehonkuvaan liittyvissä ongelmissa. Hänen vastaanotollaan käy paljon myös äitejä, jotka painivat raskauden ja synnytyksen myötä muuttuneen vartalonsa kanssa. Meskanen käsittelee naisten kehon kipukohtia Rakas keho -kirjassa, joka ilmestyy syyskuussa. 

Jos suhde omaan kehoon on jo valmiiksi armollinen, käsitys omasta kropasta joustaa helpommin, Meskanen sanoo. Raskauden ja synnytyksen jälkeisen ajan tunnistaa vain vaiheeksi: vartalo ei juuri nyt tunnu täysin omalta, mutta se kuuluu asiaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ongelmia voi tulla, jos nainen on ennen raskautta ollut omaa kehoaan kohtaan ankara, eikä ole pitänyt vartalostaan oikein missään elämänvaiheessa.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Jos naisen kehonkuvassa on kuprua jo valmiiksi, raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika voi olla hyvinkin haavoittavaa aikaa, Meskanen sanoo. 

Äidiksi tulemisen haasteet oman kehonkuvan suhteen liittyvät tyypillisesti kontrollin menettämiseen. Vaikka uuden elämän kasvattaminen ja synnyttäminen on ainutlaatuinen ajanjakso, se on myös sellainen aika naisen elämässä, kun oma kroppa muuttuu nopeasti eikä muutoksia voi hallita.

Moni kokee, että äitien vartaloon kohdistuu ulkopuolelta odotuksia ja kirjoittamattomia sääntöjä: raskaana nainen saa olla pehmeä ja pyöreä, mutta vauvan synnyttyä raskaudesta ei saisi näkyä mitään merkkejä. 

Julkisuuden naisia arvioidaan edelleen sen mukaan, miten nopeasti he palautuvat entiselleen synnytyksen jälkeen, Meskanen sanoo. Vauvakiloista ja niiden karistamisesta puhutaan aivan kuin niistä pitäisi päästä äkkiä eroon.

– Mielestäni koko termin vauvakilot voisi samantien unohtaa. Jokaisen keho palautuu omaa vauhtia ja pehmeys on luontainen osa synnytyksen jälkeistä prosessia.

Sekin vaikuttaa äidin kehosuhteeseen, että vauvan synnyttyä läheisten huomio siirtyy vauvaan. 

– Äiti jää ikään kuin paitsioon, vaikka todellisuudessa äidin hyvinvoinnista ja jaksamisesta pitäisi pitää synnytyksen jälkeen yhtä hyvää huolta, kuin silloin kun hän oli raskaana. 

Muista, mihin kehosi on pystynyt

Oman kropan hyväksymisessä raskauden jälkeen yksi asia on tärkeää muistaa: unohda vertailu. 

– Ei ole yhtä raskautta, jonka jokainen nainen kokee. Naisten kehot ovat erilaisia, ja sen vuoksi raskautta tai synnytyksestä palautumista on mahdotonta vertailla. 

Esimerkiksi imetys vaikuttaa äitien vartaloihin eri tavoin. Toisen kroppa saattaa imetyksen aikana sulaa raskautta edeltäviin mittoihin kuin itsestään, kun taas toisen keho pitää kiinni kaikesta mahdollisesta energiasta. 

Kehonkuva ei asu kehossa vaan mielessä, muistuttaa Meskanen. Jotta omasta kehosta voisi taas pitää, se vaatii ajattelumallin muutosta. 

– Jos olet aiemmin arvostanut kehoasi sen ulkoisten ominaisuuksien kautta, raskauden ja synnytyksen myötä kehoa voi opetella rakastamaan sen toiminnallisuuden kautta. 

Meskanen kehottaa konkreettisesti pohtimaan sitä, mitä oma keho on saanut aikaan. Keho on käynyt lyhyessä ajassa läpi valtavan mullistuksen, joka ei ole mikään pikku juttu. Synnytyskertomuksen kirjoittaminen voi olla tässä avuksi. Voi lopulta olla hyvin voimaannuttava kokemus huomata, mihin kaikkeen kroppa on viimeisen vuoden sisään pystynyt. 

Meskanen neuvoo kaksi harjoitusta, joita voit kokeilla: 

Kirjoitusharjoitus: Raskaana oleva keho 

Varaa hetki omaa aikaa ja kirjoita vastaukset seuraaviin kysymyksiin.

  • Millainen kokemus raskaus sinulle oli? Entä kehollesi?
  • Jos sinulla on ollut useampia raskauksia, miten ne ovat olleet keskenään erilaisia?
  • Miten kehosi on muuttunut raskauden aikana? Entä sen jälkeen?
  • Miten suhteesi kehoosi muuttui?
  • Mitä oivalluksia saat?

Harjoittele hyväksyvää katsetta

  • Tätä harjoitusta varten voit itse päättää, onko sinulla vaatteita päällä vai ei – voimakkaimman kokemuksen saat, kun teet tämän harjoituksen alasti ilman vaatteita.
  • Asetu kokovartalopeilin eteen ja katso kehoasi peilistä. Pane merkille, millaisin sisäisin silmälasein katsot itseäsi. Tarkkaile hetken ajan, millaisia ajatuksia ja mielleyhtymiä mieleesi nousee. Anna niiden pulpahtaa mieleesi, mutta muista, että ne ovat vain ajatuksia – eivät totuuksia. 
  • Päätä laskea vanhat mielensisäiset silmälasisi pois. Kokeile, miltä tuntuu havainnoida omaa kehoa ilman minkäänlaisia linssejä, paljain silmin. Näet kehosi mittasuhteet ehkä eri tavoin kuin äsken. Nyt tehtävänäsi on havainnoida mahdollisimman neutraalisti sitä kaikkea, mitä peilissä on. Totea erilaisia piirteitäsi ja ominaisuuksiasi mutta muista: ne eivät ole hyviä tai huonoja.
  • Halutessasi voit vielä kokeilla ottaa tilalle uudet linssit: lempeät ja hyväksyvät. Katso itseäsi peilistä lämpimästi ja hyväksyvästi. Älä juutu kehosi yksityiskohtiin vaan tarkastele kokonaisuutta. Älä mittaile tai arvostele. Pyri hiljentämään kaikki kriittinen, äänekäs möly mielesi sisällä. Nyt ei ole kritisoinnin aika. Nyt harjoittelet vain ja ainoastaan katsomaan itseäsi mahdollisimman hyväksyvästi ja lempeästi.
  • Keskity siihen, mikä on mielestäsi hyvin. Anna lempeän katseesi kulkea pitkin kehosi peilikuvaa niiltä osin kuin pystyt. Lopuksi voit vielä kiittää kehoasi siitä kaikesta, mitä se on saanut aikaan ja mihin kaikkeen se pystyy.

Jutun harjoitukset on lyhennetty harjoituksista, jotka löytyvät Katarina Meskasen ja valokuvaaja Heidi Strengellin Rakas keho -kirjasta (Tuuma). Kirja julkaistaan 12. syyskuuta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla