Veteen syntyvä vauva ei vedä vettä henkeensä, koska hengittää keuhkoillaan ensimmäisen kerran vasta pinnalla. Kuva: Helena Vartiainen
Veteen syntyvä vauva ei vedä vettä henkeensä, koska hengittää keuhkoillaan ensimmäisen kerran vasta pinnalla. Kuva: Helena Vartiainen

Vesisynnytyksessä vauva tulee maailmaan omassa tahdissaan, vedestä veteen. Vesisynnytys on Suomessa verrattain uusi asia mutta yhä useamman synnyttäjän toive.

Maija, 41, oli aina rakastanut vettä ja uimista ja alkoi jo raskauden alkuvaiheessa pohtia mahdollisuutta synnyttää veteen. Hän tiesi, että rentoutuisi kaikkein parhaiten vedessä. 

Yhä useampi synnyttäjä kirjoittaa Maijan tapaan altaan synnytystoivelistaansa. Luonnollisuuden suosimisen trendi on lisännyt vesisynnytysten määrää 2000-luvulla.

Suomessa veteen synnyttäminen on verrattain uusi asia. Helsingin Kätilöopistolla alettiin kokeilla vesisynnytyksiä vuonna 1997, ja sen jälkeen vesisynnytys on tullut mahdolliseksi useimmissa suurissa kaupungeissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauvan kannalta syntymä veteen on lempeä, kertoo vesisynnytyksiin erikoistunut kätilö Johanna Honkanen, joka työskentelee sekä Naistenklinikalla että yksityisyrittäjänä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Vesi on vauvalle kohdusta tuttu elementti. Veteen syntyvä vauva ei useinkaan ala itkeä ja on virkeä.

Äidille vesi tarjoaa luonnollisen keinon lievittää supistuskipuja. Vesi vähentää stressihormonien eritystä ja auttaa siten synnyttäjän kehoa tuottamaan ”hellyyshormoniksikin” kutsuttua oksitosiinia ja endorfiinia, jotka luontaisesti lievittävät kipua.

– Siksi vesi on hyväksi sekä niille, jotka synnyttävät veteen, että niille, jotka käyttävät sitä vain avautumisvaiheessa rentoutumis- ja kivunlievityskeinona, Honkanen sanoo.

Vesisynnytyksissä kätilöt eivät aktiivisesti ohjaa ponnistusvaihetta vaan myötäilevät synnyttäjän omia tuntemuksia. Synnyttäjä ponnistaa vain silloin, kun kokee siihen tarvetta. Vauva syntyy rauhallisesti omaan tahtiinsa.

Juuri niin Maijakin toivoi tyttärensä syntyvän.

Kun Maijan synnytys viime syksynä käynnistyi, supistusten kipeys yllätti.

– Ajattelin, että tätä tämä nyt on ja tälle matkalle minä nyt lähden, hän sanoo.

Maijan toive toteutui, ja hän pääsi ammeeseen, kun kohdunsuu oli alkuiltaan mennessä avautunut neljä senttimetriä.

– Amme tuntui turvalliselta ja yksityiseltä tilalta.

Vedessä Maija tunsi olonsa kevyeksi ja painottomaksi ja löysi helposti rentouttavan asennon supistusten välissä. Noin viisi tuntia supistusten alkamisen jälkeen alkoi ponnistusvaihe. 

– Kätilö oli tosi ihana ja sanoi, että tässä kestää niin kauan kuin kestää, mitään kiirettä ei ole, koska vauvalla on kaikki hyvin. Kipu ei yltynyt sietämättömäksi, ja ponnistin vain, kun tunsin tarvetta.

Maija jutteli jatkuvasti pikkuiselle ja kutsui tätä tulemaan. Vihdoin, kolmen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen, vauva syntyi. Veteen pyyhkäisi Aava Meri Tuuli.

Lue koko juttu vesisynnytyksestä ja Maijan synnytystarina maaliskuun Vauva-lehdestä!

Kala

Kuulostaa mielenkiintoiselta ja ihana, jos tästä saa apua! Otaksun kuitenkin, että kaloille on "luonnollista" laskea mätinsä veteen, kun taas ihminen lienee pääosin synnyttänyt muualle. Mutta mitäpä siitä, jos tämä toimii!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla