Kun lapsi kuolee kohtuun tai pian syntymän jälkeen, eivät tulevat raskaudet ole enää entisenlaisia. Kuva: iStockphoto
Kun lapsi kuolee kohtuun tai pian syntymän jälkeen, eivät tulevat raskaudet ole enää entisenlaisia. Kuva: iStockphoto

Anna-Sofian raskaus päättyi sektioon loppumetreillä fetomaternaalivuodon takia. Lapsi eli synnytyksen jälkeen vain neljä päivää.

– Jokainen raskaus on oikeasti kuin kävelyä punaisella langalla. Koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu, Anna-Sofia sanoo hiljaa.

Anna-Sofian raskaus oli viikolla 36+5, kun hän heräsi aamulla tunteeseen, ettei vauva ole liikkunut vatsassa toviin. Anna-Sofia huolestui ja hakeutui heti Taysiin. Siellä todettiin, että vauvan syke oli hyvin heikko.

Kuusi minuuttia ultraäänitutkimuksen jälkeen lapsi syntyi sektiolla lähes elottomana, yhden pisteen vauvana. Tuo ainokainen piste tuli heikosta pulssista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauva sai hätäkasteessa nimen Sofia. Anna-Sofia oli onnellinen, että lapsi oli elossa, mutta onnenhetkeä varjosti kaiken nielevä pelko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sofia vietiin vauvojen teho-osastolle, ja hänet laitettiin kylmetyskääreisiin, joiden tarkoituksena oli estää aivosolujen tuhoutumista. Hoito aiheutti kuitenkin veren ohentumista ja sisäisiä verenvuotoja, ja se jouduttiin lopettamaan. Myös muita ongelmia, kuten munuaisten vajaatoiminta, löytyi koko ajan lisää.

Viimein todettiin, ettei lapsen aivoissa ole enää minkäänlaista toimintaa.

– Meille sanottiin ne kauheimmat sanat: mitään ei ole tehtävissä. Olin kauhuissani.

Anna-Sofia ja hänen miehensä halusivat pidellä lastaan vielä viimeisen kerran. Sofia kuoli isänsä syliin vain neljän päivän ikäisenä.

Liukastumista voi seurata fetomaternaalivuoto

Sofia kuoli fetomaternaalivuodon seurauksena. Fetomaternaalivuoto tarkoittaa tilannetta, jossa sikiö menettää verta äidin verenkiertoon. Fetomaternaalivuoto on harvinainen, se tapahtuu noin 0,1 prosentissa raskauksia. Vuodon yleisin oire on sikiön liikkeiden vähentyminen.

Vuoto saa usein alkunsa äidin tapaturman seurauksena. Vaarattomiltakin vaikuttavilla tapaturmilla, kuten kaatumisella, voi joskus olla vakavia vaikutuksia sikiön voinnille.

Jos viimeisellä raskauskolmanneksella sattuneeseen tapaturmaan liittyy vatsan alueelle kohdistunut isku tai sen jälkeen tulee oireita, kuten vatsakipuja, supistuksia, verenvuotoa tai sikiön liikkeiden vähenemistä, kannattaa äidin hakeutua heti synnytyssairaalan päivystyspoliklinikalle. Vauvalle jää usein vuodosta pysyviä vammoja, vaikka hänet ehdittäisiinkin pelastaa.

Anna-Sofia ei ollut kaatunut tai saanut iskua vatsan alueelle. Syy vuotoon jäi tuntemattomaksi. 

– Se vaivaa meitä eniten, elimme normaalia elämää. Mitään poikkeuksellista ei ollut sattunut.

Kaikki raskaudet eivät pääty onnellisesti

Anna-Sofia ja hänen puolisonsa päättivät nopeasti Sofian kuoleman jälkeen yrittää toista lasta.

– Tunne oli, että syli on tyhjä, mutta uskallanko.

 Anna-Sofia päätti uskaltaa. Perhe sai toisen raskauden ajaksi olla tiivissä seurannassa ja kaikki päättyi tällä kerralla onnellisesti – heille syntyi terve lapsi.

– Sofian kuoleman jälkeen yksikään raskaus ei ole tai tule olemaan rauhallinen ja onnellinen, vaan pelkkää pelkoa. En ajatellut, että fetomaternaalivuoto toistuu, mutta pelkäsin, että jotain muuta kamalaa sattuu.

Anna-Sofia yllättyi vertaistukea hakiessaan siitä, kuinka paljon lapsensa menettäneitä Suomessa on. Hän huomasi yhä useammin ajattelevansa, miksi lapsen menetyksestä puhutaan niin vähän, ja miksi onnellisesti päättyvä raskaus on niin monille – hänelle itselleenkin ennen – itsestäänselvyys. 

– Vaikka lasten kuolleisuus on prosentuaalisesti pientä Suomessa, uskon etten ole ainoa kuolleen lapsen äiti, joka pohtii, että olisiko asiaan voinut jotenkin valmistautua.

Tieto fetomaternaalivuodosta: Duodecim

Vierailija

Kyllä useimmat äidit hysteerisesti pelkää kohtukuolemaa ja monta muutakin asiaa mikä voi mennä pieleen. Mutta mitä hyötyä siitä pelosta on? Olemmeko me sitten parempia äitejä, kun olemme pelänneet tarpeeksi?

Se pelkääminen etukäteen on ihan turhaa, koska se ei auta ketään.

Menetyksistä saa tietenkin puhua ja olen itsekin kokenut myöhäisen keskenmenon, joka oli hyvin traumaattinen. En kuitenkaan ala siitä puhumaan esim. odottavien äitien seurassa, koska mielestäni se ei ole kovin korrektia.

Vierailija

Tuli tosiaan tosi ikävä olo, mutta ymmärrän kyllä miksi ei liikaa toitotella ikäviä asioita, joita VOI tapahtua. Stressi ei tee hyvää ja raskaana nyt huolehtii muutenkin kaikesta...

Sisältö jatkuu mainoksen alla