Jos mies jää syrjään jo raskausaikana, hän ei välttämättä luo vahvaa suhdetta vastasyntyneeseenkään. Näillä keinoilla isän ulkopuolelle jäämistä voi ehkäistä.

Perheenlisäys on suuri elämänmuutos, jossa raskaana olevan äidin puoliso saattaa jäädä sivusta seuraajan rooliin. Mistä rooli kumpuaa? Miten pariskunta voisi raivata tilaa myös kumppanin vanhemmuudelle?

1. Oman isän malli vaikuttaa

Vanhempien käyttäytymiseen voivat vaikuttaa omat lapsuudenkokemukset kuten omien vanhempien roolimallit. Miten oma isä otti roolinsa, entä äiti?

Pohtikaa jo raskausaikana, millaisia vanhempia haluatte olla. Se on hyvä hetki tomuttaa vanhempien rooleja!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perheen perustaminen on loistava tilaisuus toimia toisin ja löytää oma tapa olla äiti tai isä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Parisuhde rakoilee

Parisuhdeongelmat ovat usein toisen vanhemman vetäytymisen taustalla. Riidat, tunneyhteyden puuttuminen tai epävarmuus yhteisestä tulevaisuudesta voivat johtaa siihen, että isä vetäytyy vastuusta tai siihen, ettei äiti edes jätä isälle tilaa. 

Ongelmia kannattaa ratkoa jo odotusaikana neuvolassa. Ne tuskin ratkeavat itsestään, kun vauva syntyy.

3. Työ vie kaiken tilan

Työrooli saattaa olla niin vahva, ettei sen rinnalla löydy tilaa isän roolille. 

Työpaikalla ei välttämättä ymmärretä, miksi miehen pitäisi päästä neuvolakäynneille mukaan, tai isä ei osaa vaatia vapaata riittävän napakasti.

Vertaistuki on tärkeää. Toisten työssäkäyvien isien malli ja keskustelut auttavat löytämään oman tavan luovia isyyden ja ammattiroolin välillä.


Isät kertovat: Näin pääsin mukaan vauva-arkeen

"Isäksi tuleminen konkretisoitui minulle oikeastaan vasta synnytyssalissa, kun sain vauvan syliin. Vastasyntyneen hoitamisessa pyrimme vaimon kanssa pitämään 50/50-linjausta niin hyvin kuin pystyimme ja ehdimme."
Juuso

"Minulle vahvistui, että minusta on tulossa isä, kun sain kuulla ensimmäistä kertaa vauvan sydämen lyönnit. Neuvolassa kysyttiin aina minunkin kuulu-miset, ja nykyäänkin meiltä molemmilta kysytään, miten jaksamme. Synnärin perhehuoneessa pääsin heti mukaan vauvan hoitoon."
Joon@s 

"Minulla oli muutamia isäkavereita, ja siitä oli kyllä iloa, että muutkin kertoivat kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Oltiin ns. samassa veneessä."
Kari

Vierailija

Meillä mies oli mukana kaikissa ultrissa ja neuvolakäynneillä, samoin synnytysvalmennuksessa käytiin yhdessä ja hän oli erittäin innokas hankkimaan tarvikkeita, vaatteita, leluja ja huonekaluja vauvalle. Istuin joka ilta sohvalla miehen kainalossa ja ohjasin hänen kättä mahani päällä niin, että hän tunsi vauvan liikkeet ja potkut. Hän juttelikin vauvalle mahassa. Synnytyksessä oli myös aktiivisena osapuolena auttamassa. Näistä asioista olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Mutta kun synnytys oli ohi, hän käänsi kelkkansa kokonaan. Hän jätti minut aivan yksin mahavaivoja itkevän vauvan kanssa juuri silloin, kun olisin kipeimmin kaivannut hänen tukea. Vielä vuotta myöhemminkin, kun mahavaivoista ollaan luojan kiitos selvitty, joudun päivittäin vääntämään kättä hänen kanssa, että viettäisi lapsensa kanssa aikaa enemmän kuin parikymmentä minuuttia päivässä. En ymmärrä mitä tapahtui.

Sisältö jatkuu mainoksen alla