Vauva.fin lukijat kertovat, miltä raskauden keskeyttäminen tuntuu.

Neljän lapsen äiti: ”Olin viimeiseen asti kahden vaiheilla”

Tilanne oli jo alkuun mahdoton: Raskaus ei ollut suunniteltu, ja nuorin neljästä lapsestani oli vasta kymmenen kuukauden ikäinen. Olin ollut kohtuuttoman väsynyt ja kipeä edellisestä raskaudesta lähtien. Voimavarani eivät olisi yksinkertaisesti riittäneet uuteen lapseen.

Päätös raskauden keskeyttämisestä oli minulle silti todella vaikea. Vaikka järki sanoi, että tilanteemme oli mahdoton, sydän ei ollut samaa mieltä. Viimeiseen asti olin kahden vaiheilla.

”Näin tuskan myös mieheni silmissä.”

Keskustelimme asiasta mieheni kanssa. Vaikka ratkaisu ei tuntunut hänestäkään hyvältä, hän pystyi suhtautumaan asiaan järjellä, eikä tunteellisesti kuten minä.

Sain keskeytyksen aloituslääkkeen gynekologisella poliklinikalla. Sen jälkeen paluuta ei ollut. Minua pelotti ja makasin vain sängyssä.

Varsinainen tyhjennys tapahtui lopulta kylpyhuoneen lattialle. Pyysin miestäni siivoamaan lattian. En kyennyt siihen itse. Halusin pian pois paikalta, enkä tiennyt, kuinka kestäisin katsoa jälkiä.

”Pyysin miestäni siivoamaan lattian.”

En ollut kovin kipeä fyysisesti, mutta henkisesti kyllä. Näin tuskan myös mieheni silmissä, vaikka ei hän siitä puhunut.

En ole pystynyt puhumaan kenellekään läheiselle asiasta. Vaikka ratkaisu oli ainoa oikea meidän tilanteessamme, ei se silti hyvältä tunnu. Välillä mietin, että elämäni päivänsäteitä voisi olla yksi enemmän, jos tilanne olisi ollut toinen.

Väkivaltaisen suhteessa elävä äiti: ”En halunnut enempää lapsia siihen todellisuuteen”

Elin neljä vuotta silloisen mieheni fyysisen ja henkisen välivallan alla, ja meillä oli jo kaksi lasta. Mies piti taloutta käsissään, enkä saanut ostaa ehkäisyä. Siksi tein abortin kaksi kertaa.

Rakastan kahta lastani yli kaiken, mutta en halunnut enempää lapsia siihen todellisuuteen, jossa elin. Vuotta myöhemmin lähdin suhteesta.

Halusin olla yksin ja rauhassa, kun keskeytys tapahtui. Sain särkylääkettä supistuksiin, mutta se ei ollut niin kamalaa kuin synnytyksen supistukset. Odotin vain, että se olisi ohi ja olin helpottunut, kun abortti oli tehty. En kadu kumpaakaan keskeytystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mieleeni on jäänyt molemmista keskeytyksistä hetki, kun lapsi tuli metallikulhoon. Halusin katsoa kulhoon. Ensimmäisellä kerralla pienen sikiön näkeminen pysäytti, mutta minulle oli tärkeää, että katsoin: se auttoi minua eteenpäin.

En ole kertonut abortista muille kuin läheisille ystävilleni. En edes keskustellut ratkaisustani puolisoni kanssa. Hän olisi varmasti halunnut pitää lapset, mutta minä en olisi pystynyt siihen. Pelkäsin myös hänen reaktiotaan aborttiin, sillä hän oli fyysisesti väkivaltainen minua kohtaan.

Olen helpottunut sekä onnellinen, että minulla oli molempiin abortteihin mahdollisuus. En voisi kuvitella, että minulla olisi nykyisten lisäksi kaksi muuta lasta.

Kahden erityislapsen äiti: ”Abortin saaminen kesti viikkoja”

Raskaus alkoi huolellisesta ehkäisystä huolimatta. Perheessämme on jo entuudestaan kaksi erityislasta ja todella tiukka taloudellinen tilanne. Koin myös oman jaksamiseni takia keskeytyksen olevan paras vaihtoehto.

Päätös abortista ei ollut vaikea. Olin jo etukäteen miettinyt, että muuta vaihtoehtoa ei olisi, jos sattuisin tulemaan raskaaksi. Keskustelimme asiasta mieheni kanssa ja olimme päätöksestä yksimielisiä.

Prosessi vaati ensin monen viikon jonotuksen terveyskeskuslääkärille ja lisäksi pari viikkoa odotusta, jotta sain ajan poliklinikalle. 

Odotus oli mielestäni koko prosessin henkisesti raskainta aikaa. Olisin halunnut saada asian hoidettua mahdollisimman nopeasti ilman viikkojen älytöntä lupalappurumbaa.

Keskeytys hoidettiin kotona lääkkeellisenä keskeytyksenä. En unohda tunnetta, kun lapsivedet menivät ennen alkion ja istukan poistumista kehosta.

”Keskeytys oli fyysisesti todella raskas.”

Keskeytys oli fyysisesti todella raskas. En olisi tehnyt keskeytystä kotona, vaan olisin vaatinut kaavinnan, jos olisin tiennyt, että kivut on samaa luokkaa kuin täysaikaisen lapsen synnytyksessä. Sairaalan määräämät kotona otettavat kipulääkkeet eivät auttaneet minulla ollenkaan.

Koko keskeytystä seuraavan kuukauden vuosin verta ja isoja hyytymämöykkyjä. Olin niin kipeä, että jouduin olemaan sairauslomalla useamman viikon ajan. Vuoto kesti kaksi kuukautta, ja sen jälkeen jännitin, joudunko vielä kaavintaan. Synnytykseen päättyneestä raskaudesta toipuminen on fyysisesti ollut moninkertaisesti nopeampaa kuin keskeytyksestä.

Teksti
Kuvat
Shutterstock