Mistä tiedän, olenko vain väsynyt vai masentunut? Asiantuntija neuvoo.

Väsyttää, itkettää ja pelottaa. Juuri kun odotettu vauva on syntynyt ja kaiken pitäisi olla ihanasti. Vauvantuoksuisen, kaikenkattavan onnen sijasta olo on synkkä: ahdistaa, ja vauva tuntuu itkevän koko ajan. Mikä minua vaivaa, tuore äiti saattaa miettiä synnytyksen jälkeen.

Olisiko se babyblues?

Yli puolet synnyttäneistä äideistä potee tavallisesti itsestään ohimenevää mielialojen vaihtelua ja alakuloa. Synnytyksen jälkeinen herkistyminen eli baby blues alkaa usein muutaman päivän kuluttua synnytyksestä ja kestää muutaman päivän, ehkä pari viikkoa.

Äidin mieliala saattaa ailahdella ilosta ärtyisyyteen ja alakuloon, mikä johtuu hormoneista mutta myös normaalista sopeutumisesta uuteen elämäntilanteeseen.

Vai synnytyksen jälkeinen masennus?

Synnytyksen jälkeinen masennus on aluksi samantyylistä kuin babyblues. Se tosin alkaa usein myöhemmin, ehkä noin kuukauden, joskus vasta kuukausien kuluttua synnytyksestä.

Selkeimpänä erona on oireiden kesto: kun masentunut olotila on kestänyt yli kaksi viikkoa, kyseessä voi olla synnytyksen jälkeen puhkeava ja hoitoa vaativa masennus. Sitä esiintyy 10–15 prosentilla synnyttäneistä.

Äidin voi olla silti vaikea tietää, ovatko hänen oireensa masennusta vai eivät. Sitä varten ovat ammatti-ihmiset. Jos olo tuntuu raskaalta, on äidin siis tärkeä hakeutua keskustelemaan tilanteestaan ammattilaisen kanssa. Ajan myötä ongelma voi muuten paheta.

Tarkkaile näitä oireita:

•    Jatkuvasti matala, iloton mieliala, joka kestää viikkoja eikä hellitä. Itkuisuus.
•    Vaikeus vastata vauvan tarpeisiin ja viesteihin. Tämä voi näkyä vauvan itkuisuutena, mutta myös johtua siitä. Kielteiset ajatukset vauvaa kohtaan.
•    Väsymys, johon nukkuminen ei helpota.
•    Syömiseen ja nukkumiseen liittyvät häiriöt.
•    Jatkuva ärtyisyys. Vihanpurkaukset.
•    Toimintakyvyn puute.
•    Epätoivon ja arvottomuuden tunteet, paniikki.
•    Pakkoajatukset ja itsetuhoiset ajatukset.
•    Toivottomuus tulevasta.

Synnytyksen jälkeinen psykoosi

Vakavin, mutta harvinaisin synnytyksen jälkeinen psyykkinen oire on lapsivuodepsykoosi. Siihen sairastuu 0,1–0,2 prosenttia synnyttäjistä.

Psykoosin oireet ovat niin rajuja, ettei hoidon tarpeesta ole epäselvyyttä. Siihen voi kuulua harhaisuutta, äänien kuulemista ja itsensä vahingoittamisen riskiä.

Psykoosi vaatii aina nopeasti lääkärinhoitoa, usein sairaalassa.

Asiantuntijat
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Hanna Manninen, Turun yliopistollinen keskussairaala. Manninen on myös varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti, perheterapeutti sekä lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko.
Psykologi Minna Valli, Porin psykososiaaliset palvelut, aikuisten vastaanotto.

Lue lisää

5 kysymystä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta

Väsynyt isä avautuu: "Vaimoni on todella huono äiti"

Rikkonaisia öitä, sumuisia päiviä – miten kestän vauvavuoden väsymyksen?

Vierailija

Tunnista hälytysmerkit: Synnytyksen jälkeinen masennus

Mulla kokemusta kahdesta "koliikkivauvasta", toisella helpotti n. Puoli vuotiaana, toisella huudot loppuivat vasta n. 1,5 -vuotiaana. Mitään syytä ei löydetty, koska ei haluttu tutkia. Neuvolan vinkit "aika auttaa", "kaikki vauvat itkevät" tuntuivat lähinnä vittuilulta kun olet kantanut lasta 6 tuntia putkeen, välillä syöttäen, välillä vaippaa vaihdettu jne ja vauva vain huutaa naama punaisena selkä kaarella. Sitten sai levätä vartista puoleen tuntiin ja sama alusta. Kyllä siinä uupuu...
Lue kommentti
Vierailija

Tunnista hälytysmerkit: Synnytyksen jälkeinen masennus

No huhhuh! Hippasen epäkiitollinen kommentti - neuvola on vitsi - kannattaisi sinunkin muuttaa vaikka jenkkeihin, jossa ei tarjota minkäänlaista ilmaista neuvolaa, synnytyksestä puhumattakaan. Itse olen aivan uskomattoman kiitollinen sitä hienosta hoidosta mitä raskaana oleva äiti saa Suomessa; jokainen pienikin vaiva tutkitaan tarkasti ja kaiken saa vielä ilmaiseksi - maailman parhaiden sairaaloiden ja lääkäreiden avulla. Sama juttu vauvan kanssa, jopa kunnalliselle puolelle pääsee heti jos...
Lue kommentti

Metsä, sairaalan parkkipaikka ja nakkikioskin jono – muun muassa nämä paikat mainittiin Vauvan Instagramissa.

Poks vain

”Takkahuoneen sohvan kulmassa supistuksen aikana vain poksahti!”

”Olin juuri vaihtanut yöpaidan ylleni, ja etsin sängyssä sopivaa asentoa. Yhtäkkiä kuului "poks" ja vedet tulivat osittain sängylle ja lattialle.”

Se ei ollutkaan pissaa

”Ennen kuopuksen syntymää olin kotona sängyssä makaamassa ja luulin, että tuli pissat alle.”

”Olin vanhemmilla käymässä, ja luulin että pissasin housuun, kun valahti lapsivettä. Olihan siinä naurun aihetta. Huusin vielä äidille, että hävettää sanoa, mutta taisin laskea alleni.”

”Heräsin, kun luulin että pissasin housuun. Meni vielä hetki ennen kun tajusin, ettei pidätyskykyni ole mennyt, vaan että se onkin lapsivettä.” 

”Olin sopivasti vessanpöntöllä ja piti hetki miettiä, että oliko se nyt se lapsivesi vai ei, kun mielestäni olin jo pissannut.”

Makkaraperunat jäivät syömättä

”Toista lasta odottaessani olin kotona tekemässä kaalikääryleitä, kun vedet menivät.”

”Saatiin miehen kanssa ensimmäinen pizzoista uuniin, ja kaksi jäi lämmittämättä.”

”Esikoisen kohdalla lapsivedet menivät ulkona, kun sain nakkikioskilta ruoka-annoksen käteen. Jäi muuten ruuat syömättä.”

”Pikaruokaravintolan lattiallehan ne menivät shoppailureissun päätteeksi.”

Vedet ja vauva samalla kertaa

”Minulla on neljä lasta, eikä yhdestäkään vedet ole menneet spontaanisti etukäteen.”

 ”Joka kerta vedet ovat menneet synnytyssalissa – onneksi, koska veden mukana tulikin jo vauva.”

”Esikoisen kohdalla vedet menivät vasta hiukan ennen ponnistusvaihetta synnytyssalin sängyllä.”

Joskus pitää vähän auttaa

”Joka kerta sairaalassa synnytyksen loppupuolella on puhkottu kalvot. Ne ovat minulla ilmeisen sitkeät, sillä takana on neljä synnytystä ja joka kerta sama juttu.”

”Kaikkien kanssa kalvot puhkaistu sairaalassa. Viisi synnytystä takana.”

Minne ne hävisi?

”Toisen lapsen kohdalla en tiedä, missä tai miten lapsivedet menivät. Sanoivat synnytyssairaalassa tutkiessa, että osa lapsivesistä on jo mennyt.”

”En ole edes huomannut, että missä vaiheessa vedet ovat menneet. Luultavasti siinä jossain ponnistusvaiheessa.”

”Esikoisen kanssa ei mitään hajua milloin lapsivesi meni. Synnytykseen kun menin, vettä ei vaan enää ollut.”

Joskus näinkin

”Olin metsässä kävelemässä, kun vedet menivät.”

”Neljättä lasta odottaessani olin juuri tulossa sairaalasta kaveria moikkaamasta. En ehtinyt edes autolle asti, kun lapsivedet alkoivat valumaan. Kävin kotona ja sitten vain takaisin sairaalalle.”

”Vedet menivät vauvakutsuilla.”

”Lapsivedet menivät Prismassa.”

”Olin kotipihassa pakkaamassa synnärikassia auton takaluukkuun.”

”Toisen lapsen kohdalla lapsivedet menivät äitiyspoliklinikan aulassa.”

”Esikoista odottaessani lapsivedet menivät töissä.”

”Vedet menivät sairaalan parkkipaikalla.”

”Olin neljän aikaan aamulla lohduttamassa itkevää esikoista, kun vedet menivät.”

”Käväisin postilaatikolla hakemassa aamulehden. Samalla lapsivedet menivät.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Laura Talvitie kokosi Nykymutsin imetyskirjaan äitien kokemuksia imetyksen eri vaiheista.
Laura Talvitie kokosi Nykymutsin imetyskirjaan äitien kokemuksia imetyksen eri vaiheista.

Luota itseesi, on Laura Talvitien tärkein neuvo imetystä aloittavalle äidille. Sen lisäksi kannattaa hankkia tietoa imetyksestä.

Laura Talvitie tuijotti kuvaa oikeasta imuotteesta hiki otsalla: mitä tässä tapahtuu? Sylissä oli vastasyntynyt esikoispoika, ja imetys teki kipeää. Se, että imetys ei lähtenytkään heti sujumaan muitta mutkitta, tuli Lauralle yllätyksenä.

– Jostain syystä en ollut hankkinut imetyksestä mitään tietoa, vaikka muuten olin lukenut kaiken vauvanhoitoon liittyvän.

Kun Laura, 31, keräsi äitien kertomuksia imetyksestä Nykymutsin imetyskirjaan, moni nainen sanoi samaa: luulin, että imetys sujuu luonnostaan. Ihmetystä ja huolta herätti helposti esimerkiksi se, että maitoa ei heti tullutkaan – tai että sitä tuli tulvimalla.

Lauran imetys lähti pikku hiljaa sujumaan, mutta tottumista vaati sekin, että vauvaa syöttäessä saattoi kulua tuntikausia sohvannurkassa. Miksei kukaan ollut kertonut siitä etukäteen?

Sekä äiti että vauva tarvitsevat harjoitusta, mutta selviätte kyllä.

Nykymutsin imetyskirja tuo uuteen ja outoon tilanteeseen vertaistukea ja faktatietoa. Jos Laura voisi antaa tuoreille äideille yhden asian, se olisi luottamus omaan imetykseen.

– Alun haasteet ovat tavallisia ja usein ratkaistavissa. Sekä äiti että vauva tarvitsevat harjoitusta, mutta selviätte kyllä.

Laura Talvitie ja Pauliina Ahonen: Nykymutsin imetyskirja (Nemo 2018)

 

Lauran vinkit: ”Nämä 5 asiaa olisin itse halunnut tietää imetyksestä etukäteen”

  1. Imetykseen kannattaa ehdottomasti valmistautua. Kysele äitikavereilta ja lue blogeista, mitä on tulossa. Imetyksestä ei kuitenkaan ole syytä stressata etukäteen.
  2. Imetys vaatii harjoittelua. Äiti tarvitsee ohjausta ja vauva harjoitusta.
  3. Erilaiset alkuhankaluudet ovat tavallisia ja normaaleja. Ne eivät tarkoita sitä, että imetys on loppuun saakka hankalaa tai että sinusta ei ole imettämään.
  4. Vauva käyttäytyy rinnalla eri tavoin eri-ikäisenä. Esimerkiksi ”neljän kuukauden hulinointi” ei tarkoita sitä, että maito ei riittäisi. Vauva vain on kehitysvaiheessa, jossa hän ei malta viihtyä rinnalla yhtä pitkään kuin aiemmin.
  5. Imettämiseen julkisella paikalla tottuu, vaikka se aluksi jännittäisi.

Otan työkseni valokuvia. Kun kuvaan, unohdan kaiken muun. Kun esikoiseni oli syntynyt, juuri kuvauskeikalla huomasin ensimmäisen kerran olleeni tovin ajattelematta vauvaa. Ne hetket ovat vain minua varten.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.