Kuvitus: Shutterstock
Kuvitus: Shutterstock

Odottaja: luvassa on niin iloa, epävarmuutta, pelkoa kuin onnenkyyneliäkin.

Iso elämänmuutos ja raskauteen liittyvät hormonaaliset muutokset voivat saada tulevan äidin mielen heilahtelemaan.

”Olimme yrittäneet lasta kaksi vuotta ja olin epätoivoinen. Kun sitten sain tietää raskaudesta, olin onnesta soikeana. Raskausaikana muutkin huomasivat minun olevan iloisempi. Toki huolehdin ja välillä pelkäsinkin, meneekö kaikki hyvin, mutta päällimmäisin tunne oli ilo ja onni.” Saara 30, lapsi 2 kk

Raskauden ensimmäinen tunnemyrsky käynnistyy, kun tuleva äiti saa tietää olevansa raskaana. Uutinen voi olla kauan toivottu tai odottamaton − ja täynnä kyyneliä: ilosta, hämmennyksestä tai järkytyksestä.

– Ihmiset suhtautuvat eri tavoin muutokseen elämässään. Toiset elävät hetkessä, eikä tieto raskaudesta saa aikaan suuria mielenliikahduksia. Toisella taas on heti mielessä sata kysymystä vailla vastausta, sanoo terveyskeskuspsykologi Kristiina Muhonen Oulusta.

Koska elämäntilanne on uusi ja tuntematon, aiheuttaa se myös ristiriitaisia tunteita. Odottaja voi olla onnellinen raskaudestaan, mutta samaan aikaan huolehtia siitä, meneekö kaikki hyvin tai onko sittenkään valmis äidiksi.

– Raskausuutisen herättämiin tunteisiin vaikuttaa myös se, onko lapsi toivottu ja millaisessa elämäntilanteessa tuleva äiti elää. Esimerkiksi kesken olevat opinnot, huoli taloudellisesta pärjäämisestä tai parisuhdeongelmat voivat varjostaa raskausiloa, Muhonen toteaa.

Kannattaako kertoa?

”Alun jatkuva pahaolo latisti mielialaani. Kun vauva ei vielä näkynyt ulospäin, oksensin yhtenään. Olisin voinut nukkua vuorokauden yhteen pötköön. Mitä enemmän mietin raskauden riskejä, sitä enemmän tunsin epävarmuutta.” Liisa, 23, raskausviikko 29

– Varsinkin alkuraskauteen liittyy usein epämukavia tunteita, kuten pahoinvointia ja se voi vaikuttaa myös mieleen, sanoo Muhonen.

Hän vinkkaa, että jos olo on kovin apea, voi olla järkevää kertoa raskaudesta jo alkuvaiheessa omille vanhemmille tai parhaille ystäville. Näin omaa huonoa oloa tai väsymystä ei tarvitse piilotella, vaan tuntemuksiaan voi jakaa puolison ja terveydenhoitajan lisäksi läheisten kanssa.

Naisen keho muuttuu raskausaikana niin paljon, että olisi ihme, jos muutokset eivät mitenkään vaikuttaisi äidin tunteisiin, sanoo Turun terveystoimen synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Mari Tuomola. Raskauden alusta asti kohdussa tapahtuu joka hetki. Elimistöön tulvahtaa estrogeeni-, progesteroni- ja istukkahormoneita.

Progesteronin tehtävä on muun muassa raskauden alkuvaiheessa paksuntaa ja ylläpitää kohdun limakalvoa ja tukea alkion kiinnittymistä siihen, estrogeenit taas stimuloivat kohdun ja rintojen kasvua.

– Eniten tunteisiin vaikuttaa estrogeenihormonit, joista estroni- ja estradiolitasot lähes satakertaistuvat, ja estriolitasot tuhatkertaistuvat normaalin verrattuna, Tuomola sanoo.

Valtaosassa Suomen neuvoloita ensimmäistä lastaan odottavia vanhempia pyydetään täyttämään voimavarakysely. Kyselyllä selvitetään, miten tulevat vanhemmat jaksavat. Molempia vanhempia pyydetään vastaamaan muun muassa siihen, millaiseksi tuntee mielialansa, miten suhtautuu synnytykseen ja luottaako siihen, että oppii hoitamaan vauvaa ja millainen parisuhde on.

Tarvittaessa perhe voi saada tukea esimerkiksi psykologilta tai perheneuvonnasta.

Mieli herkillä

”Raskaus on herkistänyt minut, ja itkahtelen tämän tästä. Kyyneleet saattoivat tulvahtaa silmiini, kun näin kadulla äidin työntävän lastenvaunuja, oravanpojan hyppivän autotien yli tai televisiossa kerrottiin jostakin lapsiin liittyvästä surullisesta uutisesta.” Niina, 33, raskausviikko 37, esikoinen 2 v

Silmiin ajoittain nousevia ilon tai surun kyyneleitä ei kannata pelästyä. Raskausajan herkistymisen perimmäinen syy on valmistaa äiti huomaamaan vastasyntyneen sanatonta viestintää. Herkkä eläytymiskyky ja liikuttuminen ovat merkki siitä, että psyyke valmistuu uuteen tilanteeseen.

– Jos itkun saa poikki, hätää ei yleensä ole. Mutta jos mieliala laskee niin, että tuntee jatkuvasti olevansa huono odottaja, huono rakastaja, huono äiti ja huono puoliso, on tärkeä puhua asiasta terveydenhoitajalle tai lääkärille, Muhonen sanoo.

Myös puolison tai ystävän olisi tärkeä ottaa puheeksi, jos häntä huolestuttaa raskaana olevan jaksaminen.

– Joskus hormonitasojen muutokset aiheuttavat vakavaa masennusta ja ahdistuneisuutta. Jopa kymmenen prosenttia äideistä kärsii vakavasta masennuksesta, jolloin lääkäri tarjoaa usein hoidoksi terapiaa ja tarvittaessa myös masennuslääkitystä alkuraskauden aikana. Lääkitys pyritään yleensä lopettamaan ennen synnytystä, Tuomola sanoo.

Aina tummissa tunteissa ei ole kyse masennuksesta. Odotusaika voi tuoda mieleen asioita ja tuntemuksia, jotka on aiemmin haudannut. Oma poissaollut isä tai lannistava äiti voi vanhemmuuden kynnyksellä saada odottajalta aiempaakin vähemmän ymmärrystä, suorastaan vihastuttaa.

Odottajaa saattaa myös pelottaa, miten itse selviytyy vanhemmuudesta, jos kodin opit ovat olleet laihat tai arvot kovin erilaiset kuin omat ajatukset nykyään.

– Ensimmäinen raskaus on hetki tehdä välitilinpäätös oman lapsuuden kanssa. Odotusaikana kannattaa keskustella asioista läheisten kanssa, antaa anteeksi. Jos mielessä pyörivä asia on todella arka ja lamauttava, on hyvä hakea apua. Kun on pystynyt käsittelemään kipeätkin asiat, on valmiimpi uuteen elämänvaiheeseen, Muhonen sanoo.

Raskautta ei voi hallita

Esikoistani odottaessa tuntui, etteivät asiat pysyneet hallinnassa. Olisin halunnut tietää tarkasti, koska lapsi syntyy, millaista arki hänen kanssaan on ja selviämmekö. Puolison mielestä olin kuin viulu kieli: en enää hymyillyt. Onneksi toisen lapsen odotus meni rennommin ja vähemmällä stressaamisella.” Maija, 34, lapset 9 kk ja  3 v

Ennalta hyvin suunnitellut aikataulut kokevat väistämättä särön raskauden ja vauvan myötä. Raskausaikaa ei voi hallinnoida projektikaaviolla. On hyvä sisäistää, ettei raskaus kuten elämäkään noudata itse laadittua käsikirjoitusta, vaan siihen kuuluvat myös yllätykset.

– Aikataulutettuun elämään tottuneelle voi olla vaikea hyväksyä, että raskauteen ja synnytykseen liittyy aina suunnittelematon ja odottamaton. Useimmiten kaikki menee kuitenkin hyvin, Muhonen sanoo.

Tuomola puolestaan kritisoi sitä, että länsimaalaiset ihmiset on totutettu olemaan tyytymättömiä omaan kehoonsa.

– Kukaan ei selviä raskaudesta muutoksitta. Eikä ole mitään aikamäärää, jolloin pitäisi olla samassa kuosissa kuin ennen raskautta. Armollisuus itseä kohtaan on äitiydessä monella tapaa tärkeää.

Naiset haluavat yhä edelleen olla kiiltokuvamaisia äitejä, kertovat tutkimukset. Ihanneäiti ei suutu tai vihaa koskaan omaa lastaan. Hän huolehtii lapsesta ja kodista, tekee töitä ja jaksaa väsymättä.

– Ei ole ihme, jos odottajalle tulee olo, että täytettävänä on liian suuret saappaat. Tämäkin kannattaa uskaltaa ottaa puheeksi. Ei lapsen syntyessä tarvitse ryhtyä superihmiseksi, vaan saa ja pitää sanoa, jos on välillä väsynyt tai uupunut, Muhonen muistuttaa.

Vauva ansaitsee parasta

”Lähestyvä synnytys pelotti. Olisin halunnut painaa peruutusnappulaa. Pelkäsin, että synnytyksessä joku menisi pieleen tai ettemme osaisikaan hoitaa vauvaa?Mirtta, 28, lapsi 4 kk

Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu ja odotettu, on tavallista, että raskauden loppumetreillä odottajalle tulee halu kääntää aikaa taaksepäin. Tähän vaikuttaa osaltaan lähestyvään synnytykseen liittyvä jännitys, joka voi joskus muuttua peloksi. Jos synnytyspelko alkaa tuntua hallitsemattomalta, siitä kannattaa keskustella terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä tieto auttaa, mutta tilannetta voi käydä läpi myös ammatti-ihmisen kanssa ennen h-hetkeä.

– Ensimmäistä lastaan odottavat kuulevat usein kauhutarinoita, koska ne leviävät helpommin kuin synnytykset, jotka äidit ovat kokeneet helppoina tai jopa voimaannuttavina, Tuomola sanoo.

Keskustelupalstoja parempi tapa on jutella synnytyksestä sen kokeneiden naisten kanssa. Joskus voi auttaa senkin miettiminen, että koska lähipiirini upeat naiset ovat selvinneet synnytyksestä, niin siitä selviää itsekin.

Mielen myllertäessä voi välillä muistuttaa itselleen, että omat tunteet ovat oikeutettuja, aitoja ja oikeita. Niiden kokeminen on todellista ja tarpeellista. Yhdeksän kuukauden odotusajan tehtävä on paitsi fyysisesti antaa elämä pienelle lapselle, muovata myös mieli valmiiksi äitiyteen.

Yksi osa tätä voi olla monen äidin raskauden loppupuolella tuntea ”sisäänpäin kääntyminen”. Ulkopuoliset asiat eivät äkkiä kiinnosta kuten ennen.

– Tälläkin vauva-aikaan liittyvällä koti- ja lapsikeskeisyydelläkin on tarkoituksensa: syntyvä vauva ansaitsee kaiken mahdollisen hellyyden ja rakkauden, Tuomola sanoo.

Lähteet: Parisuhde, vanhemmuus ja seksuaalisuus raskausaikana -esite, Turun äitiysneuvola 2010 ja www.terveyskirjasto.fi.

Tiina Laaninen, Odotettavissa epävakaista, Vauva 2/2014

Matkasynnytykset ovat lisääntyneet. Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kertoo, miten toimia, jos synnytys etenee yllättävän nopeasti.

Matkasynnytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa vauva syntyy niin nopeasti, ettei äiti ehdi sairaalaan asti. Osa vauvoista syntyy matkalle, osa esimerkiksi kotiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastojen mukaan matkalla sairaalaan syntyi viime vuonna 92 lasta. Muita suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuneita synnytyksiä oli 97.

FinnHEMS10-lääkärihelikopterissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) työskentelevä ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kohtaa työssään synnyttäjiä, joiden vauva päättää tulla maailmaan kiireellä.

– Itse muistan ehkä parhaiten tilanteen, jossa päivystin omaa syntymäpäivääni edeltävän vuorokauden. Syntymäpäiväni aamuna, vuoron viimeiseksi tehtäväksi osui synnytys, jossa ambulanssi kuljetti ponnistavaa äitiä. Ehdin juuri kiivetä ambulanssin kyytiin, kun äiti ponnisti käsiini pienen, terveen tyttövauvan. Siinä meitä oli kaksi kansalaista, samalla syntymäpäivällä.

Harve-Rytsälä vastaa kuuteen kysymykseen matkasynnytyksistä.

1. Mistä matkasynnytykset johtuvat?

HUSin alueella matkasynnytykset eivät selity sillä, että etäisyys sairaalaan olisi pitkä. Sen sijaan voi olla niin päin, että kun matkaa on vähemmän, sairaalaan lähtöä odotellaan kotona hieman pidempään. Tämä onkin yleensä järkevä toimintatapa.

Joskus synnytys etenee niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Suurimmalle osalle kohtaamistani matkasynnytyksistä on ollut tyypillistä se, että synnytys on lopulta edennyt niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Varsinkin jos edellinen synnytys on edennyt hitaasti, uudelleensynnyttäjälle voi tulla yllätyksenä se, että seuraava etenee joskus hyvinkin nopeasti.

Osa kohtaamistani synnytyksistä ovat sellaisia, että äiti kertoo, että supistuksia on ollut pitkään, jopa kahdeksan tuntiakin, mutta ne ovat tuntuneet vähäisiltä. Voi olla, että kiputuntemukset tai supistusten voimakkuus ovat poikenneet aiemmista synnytyksistä, kunnes synnytys onkin yhtäkkiä edennyt rytinällä.

On hyvä muistaa, että lähes aina synnyttäjä kuitenkin ehtii sairaalaan. Matkasynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on yhä hyvin pieni, vaikka määrä onkin kasvanut.

HUS:n alueella synnyttäjien kokonaismäärä on vain niin suuri, että niitä harvinaisia tapauksia, joissa synnytys etenee nopeasti, mahtuu tälle alueelle useita vuodessa.

2. Milloin sairaalaan ei enää kannata yrittää itse, vaan on parempi soittaa 112:een?

Yleensä synnyttäjä soittaa ensin omaan synnytyssairaalaansa, ja se onkin oikea tapa toimia. Koulutetut ja kokeneet kätilöt osaavat puhelimessa arvioida tilanteen ja antaa neuvoja.

Suoraan 112:een pitää soittaa, jos äitiä ponnistuttaa jatkuvasti ja voimakkaasti tai vauvan tarjoutuva osa, yleensä pää, tuntuu tai näkyy. Ne ovat sellaisia merkkejä, että ei yleensä kannata lähteä enää omatoimisesti sairaalaan. Samoin kannattaa toimia, jos äidillä on jatkuva kirkas ja runsas verenvuoto.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten.

Jos vauva päättää syntyä sairaalan ulkopuolella, synnytystä on parempi avustaa ambulanssissa tai synnyttäjän kotona kuin esimerkiksi henkilöauton etupenkillä. Suomen oloissa on myös käytännössä aina kylmä, ja vastasyntynyt jäähtyy nopeasti.

Jos kotoa on jo ehditty lähteä liikkeelle, hätäkeskus voi lähettää ambulanssin myös synnyttäjää vastaan.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten. Liikenneturvallisuudesta huolehtiminen on tässä tilanteessa erityisen tärkeää.

3. Kun hätäkeskus saa tiedon uhkaavasta matkasynnytyksestä, miten asiassa edetään?

Hätäkeskuksen päivystäjä tekee puhelun aikana riskinarvion, joka määrittää jatkotoimet. Yleensä paikalle hälytetään ensihoitoyksikkö eli ambulanssi. Jos käy ilmi seikkoja, joiden perusteella vauvan arvioidaan syntyvän hyvin pian tai tilanteeseen liittyy muu erityinen riski, voidaan kutsua myös muita yksiköitä, esimerkiksi lääkäriyksikkö. Paikalle ehtii yleensä ensimmäisenä ambulanssi.

Äidin luona edetään tilanteen mukaan. Ensin arvioidaan, syntyykö vauva heti vai voidaanko siirtyä turvallisesti ambulanssiin. Ambulanssissa puolestaan arvioidaan, yritetäänkö vielä ehtiä sairaalaan. Jos näyttää, että vauva syntyy matkalla, ambulanssi pysäytetään turvalliseen paikkaan ja hoidetaan synnytys siinä.

Lopulta suurin osa ensihoidon synnytyshälytyksistä on sellaisia, joissa ambulanssilla ehditään sairaalaan asti ennen vauvan syntymää.

HUSin alueella synnyttäjää ei kuljeteta helikopterilla. Helikopteria käytetään kulkuvälineenä silloin, kun se on nopein tapa kuljettaa ensihoitolääkäri synnyttäjän luo. Muualla Suomessa, jossa etäisyydet ovat pidempiä, myös synnyttäjää saatetaan joutua joskus kuljettamaan helikopterilla.

4. Entä jos vauva ehtii syntyä, ennen kuin ensihoitajat ovat paikalla?

Niin usein käykin, koska synnytys voi edetä niin vauhdilla. HUSin alueella noin puolessa tilanteista, joissa vauva syntyy suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolelle, vauva on jo syntynyt, kun ensihoito saapuu paikalle.

Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä.

Hätäkeskuspäivystäjä antaa puhelimessa toimintaohjeita synnytyksessä avustamiseen. Neuvolakortti on hyvä olla lähellä ensihoitajien saapuessa. Kaksikerroksisessa kodissa äidin kannattaa, jos mahdollista, siirtyä uloskäynnin kanssa samaan tason. Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä. Koirat ja muut lemmikit kannattaa sulkea oven taakse.

Jos vauva ehtii syntyä, tärkeintä on saada vastasyntynyt nopeasti kuivaksi ja lämpimään, vaikka äidin ihoa vasten. Napanuoran katkaisemisella ei ole kiire, ensihoitajat huolehtivat siitä.

5. Pitääkö vastasyntyneen kanssa mennä silti sairaalaan?

Kun vauva on syntynyt suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella, äiti ja vastasyntynyt kuljetetaan aina sairaalaan. Kotiin me emme jätä. Tilanne on erilainen suunnitellussa kotisynnytyksessä, jossa paikalla on kätilö. Kätilöllä on erilainen kokemus vastasyntyneen ja äidin voinnin tarkkailuun. 

Vauvan synnyttyä ensihoito kuivaa ja peittelee vastasyntyneen ja klipsaa ja katkaisee napanuoran. Sitten äiti ja vastasyntynyt valmistellaan sairaalaan kuljetusta varten. Istukan syntymistä ei jäädä odottamaan. Istukka voi syntyä matkan aikana tai vasta sairaalassa. 

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta.

6. Millaisia riskejä sairaalan ulkopuolella synnyttämisessä on?

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta ja kaikki päättyy onnellisesti. Nopeasti eteneville synnytyksille on tyypillistä se, että kohdunsuu aukeaa hyvin, vauva on pienikokoinen ja ponnistusvaihe menee helposti.

Synnytyksissä eniten riskejä liittyy pitkittyneisiin synnytyksiin, ja niitähän matkasynnytykset eivät ole. Hyvä niin: vaikka ensihoitajilla ja -lääkäreillä on valmiudet ja koulutus avustaa synnytyksessä, vaikkapa sektioon tai imukupin käyttämiseen ei ole mahdollisuuksia.

Lähtökohtaisesti voi sanoa, että matkasynnytyksissä vastasyntynyt ja äiti voivat melkein aina hyvin. Esimerkiksi pahoja repeämiä tai vuotoja esiintyy ensihoidossa todella harvoin.

Ensihoidon näkökulmasta matkasynnytykset ovat onnellisesti päättyviä työtehtäviä. Tapahtumaan suhtaudutaan suurella kunnioituksella, ja meidän käsissämme syntyneet vauvat muistetaan jokainen.

Vierailija

Miten pitää toimia, jos vauva on syntyä kotiin tai matkalla sairaalaan? Ensihoitolääkäri neuvoo

En ihmettele, että näitä tapahtuu myös HUSin alueella, missä periaatteessa on sairaalat lähellä synnyttäjiä. Minua ei otettu sairaalaan, koska synnytys oli "liian aikaisessa vaiheessa". Vauva kuitenkin syntyi jo 3 tunnin päästä, sairaalaan matkasin kesken ponnistusvaiheen. Synnytys oli ensimmäinen, joten uskoin kätilöä enkä omia tuntemuksiani, koska aikaisempaa synnytyskokemusta ei ollut. Ystävääni käskettiin odottaa vapautuvaa paikkaa kotona vähintään 2 tuntia, vaikka hän vuosi verta. Toinen...
Lue kommentti

Liity kesävauvaa odottavien suljettuun keskusteluryhmään ja ota ilo irti vertaistuesta! <3

Plussasitko? Onnea! Kirjaudu sivustolle ja tule mukaan ryhmään. Voit vaihtaa muiden odottajien kanssa ajatuksia raskaudesta anonyymisti.

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä vauva.fin sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tule mukaan ryhmiin tästä!