Ensimmäinen raskaus on hetki tehdä välitilinpäätös oman lapsuuden kanssa.  Kuva: iStockphoto.
Ensimmäinen raskaus on hetki tehdä välitilinpäätös oman lapsuuden kanssa. Kuva: iStockphoto.

Odottaja: luvassa on niin iloa, epävarmuutta ja pelkoa kuin onnenkyyneliäkin.

Iso elämänmuutos ja raskauteen liittyvät hormonaaliset muutokset voivat saada tulevan äidin mielen heilahtelemaan.

”Olimme yrittäneet lasta kaksi vuotta ja olin epätoivoinen. Kun sitten sain tietää raskaudesta, olin onnesta soikeana. Raskausaikana muutkin huomasivat minun olevan iloisempi. Toki huolehdin ja välillä pelkäsinkin, meneekö kaikki hyvin, mutta päällimmäisin tunne oli ilo ja onni.” Saara 30, lapsi 2 kk

Raskauden ensimmäinen tunnemyrsky käynnistyy, kun tuleva äiti saa tietää olevansa raskaana. Uutinen voi olla kauan toivottu tai odottamaton − ja täynnä kyyneliä: ilosta, hämmennyksestä tai järkytyksestä.

– Ihmiset suhtautuvat eri tavoin muutokseen elämässään. Toiset elävät hetkessä, eikä tieto raskaudesta saa aikaan suuria mielenliikahduksia. Toisella taas on heti mielessä sata kysymystä vailla vastausta, sanoo terveyskeskuspsykologi Kristiina Muhonen Oulusta.

Esimerkiksi kesken olevat opinnot, huoli taloudellisesta pärjäämisestä tai parisuhdeongelmat voivat varjostaa raskausiloa

Koska elämäntilanne on uusi ja tuntematon, aiheuttaa se myös ristiriitaisia tunteita. Odottaja voi olla onnellinen raskaudestaan, mutta samaan aikaan huolehtia siitä, meneekö kaikki hyvin tai onko sittenkään valmis äidiksi.

– Raskausuutisen herättämiin tunteisiin vaikuttaa myös se, onko lapsi toivottu ja millaisessa elämäntilanteessa tuleva äiti elää. Esimerkiksi kesken olevat opinnot, huoli taloudellisesta pärjäämisestä tai parisuhdeongelmat voivat varjostaa raskausiloa, Muhonen toteaa.

Kannattaako kertoa?

”Alun jatkuva pahaolo latisti mielialaani. Kun vauva ei vielä näkynyt ulospäin, oksensin yhtenään. Olisin voinut nukkua vuorokauden yhteen pötköön. Mitä enemmän mietin raskauden riskejä, sitä enemmän tunsin epävarmuutta.” Liisa, 23, raskausviikko 29

– Varsinkin alkuraskauteen liittyy usein epämukavia tunteita, kuten pahoinvointia ja se voi vaikuttaa myös mieleen, sanoo Muhonen.

Hän vinkkaa, että jos olo on kovin apea, voi olla järkevää kertoa raskaudesta jo alkuvaiheessa omille vanhemmille tai parhaille ystäville. Näin omaa huonoa oloa tai väsymystä ei tarvitse piilotella, vaan tuntemuksiaan voi jakaa puolison ja terveydenhoitajan lisäksi läheisten kanssa.

Naisen keho muuttuu raskausaikana niin paljon, että olisi ihme, jos muutokset eivät mitenkään vaikuttaisi äidin tunteisiin, sanoo Turun terveystoimen synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri Mari Tuomola. Raskauden alusta asti kohdussa tapahtuu joka hetki. Elimistöön tulvahtaa estrogeeni-, progesteroni- ja istukkahormoneita.

Naisen keho muuttuu raskausaikana niin paljon, että olisi ihme, jos muutokset eivät mitenkään vaikuttaisi äidin tunteisiin

Progesteronin tehtävä on muun muassa raskauden alkuvaiheessa paksuntaa ja ylläpitää kohdun limakalvoa ja tukea alkion kiinnittymistä siihen, estrogeenit taas stimuloivat kohdun ja rintojen kasvua.

– Eniten tunteisiin vaikuttaa estrogeenihormonit, joista estroni- ja estradiolitasot lähes satakertaistuvat, ja estriolitasot tuhatkertaistuvat normaalin verrattuna, Tuomola sanoo.

Valtaosassa Suomen neuvoloita ensimmäistä lastaan odottavia vanhempia pyydetään täyttämään voimavarakysely. Kyselyllä selvitetään, miten tulevat vanhemmat jaksavat. Molempia vanhempia pyydetään vastaamaan muun muassa siihen, millaiseksi tuntee mielialansa, miten suhtautuu synnytykseen ja luottaako siihen, että oppii hoitamaan vauvaa ja millainen parisuhde on.

Tarvittaessa perhe voi saada tukea esimerkiksi psykologilta tai perheneuvonnasta.

Mieli herkillä

”Raskaus on herkistänyt minut, ja itkahtelen tämän tästä. Kyyneleet saattoivat tulvahtaa silmiini, kun näin kadulla äidin työntävän lastenvaunuja, oravanpojan hyppivän autotien yli tai televisiossa kerrottiin jostakin lapsiin liittyvästä surullisesta uutisesta.” Niina, 33, raskausviikko 37, esikoinen 2 v

Silmiin ajoittain nousevia ilon tai surun kyyneleitä ei kannata pelästyä. Raskausajan herkistymisen perimmäinen syy on valmistaa äiti huomaamaan vastasyntyneen sanatonta viestintää. Herkkä eläytymiskyky ja liikuttuminen ovat merkki siitä, että psyyke valmistuu uuteen tilanteeseen.

Herkkä eläytymiskyky ja liikuttuminen ovat merkki siitä, että psyyke valmistuu uuteen tilanteeseen.

– Jos itkun saa poikki, hätää ei yleensä ole. Mutta jos mieliala laskee niin, että tuntee jatkuvasti olevansa huono odottaja, huono rakastaja, huono äiti ja huono puoliso, on tärkeä puhua asiasta terveydenhoitajalle tai lääkärille, Muhonen sanoo.

Myös puolison tai ystävän olisi tärkeä ottaa puheeksi, jos häntä huolestuttaa raskaana olevan jaksaminen.

– Joskus hormonitasojen muutokset aiheuttavat vakavaa masennusta ja ahdistuneisuutta. Jopa kymmenen prosenttia äideistä kärsii vakavasta masennuksesta, jolloin lääkäri tarjoaa usein hoidoksi terapiaa ja tarvittaessa myös masennuslääkitystä alkuraskauden aikana. Lääkitys pyritään yleensä lopettamaan ennen synnytystä, Tuomola sanoo.

Aina tummissa tunteissa ei ole kyse masennuksesta. Odotusaika voi tuoda mieleen asioita ja tuntemuksia, jotka on aiemmin haudannut. Oma poissaollut isä tai lannistava äiti voi vanhemmuuden kynnyksellä saada odottajalta aiempaakin vähemmän ymmärrystä, suorastaan vihastuttaa.

Odottajaa saattaa myös pelottaa, miten itse selviytyy vanhemmuudesta, jos kodin opit ovat olleet laihat tai arvot kovin erilaiset kuin omat ajatukset nykyään.

– Ensimmäinen raskaus on hetki tehdä välitilinpäätös oman lapsuuden kanssa. Odotusaikana kannattaa keskustella asioista läheisten kanssa, antaa anteeksi. Jos mielessä pyörivä asia on todella arka ja lamauttava, on hyvä hakea apua. Kun on pystynyt käsittelemään kipeätkin asiat, on valmiimpi uuteen elämänvaiheeseen, Muhonen sanoo.

Raskautta ei voi hallita

Esikoistani odottaessa tuntui, etteivät asiat pysyneet hallinnassa. Olisin halunnut tietää tarkasti, koska lapsi syntyy, millaista arki hänen kanssaan on ja selviämmekö. Puolison mielestä olin kuin viulu kieli: en enää hymyillyt. Onneksi toisen lapsen odotus meni rennommin ja vähemmällä stressaamisella.” Maija, 34, lapset 9 kk ja  3 v

Ennalta hyvin suunnitellut aikataulut kokevat väistämättä särön raskauden ja vauvan myötä. Raskausaikaa ei voi hallinnoida projektikaaviolla. On hyvä sisäistää, ettei raskaus kuten elämäkään noudata itse laadittua käsikirjoitusta, vaan siihen kuuluvat myös yllätykset.

– Aikataulutettuun elämään tottuneelle voi olla vaikea hyväksyä, että raskauteen ja synnytykseen liittyy aina suunnittelematon ja odottamaton. Useimmiten kaikki menee kuitenkin hyvin, Muhonen sanoo.

Tuomola puolestaan kritisoi sitä, että länsimaalaiset ihmiset on totutettu olemaan tyytymättömiä omaan kehoonsa.

– Kukaan ei selviä raskaudesta muutoksitta. Eikä ole mitään aikamäärää, jolloin pitäisi olla samassa kuosissa kuin ennen raskautta. Armollisuus itseä kohtaan on äitiydessä monella tapaa tärkeää.

Ei lapsen syntyessä tarvitse ryhtyä superihmiseksi, vaan saa ja pitää sanoa, jos on välillä väsynyt tai uupunut

Naiset haluavat yhä edelleen olla kiiltokuvamaisia äitejä, kertovat tutkimukset. Ihanneäiti ei suutu tai vihaa koskaan omaa lastaan. Hän huolehtii lapsesta ja kodista, tekee töitä ja jaksaa väsymättä.

– Ei ole ihme, jos odottajalle tulee olo, että täytettävänä on liian suuret saappaat. Tämäkin kannattaa uskaltaa ottaa puheeksi. Ei lapsen syntyessä tarvitse ryhtyä superihmiseksi, vaan saa ja pitää sanoa, jos on välillä väsynyt tai uupunut, Muhonen muistuttaa.

Vauva ansaitsee parasta

”Lähestyvä synnytys pelotti. Olisin halunnut painaa peruutusnappulaa. Pelkäsin, että synnytyksessä joku menisi pieleen tai ettemme osaisikaan hoitaa vauvaa?Mirtta, 28, lapsi 4 kk

Vaikka lapsi olisi kuinka toivottu ja odotettu, on tavallista, että raskauden loppumetreillä odottajalle tulee halu kääntää aikaa taaksepäin. Tähän vaikuttaa osaltaan lähestyvään synnytykseen liittyvä jännitys, joka voi joskus muuttua peloksi. Jos synnytyspelko alkaa tuntua hallitsemattomalta, siitä kannattaa keskustella terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä tieto auttaa, mutta tilannetta voi käydä läpi myös ammatti-ihmisen kanssa ennen h-hetkeä.

– Ensimmäistä lastaan odottavat kuulevat usein kauhutarinoita, koska ne leviävät helpommin kuin synnytykset, jotka äidit ovat kokeneet helppoina tai jopa voimaannuttavina, Tuomola sanoo.

Keskustelupalstoja parempi tapa on jutella synnytyksestä sen kokeneiden naisten kanssa. Joskus voi auttaa senkin miettiminen, että koska lähipiirini upeat naiset ovat selvinneet synnytyksestä, niin siitä selviää itsekin.

Mielen myllertäessä voi välillä muistuttaa itselleen, että omat tunteet ovat oikeutettuja, aitoja ja oikeita.

Mielen myllertäessä voi välillä muistuttaa itselleen, että omat tunteet ovat oikeutettuja, aitoja ja oikeita. Niiden kokeminen on todellista ja tarpeellista. Yhdeksän kuukauden odotusajan tehtävä on paitsi fyysisesti antaa elämä pienelle lapselle, muovata myös mieli valmiiksi äitiyteen.

Yksi osa tätä voi olla monen äidin raskauden loppupuolella tuntea ”sisäänpäin kääntyminen”. Ulkopuoliset asiat eivät äkkiä kiinnosta kuten ennen.

– Tälläkin vauva-aikaan liittyvällä koti- ja lapsikeskeisyydelläkin on tarkoituksensa: syntyvä vauva ansaitsee kaiken mahdollisen hellyyden ja rakkauden, Tuomola sanoo.

Lähteet: Parisuhde, vanhemmuus ja seksuaalisuus raskausaikana -esite, Turun äitiysneuvola 2010 ja www.terveyskirjasto.fi.

Tiina Laaninen, Odotettavissa epävakaista, Vauva 2/2014