Vauhdin hurmaa. Nyt kymmenkuinen Venni konttaa sujuvasti ympäriinsä. Vauhtia  on riittänyt nopsan syntymän jälkeenkin. Kuva: Jesse Karjalainen
Vauhdin hurmaa. Nyt kymmenkuinen Venni konttaa sujuvasti ympäriinsä. Vauhtia on riittänyt nopsan syntymän jälkeenkin. Kuva: Jesse Karjalainen

Sonja toivoi turvallista synnytystä ja puolisoa vierelleen tukemaan. Toive toteutui, vaikka Sonja ei ehtinytkään sairaalaan saakka.

Se oli tavallinen maaliskuun ilta.

Kevään merkkejä oli jo ilmassa, mutta lumet olivat siilinjärveläisellä pientaloalueella vielä tiukasti maassa. Sonja istui kotisohvalla miehensä Arton kainalossa ja katseli televisiota. Lapset Jami ja Miko oli saatu nukkumaan, ja nyt oli hyvä hetki huokaista.

Laskettuun aikaan oli enää muutama päivä, mutta synnytys tuskin käynnistyisi vielä vähään aikaan. Molempien poikien synnytykset oli käynnistetty, eikä kumpikaan ollut syntynyt vielä näillä viikoilla.

Sonja päätti vielä ennen nukkumaanmenoa käydä suihkussa. Kello näytti tasan yhdeksää.

”Kun ensimmäinen supistus tuli, ajattelin, että tämä on taas tätä harjoittelua.”

– Kun ensimmäinen supistus tuli, ajattelin, että tämä on taas tätä harjoittelua, Sonja kertoo.

Hän antoi veden valua vartalolle ja hengitteli rauhallisesti supistuksen läpi.

Harjoitussupistuksia oli ollut jo hyvän aikaa. Kolme päivää aiemmin Sonja oli kuulostellut useamman tunnin ajan napakoita, mutta vielä melko kivuttomia supistuksia. Varmuuden vuoksi Arto ja Sonja olivat päättivät käydä näytillä sairaalassa. Vastaanotolla he olivat kuulleet sen, minkä Sonja jo tiesikin: synnytys ei ollut vielä käynnissä.

Pitäisikö soittaa ukille?

Samalta tuntui nytkin, vaikka toinen supistus tuli heti, kun Sonja astui ulos kylpyhuoneesta. Hän näppäsi puhelimesta supistussovelluksen päälle: minuutin mittainen supistus, voimakkuus tasoa 1. Tällaisilla supistuksilla ei vauva vielä syntyisi.

Sonja veti yöpaidan päälleen ja valmistautui nukkumaan. Seuraava supistus ajoi kuitenkin ylös makuulta. Hengitä ja rentoudu, Sonja muistutti itseään ja nojaili makuuhuoneen kaapinoveen.

Hän päätti siirtyä ruokapöydän ääreen kuulostelemaan supistuksia. Siinä jumppapallon päällä oli hyvä keinuttaa lantiota. Kello oli parikymmentä minuuttia yli yhdeksän.

Vähän ennen puolta kymmentä Arto kuunteli sängyssä, kuinka Sonja huokaili matalalla äänellä supistuksia läpi.

Vähän ennen puolta kymmentä Arto kuunteli sängyssä, kuinka Sonja huokaili matalalla äänellä supistuksia läpi. Ääni oli tuttu poikien synnytyksistä.

– Joko pitäisi soittaa ukille? mies huikkasi makuuhuoneesta.

– No ehkä voisi soittaa, Sonja ähkäisi kesken supistuksen.

Oli sovittu, että Sonjan isä tulisi hoitamaan Jamia ja Mikoa synnytyksen ajaksi. Kuopiosta ajaisi taksilla Siilinjärvelle parissakymmenessä minuutissa.

Kakkosen supistuksia

Kun puhelin jo hälytti, Sonjan supistus oli mennyt ohi ja hän tuli toisiin ajatuksiin. Turha ukin on vielä tulla, kun ei tässä tarvitse ehkä sairaalaan lähteäkään. Sovittiin, että ukki on kuulolla ja odottelee uutta soittoa.

Nyt Sonja pomppi jo voimakkaammin jumppapallon päällä ja pyysi Artoa painamaan selkää supistuksen aikana.

Sen aika tuli jo viiden minuutin päästä. Nyt Sonja pomppi jo voimakkaammin jumppapallon päällä ja pyysi Artoa painamaan selkää supistuksen aikana. Kännykän sovellukseen hän merkkasi supistuksen voimakkuudeksi kakkosen asteikolla yhdestä viiteen. Se oli viimeinen merkintä, jonka sovellus rekisteröi.

Ukki lupasi lähteä matkaan. Sonja meni pukemaan lähtövaatteita makuuhuoneeseen, ja Arto pakkaili tavaroita. Se sujui hitaasti, sillä jokaisella supistuksella Arton piti ehtiä hieromaan Sonjan selkää.

– Paina kovempaa, Sonja komensi. Ja Arto painoi niin, että jälkeenpäin selkään nousi mustelma.

Supistusten välissä Sonja yritti vetää housuja jalkaan. Iso vatsa oli tiellä.

Jumppapalloa ja hierontaa

Sonja oli rauhallisella mielellä, vaikka supistukset olivat nyt selvästi voimakkaampia kuin se ensimmäinen suihkussa reilu puoli tuntia aiemmin. Hän pystyi hengityksellä rentouttamaan itsensä, kun tunsi supistuksen nousevan.

Jumppapallolla löytyi hyvä asento, ja Arton hieronta auttoi. Etukäteen harjoitellut kikat todella toimivat.

Synnytys oli jännittänyt Sonjaa pitkin raskautta, sillä toisen lapsen synnytys oli ollut kivulias ja edennyt turhankin rivakasti.

Loppuraskaudesta Sonja ja Arto olivat käyneet synnytyspelkopoliklinikalla suunnittelemassa lähestyvää synnytystä. Synnytys oli jännittänyt Sonjaa pitkin raskautta, sillä toisen lapsen synnytys oli ollut kivulias ja edennyt turhankin rivakasti.

Epiduraalipuudutusta ei ollut ehditty laittaa, ja Sonjalle oli jäänyt tunne, että kipu karkasi hallinnasta. Synnytyksen loppu oli tuntunut kaoottiselta, sillä Mikon syke oli laskenut ja vauva jouduttiin auttamaan imukupilla kiireesti maailmaan.

Kätilön kanssa oli käyty läpi edellisen synnytyksen tapahtumia ja Sonjan ajatuksia lähestyvästä kolmannesta synnytyksestä.

Apua – nyt tapahtuu!

Sonja toivoi, että hän pärjäisi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Hän halusi, että Arto voisi olla aktiivisesti mukana koko synnytyksen ajan ja että synnytys saisi edetä luonnollisesti omalla painollaan. Jumppapallokin hankittiin synnytystä ajatellen.

Nyt se tulikin tarpeeseen. Sonja ei enää voinut kuvitellakaan nousevansa pallon päältä. Hän oli saanut verkkarit jalkaan ja keskittyi supistuksiin jälleen pallon päällä ruokapöytään nojaten. Nyt kipu tuntui jo tosissaan. Sonja hätääntyi vähän ja rukoili mielessään apua.

Jotakin tapahtui. Kun seuraava supistus tuli, se ei tuntunut enää kipuna vaan voimakkaana paineena vatsalla. Sonja pystyi jälleen keskittymään hengittämiseen.

Sitten lapsivedet menivät. Runsaana ja elokuvatyyliin: lattialle läiskähti kunnon lammikko. Sonja tunsi hetken ponnistamisen tarvetta, mutta se meni ohi. Kello oli muutamaa minuuttia yli kymmenen.

Sonjalle ja Artolle oli neuvottu, että jos vedet menisivät, Sonjan pitäisi käydä makuulle ja sairaalaan olisi siirryttävä ambulanssilla makuuasennossa, sillä vauvan pää ei ollut kiinnittynyt synnytyskanavaan. Sonja ei päässyt liikahtamaan jumppapallon päältä, mutta Arto otti yhteyden hätäkeskukseen. Hän selitti tilanteen, ja päivystäjä pyysi vielä Sonjaa puhelimeen.

”Onneksi olkoon”

Kun Sonja sai luurin korvalle, uusi supistus alkoi, ja Sonja tunsi, että vauvan pää työntyi nopeasti alaspäin.

– Tämä syntyy nyt, hän huusi puhelimeen.

– Ei kai se nyt synny, Arto ihmetteli vieressä.

– Kyllä syntyy! Sonja älähti.

Hän pääsi vaivoin pallon päältä lattialle kyljelleen leivinuunin eteen. Arto auttoi verkkarit pois jalasta. Päälakea pilkotti jo reilusti.

Sonja ähkäisi hieman, ja pää syntyi. Arto kyykötti Sonjan vieressä puhelin korvallaan ja kertoi tilanteen hätäkeskukseen. Hän sai neuvoksi ottaa vauvan vastaan.

Toivottavasti se itkee synnyttyään, Arto ajatteli. Hän toimi viileän rauhallisesti. 

Toivottavasti se itkee synnyttyään, Arto ajatteli. Hän toimi viileän rauhallisesti, toinen käsi puhelimella, toinen käsi valmiina vauvan tulla.

Sonjasta tuntui kuin hän katselisi tilannetta jostakin ulkopuolelta. Kohta herään tästä unesta, hän ajatteli.

Mutta keho toimi, vaikka mieli ei ollut mukana. Seuraavalla supistuksella vauva syntyi, ilman että Sonja ponnisti lainkaan. Pieni poika liukui Arton käsiin ja alkoi heti itkeä. Venni oli syntynyt. Kello oli kuusi minuuttia yli kymmenen.

– Onneksi olkoon, sanoi hätäkeskuspäivystäjä puhelimessa.

Tärisevät kädet

Sonja makasi kyljellään lattialla ymmärtämättä mitä juuri tapahtui. Oliko tämä unta vai syntyikö vauva oikeasti?

Arto toimi niin kuin puhelimessa neuvottiin. Hän nosti vauvan Sonjan syliin ja etsi pyyhkeen peitteeksi pienelle.

Ambulanssi tuli muutamaa minuuttia myöhemmin.

Ambulanssi tuli muutamaa minuuttia myöhemmin. Kaksi ensihoitajaa, nainen ja mies, riensivät paikalle. Nainen otti ohjat käsiinsä. Toinen hoitajista tarkasti yhä lattialla makaavan Sonjan voinnin, toinen keskittyi vauvaan.

Arto sai leikata napanuoran. Kädet tärisivät. Ensihoitajat onnittelivat. Kaikki oli hyvin, mutta silti piti kävellä ympäri asuntoa, kun ei muuta osannut.

Sitten ovikello soi jälleen ja ovella seisoi ukki. Samoihin aikoihin paikalle tuli myös lääkäriambulanssi.

Tupa oli nyt täynnä väkeä. Lääkärille ei jäänyt paljon tehtävää, sillä sekä Sonja että poikavauva voivat hyvin.

Sonja kapusi omin jaloin paareille. Mihinkään ei koskenut, ja kaikki tuntui edelleen kuin unelta. Ukki riensi lohduttamaan Mikoa, joka oli jossain vaiheessa herännyt uniltaan. Miko jäi vilkuttamaan, kun Sonja ja uusi pikkuveli työnnettiin ambulanssiin.

Matkalla sairaalaan Sonja havahtui.

– Yhtäkkiä minulle tuli hirveä huoli. Onko vauva kunnossa? Hengittääkö se? Entä jos minä alan vuotaa? Miten meidän oikein käy?

Ensihoitajat rauhoittelivat Sonjaa, mutta eniten hän olisi kaivannut vierelleen Artoa, joka ajoi perässä omalla autolla.

Ihmeellisen hyvää

Kätilö oli sairaalassa vastassa hymyssä suin.

– Ei jäänyt meille hommia, hän sanoi.

Sonja vietiin synnytyssaliin, ja istukka syntyi ongelmitta. Terve poika punnittiin: vauva painoi komeat 4180 grammaa.

Sonja pääsi suihkuun, ja perhe sai iltapalaa ja onnittelumaljat. Olo oli ihmeellisen hyvä.

Sonja pääsi suihkuun, ja perhe sai iltapalaa ja onnittelumaljat. Olo oli ihmeellisen hyvä.

– Kätilö oli laittanut minulle paikan valmiiksi keinutuoliin. Ihmettelin, että voiko synnytyksen jälkeen ylipäätään istua. Edellisillä kerroilla se ei olisi ollut mahdollista, mutta nyt en tarvinnut tikin tikkiä, Sonja muistelee.

Arto lähti yöksi kotiin poikien luo. Uni ei tullut. Myös Sonja valvoi sairaalassa pitkään vauva vieressään. Miten ihmeessä synnytys voi mennä tällä tavalla? Miten voi synnyttää ilman että ponnistaa kertaakaan?

Sankaritar ja sankari

Seuraavina päivinä ja viikkoina Sonjalla oli kova tarve käydä läpi tapahtunutta. Häntä jännitti tulla vauvan kanssa kotiin. Kun hän näki tutun leivinuunin, sen jonka edessä Venni syntyi, tuli itku. Kaikki oli vielä sekaisin mielessä. Oli vaikea ymmärtää, että tutussa kodissa oli tapahtunut jotakin niin erityistä.

Myöhemmin illalla Sonja selasi puhelimesta synnytysiltana soitettuja puheluja ja koetti hahmottaa tapahtumien kulkua.

– Ajantaju hävisi synnytyksessä. Minusta tuntui, että supistuksissa meni useampi tunti, mutta supistussovelluksesta näkee, että ensimmäisestä supistuksesta Vennin syntymään meni vain tunti ja muutama minuutti.

Synnytystarinan sankaritar ja kätilönä toiminut sankari saivat kerrata illan tapahtumia moneen kertaan.

Sana syöksysynnytyksestä levisi Siilinjärvellä nopeasti. Synnytystarinan sankaritar ja kätilönä toiminut sankari saivat kerrata illan tapahtumia moneen kertaan.

– Jälkeenpäin minulla tosiaan oli vähän sankarifiilis, Arto myöntää.

– Että osasinkin toimia tiukassa paikassa niin rauhallisesti.

”Sain sellaisen synnytyksen kuin halusinkin”

Vennin syntymä oli Sonjalle ja Artolle myönteinen kokemus dramaattisuudestaan huolimatta.

– Ehkä synnytys eteni niin rivakasti, koska olin tutussa ympäristössä, jossa osasin rentoutua. Nyt ymmärrän paremmin heitäkin, jotka haluavat synnyttää kotona, Sonja sanoo.

Jos Sonja vielä joskus synnyttää, hän toivoo, että se tapahtuu sairaalassa. Silti kotona synnyttämisestä jäi hyvä mieli.

”Hallinnan tunne säilyi, ja Arto sai todellakin olla aktiivisesti mukana.”

– Sain sellaisen synnytyksen kuin halusinkin, vaikken sairaalaan ehtinytkään. Hallinnan tunne säilyi, ja Arto sai todellakin olla aktiivisesti mukana, Sonja nauraa.

Vauva 1–2/17

 

Perhe

Sonja, 31, ja Arto, 36, sekä lapset Jami, 6, Miko, 2, ja Venni, 10 kk.

Eva Longoria ja hänen aviomiehensä José Bastón huhtikuussa Hollywoodissa, jossa Longoria sai tähden kuuluisalle Walk of Famelle. Kuva: MVPhotos
Eva Longoria ja hänen aviomiehensä José Bastón huhtikuussa Hollywoodissa, jossa Longoria sai tähden kuuluisalle Walk of Famelle. Kuva: MVPhotos

Täydelliset Naiset -sarjan tähti sädehtii perheonnea Instagramissa.

43-vuotias Longoria synnytti esikoispoikansa Santiago Enriquen tiistaina Los Angelesissa. Lapsi painoi syntyessään 2,8 kiloa. Longoria kertoi lapsen syntymästä ensimmäisenä Hola!USA-lehdelle, ja lehti julkaisi Instagram-sivuillaan yksinoikeudella kuvan suloisesta pienokaisesta ja tuoreesta äidistä.

Kuva: Instagram / @usahola

Lapsi on Longorian ja tämän aviomiehen José Bastónin, 50, ensimmäinen yhteinen lapsi. Bastónilla on edellisestä avioliitostaan kolme lasta. Pariskunta tapasi vuonna 2013 ja meni naimisiin vuonna 2016 Mexicossa. 

Longoria on sanonut, että ei halunnut omia lapsia ennen kuin hänestä tuli äitipuoli. Tähti on myös avoimesti kertonut raskauden viimeisten viikkojen olleen erittäin epämukavia. Näyttelijä muun muassa käveli joka päivä, jotta lapsi syntyisi nopeammin. 

- Onneksi tästä koettelemuksesta on palkintona ihan oikea ihminen, Longoria sanoi vielä raskaana ollessaan. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tämä jumppa vahvistaa tehokkaasti koko kehon lihaskuntoa. Voit tehdä liikkeet vaikka omassa olohuoneessasi. 

Jumppaa näin:

  • Tee jokaista liikettä 3 x 10 (tai oman jaksamisesi mukaan).
  • Pidä taukoja tarvittaessa. 
  • Muista tehdä toistot molemmille puolille.

Etukyykky kuminauhalla

Asettaudu leveään haaraan polvet ja varpaat samaan suuntaan. Laita kuminauha jalkapohjien alle. Käännä kuminauha olkapäille nostaen kyynärpäät ylös ja hae hyvä ryhti keskivartalosta.

Kyykkää painopiste kantapäillä ja säilytä keskivartalon tuki.

Askelkyykky kuminauhalla

Ota askel eteen kuminauha jalkapohjan alla. Nosta kuminauha olkapäille niin, että kyynärpäät nousevat ylös. Jännitä keskivartaloa.

Kyykkää niin, että etummainen jalka jää 90 asteen kulmaan. Pidä selkä ja lantio suorana, rintakehä ryhdikkäänä.

Tee askelkyykyt vuorojaloin.

Superman

Asetu konttausasentoon, pidä vartalo suorana ja lapatuki yläselässä. Nosta vastakkainen käsi ja jalka ylös hallitusti. Tarkista, ettei alaselkä notkistu.

Käänteinen lankku

Istu lattialle ja aseta kämmenet olkapäiden alle. Aktivoi keskivartalon lihakset ja nosta keho irti lattiasta. Pidä kroppa tiukkana pakettina ylhäällä ja hengittäen 10 kertaa sisään ja ulos. Muista pitää rintakehä auki ja hartiat rentona.

Liike voidaan tehdä myös polvet koukussa.

Lantionnosto rullan päällä

Käy selinmakuulle ja aseta rulla jalkojen alle. Nosta lantio rauhallisesti ylös ja aktivoi samalla takareidet, pakara- ja selkälihakset. Pidä ylhäällä noin kolme sekuntia ja laskeudu rauhallisesti alas.

Liikkeen voi tehdä myös ilman rullaa.

Kylkilankku kierrolla

Käy kylkimakuulle tukikäsi maassa. Nosta lantio irti lattiasta vartalo suorana. Kierrä vapaana oleva käsi ylhäältä kyljen alle ja takaisin ylös kohti kattoa avaten rintakehää. Varmista, ettei lantio pääse notkahtamaan ja keskivartalossa pysyy tuki.

Liikkeen voi myös tehdä polvi tuettuna maassa.

Ohjelman on suunnitellut liikunnan ja hyvinvoinnin ammattilainen Heidi Hallila. 

Kuvat: Mikko Hannula

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.