”Isät, jos ajattelitte ottaa kirjan mukaan synnytykseen, niin sorry, ei käy”, synnytysvalmentaja sanoo isille.

Nirsk, narsk. Siniset, velourpintaiset ilmapatjat natisevat, kun pyöreämahaiset naiset etsivät kömpelösti mukavaa asentoa.

Kuukauden päästä useimmat heistä saavat vauvan, ja mahat muistuttavat jo suuria jumppapalloja.

Yhdeksän pariskuntaa ja kaksi äitiä on kokoontunut synnytysvalmennukseen Tampereella. On sunnuntai-aamu, ja isät hakevat keittiönurkkauksesta kahvia. He eivät juuri puhele, tämä on intiimi tilanne. Mutta tietoa tahtovat kaikki: 20 silmäparia on kohdistunut valmennuksen kehittäjään Silja Seppäseen, joka laskeutuu polvilleen lattialle ja kertoo päivän ohjelman.

Silja on tunnettu kätilö ja imetysohjaaja, jonka vetämä valmennus käy läpi synnytyksen vaiheet käytännöllisesti. Niin, että ”insinööri-isätkin ymmärtävät”. Ei power point -esityksiä, eikä videoita.

Käytännön asioista tärkein on neuvoa, missä on vessa. Viimeistään lounastauon jälkeen sinne on jono.

– Kannattaa käydä pissalla ennen ponnistusharjoituksia, Silja sanoo.

Naisessa on voimaa

Nyt esittäydytään. Anna-Reetta ja Ville ovat täällä lomalla Pohjanmaalta. Yksi pari on Ikaalisista, loput Tampereelta tai sen liepeiltä. Liisa ja Aleksi patjallaan katsovat toisiaan silmiin. Titta ja Henri Nevala ovat tulleet Hämeenlinnasta, heillä on vajaat kymmenen viikkoa laskettuun aikaan ja mukana oma punainen jumppapallo.

Titta on lukenut Vauvasta maanläheisestä synnytysvalmennuksesta. Raskaus on ollut helppo, ja Titan suunnitelmissa on mahdollisimman lääkkeetön synnytys. Pari osallistuu myös oman neuvolansa perhevalmennukseen.

– Ehdotin Henkalle, että mitä jos kokeiltaisiin myös toisenlaista näkökulmaa, Titta sanoo ja kaivaa esille raskauspäiväkirjansa ja kynän.

Valmennettavista suuri osa on kolmekymppisiä, kuten esikoistaan odottavat nykyisin ovat. Puolet isistä on pukeutunut huppariin. Ohjeissa sanottiin, että mukavat vaatteet päälle.

Silja aloittaa alusta, sananmukaisesti: Ennen vanhaan naiset synnyttivät tallissa, navetassa tai saunassa, ja synnytystä hävettiin.

– Naisessa on voima, jolla lapsi saadaan maailmaan. Sitä voimaa tekin voitte käyttää, hän rohkaisee.

Synnytystä suojaavat hormonit. Oksitosiini aiheuttaa supistukset ja tekee onnelliseksi. Se saa äidin tuntemaan itsensä rakastetuksi. Endorfiini auttaa jaksamaan, ja adrenaliinia erittyy, kun pelottaa.

– Kirkkaat valot, kovaääninen puhe ja pelkääminen ehkäisevät oksitosiinin erittymistä ja voivat pysäyttää synnytyksen. Ystävällinen, hiljainen puhe, himmeä valaistus ja rakastava kosketus edistävät sitä.

Äitien kynät suhisevat.

Rakastava kosketus on isien tehtävä. Synnyttäminen on yhteispeliä, Silja painottaa.

– Silittäkää tukkaa, pussatkaa, ojentakaa huulirasva. Pitäkää huolta, että synnyttäjällä on mahdollisimman hyvä olo. Läheisyyden ja kosketuksen merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Titta ja Henri katsovat toisiaan. Selvä.

Onko se noin iso?!

Tässä on teille kohtu. Silja ottaa esille punaisen, trikoisen kangaspussin ja sujauttaa pehmeän nuken sen sisään. Synnytys alkaa: se käynnistyy supistuksilla, trikoinen kohdunkaula pehmenee ja avautuu. Luisen lantiomallin avulla Silja näyttää, kuinka vauva laskeutuu kiertyen alas synnytyskanavaa, jotta ulostulo ahtaasta paikasta on mahdollista. Tulevat äidit ja isät seuraavat keskittyneinä. Kukaan ei vilkaisekaan kännykkäänsä. Noinko hienosti se tapahtuu. Tuota en tiennyt.

Silja panee aidonkokoisen vauvanuken kiertämään ryhmässä. Se huvittaa osallistujia, mutta tekee lähestyvän synnytyksen todemmaksi.

Noinko iso, isä huudahtaa, kun nukke tulee hänen käsiinsä. Oikea vauva tuntuu erilaiselta, rauhoittaa Silja.

– Seiso, nojaa, keinuttele, istu pallon päällä. Lepää supistusten välillä, silloin ei satu. Ja vaihtele asentoa, hän antaa neuvoja.

Liisa nostaa kätensä ylös: Koska sinne sairaalaan pitää lähteä? Ohjeissa sanotaan, että sitten, kun supistusten väli on viisi minuuttia.

Se on yleensä liian aikaisin ensisynnyttäjille, Silja sanoo.

– Älkää miettikö numeroita ja minuutteja vaan lähtekää sitten, kun tahdotte kätilön auttavan. Verenvuoto, vihreä lapsivesi tai taukoamaton kipu ovat aina syitä lähteä välittömästi.

Synnytys ei ole pelkkää kipua

Eväsrasiat on tyhjennetty, ja lounaan jälkeinen vessajono purettu. On aika puhua synnytyskivusta ja sen hoidosta. Se kiinnostaa kaikkia.

Synnytys sattuu, kyllä, usein tosi paljon. Ja ensimmäisellä kerralla se myös kestää, jopa päiviä, kokenut kätilö kertoo rehellisesti.

Ilmeet salissa vakavoituvat. Se tiedetään, että sattuu. Mutta kun sen sanoo ammattilainen, se tuntuu todelta.

Mutta: on olemassa hyviä keinoja kivun hallitsemiseksi, ja niitä voi harjoitella, jatkaa Silja.

– Synnytys ei ole pelkkää kipua vaan ihana prosessi, jossa maailmaan syntyy uusi ihminen.

Mitä luomukeinoja nyt onkaan? raitapaitainen äiti kysyy. Titta ja Henri kuuntelevat.

Synnytyskipua voivat helpottaa ammeessa oleskelu, akupunktio, vyöhyketerapia ja TENS-laite. Ne eivät vie kipua pois, mutta rentouttavat ja auttavat kestämään. Silja kiertää näyttämässä, missä akupisteet äidin selässä ja pakarassa sijaitsevat. Isät saavat harjoitella.

– Isät, jos ajattelitte ottaa kirjan mukaan synnytykseen, niin sorry, ei käy. Teillä on tekemistä.

Silja näyttää, miten hengittäminen ja äänenkäyttö helpottavat kivunhallintaa. Kokeilkaa!

– Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos. Laula supistuksen aikana a:ta tai o:ta, rentouta leuka. Yniskää yhdessä.

Entäs sitten puudutteet?

Mitä, jos sattuu liikaa? Synnytyksen kulkua ei voi ennustaa. Huolellisestikaan suunnitellussa synnytyksessä ei kaikki ehkä mene kuten on kuvitellut.

Kipua varten on lääkkeet. Niitä voi käyttää, jos niitä tarvitaan eikä muuten selviä, Silja sanoo. Hoitamattomalla kivulla voi olla kielteisiä vaikutuksia niin äitiin kuin vauvaan. Siljakin turvautui puudutukseen kahdessa pitkittyneessä synnytyksessään. Joillekin voi riittää parasetamoli.

Pari äitiä näyttää hämmentyneiltä. Ilmapatjat natisevat, kun pyöreämahaiset vaihtavat asentoa. Kysymyksiä alkaa virrata:

Mihin laitetaan pudendaalipuudute?

Kauanko se vaikuttaa? Miten epiduraali vaikuttaa vauvaan? Miksi laitetaan tippa? Hidastaako ilokaasu synnytystä? Voiko isäkin kokeilla sitä?

Ja Silja vastailee, kaikkiin kysymyksiin.

– Vanhempia ei saa pelotella. Mutta jokaisella äidillä ja isällä on oikeus tietää miten asiat ovat ja mitä itse voi tehdä. Siksi minä valmennan.

Silja menee lattialle puoli-istuvaan asentoon, ottaa sukanvarsistaan kiinni, pidättää hengitystään leuka rinnassa ja puhisee naama punaisena. Tältä synnyttävä nainen yleensä näyttää. Näin hän ponnistaa.

Kaksi isää riisuu hupparinsa, huh, alkaa olla kuuma. Titta ja Henri näyttävät innostuneilta. Kaikki kokeilevat: Seisaaltaankin voi ponnistaa, ja kontillaan. Tai sivuttain maaten toinen jalka koholla. Hengitystä ei tarvitse pidättää vaan sitä voi käyttää ponnistamisen tukena.

Titta istuu synnytysjakkaralle, ja Henri pitää hänestä kiinni.

– Mitä mun nyt pitäisi tehdä? Henri kysyy.

– Pidät vaan emännän kyljistä kiinni. Kyllä se vauva sieltä ulos luiskahtaa. Helppo nakki, Silja naurattaa.

Tärkeintä on ponnistaessa löysätä lantionpohjan lihakset ja työntää vauvaa alas ylävatsan lihaksilla. Se on yllättävän vaikeaa, ja vaatii harjoittelua. Titta kirjaa vinkin vihkoonsa. Silja kiertää kokeilemassa, että kaikki äidit löytävät palleastaan oikeat lihakset.

– Kenelle tulee imukupista mieleen karhupumppu? hän kysyy.

Neljä kättä nousee.

Ei, se ei ole sellainen. Silja ottaa käteensä vaatimattoman, korkeintaan espressokupin kokoisen valkoisen lätkän. Sillä vauva voidaan auttaa maailmaan, jos äidin voimat loppuvat.

Äitien naurussa kuuluu helpotus.

”Pitäkää toisistanne huolta, pussailkaa paljon”

Silja kertoo vielä synnytyksen riskeistä, istukan irtoamisesta ja repeämien korjaamisesta. Ja synnytyksen ihanasta lopputuloksesta – vauvasta – jota kannattaa pitää paljon ihokontaktissa ja vieressä nukkumassa, jos äiti on kunnossa.

– Pitäkää huolta toisistanne, pussailkaa paljon.

Viisi tuntia jättää Titan pään täyteen asiaa. Onneksi ovat muistiinpanot.

Titta aikoo edelleen selvitä synnytyskivuista luonnonmukaisin keinoin. Mutta hän tietää lääkkeistäkin nyt jotain. Titan ja Henrin mielestä valmennuksen käytännönläheisyys oli sitä, mitä he kaipasivat. Isät olivat tasavertaisina mukana.

– Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.

– Jos saan synnytyksen päätteeksi vauvan syliini, en voi olla pettynyt.

Kätilö ja imetysohjaaja Silja Seppäsen kehittämä Vauvantai-synnytysvalmennus on rekisteröity tavaramerkki, jota saavat tarjota koulutetut valmentajat.Valmennuksia on Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Mikkelissä ja Kuopiossa.

Anne Rikama: Rentoudu, hengitä, ponnista! Vauva 4/2015

Lue lisää:

Päästä irti raskausajan peloista

10 lapsen äiti neuvoo synnyttäjiä: ”Kuuntele itseäsi”

Matkasynnytykset ovat lisääntyneet. Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kertoo, miten toimia, jos synnytys etenee yllättävän nopeasti.

Matkasynnytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa vauva syntyy niin nopeasti, ettei äiti ehdi sairaalaan asti. Osa vauvoista syntyy matkalle, osa esimerkiksi kotiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastojen mukaan matkalla sairaalaan syntyi viime vuonna 92 lasta. Muita suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuneita synnytyksiä oli 97.

FinnHEMS10-lääkärihelikopterissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) työskentelevä ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kohtaa työssään synnyttäjiä, joiden vauva päättää tulla maailmaan kiireellä.

– Itse muistan ehkä parhaiten tilanteen, jossa päivystin omaa syntymäpäivääni edeltävän vuorokauden. Syntymäpäiväni aamuna, vuoron viimeiseksi tehtäväksi osui synnytys, jossa ambulanssi kuljetti ponnistavaa äitiä. Ehdin juuri kiivetä ambulanssin kyytiin, kun äiti ponnisti käsiini pienen, terveen tyttövauvan. Siinä meitä oli kaksi kansalaista, samalla syntymäpäivällä.

Harve-Rytsälä vastaa kuuteen kysymykseen matkasynnytyksistä.

1. Mistä matkasynnytykset johtuvat?

HUSin alueella matkasynnytykset eivät selity sillä, että etäisyys sairaalaan olisi pitkä. Sen sijaan voi olla niin päin, että kun matkaa on vähemmän, sairaalaan lähtöä odotellaan kotona hieman pidempään. Tämä onkin yleensä järkevä toimintatapa.

Joskus synnytys etenee niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Suurimmalle osalle kohtaamistani matkasynnytyksistä on ollut tyypillistä se, että synnytys on lopulta edennyt niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Varsinkin jos edellinen synnytys on edennyt hitaasti, uudelleensynnyttäjälle voi tulla yllätyksenä se, että seuraava etenee joskus hyvinkin nopeasti.

Osa kohtaamistani synnytyksistä ovat sellaisia, että äiti kertoo, että supistuksia on ollut pitkään, jopa kahdeksan tuntiakin, mutta ne ovat tuntuneet vähäisiltä. Voi olla, että kiputuntemukset tai supistusten voimakkuus ovat poikenneet aiemmista synnytyksistä, kunnes synnytys onkin yhtäkkiä edennyt rytinällä.

On hyvä muistaa, että lähes aina synnyttäjä kuitenkin ehtii sairaalaan. Matkasynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on yhä hyvin pieni, vaikka määrä onkin kasvanut.

HUS:n alueella synnyttäjien kokonaismäärä on vain niin suuri, että niitä harvinaisia tapauksia, joissa synnytys etenee nopeasti, mahtuu tälle alueelle useita vuodessa.

2. Milloin sairaalaan ei enää kannata yrittää itse, vaan on parempi soittaa 112:een?

Yleensä synnyttäjä soittaa ensin omaan synnytyssairaalaansa, ja se onkin oikea tapa toimia. Koulutetut ja kokeneet kätilöt osaavat puhelimessa arvioida tilanteen ja antaa neuvoja.

Suoraan 112:een pitää soittaa, jos äitiä ponnistuttaa jatkuvasti ja voimakkaasti tai vauvan tarjoutuva osa, yleensä pää, tuntuu tai näkyy. Ne ovat sellaisia merkkejä, että ei yleensä kannata lähteä enää omatoimisesti sairaalaan. Samoin kannattaa toimia, jos äidillä on jatkuva kirkas ja runsas verenvuoto.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten.

Jos vauva päättää syntyä sairaalan ulkopuolella, synnytystä on parempi avustaa ambulanssissa tai synnyttäjän kotona kuin esimerkiksi henkilöauton etupenkillä. Suomen oloissa on myös käytännössä aina kylmä, ja vastasyntynyt jäähtyy nopeasti.

Jos kotoa on jo ehditty lähteä liikkeelle, hätäkeskus voi lähettää ambulanssin myös synnyttäjää vastaan.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten. Liikenneturvallisuudesta huolehtiminen on tässä tilanteessa erityisen tärkeää.

3. Kun hätäkeskus saa tiedon uhkaavasta matkasynnytyksestä, miten asiassa edetään?

Hätäkeskuksen päivystäjä tekee puhelun aikana riskinarvion, joka määrittää jatkotoimet. Yleensä paikalle hälytetään ensihoitoyksikkö eli ambulanssi. Jos käy ilmi seikkoja, joiden perusteella vauvan arvioidaan syntyvän hyvin pian tai tilanteeseen liittyy muu erityinen riski, voidaan kutsua myös muita yksiköitä, esimerkiksi lääkäriyksikkö. Paikalle ehtii yleensä ensimmäisenä ambulanssi.

Äidin luona edetään tilanteen mukaan. Ensin arvioidaan, syntyykö vauva heti vai voidaanko siirtyä turvallisesti ambulanssiin. Ambulanssissa puolestaan arvioidaan, yritetäänkö vielä ehtiä sairaalaan. Jos näyttää, että vauva syntyy matkalla, ambulanssi pysäytetään turvalliseen paikkaan ja hoidetaan synnytys siinä.

Lopulta suurin osa ensihoidon synnytyshälytyksistä on sellaisia, joissa ambulanssilla ehditään sairaalaan asti ennen vauvan syntymää.

HUSin alueella synnyttäjää ei kuljeteta helikopterilla. Helikopteria käytetään kulkuvälineenä silloin, kun se on nopein tapa kuljettaa ensihoitolääkäri synnyttäjän luo. Muualla Suomessa, jossa etäisyydet ovat pidempiä, myös synnyttäjää saatetaan joutua joskus kuljettamaan helikopterilla.

4. Entä jos vauva ehtii syntyä, ennen kuin ensihoitajat ovat paikalla?

Niin usein käykin, koska synnytys voi edetä niin vauhdilla. HUSin alueella noin puolessa tilanteista, joissa vauva syntyy suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolelle, vauva on jo syntynyt, kun ensihoito saapuu paikalle.

Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä.

Hätäkeskuspäivystäjä antaa puhelimessa toimintaohjeita synnytyksessä avustamiseen. Neuvolakortti on hyvä olla lähellä ensihoitajien saapuessa. Kaksikerroksisessa kodissa äidin kannattaa, jos mahdollista, siirtyä uloskäynnin kanssa samaan tason. Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä. Koirat ja muut lemmikit kannattaa sulkea oven taakse.

Jos vauva ehtii syntyä, tärkeintä on saada vastasyntynyt nopeasti kuivaksi ja lämpimään, vaikka äidin ihoa vasten. Napanuoran katkaisemisella ei ole kiire, ensihoitajat huolehtivat siitä.

5. Pitääkö vastasyntyneen kanssa mennä silti sairaalaan?

Kun vauva on syntynyt suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella, äiti ja vastasyntynyt kuljetetaan aina sairaalaan. Kotiin me emme jätä. Tilanne on erilainen suunnitellussa kotisynnytyksessä, jossa paikalla on kätilö. Kätilöllä on erilainen kokemus vastasyntyneen ja äidin voinnin tarkkailuun. 

Vauvan synnyttyä ensihoito kuivaa ja peittelee vastasyntyneen ja klipsaa ja katkaisee napanuoran. Sitten äiti ja vastasyntynyt valmistellaan sairaalaan kuljetusta varten. Istukan syntymistä ei jäädä odottamaan. Istukka voi syntyä matkan aikana tai vasta sairaalassa. 

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta.

6. Millaisia riskejä sairaalan ulkopuolella synnyttämisessä on?

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta ja kaikki päättyy onnellisesti. Nopeasti eteneville synnytyksille on tyypillistä se, että kohdunsuu aukeaa hyvin, vauva on pienikokoinen ja ponnistusvaihe menee helposti.

Synnytyksissä eniten riskejä liittyy pitkittyneisiin synnytyksiin, ja niitähän matkasynnytykset eivät ole. Hyvä niin: vaikka ensihoitajilla ja -lääkäreillä on valmiudet ja koulutus avustaa synnytyksessä, vaikkapa sektioon tai imukupin käyttämiseen ei ole mahdollisuuksia.

Lähtökohtaisesti voi sanoa, että matkasynnytyksissä vastasyntynyt ja äiti voivat melkein aina hyvin. Esimerkiksi pahoja repeämiä tai vuotoja esiintyy ensihoidossa todella harvoin.

Ensihoidon näkökulmasta matkasynnytykset ovat onnellisesti päättyviä työtehtäviä. Tapahtumaan suhtaudutaan suurella kunnioituksella, ja meidän käsissämme syntyneet vauvat muistetaan jokainen.

Vierailija

Miten pitää toimia, jos vauva on syntyä kotiin tai matkalla sairaalaan? Ensihoitolääkäri neuvoo

En ihmettele, että näitä tapahtuu myös HUSin alueella, missä periaatteessa on sairaalat lähellä synnyttäjiä. Minua ei otettu sairaalaan, koska synnytys oli "liian aikaisessa vaiheessa". Vauva kuitenkin syntyi jo 3 tunnin päästä, sairaalaan matkasin kesken ponnistusvaiheen. Synnytys oli ensimmäinen, joten uskoin kätilöä enkä omia tuntemuksiani, koska aikaisempaa synnytyskokemusta ei ollut. Ystävääni käskettiin odottaa vapautuvaa paikkaa kotona vähintään 2 tuntia, vaikka hän vuosi verta. Toinen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Liity kesävauvaa odottavien suljettuun keskusteluryhmään ja ota ilo irti vertaistuesta! <3

Plussasitko? Onnea! Kirjaudu sivustolle ja tule mukaan ryhmään. Voit vaihtaa muiden odottajien kanssa ajatuksia raskaudesta anonyymisti.

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä vauva.fin sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tule mukaan ryhmiin tästä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.