Jos taustalla taas on itseä järkyttänyt synnytyskokemus, pelko voi säilyä mielessä ja aktivoitua uuden raskauden myötä. Kuva: Niki Strbian.
Jos taustalla taas on itseä järkyttänyt synnytyskokemus, pelko voi säilyä mielessä ja aktivoitua uuden raskauden myötä. Kuva: Niki Strbian.

Synnytys on naisen elämän todennäköisesti kivuliain tapahtuma. On ihan normaalia pelätä sellaista!

Odotamme, että raskaus on ihanaa ja nautinnollista, koska tuo oletus on yhteiskunnassamme voimakas ja näkyvä. Pelko luo tunkkaisia varjoja raskauteen, ja voi aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja surua. Torjutuksi tai ohitetuksi tulemisen ajatus voi eristää muista, ja avun hakeminen saattaa tuntua mahdottomalta.

Pelko luo tunkkaisia varjoja raskauteen, ja voi aiheuttaa syyllisyyttä, häpeää ja surua.

Lankojen käsissä pitäminen, tai paikkojen ja tavaroiden järjestykseen laittaminen ruokkii näennäistä turvallisuudentunnetta. Oikeasti emme voi paeta elämän turvattomuutta muuten kuin sisäistä turvallisuudentunnetta lisäämällä – tunteita ja ajatuksia käsittelemällä ja ymmärtämällä.

Ensisynnyttäjät pelkäävät usein aidosti uuden edessä. Kauhu hallinnan menestyksestä korostuu, jos elämässä on ollut turvattomuutta, eikä sitä ole ollut mahdollisuutta työstää.

Jos taustalla taas on itseä järkyttänyt synnytyskokemus, pelko voi säilyä mielessä ja aktivoitua uuden raskauden myötä. Vaikka lääketieteellisessä mielessä kaikki olisikin sujunut mallikkaasti, kokemus on voinut olla äidille traumaattinen.

Itseä järkyttäneet hetket olisi hyvä käydä läpi pian synnytyksen jälkeen, mutta viimeistään uuden odotuksen aikana. Ammattilaisen kanssa on mahdollista kerrata tapahtumia ja eläytyä niihin uudelleen turvallisessa tilanteessa, jossa otetaan huomioon keholliset reaktiot ja heräävät tunteet.

Voimakasta pelkoa kokeva tarvitsee ehdottomasti apua. Tuskan ja ahdistuksen kieltäminen tai vähättely ei poista asiaa. Pelko ei myöskään suinkaan poistu itsestään vain odottelemalla. Tunteen ilmaisu sen sijaan avaa mahdollisuuksia tulla autetuksi ja tuetuksi.

Keskity siihen onneen, mikä vastasynnyttäneistä äideistä säteilee. Sinä pystyt tähän – et ole yksin!

Synnytyspelkopoliklinikalta saa tietoa synnytyksestä ja kivunlievitysvaihtoehdoista. Kirje synnytyssairaalaan omista toiveista ja peloista valmentaa heitä vastaanottamaan juuri sinut yksilönä. Ryhmässä opeteltavat rentoutumistaidot vahvistavat ja tuovat toivoa. Vauvan ajattelu ja mielikuvat tulevasta luovat tunnesuhdetta vauvan kanssa.

Keskity siihen onneen, mikä vastasynnyttäneistä äideistä säteilee. Sinä pystyt tähän – et ole yksin!

Kokemus tunteiden jakamisesta ja ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta vahvistaa aina hyvinvointia. Kuka tahansa voi siten tehdä toiselle hyvää tunteita kuuntelemalla ja niitä myötätuntoisesti vastaanottamalla – siihen ei tarvita mielenterveysalan koulutusta!

Psykologi Leea Mattila toimii asiantuntijana Toisenlaiset äidit -ohjelmassa Livillä, Nelosella sekä Ruudussa. Hän syventää vauva.fi-kolumnissaan kunkin viikon aihetta. Liv. Nelonen ja Ruutu kuuluvat samaan Sanoma-konserniin kuin Vauva.fi

Vierailija

Synnytyspelko ei poistu odottamalla, vaan vaatii tunteiden käsittelyä

Miksi synnytyspelkoon suhtaudutaan aina tällä tavalla että kyse on jostain epärationaalisesta turhasta pelosta ja se pitää poistaa puhumalla? Itselläni tuli ensimmäisessä synnytyksessä viikkoja kestäneitä hermokipuja, jotka tekivät esimerkiksi vauvan hoitamisesta ensimmäisten viikkojen aikana mahdotonta. Tämän takia en halunnut synnyttää toista lasta alakautta. Jouduin pelkopolille ja papereissani lukee että minulle on tehty pelkosektio. Mielestäni kyse ei ollut pelosta ollenkaan, vaan siitä...
Lue kommentti
Vierailija

Synnytyspelko ei poistu odottamalla, vaan vaatii tunteiden käsittelyä

Synnytyspelko poistuu sektiolupauksella (lupaus pitää tietysti toteuttaa). Pelkopolin tarkoitus on saada äiti pelkäämään sektiota vielä enemmän kuin alatiesynnytystä. Siellä luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista vaikka hyvin tietävät, ettei kaikkea luvattua voida toteuttaa. Lisäksi siellä valehdellaan niin että korvat heiluu. Minulle annettiin paperi, jossa sanottiin "haavatulehdukset ovat varsin yleisiä". Kun en antanut periksi, sain sektion. Hoitaja antoi minulle lapun, joka oli...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Heidin ja Ossin tyttäret syntyivät raskausviikolla 39 + 0. 

”Vietin viimeiset yhdeksän viikkoa raskaudestani vuodelevossa ja kärsin sekä henkisesti että fyysisesti. Raskaus päätettiin käynnistää, kun viikkoja olisi täynnä 39.

Kun menimme aamulla sairaalaan, oloni oli hassu. Minulla ei ollut mitään tuntemuksia tulevasta synnytyksestä, mutta tiesin, että sinä päivänä vauvat syntyisivät. Minua jännitti, sillä toinen lapsista oli perätilassa, enkä tiennyt voisinko synnyttää häntä. Lantioni oli kuvattu sitä varten magneettikuvissa.

Kahdentoista aikaan minulle laitettiin ballongi ja sain tiedon, että voisin synnyttää alakautta.

Spinaalipuudutus toi helpotuksen noin tunnin ajaksi.

Kahden aikoihin lääkäri tuli ja puhkaisi lapsivesikalvot. Oksitosiinitippa laitettiin varalta odottamaan, mutta supistukseni käynnistyivät heti. Siirryimme noin neljän aikoihin saliin, jossa otin TENS-laitteen käyttöön.

Pidin supistuksen tullessa käytettävää nappia pohjassa melkein koko ajan, sillä supistukset muuttuivat niin kivuliaiksi.

Spinaalipuudutus toi helpotuksen noin tunnin ajaksi. Sitten supistukset alkoivat tuntua uudestaan, mutta tiesin jo, että olemme loppusuoralla.

Ponnistusvaiheessa sain kätilöiltä hyviä neuvoja, ja ponnistusvaihe eteni nopeasti. Ensin syntyi A-tyttö ja kymmenen minuuttia myöhemmin B-tyttö. Minua ei sattunut synnytyksen jälkeen mihinkään. Tuntui kuin en olisi synnyttänytkään.

A-vauva tuli heti rinnalleni, mutta B-vauvalle piti antaa lisähappea. Sekunnit häntä odottaessa tuntuivat pitkiltä. Kätilö kävi nopeasti huikkaamassa ovelta, ettei B-tytölläkään ole hätää, ja pian hänkin tuli rinnalle.

Minua ei sattunut synnytyksen jälkeen mihinkään. Tuntui kuin en olisi synnyttänytkään.

Ensimmäinen yö kotona oli hulinaa. Sen jälkeenkin imetyssessiot ovat olleet pitkiä.

Olen aloittanut välillä imettämisen illalla kuudelta ja lopettanut yhdentoista tunnin päästä aamuviideltä, jolloin molemmat ovat vihdoin nukkuneet. Sitten olen nukkunut kaksi tuntia itse.

Annoimme alussa vähän korviketta, mutta nyt menemme käytännössä omilla maidoilla. Yritän pitää tyttöjä samassa rytmissä, ettei yhdentoista tunnin sessioita enää tulisi.”


A-tyttö painoi syntyessään 3 190 grammaa ja oli 50 senttiä pitkä. B-tyttö painoi 2 420 grammaa ja oli 49 senttiä pitkä.
Heidi raskausviikolla 34 + 0.
 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vatsallaan nukkuminen, graavilohi, seksi tietyissä asennoissa... ainakin näitä ehtii kaivata odotusaikana.

Tätä kaipasin eniten 

Kunnon selkähierontaa, jossa selkä myös naksautetaan.

Vatsallaan nukkumista!

Sanoin kälylleni, että synnärille ei ole asiaa, ellei tuo mukanaan sushia.

Homejuustoja, raakamakkaroita ja graavilohta, joita tilasin mieheltäni synnytysosastolle.

Juoksemista ja kunnon hikiliikuntaa sekä paremmin jaksamista töissä ja vapaalla.

Sanoin kälylleni, että synnärille ei ole asiaa, ellei tuo mukanaan sushia.

Molemmat raskauteni osuivat joulun ajalle, ja graavilohet, mädit ja homejuustot houkuttelivat. Isäni joutui tekemään joulupöytään uunilohta, koska sain kunnon hormoni-itkut.

Seksiä. Vatsani oli loppuvaiheessa niin jumalattoman iso, ettei mihinkään asentoon enää sopinut/kyennyt/viitsinyt.

Näin jopa unia skumpasta, ja herätessä oli hirveä morkkis.

Korkkareita, juhlamekkoon pukeutumista ja meikkaamista. Toteutui ristiäisissä.

Tuijotin kaupassa haikeana maksalaatikkoa ja ajattelin, miten epäreilua on, etten voi syödä sitä. En edes pidä maksalaatikosta.

Ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen...

Join lasin sampanjaa. Olin odottanut sitä, mutta loppujen lopuksi se ei ollut mitään verrattuna pieneen ihmeeseen, joka tuhisi vieressä.

Lakkasin varpaankynteni itse.

Halasin miestäni. Kun sai taas olla oikeasti lähellä, tuntui kuin se olisi ollut ensimmäinen kerta.

Olisin halunnut pulahtaa uima-altaaseen, joka on täynnä juustoja, tai haukata juustoa suoraan paketista. Olo oli kuin maanisella hiirellä.

Yritin nukkua vatsallani. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska maidon täyttämät tissit olivat niin kipeät.

Söin sushiravintolassa lautasellisen pelkkiä lohinigirejä.

Lämmin maksalaatikko odotti kotona, kun palasin laitokselta vauvan kanssa.

Suuntasimme mieheni kanssa läheiseen sushiravintolaan, jossa söin ensimmäisen lautasellisen pelkkiä lohinigirejä. Parhaat treffit ikinä!

Sheivasin alapääni. Oli kevyt olo sen jälkeen.

Tämän voimalla jaksoin

Mies teki TJ-kalenterin, jonka loppuun piirsi herkkuja.

Suunnittelin viettäväni toisen joulun helmikuussa ja syöväni graavilohta punaviinin kanssa.

Katselin jo etukäteen sushibuffetien nettisivuja.

Suunnittelin puolimaratonille osallistumista.

Suunnittelin viettäväni toisen joulun ja syöväni graavilohta punaviinin kanssa.

Pakkasin lempikarkkejani sairaalakassiin ja suunnittelin salmiakki- ja lakuövereitä.

Haaveilin juoksukärryjen ostamisesta ja lapsen kanssa lenkkeilystä.

Lähde: vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.