Milloin on oikea aika ponnistaa? Saako huutaa? – 14 kysymystä ja vastausta synnytyksestä.

1. Mistä tietää, milloin on oikea aika ponnistaa?

Synnyttäjä tuntee vahvaa painontunnetta, vähän samankaltaista kuin olisi kakkahätä, koska vauva painaa peräsuolta. Samalla tulee kova tarve ponnistaa. Ennen ponnistusta kätilö tekee sisätutkimuksen ja tarkistaa, että kohdunsuu on täysin auki, jottei siihen tule turvotuksia tai repeämiä. On parempi hieman pidätellä kuin ryhtyä ponnistamaan liian aikaisin.

2. Miten ponnistusvaihe etenee?

Verkkaisuus on valttia, sillä vauvan ei tulisi ponnahtaa ulos kuin samppanjakorkki. Joka työnnöllä vauva etenee lyhyen matkan mutta palaa työnnön jälkeen hiukan takaisinpäin. Jokaisen ponnistuksen aikana väliliha venyy lisää. Toisinaan kätilö joutuu vähän jarruttelemaan, että väliliha ehtii mukautua. Vähän ennen vauvan syntymää kätilö kutsuu paikalle toisen, avustavan, kätilön. Kun pää ja hartiat ovat maailmassa, loppu vartalosta sujahtaa ulos helposti.

3. Miten kauan vaihe kestää?

Aktiivinen ponnistusaika vaihtelee yleensä viidestä minuutista tuntiin. Jos äidillä on voimia eikä vauvalla ole hätää, voi rupeama kestää pitempäänkin. Kestoon vaikuttavat muun muassa supistusten tiheys ja se, onko kyse ensisynnytyksestä. Ensisynnyttäjillä kestää yleensä jonkin aikaa hakea hyvää ponnistusasentoa ja -tapaa.

4. Millainen on hyvä asento?

Täysin selällään ei ponnisteta koskaan. Sängyssäkin synnyttäjä on aina vähintään puoli-istuvassa asennossa. Ponnistusta helpottavat usein asennot, joissa hyödynnetään maan vetovoimaa. Äiti voi ponnistaa esimerkiksi synnytysjakkaralla istuma-asennossa tai nelinkontin sängyssä. Hyvää asentoa kannattaa hakea rauhassa, ja vielä ponnistusvaiheen aikanakin voi liikkua. Eri sairaaloissa suositaan erilaisia asentoja. Kätilölle kannattaa kertoa toiveistaan jo sairaalaan tullessa. Joissakin sairaaloissa voi synnyttää myös veteen.

5. Miten ponnistetaan oikein?

Supistusten tahdissa. Äiti ehtii yleensä ponnistaa kolmekin kertaa yhden supistuksen aikana. Aluksi kannattaa ponnistaa melko kevyesti ja hakea tuntumaa siihen, miten ponnistetaan oikein. Älä pakene kipua vaan seuraa sitä. Keho viestii, mihin päin on syytä ponnistaa. Myös kätilö ohjaa suuntaa. Lantionpohjan lihasten hallinta auttaa löytämään oikean ponnistussuunnan. Raskausaikana voi tehdä lantionpohjan lihaksia vahvistavia harjoituksia.

6. Millaisia kivunlievityskeinoja voidaan käyttää?

Puudutteiden käytössä on sairaalakohtaisia eroja. Joissakin sairaaloissa suositaan kohdunkaulan puudutusta eli paraservikaalipuudusta tai häpyhermon eli pudendaalihermon puudutusta. Kummatkin ovat paikallispuudutuksia. Epiduraalipuudutuksesta sen sijaan voi olla ponnistusvaiheessa haittaa. Jos synnyttäjä ei tunne supistuksia, on vaikea ponnistaa oikein. Siksi epiduraalipuudutusta ei yleensä anneta synnytyksen loppuvaiheessa. Ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa kuumalla pyyhkeellä, mikä helpottaa kiristävää tunnetta. Myös äidin oma endorfiinituotanto hillitsee kipua. Akupainannastakin voi olla hyötyä.

7. Mitä tehdään, jos ponnistusvaihe ei etene?

Jos ponnistusvaihe pitkittyy ja äiti ja kohtulihas väsyvät, kätilö saattaa lisätä suoneen oksitosiinia, joka vahvistaa ja tihentää supistuksia. Jos supistukset laimenevat, vauvalla on hätä tai jos äiti ei enää jaksa ponnistaa, kätilö voi ottaa avuksi imukupin. Imukuppi asetetaan vauvan päälakeen, ja vauva vedetään ulos. Synnytyspihtejä ei nykyään käytetä. Joskus esimerkiksi sikiön­ hapenpuute aiheuttaa sen, että synnytys päättyy sektioon eli keisarileikkaukseen.

8. Annetaanko ennen synnytystä peräruiske?

Nykyään peräruisketta ei yleensä anneta ennen synnytystä. Monella suoli tyhjenee luonnostaan siinä vaiheessa, kun synnytys alkaa. Jos kätilö arvelee, että suolessa on synnytystä haittaava kova este, peräruiske voidaan antaa. Ponnistusvaiheessa on tavallista, että ennen vauvan maailmaan tuloa tulee myös pieni määrä ulostetta. Synnyttäjä itse ei sitä yleensä edes huomaa. Synnytys ei ole koskaan steriili tapahtuma, vaan kaikenlaiset eritteet kuuluvat asiaan.

9. Milloin väliliha leikataan?

Episiotomioita eli välilihan leikkauksia tehdään aiempaa vähemmän, koska leikkaushaavat parantuvat huonommin kuin repeämät. Väliliha leikataan nykyisin vain painavasta syystä. Hyvä syy on, jos vauvalla on hätä ja hänet on autettava nopeasti maailmaan. Episiotomia on tehtävä useimmiten myös ennen imukupin käyttämistä.

10. Voiko välilihan repeämistä ennaltaehkäistä itse?

Välilihaa voi öljytä odotusaikana, mutta öljyämisen tehosta ei ole tutkittua tietoa. Repeämisherkkyys riippuu jokaisen ihmisen kudostyypistä, mutta väliliha on joka tapauksessa naisen joustavin osa.

11. Onko huutaminen sallittu?

Ääni ei ole pahasta, sillä kyllä synnytyssaliin ääntä mahtuu. Myös hiljaa saa olla. Omassa synnytyksessään saa käyttäytyä niin kuin parhaalta tuntuu. Äänenkäytöstä voi olla ponnistuksessa myös hyötyä. Kätilö voi ohjata synnyttäjää kanavoimaan äänienergian auttamaan vauvan syntymistä.

12. Miksi naiset kokevat ponnistuskivun niin eri tavalla?

Koemme kaikki eri tavalla kipua ja reagoimme siihen omalla tavallamme. Kivun kokemukseen vaikuttaa myös se, onko synnytys edennyt ripeästi vai kestänyt jo kauan.­ Kipu kannattaa ottaa vastaan  viestinä siitä, että synnytys etenee.

13. Miten voi varmistaa, että vielä ponnistusvaiheessa on voimia jäljellä?

Raskauden aikana kannattaa liikkua ja pitää yllä kuntoa. Varsinkin loppuraskaudessa on hyvä muistaa myös levätä ja ottaa rennosti. Synnytyksen aikana kannattaa juoda sokeripitoisia nesteitä. Syödäkin voi, jos ruoka maittaa. Kun ponnistuksen aika tulee, väsyneimmänkin äidin kroppa tuottaa lisäannoksen energiaa.

14. Suositellaanko ponnistusvaiheeseen jonkinlaista hengitystekniikkaa?

Tärkeää on, että muistaa hengittää. Tekniikka on vapaa.

Asiantuntijana Kätilöopiston Haikaranpesän kätilö ja yksityistä kätilövastaanottoa pitävä Johanna Sarlio-Nieminen, www.yebomama.fi.
Lähteenä myös Kätilötyö, toim. Paananen ym., Edita.

Vauva 7/2011