Pauliina, 38, sai yllättäen raskausdiabetesdiagnoosin kolmannessa raskaudessaan. Kuva: Pia Inberg
Pauliina, 38, sai yllättäen raskausdiabetesdiagnoosin kolmannessa raskaudessaan. Kuva: Pia Inberg

Raskausdiabetekseen sairastuu jo yli 12 prosenttia odottajista. Hoitoennuste on kuitenkin hyvä, kun tauti todetaan ajoissa.

Neste on paksua ja vadelmanmakuista, vähän äitelää. Pauliina siemailee sitä irvistellen Kirkkonummen terveyskeskuksessa. Tätä litkua pitäisi saada alas kolme desilitraa viidessä minuutissa. Maha kurnii. Iltapalasta on jo yli 12 tuntia, mutta vielä pariin tuntiin ei saa syödä.

Ennen glukoosiliuoksen tarjoamista hoitaja on ottanut Pauliinan käsivarresta laskimoverinäytteen. Tunnin päästä otetaan toinen, ja siitä tunnin päästä vielä kolmaskin. Jokaisesta näytteestä mitataan veriplasman glukoosipitoisuus. Jos yksikin arvo on korkeampi kuin pitäisi, Pauliina saa diagnoosin raskausdiabeteksesta.

Kolmatta lastaan 28. raskausviikolla odottava Pauliina ei usko hetkeäkään, että niin kävisi. Hän on sokerirasitustestissä siksi, että lähisuvussa on esiintynyt runsaasti kakkostyypin diabetesta: äidillä, edesmenneellä isällä ja isoäidillä. Muita raskausdiabeteksen riskitekijöitä Pauliinalla ei ole.

38-vuotias ammattitanssija on hyvässä fyysisessä kunnossa. Hänen painoindeksinsä oli ennen raskautta normaali, ja raskauden aikana paino on noussut maltillisesti. Takana on kaksi hyvin sujunutta odotusta ja synnytystä normaalikokoisine vauvoineen. Neuvolan virtsanäytteissä ei ole ollut poikkeavia sokeriarvoja.

Suomessa raskausdiabetekseen sairastuu jo noin joka kahdeksas odottaja, vuosittain yli 6 000 äitiä.

Tämä raskaus on kyllä ollut hankalampi kuin aiemmat. Ylimääräisiä supistuksia, pahoinvointia, väsymystä, mutta ei mitään hälyttävää. Kahden alle viisivuotiaan kanssa touhutessa ei ole ihme, jos äitiä välillä väsyttää.

Sokerirasitus onkin Pauliinalle rutiinitoimenpide, onneksi pian ohi. Viimeisen näytteen jälkeen hän kaivaa helpottuneena laukustaan pähkinäpussin ja kävelee kotiin syömään lisää aamiaista.

Seuraavana päivänä puhelin soi. Pauliina tajuaa jo neuvolan terveydenhoitajan esittäytyessä, että nyt taisi nakki napsahtaa, sittenkin. Huonot uutiset eivät voi odottaa seuraavaa neuvolaa.

Hoitaja kertoo, että kolmesta verinäytteestä kahden ensimmäisen sokerit olivat yli viitearvojen. Pauliinalla on raskausdiabetes.

Ylipaino, ikä ja sukurasite lisäävät riskiä

Raskausdiabetes, kansanomaisesti radi, on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, joka ilmenee ensimmäistä kertaa raskauden aikana.

Raskauden myötä kehon insuliinintarve kasvaa, ja samalla istukkahormonien vuoksi insuliinin vaikutus heikkenee. Näin käy kaikilla odottajilla erityisesti loppuraskaudessa. Varsinkin ylipainoisilla raskausdiabeetikoilla insuliinin vaikutus on todennäköisesti heikentynyt jo ennen raskautta. Kun keho ei kykene tuottamaan tarpeeksi insuliinia kasvaneeseen tarpeeseen nähden, sokerin siirtyminen verestä soluihin häiriintyy.

– Mekanismi on samantapainen kuin kakkostyypin diabeteksessa, sanoo naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri, dosentti Minna Tikkanen Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.

Suomessa raskausdiabetekseen sairastuu jo noin joka kahdeksas odottaja, vuosittain yli 6 000 äitiä. Todennäköisyyttä kasvattavat muun muassa ylipaino, yli 40 vuoden ikä, sukurasite eli lähisuvussa esiintyvä kakkostyypin diabetes ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS). Yli puolella radiodottajista ei kuitenkaan ole mitään näistä riskitekijöistä.

Raskausmyrkytyksen riski kasvaa

Hoitamattomana raskausdiabetes saattaa johtaa muun muassa sikiön liikakasvuun ja erilaisiin synnytyskomplikaatioihin. Myös raskausmyrkytyksen riski kasvaa.

Siksi terveydenhuolto suhtautuu radiin tiukemmin kuin vielä vuosikymmen sitten.

– Ennen vuotta 2008 sokerirasitustestiin ohjattiin riskitekijöiden mukaan. Käytännössä testi tehtiin noin kolmannekselle synnyttäjistä, Tikkanen kertoo.

2008 tuli voimaan uusi Käypä hoito -suositus, jonka mukaan sokerirasitus tulisi tehdä periaatteessa kaikille raskaana oleville. Poikkeuksia on muutama. Alle 25-vuotiaita, normaalipainoisia ensisynnyttäjiä, joilla ei ole sukurasitetta, ei yleensä testata. Uudelleensynnyttäjistä testin välttävät alle 40-vuotiaat, normaalipainoiset äidit, joilla ei ole ollut radia tai syntyessään yli 4,5-kiloisia vauvoja.

– Nykyään noin 60 prosenttia suomalaisodottajista ohjataan sokerirasitukseen. Näin lievempiäkin raskausdia­beetikkoja löytyy enemmän kuin ennen, Tikkanen sanoo.

Tämä näkyy myös tilastoissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2008 raskausdiabetes todettiin 6,3 prosentilla odottajista. Viime vuonna diagnoosin sai jo 12,6 prosenttia raskaana olevista.

Liikunta ja painonhallinta avuksi

Raskausdiabeteksen yleistyminen ei kuitenkaan ole vain tilastoharhaa. Minna Tikkanen arvioi, että ilmiö johtuu osaltaan maailmanlaajuisesta lihavuusepidemiasta. Yhä useampi suomalaisäitikin on ylipainoinen jo ennen raskautta.

Myös synnyttäjien kohonnut keski-ikä vaikuttaa; radin riski kasvaa iän myötä. Yli 35-vuotiaista odottajista tauti todetaan jo lähes joka viidennellä. Tuohon ikäryhmään osuu myös Pauliina Laukkanen nyt kolmannessa raskaudessaan.

”Jo 3–4 kilon painonpudotus vähentää raskausdiabeteksen riskiä ylipainoisella naisella.”

Hyvä puoli on, että radia, kuten kakkostyypin diabetesta, voi ehkäistä ja hoitaa elämäntavoilla: painonhallinnalla, syömällä terveellisesti ja liikkumalla.

– Jo 3–4 kilon painonpudotus vähentää raskausdiabeteksen riskiä ylipainoisella naisella, Tikkanen sanoo.

Kun ruuasta tulee ongelma

Pauliinalle paino ei ole ikinä ollut ongelma. Tanssijana hän on tottunut liikkumaan runsaasti ja syömään, kun on nälkä. Asiaa ei ole koskaan tarvinnut kummemmin miettiä. Nyt tarvitsee.

Pieni kulhollinen pähkinöitä hupenee keittiön pöydällä. On taas välipalan aika.

Toistaiseksi Pauliinan raskausdiabeteksen hoitona on vain tarkka ruokavalio.

Syödä pitäisi tiheästi, noin kolmen tunnin välein, mutta pieniä annoksia kerrallaan. Ruokavalioon kuuluu paljon kuituja, kasviksia, pehmeitä rasvoja ja proteiinia. Hyviä hiilihydraatteja, kuten marjoja ja täysjyväviljaa, voi syödä rajoitetusti; huonoja, kuten valkoista sokeria, ei mielel-lään lainkaan. Lisäpohdittavaa teettää, että Pauliina on kasvissyöjä.

”Syömisillä ei tunnu olevan sokereihin mitään vaikutusta.”

– Tuntuu turhauttavalta, että ruuasta tuli yhtäkkiä ongelma.

Turhauttavaa on sekin, että ruokavaliohoito ei tunnu Pauliinalla toimivan. Jos hän syö neuvolasta saatujen ohjeiden mukaan, nälkä on jatkuva, mutta sokerit eivät silti pysy aisoissa. Pauliinaa hämmentää, että koholla ovat ai-na paastoarvot, eivät aterioiden jälkeiset.

– Syömisillä ei tunnu olevan sokereihin mitään vaikutusta.

Huoli vauvasta ja lähestyvästä synnytyksestä alkaa painaa. Huono sokeritasapaino kasvattaa raskausdiabeteksen riskejä vauvalle.

”Radi tavallaan antaa äidille viestiä, että oma keho on jotenkin epäkelpo eikä toimi kuten pitäisi.”

Pauliinalle on jo väläytetty neuvolassa insuliini- tai metformiinilääkityksen mahdollisuutta. Sitä tarvitsee Minna Tikkasen mukaan noin 10–20 prosenttia raskausdiabeetikoista.

34. raskausviikolla Pauliinalle aloitetaan metformiinilääkitys, joka muun muassa auttaa insuliinia vaikuttamaan paremmin. Tabletit lähtevät toimimaan hyvin, ja Pauliina uskaltaa jo satunnaisesti herkutellakin. Suklaatuutti jälkiruoaksi edes kerran viikossa keventää kummasti mieltä.

Odottajalle henkisesti kova paikka

Vaikka raskausdiabetes on melko yleinen ja hyvin hoidettavissa, tauti voi olla odottajalle henkisesti kova paikka. Sen on nähnyt työssään myös kätilö, ensihoitaja ja koulutettu imetysohjaaja Meri Haahtela.

– Radi tavallaan antaa äidille viestiä, että oma keho on jotenkin epäkelpo eikä toimi kuten pitäisi. Tämä voi syödä jo etukäteen äidin synnytys- ja imetysluottamusta, Haahtela sanoo.

”Raskausdiabeteksessa vauva ja äiti saattavat olla ikään kuin eri paria.”

Asiaa ei auta, että radiäitien synnytykset ovat usein keskimääräistä vaikeampia. Jos vauva on kasvanut isoksi raskausdiabeteksen vuoksi, se on eri asia kuin jos vauva olisi perinnöllisesti isokokoinen. Jälkimmäisessä tapauksessa usein myös äidin lantio on tilavampi.

– Raskausdiabeteksessa vauva ja äiti saattavat olla ikään kuin eri paria, Haahtela sanoo.

Erilaisiin toimenpiteisiin, kuten imukuppiin, joudutaan turvautumaan useammin. Myös keisarileikkauksia tehdään radiäideille enemmän.

– Suomessa kaikista äideistä noin 16 prosenttia synnyttää sektiolla, mutta radiäideistä noin 26 prosenttia, erikoislääkäri Minna Tikkanen sanoo.

Edessä käynnistetty synnytys?

Radi ja etenkin radilääkitys voi myös lisätä tarvetta käynnistää synnytys ennen laskettua aikaa. Pauliinalle se olisi painajainen. Hänen aiemmat synnytyksensä sujuivat ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, rauhassa omaa kehoa kuunnellen.

– Synnytys sujuu parhaiten, kun keho on rento ja luonnonmukaisessa tilassa. Käynnistyksessä kroppa pakotetaan keinotekoisesti synnyttämään ennen kuin se olisi valmis, Pauliina miettii.

Kahden hienon synnytyskokemuksen jälkeen Pauliina ei olisi ikinä uskonut joutuvansa hoidettavaksi myös synnytyspelon vuoksi.

Kaikeksi onneksi Jorvin sairaalassa toimii pelkopolihoitaja, joka on erikoistunut myös raskausdiabetekseen. Keskustelu hänen kanssaan hälventää Pauliinan ahdistusta jonkin verran. Koska Pauliinan aiemmat synnytykset ovat edenneet nopeasti, hänen tapauksessaan käynnistykseen riittäisi todennäköisesti kalvojen puhkaisu. Helpotus on myös, että painoarvioissa vauva ei vaikuta erityisen isokokoiselta.

Pauliina alkaa odottaa synnytystä jo rennommin mielin, mutta toivoo silti, että kuopus ymmärtäisi saapua hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa.

Miten raskausdiabetes vaikuttaa imetykseen? Lue juttu!

Synnytys sujuikin kuin unelma

Sadepilvien välistä kurkistava aurinko lämmittää Laukkasen perheen olohuonetta. Sohvalla mellastavat viisivuotias Lilja-pupu ja kolmevuotias hämähäkkimies Paju. Pukuleikin keskellä kuusiviikkoinen pikkuveli Runo tuhisee rauhallisena Pauliinan rin-nalla. Maito maistuu pojalle tiuhaan.

Runo syntyi lopulta ihan omia aikojaan raskausviikolla 38+4. Käynnistyskeskustelu oli sovittu seuraavalle viikolle, mutta sinne asti ei tarvinnut odottaa.

– Minulla oli kipeitä ja aika säännöllisiä supistuksia melkein puoli vuorokautta, mutta lopuksi touhu eteni todella nopeasti. Tunsin ponnistamisen tarvetta jo kotona, ja ehdimme Lassen kanssa juuri ja juuri aamuyöllä sairaalaan. 25 minuutin päästä poika oli jo maailmassa, Pauliina muistelee.

Oikeastaan synnytys meni juuri Pauliinan toiveiden mukaan: lääkkeillä ei missään vaiheessa tarvinnut puuttua asioiden luonnolliseen kulkuun. Vauva oli normaalipainoinen, 3 570 grammaa. Sokereissakaan ei ollut ongelmia kuin yhdellä mittauksella toisen vuorokauden alussa.

– Silloin sain jo lypsettyä hänelle käsin omaa rintamaitoani lisämaidoksi, ja pääsimme seuraavana päivänä kotiin.

Kaksiviikkoisena Runolle alettiin silti antaa kasvun tueksi lisämaitoa pari kertaa päivässä, mutta suurin osa pullomaidostakin on äidin omaa lypsytavaraa. Pauliina uskoo, että paluu pelkkään rintaruokintaan on pian mahdollista.

– Toivuimme molemmat synnytyksestä nopeasti, ja maitoa tuli alusta saakka hyvin. Runo vain sattuu olemaan poika, joka tarvitsee nyt alkuun vähän tukea syömiseen.

Lisää kakkostyypin diabeteksen riskiä

Raskausdiabetes tuntui taakse jääneeltä elämältä jo synnytyspäivänä, kun tyytyväinen äiti kaivoi sairaalakassistaan sinne jemmatun suklaalevyn. Sen jälkeen kolmen lapsen arjessa on pitänyt kiirettä.

– Raskauden aikana piti syödä kellontarkasti, mutta nyt saatan lounasaikaan havahtua, että aamiainen jäi väliin.

”Se hyvä puoli radidieetistä oli, että raskauskiloja tuli aika vähän.”

Radi muistuttelee itsestään enää sillä, että Pauliinan pitäisi näihin aikoihin varata aika uuteen sokerirasitustestiin. Se tehdään lääkityksellä olleille radiäideille 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä, muille noin vuoden kuluttua. Jos ei uudessa testissä ilmene ihmeitä, seuranta 1–3 vuoden välein riittää.

Uusi satsi imelää sokerilitkua on tarpeen, koska radin ikävä jälkiseuraus voi olla kakkostyypin diabetes. Siihen sairastuu eräiden tutkimusten mukaan jopa kaksi kolmesta radiäidistä myöhemmin elämässään. Tutkimustulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja sairastumisriskiä voi pienentää merkittävästi elintavoilla.

Liikkuvaiselle Pauliinalle normaalipainossa pysyminen tuskin tuottaa ongelmia.

– Se hyvä puoli radidieetistä oli, että raskauskiloja tuli aika vähän. Nyt on jäljellä enää kolme, ja niistäkin varmaan suurin osa rinnoissa, Pauliina naurahtaa.

Hoitopöydällä pötköttävän kuopuksen reidet sen sijaan ovat paksunemaan päin.

– Hahaa, tänne on tullut ihanat makkarat!

Fakta

Raskauden myötä kehon insuliinintarve kasvaa, ja istukkahormonien vuoksi insuliinin vaikutus heikkenee. Kun keho ei kykene tuottamaan tarpeeksi insuliinia, sokerin siirtyminen verestä soluihin häiriintyy.