Minulle on raskauden aikana iskenyt himo mango-hedelmään, joka sisältää runsaasti A-vitamiinia.

Raskauden aikana kehotetaan välttämään maksaruokia korkean A-vitamiinipitoisuuden vuoksi. Minulle on raskauden aikana iskenyt himo mango-hedelmään, jota syönkin useamman kappaleen viikossa. Huomasin, että mango sisältää runsaasti A-vitamiinia. Onko tästä vahinkoa sikiölle?

Ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen vastaa: Voit syödä täysin turvallisesti mielihedelmääsi mangoa. Amerikkalaisen ravintotietokannan mukaan mangossa on beeta-karoteenia eli A-vitamiinin esiastetta 445 mikrogrammaa/100 g. Retinolia eli A-vitamiinin valmista muotoa siinä ei ole lainkaan. Vastaavasti porkkanassa on beeta-karoteenia 8 285 mikrogrammaa. Tässä suhteessa mangon pitoisuudet ovat pieniä, vaikkakin muihin
hedelmiin verrattuna korkeita. Kaikki oranssit ja punaiset hedelmät ja kasvikset ovat hyviä beeta-karoteenin lähteitä.

Hedelmistä ja kasviksista saatavan beeta-karoteenin ei ole havaittu aiheuttavan suurinakaan määrinä haittaa. Pitkäaikainen erityisen runsas saanti voi korkeintaan näkyä ihon kellertymisenä, joka on vaaraton ilmiö. Nauttimiesi mangojen määrä on tässäkin suhteessa pieni. Maksaruoassa A-vitamiini on sen sijaan valmiinaretinolina, jonka yliannostelu raskauden aikana saataa olla haitallista sikiön kehitykselle. Siksi maksaruokia ei maksamakkaraa lukuun ottamatta suositella raskaana oleville lainkaan.

Vauva 7/2010

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Luonnonmukaisuuden tavoittelu kääntyy turvattomuudeksi, jos vanhemmat kieltäytyvät tarpeellisista toimenpiteistä. Uusi ilmiö on toive siitä, että sikiön sykettä ei seurattaisi.

Suomessa on vammautunut vastasyntyneitä siitä syystä, että äiti on synnytyksessä kieltänyt sikiön sydänkäyrän rekisteröimisen. Asiasta kertoivat keskiviikkona Aamulehti ja Kaleva.

Tapauksista on tehty muutamia valituksia potilasturvallisuutta valvoviin Valviraan tai aluehallintovirastoihin. Kanteluiden tekijöinä ovat olleet vammautuneiden vauvojen vanhemmat, jotka ovat havahtuneet seuraamuksiin. 

– Sikiön sykkeen seurannasta kieltäytyminen liittyy joidenkin synnyttäjien vahvaan ideologiaan, jonka mukaan synnytykseen halutaan mahdollisimman vähän ulkopuolista puuttumista, kertoo Tampereen yliopistollisessa sairaalassa naistentautien ja synnytysten osastonylilääkärinä toimiva Jukka Uotila.

Sydänäänten seuranta ei ole millään tavalla haitallista tai vaaraksi syntyvälle vauvalle tai äidille, Uotila korostaa. Toimenpiteellä turvataan se, että sikiön uhkaava hapenpuute huomataan riittävän ajoissa.

”Sykkeen seuraamiseen ei liity minkäänlaista riskiä.”

– Sykkeen seuraamiseen ei liity minkäänlaista riskiä. Suosituksen mukaan sykekäyriä tulisi ottaa jokaisessa synnytyksessä ainakin synnytyksen aluksi, muutaman kerran synnytyksen aikana ja ponnistusvaiheessa.

Sikiön uhkaava hapenpuute on yleinen syy siihen, miksi synnytystä joudutaan vauhdittamaan tai turvaudutaan esimerkiksi imukupin käyttämiseen ponnistusvaiheessa.

Hapenpuute vaurioittaa vauvan aivoja ja muuta elimistöä.

Hapenpuute vaurioittaa vauvan aivoja ja muuta elimistöä ja voi pahimmillaan johtaa eriasteiseen vammautumiseen tai menehtymiseen. Vauva voi syntyä huonokuntoisena, reagoimattomana ja velttona eikä ryhdy hengittämään itse. Vastasyntynyt tarvitsee silloin tehohoitoa.

Uotila on myös Suomen Gynekologiyhdistyksen hallituksen jäsen. Yhdistys valmistelee asiasta kannanottoa yhdessä Suomen Perinatologisen seuran kanssa. Kannanotossa annetaan hoitohenkilökunnalle toimintaohjeita siltä varalta, että äiti kieltää sykkeen seurannan.

Turvallisuuden voi sovittaa luomusynnytykseen

Jukka Uotilan mukaan valtaosa luonnonmukaista synnytystä toimivista äideistä onneksi hyväksyy välttämättömät toimenpiteet.

– Äärimmäiset vastakkainasettelut ovat kuitenkin vaikeita tilanteita. Taustalla saattaa olla epäluottamusta lääketiedettä kohtaan.

”Emme koe, että toimisimme liukuhihnalla.” 

Luonnonmukaisuuteen pyrkivät äidit saattavat ajatella, että sairaalassa synnytys yritetään pakottaa tiettyyn muottiin. Uotilan mukaan näin ei ole.

– Varsin paljon meillä on valmiutta yksilölliseen hoitoon, emme koe että toimisimme liukuhihnalla. Mutta turvallisuusnäkökulmat ovat tärkeitä, ja ne täytyy sovittaa mukaan.

Äärimmäiseen luomuiluun pyrkiminen synnytyksessä ei ole ainoa trendi, jossa toive luonnonmukaisuudesta voi kääntyä turvallisuusriskiksi. Pohjanmaalla ja Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla on lisääntynyt rokotekriittisyys, jonka takia monissa kunnissa rokotuskattavuus ei enää ole laumasuojan kannalta riittävä.

Suomessa on myös vanhempia, jotka kieltäytyvät antibioottikuureista ja käyttävät hopeavettä, jota juottavat sekä itselleen että lapsilleen. Heillä on uskomus hopeaveden puhdistavasta vaikutuksesta, kertoo Yle. Tutkijoiden mukaan hopeavesi on myrkyllistä ja voi juotuna aiheuttaa sisäelinvaurioita. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Moni odottaja toivoo synnytykseltä rauhallista tunnelmaa ja tarpeeksi neuvoja vauva-arkeen. 

Laskettuun aikaan on enää hetki. Laura Sirviö, 23, istuutuu keittiön pöydän ääreen ja asettaa eteensä ruutupaperin. Mahassa potkii vauva, joka on Lauran ja Villen ensimmäinen. Lauran mielessä tuleva synnytys kutkuttelee jo kunnon jännityksenä: Miten sen jaksaa? Kuinka se sujuu?

Laura on valmistautunut synnytykseen yhtä huolellisesti kuin jotkut valmistautuvat maratonille. Hän on katsonut synnytysvideoita, lukenut synnytyskertomuksia ja punninnut tarkoin omia toiveitaan. Nyt, kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, toiveet ovat selvillä. Kaikkein tärkeintä olisi se, että sairaalassa saisi vähintään kokeilla lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja.

– Lääkkeitä ja puudutuksia voi ottaa käyttöön myöhemmin, jos niitä tarvitaan, Laura suunnittelee.

Koska mielessä pyörii pari muutakin synnytykseen liittyvää haavetta, Laura päättää kirjoittaa toiveensa ylös ruutuvihkosta repäistylle paperille. Kun lista on valmis, Laura taittaa paperin keskeltä kahtia. Hän sujauttaa listan sairaalakassiin, joka odottaa jo lähtöä lastenhuoneessa.

Kuullaanko synnyttäjien toiveet?

Lauran lisäksi monet muutkin odottajat tietävät, miten haluaisivat synnyttää. Vauva kysyi syyskuussa nettikyselyssä, millainen oma unelmien synnytys olisi. Vastauksia tuli kaikkiaan 108 kappaletta.

Odottajien lisäksi myös yhteiskunnalla on olemassa suunnitelmia synnytysten varalle. Siitä, miten meillä synnytetään ihan kohta, vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, tiedetään jo kaikenlaista.

Jatkossa yhä harvempi synnyttäjä pääsee valitsemaan ison ja pienen paikan välillä.

Kaikilta osin yhteiskunnan visiot ja ihmisten toiveet eivät kohtaa. Seuraa joukko ennustuksia synnytysten tulevaisuudessa Suomessa. Miten ja missä meillä pian synnytetään?

Vauvan kyselyssä äänet parhaan synnytyspaikan suhteen menivät tasan.

Vastaajista 42,6 prosenttia sanoi, että oma haaveiden synnytys tapahtuisi isossa yliopistosairaalassa. Toiset 42,6 prosenttia taas ilmoitti synnyttävänsä mieluiten pienessä kodinomaisessa sairaalassa.

Saattaa olla, että tulevaisuudessa vain isoja sairaaloita äänestäneiden toive toteutuu. Jatkossa yhä harvempi synnyttäjä pääsee nimittäin valitsemaan ison ja pienen paikan väliltä.

– Kaikki alle tuhannen synnytyksen yksiköt katoavat seuraavan viiden vuoden aikana muutamaa poikkeusta, kuten Ahvenanmaata ja Kajaania, lukuun ottamatta, uskoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Mika Gissler.

Viime vuosina moni pieni synnytyssairaala on jo joutunut sulkemaan ovensa. Se johtuu uudesta päivystysasetuksesta, joka tuli voimaan vuoden 2015 alussa.

Jokaisessa synnytyksiä hoitavassa yksikössä pitää olla yli tuhat synnytystä vuodessa.

Asetus määrää, että jokaisessa synnytyksiä hoitavassa yksikössä pitää olla yli tuhat synnytystä vuodessa. Niin toiminnan katsotaan olevan turvallista.

– Asetus sanoo, että paikalla pitää olla koko ajan tarpeeksi kätilöitä ja lääkäreitä päivystysvalmiudessa. Uudistusta on markkinoitu turvallisuudella, vaikka hyvää hoitoa saa tutkitusti niin isoissa kuin pienissäkin synnytyssairaaloissa, Gissler sanoo.

Ne pienet paikat, joita ei ole vielä suljettu, toimivat nyt poikkeusluvan turvin – ennen kuin kenties sulkevat kohta ovensa.

Potilashotellissa ollaan omissa vaatteissa ja omassa rauhassa. Huoneessa on valmiina vauvan hoitoon tarvittavat varusteet.
Potilashotellissa ollaan omissa vaatteissa ja omassa rauhassa. Huoneessa on valmiina vauvan hoitoon tarvittavat varusteet.

Mahdollisimman luonnonmukaista

Kaurapussi, aqua-rakkulat ja tens-laite. Ei oksitosiinia eikä puudutuksia, jos ei ole pakko. Hämärä valaistus. Ammehuone, jos vapaana. Isä mukana. Perhehuone.

Vielä viimeisilläänkin Laura jaksaa kivuta rappukäytävän kierreportaat ensimmäisen kerroksen kotiin sukkelasti kuin ei raskaana olisikaan. Vointi on ollut hyvä läpi raskauden, joten voimia riittää myös synnytyksessä, Laura uskoo. Siksi hän haluaisi lähteä sairaalassa liikkeelle lääkkeettömillä kivunhallintakeinoilla. Samanlainen toive on monella muullakin: Vauvan kyselyssä melkein puolet vastaajista sanoi, ettei haluaisi käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä.

Koska Laura rakastaa uimista ja rentoutuu vedessä, toiveissa olisi ammehuone, jos sellainen on sairaalassa tarjolla. Kahta viikkoa ennen laskettua aikaa Laura ei vielä tiedä, mihin osoitteeseen on menossa synnyttämään. Laura asuu Helsingissä, mutta jos oman kaupungin sairaaloissa ei ole tilaa, synnyttämään pitää lähteä Espooseen.

Vauvan kyselyssä melkein puolet vastaajista sanoi, ettei haluaisi käyttää lääkkeellistä kivunlievitystä.

Laura uskoo, että hyvää hoitoa saa joka paikasta. Sairaalan osoitteen sijaan häntä huolettaa se, onko ison talon henkilökunnalla kova kiire.

Ruuhkan varalta sairaalakassissa odottava toivelista on lyhyt, ei ole edes puolen A5-kokoisen arkin mittainen. Laura on muotoillut toiveensa tarkoituksella niin ytimekkäästi kuin mahdollista, jotta listan ehtisi lukea läpi kiireinenkin kätilö.

Synnytystehtaita vai -tupia?

Tuleeko jättisairaaloista synnytystehtaita? Vauhditetaanko niissä synnytyksiä turhaan vain siksi, että osastolla on ruuhkaa ja petipaikoille jono? Netin keskustelupalstoilla odottajat kyselevät ruuhkista huolestuneeseen sävyyn.

Myös Vauvan kyselyssä nousi esiin toive, että h-hetkellä synnytyssalissa olisi kiireetön tunnelma. Rauhallinen, lämmin ja kotoisa ilmapiiri mainittiin joka ikisessä vapaamuotoisessa vastauksessa. Myös niissä, joissa mieluisimmaksi synnytyspaikaksi oli valittu iso yliopistosairaala.

Tulevaisuuden synnytykset voisivat tapahtua synnytystuvissa, Kätilöliitto ehdotti joitakin vuosia sitten.

Onnistuuko sellainen tulevaisuudessa? Vastaus on kyllä – ainakin, jos asiaa kysytään kätilöiltä.

Juuri kätilöiltä on peräisin yksi konkreettisimmista ehdotuksista siitä, miten synnytyksiä kannattaisi jatkossa hoitaa. Tulevaisuuden synnytykset voisivat tapahtua synnytystuvissa, Kätilöliitto ehdotti joitakin vuosia sitten.

Mikä ihmeen synnytystupa? Se olisi sairaalan yhteydessä toimiva erillinen yksikkö, jota kätilöt johtaisivat.

Tupaan pääsisi synnyttämään, jos raskaus olisi edennyt hyvin eikä riskejä olisi tiedossa synnytyksenkään suhteen. Tupaan kutsuttaisiin tarvittaessa lääkäri, ja siellä olisivat toki saatavilla kaikki normaalit sairaalahoidot.

– Tuvassa on kodinomainen tunnelma, mutta synnytykset hoidetaan yhtä turvallisesti kuin isossa sairaalassa, kuvailee kätilö ja apulaisosastonhoitaja Marjo Lyyra.

Tupaan kutsuttaisiin tarvittaessa lääkäri, ja siellä olisivat saatavilla kaikki normaalit sairaalahoidot.

Vastaavia osastoja toimii jo esimerkiksi Hollannissa, jossa ne tunnetaan nimellä birthing center. Lyyran korviin on kantautunut lupailuja siitä, että tupatoimintaa voitaisiin pian kokeilla myös Helsingissä.

Naistenklinikan potilashotellissa Helsingissä on ajateltu vauvan isosisaruksia.
Naistenklinikan potilashotellissa Helsingissä on ajateltu vauvan isosisaruksia.

Ei ylihoitamiselle!

Tulevaisuuden synnytystuvassa hyvin etenevään synnytykseen puututtaisiin mahdollisimman vähän. Vaikkapa supistuksia vauhdittava oksitosiinitippa pistettäisiin synnyttäjän kämmenselkään vain, jos synnytys ei etenisi ilman.

Niin pitäisi toki toimia myös tavallisilla synnytysosastoilla – sekä nyt että tulevaisuudessa – olipa kiire kuinka kova tahansa.

Sitä, kuinka kiire henkilökunnalla on, ei voi suoraan päätellä sairaalan koosta.

Kiireestä on kokemusta myös kätilö Marjo Lyyralla. Hänen työpaikkansa, Helsingin Kätilöopisto, oli aikaisemmin Suomen suurin synnytyssairaala. Tänä syksynä se jouduttiin sulkemaan sisäilmaongelmien vuoksi. Juttua tehdessä suuressa sairaalassa syntyi vielä vauvoja entiseen tahtiin.

Synnyttäjät hoidetaan aina hyvin, mutta paineen alla henkilökunta joutuu tinkimään omasta hyvinvoinnistaan. Erityisen kiireisen vuoron aikana voi olla turha haaveilla, että pääsisi syömään tai vessaan. Näin kertoo kätilö Lyyra.

Sitä, kuinka kiire henkilökunnalla on, ei tosin voi suoraan päätellä sairaalan koosta. Lyyran työpaikalla yksi synnytyssalissa työskentelevä kätilö hoitaa vuoronsa aikana korkeintaan kahta synnyttäjää.

THL:n mukaan valtakunnallista mitoitusta synnytyssalissa työskentelevien kätilöiden määrälle ei kuitenkaan ole olemassa. Voi siis olla, että pienen sairaalan kätilö hoitaa synnytyssalissa tarvittaessa useampaa kuin kahta synnyttäjää.

Mutta ei, turhina toimenpiteinä kiire ei näy, ei nyt eikä jatkossa, Marjo Lyyra vakuuttaa. Samoilla linjoilla on tutkimusprofessori Mika Gissler.

– Sitä puoltaa jo se, että toimenpiteet, kuten käynnistykset ja sektiot, ovat kalliita, Gissler sanoo.

Jo nykyisin moni odottaa synnytyksen käynnistymistä kotona, ja jatkossa sairaalaan lähtöä odotetaan ehkä vieläkin pidempään.

Stressihormonit laskevat, kun ympärillä on omat seinät, ja rentoutunut keho on hyvä edellytys synnytyksen jouhevalle etenemiselle.

– Tulevaisuudessa pyrimme rohkaisemaan synnyttäjiä olemaan mahdollisimman pitkään kotona. Se on varmasti etenkin isompien sairaaloiden asia, Marjo Lyyra pohtii.

Tuttu paikka on monesti myös synnyttäjän etu. Stressihormonit laskevat, kun ympärillä on omat seinät, ja rentoutunut keho on hyvä edellytys synnytyksen jouhevalle etenemiselle. Silti Lyyra lupaa, että kotona odotteluun ei koskaan pakoteta, jos ajatus ei tunnu synnyttäjästä hyvältä.

Ei nyt, eikä tulevaisuudessa.

Laura Sirviön synnytys oli juuri niin kiireetön kuin hän oli toivonutkin.
Laura Sirviön synnytys oli juuri niin kiireetön kuin hän oli toivonutkin.

Löytyykö onni potilashotelleista?

Synnytyksen jälkeen Lauralla on edessä elämänsä ensimmäinen yö sairaalassa.

Keskimäärin ensisynnyttäjät viettävät nykyisin osastolla kolme yötä, uudelleensynnyttäjät kaksi yötä. Mutta entäs, jos synnytyssalista pääsisikin suoraan hotellihuoneeseen? Tulevaisuudessa se voi olla mahdollista yhä useammalle synnyttäjälle.

Kyse on potilashotelleista. Ne ovat sairaaloiden yhteydessä toimia rakennuksia, joissa potilaat majoittuvat yhden perheen huoneissa. Tunnelma tosiaan on kuin oikeassa hotellissa. On taulutelevisiot, suihkut, jääkaapit, mukavat sängyt, ilmastointi – ehkä äänieristyskin.

Tarkoitus on, että perheen ensi hetket sujuvat rauhallisesti oman porukan kesken. Niinpä hotellien asukkaiksi pääsevät isätkin, mutta kätilöt käyvät huoneissa vain silloin, kun perhe painaa kutsunappia. Yllätyspiipahduksia ei tehdä, eikä huoneissa ole mahdollisuutta sairaalatasoiseen hoitoon. Siksi hotelliin majoitetaan vain hyväkuntoisia äitejä ja vauvoja.

On taulutelevisiot, suihkut, jääkaapit, mukavat sängyt, ilmastointi – ehkä äänieristyskin.

Tulevaisuudessa potilashotellien määrä saattaa kasvaa entisestään, Mika Gissler ennustaa.

– Tilastoissa näkyy kehitys, jonka mukaan synnytyksen jälkeinen aika osastolla on jo lyhentynyt.

Puhutaan hienosti hoitoketjun tehostamisesta, eikä ilmiö koske vain synnytyksiä. Aikaisemmin sydänleikkauksessa käynyt potilas saattoi maata sairaalassa kuusikin viikkoa, nykyisin vain viikon.

Kun Laura syntyi vuonna 1994, ensisynnyttäjät viettivät sairaalassa nykyisen kolmen yön sijasta keskimäärin viisi yötä. Laurakaan ei haluaisi turhaan kiirehtiä kotiin.

– Tahtoisin, että minua neuvotaan sairaalassa kädestä pitäen imetyksestä, vaipanvaihdosta ja kylvettämisestä lähtien. Haluan, että asiat lähtevät sujumaan hyvin jo sairaalassa ja ettei vaikka imetyksen kanssa tarvitse turhaan tuskailla myöhemmin.

Laurasta potilashotelli kuulostaa hyvältä idealta, kunhan siellä saa apua siinä missä sairaalan osastollakin.

Yhä useampi syntyy matkalla

Vielä yksi ennustus, eikä mikään mukava sellainen. Tulevaisuudessa yhä useampi vauva syntyy suunnittelematta muualla kuin sairaalassa, kuten kotona tai autossa.

Lapissa lähimmälle synnytyslaitokselle voi olla matkaa useita satoja kilometrejä. Kun sairaaloita lakkautetaan, matkat synnyttämään pitenevät myös muualla maassa.

– Tilastoista tiedetään, että riski matkasynnytykseen kasvaa jo silloin, kun lähimpään sairaalaan on yli 35 kilometrin tai yli 40 minuutin matka, Gissler kertoo.

Tulevaisuudessa yhä useampi vauva syntyy suunnittelematta muualla kuin sairaalassa, kuten kotona tai autossa.

Vauvan kyselyssä iso osa vastaajista toivoi, että omassa synnytyksessä olisi paikalla kätilö, puoliso – ja myös doula.

– Jos matka sairaalaan on pitkä, synnyttäjä saattaa asettua odottamaan synnytyksen alkamista jopa viikkoja aikaisemmin esimerkiksi osastolle, potilashotelliin tai sukulaisten luo. Mutta tukihenkilö ei ehkä voi lähteä mukaan samalla kertaa eikä sitten ehdi ajoissa paikalle.

Vauvan kyselyssä melkein 15 prosenttia vastaajista kertoi, ettei haluaisi synnyttää minkään kokoisessa sairaalassa vaan omassa kodissa. Tutkimusprofessori ei usko, että kotisynnytyksistä tulee meillä buumia. Toisin on vaikkapa Tanskassa ja Islannissa, joissa yksi tai kaksi vauvaa sadasta syntyy suunnitellusti kotona.

– Näissä maissa kotisynnytykset maksetaan julkisista varoista. Suomessa kotisynnytystä suunnittelevan täytyy maksaa tuhansien eurojen kulut omasta pussistaan. Se ei ole mahdollista kaikille, Gissler sanoo.

Synnyttäjät pakkautuvat kaupunkeihin

Synnytyssairaalat siis vähenevät pian, mutta niin vähenevät luultavasti vauvatkin. Meneillään on jopa ennätyksellisen surkea vauvavuosi. Pitkään Suomessa syntyi vuosittain yli 60 000 lasta, mutta viime vuonna enää 52 800. Tänä vuonna vauvojen määrä saattaa painua alle 50 000:n – ensimmäisen kerran vuoden 1868 nälkävuoden.

Kiire ei silti vähene tasatahtia maan kaikissa sairaaloissa. Synnyttäjiä riittänee jatkossakin jonoksi saakka esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2015 Helsingissä syntyi jopa eniten vauvoja 45 vuoteen. Selitys on luonnollinen: vauvoja syntyy eniten alueilla, joille väki muutenkin pakkautuu.

Helsingissä Laurakin lopulta synnytti.

En pystykään tulemaan, Laura viestitti kaverilleen neljän maissa iltapäivällä. Harjoitussupistukset olivat tihentyneet, eikä lämpöpussi helpottanut kivuliasta oloa. Kuudelta Laura soitti lähimpään sairaalaan, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi.

Tänä vuonna vauvojen määrä saattaa painua alle 50 000:n – ensimmäisen kerran vuoden 1868 nälkävuoden.

Perillä selvisi, että kohdunsuu oli yhdeksän senttiä auki, joten Laura ja puoliso Ville ohjattiin suoraan synnytyssaliin. Ilokaasua muutamat henkoset. Kymmenen minuutin ponnistusvaihe. Yhdeksän pisteen tyttö syntyi alle tunnin kuluttua sairaalan saapumisesta.

Vauhti oli niin kova, että synnytystoivelistaa ei lopulta ehditty kaivaa esiin.

– Lista unohtui täysin, Laura sanoo ja nauraa.

Kotona vauva on syönyt ja nukkunut hyvin. Kaikki sujui hienosti myös sairaalassa.

Kätilöt olivat ystävällisiä, kannustavia ja rauhallisia kuin viilipytyt, vaikka vuoronvaihto oli pian edessä. Puudutuksia tarjottiin, mutta Laura uskoi jaksavansa ponnistaa omin voimin ja kieltäytyi lääkkeistä suunnitelmiensa mukaan. Salista Laura, Ville ja vauva pääsivät kahdeksi yöksi perhehuoneeseen.

Juuri niin kuin kassiin unohtuneessa toivelistassa luki.

Juttu on julkaistu Vauva-lehdessä 11/17.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.