Presidenttipari kuvattuna vuosi sitten. Kuva: Antti Hämäläinen
Presidenttipari kuvattuna vuosi sitten. Kuva: Antti Hämäläinen

Tasavallan presidentin kanslian tiedote on harvinaisen avoin ja koskettava.

Tänään tullut tiedote paljastaa Sauli Niinistön ja Jenni Haukion toivoneen vauvaa jo vuosien ajan.

”Lasta on useiden vuosien ajan odotettu ja toivottu. Näihin vuosiin on lukeutunut monia vastoinkäymisiä. Siksi onnen ohella on raskauden alkuun sisältynyt herkkyyksiä, mutta nyt voimme asiasta kertoa.”

Niinistö, 69, ja Haukio, 40, kertovat odottavansa vauvaa, jonka laskettu aika on helmikuussa 2018.

Tuleva lapsi on Haukiolle ensimmäinen. Niinistöllä on aiemmasta liitostaan kaksi lasta, vuonna 1975 syntynyt Nuutti ja vuonna 1980 syntynyt Matias.

”Lasta on useiden vuosien ajan odotettu ja toivottu.”

Presidenttiparin perheeseen kuuluu myös Lennu-koira, joka on ihastuttanut yleisöä Suomessa ja maailmalla. Koiran on huomioinut Twitterissä muun muassa The Daily Beast -lehden toimittaja Kelly Weill.

 

Vuosittain noin 3000 paria hakee Suomessa apua lapsettomuuteen. Lasta toivovia on vielä paljon enemmän, koska kaikki eivät hakeudu hoitoihin. Tahattomasta lapsettomuudesta kärsii jossain elämänsä vaiheessa joka viides nainen, kerrotaan Väestöliiton sivuilla.

Tilastokeskuksen mukaan 35–44-vuotiaat saavat huomattavasti enemmän lapsia kuin aiemmin. 40 vuotta täyttäneille syntyi vuonna 2015 yhteensä 1 998 lasta, yli kaksi kertaa sen verran kuin alle 20-vuotiaille. Vanhin synnyttäjä oli 50-vuotias.

Jenni Haukio liittyy nelikymppisenä lapsen saaneiden kasvavaan joukkoon. Lämpimät onnittelut!

Synnytyssalissa hyvin erilaisiakin perheitä yhdistää yksi asia. Se on halu tarjota turvallinen syli.

Miltä näyttää satavuotias Suomi? Jos haluat tietää, kysy ennemmin kätilöltä kuin presidentiltä. Meistä jokainen on tullut maailmaan kätilön käsien kautta, ja synnytyssairaalasta näkee koko Suomen.

Suomi on suuri joukko ihmisiä, joita erottavat erilaiset arvot, mielipiteet ja elämäntavat, mutta yhdistää halu pitää huolta lapsistaan. Se on turvallisia sylejä ja turvakaukaloita autojen takapenkeillä.

Suomi on myös pienempi joukko ihmisiä, joita erottavat erilaiset kovat kohtalot, mutta yhdistävät osattomuus ja sukupolvelta seuraavalle siirtyvä näköalojen puute.

Synnytyssairaala on viimeinen paikka, jossa kaikki ovat samalla viivalla. Kun vastasyntyneet kannetaan sairaalan ovesta ulos, heidän polkunsa eivät risteä ehkä koskaan.

Kätilönä saan katsella lähelle ja kauas. Pääsen kurkistamaan yksityisalueelle: parisuhteisiin, perheisiin, pelkoihin ja toiveisiin. Samalla näen ison kuvan: sosiaaliluokat, valtarakenteet ja sukupuoliroolit.

Naisella on oikeus omaan kehoonsa ja synnytyskokemukseen, mutta kuullaanko naisen tarpeita vieläkään riittävästi?

Se, miten systeemimme kohtelee synnyttäjiä, kertoo siitä, miten ylipäätään suhtaudumme naisiin ja tasa-arvoon. Kaukana ei ole se aika, kun synnytyssairaalassa saattoi olla vastassa kauhujen kätilö, joka käskytti hiljaiseksi, ajoi karvat kysymättä ja murjaisi huonon vitsin ylimääräisestä ”isännän tikistä”. Nyt naisella on oikeus omaan kehoonsa ja synnytyskokemukseen, mutta kuullaanko naisen tarpeita vieläkään riittävästi?

Se, miten systeemimme kohtelee isiä, kertoo siitä, miten ylipäätään suhtaudumme miehiin ja tasa-arvoon. Kovin kaukana ei ole se aika, kun isillä ei ollut asiaa synnytyssairaalan ulko-ovea pidemmälle. Nyt isä leikkaa napanuoran, kylvettää ja kuvaa kännykällä, mutta riittääkö se evääksi jaettuun vanhemmuuteen?

Se, miten systeemimme kohtelee erilaisia perheitä, kertoo siitä, millä tavalla ylipäätään pidämme huolta toisistamme. Onko jokainen vastasyntynyt niin arvokas, ettei kenenkään anneta tipahtaa läpi turvaverkosta?

Suomi on Crocseja ja lakeerikenkiä, leijonariipuksia ja hijab-huiveja – ja kaikkea siltä väliltä.

Synnytyssairaalassa ei tehdä politiikkaa, mutta politiikan tulokset näkyvät siellä selvemmin kuin missään. Suomi on Crocseja ja lakeerikenkiä, leijonariipuksia ja hijab-huiveja – ja kaikkea siltä väliltä.

Kätilönä haluan varjella muutakin kuin välilihaa. Perhe kerrallaan.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Raskausaikana painosta puhutaan enemmän kuin koskaan. Äideillä on huoli ja neuvolassa syynätään: kuinka monta kiloa on tullut tai saisi tulla viikossa tai kuukaudessa? 

Keskustelupalstat ja erilaiset äitiryhmät huutavat kipeitä kokemuksia, joita painon syynääminen ja syyllisyyden tunteet ovat raskausaikana aiheuttaneet.

Odottajan painon tarkkailu on olennainen osa neuvolakäyntiä, ja se on toki tarpeenkin: Ylipaino lisää merkittävästi keskenmeno- ja kohtukuolemariskiä, ja ylipainoisilla on suurempi riski saada raskausdiabetes. Myös keisarinleikkaus on suurempi riski ylipainoiselle.

Ylipainoisten äitien vauvat joutuvat myös useammin synnytyksen jälkeen hoitoon verensokereiden epätasapainon takia. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tarja Olkinuora painottaa, että vauvan terveyden kannalta olisi tärkeää, että äidin paino saataisiin tippumaan jo ennen hedelmöityshetkeä.

Myös ne, jotka eivät yleensä mieti painoaan, alkavat tarkkailla ja puhua siitä enemmän kuin koskaan.

Mutta kenelle tämä tieto tulee todellisena yllätyksenä? Suurelle osalle ylipainoisista vauvahaaveilijoista tai odottajista omat ylimääräiset kilot ja niiden aiheuttamat riskit eivät ole yllätys. Osa on laihduttanut läpi elämänsä.

Toisaalta myös normaali- tai alipainoisille saattaa jatkuva painontarkkailu tai neuvolan punnitukset aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita: myös ne, jotka eivät yleensä mieti painoaan, alkavat pohtia sitä enemmän kuin koskaan.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on neuvolasta liittyen ylipainoon? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.