Kun odottaa, kyydissä on jotain aivan ainutlaatuista. Kuva: iStockphoto
Kun odottaa, kyydissä on jotain aivan ainutlaatuista. Kuva: iStockphoto

Plussan myötä elämään astuvat uudet huolet. Miten raskaudenaikaiset pelot voisi selättää?

1. Tuleeko keskenmeno?

Lapsen menettämisen pelko jäytää lähes kaikkia tulevia äitejä. Kun odottaa, kyydissä on jotakin ainutlaatuista, jotakin, mitä ei missään nimessä halua menettää. Stressaamalla asiaan ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Ota rauhallisesti.

Muista, että todetuista raskauksista keskenmenoon päättyy vain 10–15 prosenttia. Suurin osa äideistä pääsee siis onnellisesti yli kriittisestä alkuvaiheesta. Jokainen viikko ja päivä lisää sikiön selviytymisen todennäköisyyttä.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen keskenmenon riski pienenee huomattavasti.

2. Onko minusta tähän?

Olet uudessa elämäntilanteessa. Ei ihme, jos tunteet ailahtelevat: onko tämä sittenkään hyvä juttu? Mistä joudun luopumaan? Valitsinko oikean miehen lapseni isäksi?

Moni alkaa odotuksen myötä miettiä syvällisemmin myös suhdetta omiin vanhempiinsa. Tunteiden ja mieleen nousevien asioiden läpikäynti auttaa.

Lapsen syntymään on aikaa monta kuukautta. Äidiksi ei tarvitse ryhtyä ihan heti. Luontoäiti on fiksusti järjestänyt odottajalle reilusti aikaa valmistautua muutokseen. Raskauden keskivaiheilla pelot alkavat usein lientyä ja uteliaisuus vauvaa ja tulevaisuutta kohtaan lisääntyä. Silloinkaan, kun vauva vihdoin syntyy, ei tarvitse olla täysin valmis eikä etenkään virheetön äiti. Tie vanhemmaksi on maraton, ei pikamatka. Lapsi kasvattaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä.

Noin 10–15 prosentissa raskauksia pelon tunteet saattavat jatkua koko odotuksen ajan. Jos näin käy, ota pelot puheeksi neuvolassa.

3. Mokasinko jo?

Tulitko juoneeksi viiniä tai syöneeksi sushia ennen raskaustestin plussaa? Pelkäät ehkä aiheuttaneesi lapsellesi ongelmia jo ennen kuin edes tiesit olevasi raskaana. Älä muhi menneissä liikaa. Alkuraskauden yksittäiset juhlinnat tai suupalat tuskin aiheuttavat lapsellesi vaaraa. Alkio on hyvässä suojassa: aluksi omassa pussissaan, vasta myöhemmin äidin verenkiertoon yhdistyneenä. Sitä, mitä teit tai et tehnyt ennen kuin edes tiesit lapsen olemassaolosta, on turha murehtia. 

Muista, että vanhemmuuteen liittyy aina annos hallitsematonta pelkoa. Odottaessa on hyväksyttävä se, ettei kaikkea voi kontrolloida. Vanhemmuuteen kuuluu kyky joustaa ja sopeutua. 

Lasta suojelet parhaiten noudattamalla ruokavaliosuosituksia, päihteettömyyttä ja savuttomuutta raskauden ajan. Muista folaatti ja lepää tarpeeksi, liiku sopivasti, nuku hyvin ja ota rennosti. Sinulla on nyt supertärkeä tehtävä – olet tulossa äidiksi.  

4. Onko lapseni terve?

Vanhemmuuteen kuuluu huoli. Tulevan lapsen terveys mietityttää lähes jokaista odottajaa. Suomessa kuitenkin vain noin kolmella vastasyntyneellä sadasta todetaan jokin rakenne- tai kromosomipoikkeavuus. Suurin osa niistäkin on lieviä tai korjattavissa eivätkä ne häiritse myöhempää elämää.

Sikiön vointia seurataan eri tavoin pitkin raskautta. Tärkeä keino ovat ultraäänitutkimukset. Yleisiä ultraäänitutkimuksia, joihin tulee kutsu neuvolan kautta, on kaksi. Raskausviikoilla 11–13 mitataan sikiön niskaturvotus. Viikoilla 18–21 on rakenneultran vuoro. Ultraäänitutkimukset ovat kivuttomia ja sikiölle vaarattomia. Odottaja saa tiedon löydöksistä heti. Poikkeava löydös varmistetaan aina uudella tutkimuksella.

Jos ultraäänitutkimuksissa ei ilmene mitään hälyttävää, sikiö liikkuu  ja neuvolaseurannassa kaikki on hyvin – eli kohtu kasvaa normaalisti ja verenpaine on hyvä – huoleen ei ole aihetta.

5. Selviydynkö synnytyksestä?

Jokainen odottaja jännittää synnytystä jonkin verran. Jos oma synnytyspelko tuntuu häiritsevältä ja varjostaa iloa raskaudesta, ota  se puheeksi neuvolassa jo ensimmäisillä käynneillä, jotta aika pelkopolille järjestyisi mahdollisimman pian. Pelkopolin keskustelut helpottavat usein oloa, samoin vertaistuki kokeneilta, tolkkupäisiltä äideiltä.

Sulje sen sijaan korvasi kauhukertomuksilta. Jos pelko ei hellitä millään, on hyvä muistaa, ettei Suomessa ketään pakoteta synnyttämään alateitse vastoin tahtoaan. Jo tieto siitä, että sektio on mahdollista saada, helpottaa usein oloa. Toiset taas pelkäävät sitä, että synnytys päättyy sektioon, vaikka yrittäisi kaikkensa. Etukäteen stressaamalla ei synnytyksen kulkuun voi vaikuttaa.

Asiantuntijat: psykologi, psykoterapeutti Riikka Toivanen, psykoterapiapalvelu Tunnetila, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Rouhe, HYKS

Metsä, sairaalan parkkipaikka ja nakkikioskin jono – muun muassa nämä paikat mainittiin Vauvan Instagramissa.

Poks vain

”Takkahuoneen sohvan kulmassa supistuksen aikana vain poksahti!”

”Olin juuri vaihtanut yöpaidan ylleni, ja etsin sängyssä sopivaa asentoa. Yhtäkkiä kuului "poks" ja vedet tulivat osittain sängylle ja lattialle.”

Se ei ollutkaan pissaa

”Ennen kuopuksen syntymää olin kotona sängyssä makaamassa ja luulin, että tuli pissat alle.”

”Olin vanhemmilla käymässä, ja luulin että pissasin housuun, kun valahti lapsivettä. Olihan siinä naurun aihetta. Huusin vielä äidille, että hävettää sanoa, mutta taisin laskea alleni.”

”Heräsin, kun luulin että pissasin housuun. Meni vielä hetki ennen kun tajusin, ettei pidätyskykyni ole mennyt, vaan että se onkin lapsivettä.” 

”Olin sopivasti vessanpöntöllä ja piti hetki miettiä, että oliko se nyt se lapsivesi vai ei, kun mielestäni olin jo pissannut.”

Makkaraperunat jäivät syömättä

”Toista lasta odottaessani olin kotona tekemässä kaalikääryleitä, kun vedet menivät.”

”Saatiin miehen kanssa ensimmäinen pizzoista uuniin, ja kaksi jäi lämmittämättä.”

”Esikoisen kohdalla lapsivedet menivät ulkona, kun sain nakkikioskilta ruoka-annoksen käteen. Jäi muuten ruuat syömättä.”

”Pikaruokaravintolan lattiallehan ne menivät shoppailureissun päätteeksi.”

Vedet ja vauva samalla kertaa

”Minulla on neljä lasta, eikä yhdestäkään vedet ole menneet spontaanisti etukäteen.”

 ”Joka kerta vedet ovat menneet synnytyssalissa – onneksi, koska veden mukana tulikin jo vauva.”

”Esikoisen kohdalla vedet menivät vasta hiukan ennen ponnistusvaihetta synnytyssalin sängyllä.”

Joskus pitää vähän auttaa

”Joka kerta sairaalassa synnytyksen loppupuolella on puhkottu kalvot. Ne ovat minulla ilmeisen sitkeät, sillä takana on neljä synnytystä ja joka kerta sama juttu.”

”Kaikkien kanssa kalvot puhkaistu sairaalassa. Viisi synnytystä takana.”

Minne ne hävisi?

”Toisen lapsen kohdalla en tiedä, missä tai miten lapsivedet menivät. Sanoivat synnytyssairaalassa tutkiessa, että osa lapsivesistä on jo mennyt.”

”En ole edes huomannut, että missä vaiheessa vedet ovat menneet. Luultavasti siinä jossain ponnistusvaiheessa.”

”Esikoisen kanssa ei mitään hajua milloin lapsivesi meni. Synnytykseen kun menin, vettä ei vaan enää ollut.”

Joskus näinkin

”Olin metsässä kävelemässä, kun vedet menivät.”

”Neljättä lasta odottaessani olin juuri tulossa sairaalasta kaveria moikkaamasta. En ehtinyt edes autolle asti, kun lapsivedet alkoivat valumaan. Kävin kotona ja sitten vain takaisin sairaalalle.”

”Vedet menivät vauvakutsuilla.”

”Lapsivedet menivät Prismassa.”

”Olin kotipihassa pakkaamassa synnärikassia auton takaluukkuun.”

”Toisen lapsen kohdalla lapsivedet menivät äitiyspoliklinikan aulassa.”

”Esikoista odottaessani lapsivedet menivät töissä.”

”Vedet menivät sairaalan parkkipaikalla.”

”Olin neljän aikaan aamulla lohduttamassa itkevää esikoista, kun vedet menivät.”

”Käväisin postilaatikolla hakemassa aamulehden. Samalla lapsivedet menivät.”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Laura Talvitie kokosi Nykymutsin imetyskirjaan äitien kokemuksia imetyksen eri vaiheista.
Laura Talvitie kokosi Nykymutsin imetyskirjaan äitien kokemuksia imetyksen eri vaiheista.

Luota itseesi, on Laura Talvitien tärkein neuvo imetystä aloittavalle äidille. Sen lisäksi kannattaa hankkia tietoa imetyksestä.

Laura Talvitie tuijotti kuvaa oikeasta imuotteesta hiki otsalla: mitä tässä tapahtuu? Sylissä oli vastasyntynyt esikoispoika, ja imetys teki kipeää. Se, että imetys ei lähtenytkään heti sujumaan muitta mutkitta, tuli Lauralle yllätyksenä.

– Jostain syystä en ollut hankkinut imetyksestä mitään tietoa, vaikka muuten olin lukenut kaiken vauvanhoitoon liittyvän.

Kun Laura, 31, keräsi äitien kertomuksia imetyksestä Nykymutsin imetyskirjaan, moni nainen sanoi samaa: luulin, että imetys sujuu luonnostaan. Ihmetystä ja huolta herätti helposti esimerkiksi se, että maitoa ei heti tullutkaan – tai että sitä tuli tulvimalla.

Lauran imetys lähti pikku hiljaa sujumaan, mutta tottumista vaati sekin, että vauvaa syöttäessä saattoi kulua tuntikausia sohvannurkassa. Miksei kukaan ollut kertonut siitä etukäteen?

Sekä äiti että vauva tarvitsevat harjoitusta, mutta selviätte kyllä.

Nykymutsin imetyskirja tuo uuteen ja outoon tilanteeseen vertaistukea ja faktatietoa. Jos Laura voisi antaa tuoreille äideille yhden asian, se olisi luottamus omaan imetykseen.

– Alun haasteet ovat tavallisia ja usein ratkaistavissa. Sekä äiti että vauva tarvitsevat harjoitusta, mutta selviätte kyllä.

Laura Talvitie ja Pauliina Ahonen: Nykymutsin imetyskirja (Nemo 2018)

 

Lauran vinkit: ”Nämä 5 asiaa olisin itse halunnut tietää imetyksestä etukäteen”

  1. Imetykseen kannattaa ehdottomasti valmistautua. Kysele äitikavereilta ja lue blogeista, mitä on tulossa. Imetyksestä ei kuitenkaan ole syytä stressata etukäteen.
  2. Imetys vaatii harjoittelua. Äiti tarvitsee ohjausta ja vauva harjoitusta.
  3. Erilaiset alkuhankaluudet ovat tavallisia ja normaaleja. Ne eivät tarkoita sitä, että imetys on loppuun saakka hankalaa tai että sinusta ei ole imettämään.
  4. Vauva käyttäytyy rinnalla eri tavoin eri-ikäisenä. Esimerkiksi ”neljän kuukauden hulinointi” ei tarkoita sitä, että maito ei riittäisi. Vauva vain on kehitysvaiheessa, jossa hän ei malta viihtyä rinnalla yhtä pitkään kuin aiemmin.
  5. Imettämiseen julkisella paikalla tottuu, vaikka se aluksi jännittäisi.

Otan työkseni valokuvia. Kun kuvaan, unohdan kaiken muun. Kun esikoiseni oli syntynyt, juuri kuvauskeikalla huomasin ensimmäisen kerran olleeni tovin ajattelematta vauvaa. Ne hetket ovat vain minua varten.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.