Kun odottaa, kyydissä on jotain aivan ainutlaatuista. Kuva: iStockphoto
Kun odottaa, kyydissä on jotain aivan ainutlaatuista. Kuva: iStockphoto

Plussan myötä elämään astuvat uudet huolet. Miten raskaudenaikaiset pelot voisi selättää?

1. Tuleeko keskenmeno?

Lapsen menettämisen pelko jäytää lähes kaikkia tulevia äitejä. Kun odottaa, kyydissä on jotakin ainutlaatuista, jotakin, mitä ei missään nimessä halua menettää. Stressaamalla asiaan ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Ota rauhallisesti.

Muista, että todetuista raskauksista keskenmenoon päättyy vain 10–15 prosenttia. Suurin osa äideistä pääsee siis onnellisesti yli kriittisestä alkuvaiheesta. Jokainen viikko ja päivä lisää sikiön selviytymisen todennäköisyyttä.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen keskenmenon riski pienenee huomattavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Onko minusta tähän?

Olet uudessa elämäntilanteessa. Ei ihme, jos tunteet ailahtelevat: onko tämä sittenkään hyvä juttu? Mistä joudun luopumaan? Valitsinko oikean miehen lapseni isäksi?

Moni alkaa odotuksen myötä miettiä syvällisemmin myös suhdetta omiin vanhempiinsa. Tunteiden ja mieleen nousevien asioiden läpikäynti auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsen syntymään on aikaa monta kuukautta. Äidiksi ei tarvitse ryhtyä ihan heti. Luontoäiti on fiksusti järjestänyt odottajalle reilusti aikaa valmistautua muutokseen. Raskauden keskivaiheilla pelot alkavat usein lientyä ja uteliaisuus vauvaa ja tulevaisuutta kohtaan lisääntyä. Silloinkaan, kun vauva vihdoin syntyy, ei tarvitse olla täysin valmis eikä etenkään virheetön äiti. Tie vanhemmaksi on maraton, ei pikamatka. Lapsi kasvattaa sinua yhtä paljon kuin sinä häntä.

Noin 10–15 prosentissa raskauksia pelon tunteet saattavat jatkua koko odotuksen ajan. Jos näin käy, ota pelot puheeksi neuvolassa.

3. Mokasinko jo?

Tulitko juoneeksi viiniä tai syöneeksi sushia ennen raskaustestin plussaa? Pelkäät ehkä aiheuttaneesi lapsellesi ongelmia jo ennen kuin edes tiesit olevasi raskaana. Älä muhi menneissä liikaa. Alkuraskauden yksittäiset juhlinnat tai suupalat tuskin aiheuttavat lapsellesi vaaraa. Alkio on hyvässä suojassa: aluksi omassa pussissaan, vasta myöhemmin äidin verenkiertoon yhdistyneenä. Sitä, mitä teit tai et tehnyt ennen kuin edes tiesit lapsen olemassaolosta, on turha murehtia. 

Muista, että vanhemmuuteen liittyy aina annos hallitsematonta pelkoa. Odottaessa on hyväksyttävä se, ettei kaikkea voi kontrolloida. Vanhemmuuteen kuuluu kyky joustaa ja sopeutua. 

Lasta suojelet parhaiten noudattamalla ruokavaliosuosituksia, päihteettömyyttä ja savuttomuutta raskauden ajan. Muista folaatti ja lepää tarpeeksi, liiku sopivasti, nuku hyvin ja ota rennosti. Sinulla on nyt supertärkeä tehtävä – olet tulossa äidiksi.  

4. Onko lapseni terve?

Vanhemmuuteen kuuluu huoli. Tulevan lapsen terveys mietityttää lähes jokaista odottajaa. Suomessa kuitenkin vain noin kolmella vastasyntyneellä sadasta todetaan jokin rakenne- tai kromosomipoikkeavuus. Suurin osa niistäkin on lieviä tai korjattavissa eivätkä ne häiritse myöhempää elämää.

Sikiön vointia seurataan eri tavoin pitkin raskautta. Tärkeä keino ovat ultraäänitutkimukset. Yleisiä ultraäänitutkimuksia, joihin tulee kutsu neuvolan kautta, on kaksi. Raskausviikoilla 11–13 mitataan sikiön niskaturvotus. Viikoilla 18–21 on rakenneultran vuoro. Ultraäänitutkimukset ovat kivuttomia ja sikiölle vaarattomia. Odottaja saa tiedon löydöksistä heti. Poikkeava löydös varmistetaan aina uudella tutkimuksella.

Jos ultraäänitutkimuksissa ei ilmene mitään hälyttävää, sikiö liikkuu  ja neuvolaseurannassa kaikki on hyvin – eli kohtu kasvaa normaalisti ja verenpaine on hyvä – huoleen ei ole aihetta.

5. Selviydynkö synnytyksestä?

Jokainen odottaja jännittää synnytystä jonkin verran. Jos oma synnytyspelko tuntuu häiritsevältä ja varjostaa iloa raskaudesta, ota  se puheeksi neuvolassa jo ensimmäisillä käynneillä, jotta aika pelkopolille järjestyisi mahdollisimman pian. Pelkopolin keskustelut helpottavat usein oloa, samoin vertaistuki kokeneilta, tolkkupäisiltä äideiltä.

Sulje sen sijaan korvasi kauhukertomuksilta. Jos pelko ei hellitä millään, on hyvä muistaa, ettei Suomessa ketään pakoteta synnyttämään alateitse vastoin tahtoaan. Jo tieto siitä, että sektio on mahdollista saada, helpottaa usein oloa. Toiset taas pelkäävät sitä, että synnytys päättyy sektioon, vaikka yrittäisi kaikkensa. Etukäteen stressaamalla ei synnytyksen kulkuun voi vaikuttaa.

Asiantuntijat: psykologi, psykoterapeutti Riikka Toivanen, psykoterapiapalvelu Tunnetila, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hanna Rouhe, HYKS

Sisältö jatkuu mainoksen alla