"Painoa saa ja pitää seurata, mutta pitäisi ymmärtää, että jokainen on yksilö." Kuva: iStockphoto.
"Painoa saa ja pitää seurata, mutta pitäisi ymmärtää, että jokainen on yksilö." Kuva: iStockphoto.

Vaikka odottajat tietävät miksi painoa tarkkaillaan raskausaikana, he ahdistuvat kertyneistä kiloista ja jännittävät terveydenhoitajan reaktiota.

Kysyimme vauva.fin lukijoilta, miten he kokevat raskauteen liittyvän painontarkkailun neuvolassa. Selvisi, että vaikka ylipainon riskit tiedostetaan ja painontarkkailu koetaan tarpeelliseksi, se aiheuttaa myös ahdistusta ja stressiä.

”Painontarkkailu on hirveän epämiellyttävää. Ylipainostani keskusteltiin neuvolassa omasta toimestani rakentavasti, mutta ei se tarkoita, ettenkö stressaisi siitä. Minä sorrun esimerkiksi dieettaamaan ennen punnitusta, mikä on ihan hölmöä. Mutta paine on kova.”

”Olin itse lopussa huolissani, kun painoa tuli paljon enemmän kuin ennen. Neuvolassa sanottiin, että se on ihan normaalia loppuraskaudessa, ja se kyllä helpotti omaa mieltä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Vaikka olen ylipainoinen enkä pidä jatkuvasta painoni tarkkailusta, mielestäni se on tärkeää raskausaikana. Se kannustaa pitämään huolta painosta ja vauvasta.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Painon tarkkailu oli ahdistavaa. Tunsin joka kerta suurta häpeää, kun painoni mitattiin.”

Kertyvä paino stressaa myös normaalipainoista

Moni normaalipainoinenkin odottaja jännittää ja stressaa painontarkkailua.

”Olen normaalipainoinen, mutta painontarkkailu ahdistaa. Ymmärrän, miksi sitä tehdään, mutta raskausajasta ei pysty nauttimaan, kun kaikkea pitää kytätä koko ajan: verenpainetta, painoa, syömisiä, liikunnan määrää... Oma nopea painonnousuni myös herätti karmean pelon raskausmyrkytyksestä. Nyt sitten pelätään sitä seuraavat neljä kuukautta. Mistään ei saa tukea näihin pelkoihin!”

”Olin jo ensimmäisella neuvolakerralla varuillani. Jännitin, koska edellisessä raskaudessa painostani huomauteltiin.”

”Painontarkkailu ärsyttää, koska itsellekin on vaikeaa hyväksyä kropan muutokset. Vaikka raskaus on jo neljäs, niin ahdistus on sama joka kerta.” 

”Vatsaa kehuttiin neuvolassa ihanan siroksi, mutta painolukua katsottaessa kyseltiin, mitä oikein syön, koska tällainen painonnousu ei voi olla pelkästä vauvasta ja raskaudesta johtuvaa. Painoa saa ja pitää seurata, mutta pitäisi ymmärtää, että jokainen on yksilö. Omakin neuvolantätini varmasti tarkoitti hyvää. Silti painosta huomauttelu stressasi ja ärsytti, kun itse tiesi hyvin mitä ja miten söi. Raskaudessa on niin paljon muutakin sulateltavaa, että yhden painoluvun tuijottaminen on turhauttavaa ja lannistavaa.”

Ylipainoiset toivovat ammattimaisia ohjeita

Ylipainoisia harmittaa saada ohjeeksi ”laihduta”. Monet heistä ovat laihduttaneet lähes koko ikänsä ja tietävät ylipainonsa riskit.

Kyselyn mukaan he kaipaavat ammattimaista otetta ohjeistukseen ja empaattista tukea. Monet kertoivat häpeän ja epävarmuuden tunteista punnitustilanteissa. 

”Ylipainoisena en halua lisästressiä ja moitteita painostani. Tiedän olevani ylipainoinen. Laihdutin ennen raskautta reilut kahdeksan kiloa. Nyt haluan nauttia raskaudesta ja lapsesta. Ylipainoisenakin olen nainen ja kelvollinen äiti.”

”Syömisiini puututtiin jatkuvasti, ja minun piti potea huonoa omaatuntoa kahden vappumunkin syönnistä. Oli inhottavaa käydä neuvolassa ja iltaisin itkeä pahaa mieltään. Kuitenkaan ylipainoni ei ole merkittävä, ja raskausaikana tuli vain seitsemän kiloa lisää.”

”Vatsani koosta nupistiin jatkuvasti, vaikka ultrissa vauva oli normaalin kokoinen ja lapsivettäkään ei ollut liikaa. Paino nousi tosi nopeasti, ja jatkuvasti neuvottiin, kuinka paljon se saisi nousta ja miten tulisi syödä. Tuli tunne, ettei kertomaani ruokavaliota uskottu.”

”Ylipainoisenakin olen nainen ja kelvollinen äiti.”

”Olen jojo-laihduttaja. Paino on niin henkilökohtainen asia, että ahdistaa jo edellisellä viikolla ajatus puntarille nousemisesta. Tarkkailen terkkarin ilmeitä, vaikka olen vain lievästi ylipainoinen. Liikun paljon koirien kanssa, mutta liikakilot vaan on ja pysyy.”


Painosta saatetaan huomautella kitkerään sävyyn

Monet odottajat kertoivat, että terveydenhoitohenkilökunta oletti heidän syövän tai liikkuvan epäterveellisesti sen sijaan, että olisi kysynyt asiasta. He kokivat joutuneensa tuomitsemisen ja arvostelun kohteiksi.

”Jos kiloja tullut liikaa viikossa, siitä motkotetaan: 'Nyt tiukalle dieetille loppuajaksi, kiloja ei saisi enää tulla ollenkaan!', sanoi erikoislääkäri tiukkaan sävyyn ilman hymyn hymyä. Miksi asiasta ei puhuta ystävällisesti ja kunnioittavasti?”

”Neuvolakäyntini aloitettiin lauseella: 'tämä on riskiraskaus' ja suositeltiin heti, että pitäisi jättää kaikki herkut pois. Anteeksi, mutta syön kaksi kertaa vuodessa karkkia, jäätelöä tai sipsejä, joten ylipainossani ei ole kyse herkuttelusta. Osaan laskea jokaisen kalorin. Käyn salilla aamuisin ennen töitä. Vaikka olen tällä hetkellä painoindeksin mukaan ylipainoinen, syön puhtaasti: Teen ruuan itse, käytän kasviksia, hedelmiä, marjoja, lihaa, kananmunia, maitotuotteita. Syön rasvoista kalaöljyä, oliiviöljyä, kookosöljyä, pähkinöitä. En pysty taikomaan ylimääräisiä kilojani pois. Jos odottaja on tietoinen tilanteestaan ja ruokavalio kohdallaan, terveydenhoitajan pitäisi ajatella omilla aivoillaan. Miksi ei uskota, jos lihava sanoo syövänsä terveellisesti ja liikkuvansa säännöllisesti?”

”Terveydenhoitaja vastasi äkäiseen sävyyn että 'kyllä pelkällä salaatillakin voi elää'.”

”Viime raskaudessa minulle tuli enemmän kiloja. Niihin terkka kommentoi 'voi voi..' tai 'onhan tämä taas noussut'. En ole saanut edes mitään ohjeita, vaan asia on jätetty omaksi murheekseni.”

”Pahin oli se, kun neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että minun tulisi vähentää syömistäni reilusti. Sanoin, etten aio tehdä niin, koska syön mielestäni terveellisesti ja tarvitsen itsekin ravinteita. Terveydenhoitaja vastasi äkäiseen sävyyn että 'kyllä pelkällä salaatillakin voi elää'.”

”Minulla on joka raskaudessa tullut 25 kg,  vaikka söin ja liikuin säännöllisesti. Neuvolassa sanottiin, että olen tainnut herkutella reilusti. Se ahdisti, hävetti ja hämmensi.”

Miten odottajat toivoisivat painosta puhuttavan?

Monet vastaajista ovat sitä mieltä, että painoasioissa pitäisi olla erityisen hienovarainen – osa ei halua edes puolisonsa tietävän painoaan. Monet toivovat, että neuvolassa keskityttäisiin tulevaan äitiyteen ja raskauden sujumiseen. Osa toivoi pitkäjänteistä tukea ja neuvoja ruokavalioon. Ehdotettiin myös, että odottaja voisi punnita itse itsensä kotona ja merkitä painon tiedoksi neuvolakorttiin.

”Minulle sanottiin, että enempää painoa ei saa tulla. Mutta kun tuli 20 kg lisää, siitä ei nostettu meteliä. Minulla oli paha olo oman painon takia, mutta tukea ja apua ei saanut. Olisin tarvinnut keskusteluapua vaikka ravitsemusterapeutilta.”

"Ymmärrän jos paino nousee hälyttävästi, mutta jos naputetaan 12 kg painonnoususta niin se on ihan uskomatonta."

”Tärkeintä on, että painosta ei oteta turhaa stressiä. Pitäisi unohtaa kaikki oletukset lihavuuteen liittyen. Ei ole mikään ammattimainen neuvo, että 'syöt nyt vähemmän karkkia'.”

”Ylipainoisenkin odottajaan pitäisi suhtautua kannustavasti ja positiivisin mielin, ei vahtimalla ja kovasti neuvomalla.”

”Asiakkaan kuunteleminen ja aito kohtaaminen lienevät avainsanat myös painonhallinta-asioissa.”

Vierailija

Miten jotkut kehtaa ilkeillä toisille näistä painoasioista. Jokainen äiti tekee varmasti parhaansa.

Ja ei, itse en ole ylipainoinen äiti, vaan päinvastoin, alipainoinen, ja raskauden aikana paino ei noussut grammaakaan. Ongelmana oli alipaino. Pelkäsin lapsen puolesta. Yritin tehdä kaikkea, syödä enemmän yms. mutta en onnistunut. Kärsin syyllisyydestä. Paino ongelma sekin oli, tosin harvinaisempi. Pystyn hyvin samaistumaan ylipainon kanssa kamppaileviin. Tavallaan ongelma on ihan sama, vaikkakin käänteinen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan stressaamisen. Itselläni tuli joka raskauden aikana noin 7-9 kg painoa lisää, ja loppuvaiheessa ennen punnituksia tein kyllä kaiken mihin mielikuvitus riitti, ettei vaan näyttäisi liikaa, kun tuota elopainoa oli muutenkin. Esimerkki: rannekello pois kädestä, kakalla ja pissallakäynti ennen neuvolaa, taskut tyhjiksi ja mahdollisimman ohuet/kevyet vaatteet. Joo, on naurettavaa, tiedän...

Todella naurettavaa, kyllä. Mitä elopainoa? Miksi sanot elopaino? Miksi et ollut laihduttanut itseäsi normaalipainoiseksi ennen kuin tulit raskaaksi? Mitä lapsesikin ajattelee, miehestäsi puhumattakaan.

Tekikö hyvää kun pääsit oikein ilkeilemään? Kyllä joillakin on lapselliset huvit.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla