Kuva: Satu Kemppainen
Kuva: Satu Kemppainen

Ponnista rohkeasti, muista hengittää. Sitä on vanhemmuus.

Kyllähän sen muistaa, ensimmäiset kaksi viivaa. Plussatesti kädessä tuntuu vieraalta, kohtaus jostakin miljoonasti nähdystä elokuvasta repäistyltä: nainen istuu housut kintuissa ja käsi tärisee jännityksestä, kun se laskee märän tikun lavuaarin reunalle.

Mutta miljöö onkin tuttu, vessan kaakelit taas vähän pesua vailla, tuttu ystävällisesti repsottava silikonisauma, oma hölmistynyt naama peilissä. Epäusko, toivo ja kauhu – minulleko tämä nyt tapahtuu?

Plussatesti nyrjäyttää maailman uuteen asentoon. Ihanaa, vauva! Ja: apua, vauva. Miksi halusinkaan tätä niin kovin? Mihin olen ryhtymässä? Olenko varma tästä? Mistään?

Harva odottaja täyttää sitä mallia, jota usein tarjotaan: että olisi koko ajan vain typerän onnellinen, hehkuisi ja luottaisi. Näytä minulle yksi sellainen esikoisen odottaja, näytän kaksikymmentä, jotka ovat ison osan ajasta ihan vain pihalla ja kauhuissaan. Ja muina hetkinä potevat syyllisyyttä siitä, että eivät ole joka hetki onnellisia.

Harva asia tuntuu yhtä hallitsemattomalta kuin raskaus. Harva asia on.

Harva asia tuntuu yhtä pelottavalta ja hallitsemattomalta kuin raskaus. Harva asia on. Ja samalla se on yhtä aikaa miljardeja kertoja jonkun toisen kokema ja silti joka kerta maailman tärkein ja aivan uniikki.

Väitän, että tuleva vanhempi ei koskaan ihan oikeasti tiedä, mihin on ryhtymässä. Vanhemmuus on sarja tapahtumia, joita ei ole osannut ja tajunnut ennakoida. Koetko olevasi pikkuisen hukassa? Tervetuloa joukkoon, solahdat tänne hyvin!

Mutta kohdussa on joku, joka tasan tarkkaan tietää, mitä tekee. Jos hyvin käy, siellä se kasvaa, viisas ja taitava, ainoa laatuaan: pistää sydämensä läpättämään samalla kun syöt aamiaista, rakentaa itselleen pikkuaivoja kun juokset bussiin, tuosta vain kehrää pieniin sormiinsa kynsiä, kun murehdit tulevaa. Ja saa sinut toivomaan, uskomaan, panikoimaan, raivostumaan ja rakastamaan niin kuin ei kukaan toinen ennen.

Moni kuulee synnytyksessä tämän ohjeen, sinäkin ehkä pian: Ponnista rohkeasti siihen suuntaan, missä tuntuu hirveimmältä.

Sitä vanhemmuus on jo paljon ennen synnytyssalia ja vuosikausia sen jälkeenkin. Loputtoman pitkä ja sitkeä ponnistus sinne, missä tuntuu. Hirveimmältä, ihanimmalta, eniten. Muista hengittää välissä.

Tilaajille
Perätila voi johtua monesta syystä, sillä vauva asettuu kohdussa parhaaseen mahdolliseen asentoon, jonka hän saa. Kuva: iStockphoto
Perätila voi johtua monesta syystä, sillä vauva asettuu kohdussa parhaaseen mahdolliseen asentoon, jonka hän saa. Kuva: iStockphoto

Synnytys alakautta voi onnistua hyvin, vaikka vauva olisi perätilassa. Riskitapaukset ohjataan suoraan sektioon.

Miksi vauva on perätilassa?

Syitä on monia. Ensisynnyttäjillä on korkeampi riski vauvan perätilaan, sillä napakat vatsalihakset voivat vaikuttaa kääntymiseen. Toisaalta taas äideillä, joilla on viisi synnytystä tai enemmän, kohdun lihakset ovat löystyneet, ja vauva ei...

Monet odottavista äideistä kirjoittavat synnytystoivelistan. Siihen voi listata toiveita esimerkiksi synnytystavasta, kivunlievityksestä tai ponnistusasennosta.

– Suomessa vallitsevassa systeemissä synnyttäjä ei tunne kätilöä tai toisinpäin, joten toivelista kertoo kätilölle, minkälainen synnyttäjä on ja mitä hän toivoo, kertoo kätilö ja imetysohjaaja (WHO) Eliisa Karttunen Suomen Kätilöliitosta.

Synnytysvalmennuksia on karsittu monessa synnytyssairaalassa. Odottajat ovat asuinpaikan mukaan eriarvoisessa asemassa niin yhteiskunnan kuin yksityisten tarjoamien synnytysvalmennusten suhteen.

Monet ovat täysin verkosta löytyvien synnytysvalmennusvideon varassa. Se ei anna synnyttäjällä mahdollisuuksia löytää juuri omia voimavarojaan ja valmistautua kohtaamaan ehkä siihenastisen elämän kovin kipu, fyysisesti ja henkisesti haastava tapahtuma.

Synnytykseen valmistautuneet äidit tarvitsevat vähemmän lääkkeellisiä kivunlievityksiä.

– Naiset ovat ikävä kyllä Suomessa hyvin eriarvoisessa asemassa: ne, jotka ovat valmiita ostamaan valmennusta yksityisiltä toimijoilta, ovat usein myös valmistautuneet synnytykseen paremmin, Karttunen sanoo.

Synnytykseen valmistautuneet äidit tarvitsevat vähemmän lääkkeellisiä kivunlievityksiä ja synnytyksissä joudutaan harvemmin turvautumaan sektioon, imukuppiin tai välilihan leikkaukseen. He kokevat synnytyksen pääosin myönteisenä, vaikka sen kulku ei menisikään suunnitelman mukaan.

Aito, omannäköinen synnytystoivelista

Odottajien keskuudessa ainakin aikaisemmin oli vallalla käsitys, että synnytystoivelistan tekeminen ei olisi kätilöiden mieleen. Kahdeksantoista vuotta kätilönä toiminut Karttunen tyrmää väitteen ja kannustaa äitejä valmistautumaan: se vahvistaa synnyttäjän omia voimavaroja.

Joissakin sairaaloissa synnytystoivelista on vakiintunut käytäntö, toisissa paikoissa odottajat vasta heräävät ajatukseen. Usein synnytystoivelistaan kannustetaan neuvoloissa, mutta Karttunen kertoo kuulleensa edelleen myös neuvoloista, joissa synnytyksen suunnittelemista pidetään turhana.

Suunnitteleminen ei tarkoita, että kaikki askelmerkit olisi millintarkasti kirjattu ylös.

– Miten voi valmistautua, jos ei saa suunnitella? Karttunen kysyy.

Suunnitteleminen ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki askelmerkit olisi millintarkasti kirjattu ylös. Karttunen korostaa, että jos valmistautuu kirjoittamalla toivelistan, kannattaa pohtia sitäkin, mitkä toiveet ovat realistisia. Toiveiden tulisi olla aidosti lähtöisin synnyttäjästä itsestään eikä perustua siihen, mitä odottaja ajattelee olevan tapana.

Synnytystoivelista luo luottamusta synnyttäjän, tukihenkilön ja kätilön välille. Synnyttäjälle se voi antaa tärkeän kokemuksen siitä, että on omalta osaltaan hallinnut synnytyssalissa tapahtuvia asioita. Synnytystoivelista helpottaa myös silloin, jos äidistä tuntuu, ettei hän ole aivan samalla aaltopituudella kätilön kanssa. Samaan suuntaan on helpompi mennä, kun molemmat tietävät, mitä synnyttäjä on toivonut.

Mitä synnytystoivelistaan kannattaa kirjoittaa?

Kaikki, mikä on itselle tärkeää, kannattaa kirjoittaa ylös, Karttunen neuvoo. Jos esimerkiksi valaistus tai musiikki tuntuu tärkeältä, senkin voi mainita. Listasta ei kuitenkaan kannata tehdä valtavan pitkää ja pääkohdat kannattaa esittää niin, että kätilö voi omaksua ne nopeasti. Tilanteet joissa kätilö listaan tutustuu, voivat olla hyvinkin vaihtelevia.

– Netistä löytyy toivelistapohjia, joissa toiveita voi klikkailla listaan mielin määrin. Silloin saattaa valita helpommin sellaistakin, mitä ei ole miettinyt loppuun asti. Lopputuloksena voi olla, että on klikannut kaikkeen, että ”en halua”, jolloin kätilölle ei jää oikein mitään, millä helpottaa synnyttäjän oloa, Karttunen sanoo.

Jos siis toivoo esimerkiksi lääkkeetöntä synnytystä, kannattaa ottaa selvää, mitä lääkkeettömiä kivunlievityksiä on olemassa ja miettiä, mitä niistä olisi valmis kokeilemaan. Synnyttämään kannattaa lähteä aina mahdollisimman avoimin mielin.

– Emme voi voi luvata, että synnytys tulisi suunnittelusta huolimatta olemaan helppo ja menemään normaalisti. Siinä on aina monta muuttuvaa tekijää, ja onhan siellä se vauvakin, jolla on sanansa sanottavana synnytyksen kulkuun. Mutta kun vaihtoehtoja on miettinyt ja punninnut, niin synnyttäjä pystyy sopeutumaan avoimemmin muuttuviin tilanteisiin.

Ensisynnyttäjä voi kokea valmistautumisen vaikeana, koska ei tiedä mitä odottaa. Vaikka synnytystä ei voi verrata mihinkään aikaisempaan kokemukseen, voi ensisynnyttäjä miettiä, miten suhtautuu kipuun yleensä. Menenkö kipua tuntiessani paniikkiin, lääkepurkille, hierontaan vai mietinkö kivun syitä ja koitan purkaa niitä helpottaakseni kipua?

– Kannustan odottajia löytämään yhteyden omaan vartaloon. Mikä on just sulle se kipua lievittävä juttu?

Valmistautuminen voi auttaa sietämään kipua

Synnytys on monelle elämän fyysisesti ja psyykkisesti haasteellisin tapahtuma. Elämme hyvää ja turvallista elämää, eikä normaalielämään kuulu vaikeita kipukokemuksia tai rankkoja fyysisiä kokemuksia.

Monet äidit lähtevät edelleen synnyttämään ”kyllä ammattilaiset tietää ja neuvoo sitten sairaalassa” -asenteella. Karttunen ihmettelee tätä: valmistaudumme muihinkin isoihin asioihin elämässämme, miksi synnytys olisi tapahtumana erilainen?

”Synnyttämisessä saa useimmiten todella tehdä töitä.”

Useimmat naiset ovat valmiita ottamaan selvää esimerkiksi raskausajan ruokarajoitteista ja liikuntaohjeistuksesta ja turvamaan näin hyvät lähtökohdat vauvalle. Synnytykseen tulisi valmistautua samalla pieteetillä.

Karttusen mukaan arkityössä näkyy se, että osa synnyttäjistä ei ole varautunut kivun kohtaamiseen, vaan kokemus yllättää rajusti.

– Synnyttämisessä saa useimmiten todella tehdä töitä.

Karttunen muistuttaa, että kaikki tunteet synnytyksessä eivät ole kipua. Vaikeita tuntemuksia on helpompi sietää, kun on valmistautunut. Rauhoittuminen ja sisäänpäin kääntyminen on raskaana oleville hyväksi.

– Toivoisin, että yhä useampi synnyttäjä olisi paremmin valmistautunut, miettinyt ja tutustunut niihin omiin voimavaroihin, joiden avulla jaksaa. Jos ei ole keskustelussa oman vartalonsa kanssa, niin vastassa on vain järkyttävä kipu, jonka ääreen ei osata rauhoittua.

Synnytystoivelista on tärkeä myös tukihenkilölle

– Joskus synnyttäjä on tilassa, jossa ei itse pysty kertomaan, mitä toivoo. Silloin tukihenkilön tulee tietää, mitä synnyttäjä on toivonut, Karttunen muistuttaa.

Ratkaisevaa on, ovatko synnyttäjä ja tukihenkilö ovat sopineet, miten vaikeassa tilanteessa kommunikoidaan.

Synnyttäminen sattuu, ja usein kivut näyttäytyvät tukihenkilölle kestämättöminä. Jos tukihenkilö ei tiedä, mitä synnyttäjä on toivonut, hän saattaa kannustaa synnyttäjää siirtymään liian aikaisin lääkkeelliseen kivunlievitykseen helpottaakseen omaa oloaan sivustakatsojana, vaikka synnyttäjä kertoisi kestävänsä kivut vielä.

Synnytyksessä tulee lähes aina epätoivon hetki, ja ratkaisevaa on, ovatko synnyttäjä ja tukihenkilö ovat sopineet, miten vaikeassa tilanteessa kommunikoidaan: tsemppaako tukihenkilö vai lähteekö hakemaan turvaa lääkkeistä?

– Ja on käynyt niinkin, että synnyttäjän listassa on toivomus, että puoliso ottaa vauvan vastaan, mutta tukihenkilönä toiminut puoliso ei tiennyt asiasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.