Heidi ikuisti kasvavan vatsan viikko viikolta.

Parhaat ideat ovat pieniä oivalluksia. Sellaisen teki Joukolatar-blogia vauva.fissä kirjoittanut Heidi odottaessaan toista lastaan.

Raskausviikosta 14 eteenpäin Heidi pyysi lapsen isää ottamaan joka viikko kuvan kasvavasta mahasta. Tässä kuvassa tukkimiehen kirjanpito kertoo, miltä viikolta kuva on.

– Halusin ikuistaa raskauden muutenkin kuin peilin kautta selfieinä, Heidi sanoo.

Kuvaa ottaessa oli hetki aikaa keskittyä vain omaan oloon ja kasvavaan vauvaan. Se tuntui hyvältä. Sitten lapsiperheen arki taas vei mukanaan.

Mutta nämä hetket Heidi muistaa aina.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Heidin ja Ossin tyttäret syntyivät raskausviikolla 39 + 0. 

”Vietin viimeiset yhdeksän viikkoa raskaudestani vuodelevossa ja kärsin sekä henkisesti että fyysisesti. Raskaus päätettiin käynnistää, kun viikkoja olisi täynnä 39.

Kun menimme aamulla sairaalaan, oloni oli hassu. Minulla ei ollut mitään tuntemuksia tulevasta synnytyksestä, mutta tiesin, että sinä päivänä vauvat syntyisivät. Minua jännitti, sillä toinen lapsista oli perätilassa, enkä tiennyt voisinko synnyttää häntä. Lantioni oli kuvattu sitä varten magneettikuvissa.

Kahdentoista aikaan minulle laitettiin ballongi ja sain tiedon, että voisin synnyttää alakautta.

Spinaalipuudutus toi helpotuksen noin tunnin ajaksi.

Kahden aikoihin lääkäri tuli ja puhkaisi lapsivesikalvot. Oksitosiinitippa laitettiin varalta odottamaan, mutta supistukseni käynnistyivät heti. Siirryimme noin neljän aikoihin saliin, jossa otin TENS-laitteen käyttöön.

Pidin supistuksen tullessa käytettävää nappia pohjassa melkein koko ajan, sillä supistukset muuttuivat niin kivuliaiksi.

Spinaalipuudutus toi helpotuksen noin tunnin ajaksi. Sitten supistukset alkoivat tuntua uudestaan, mutta tiesin jo, että olemme loppusuoralla.

Ponnistusvaiheessa sain kätilöiltä hyviä neuvoja, ja ponnistusvaihe eteni nopeasti. Ensin syntyi A-tyttö ja kymmenen minuuttia myöhemmin B-tyttö. Minua ei sattunut synnytyksen jälkeen mihinkään. Tuntui kuin en olisi synnyttänytkään.

A-vauva tuli heti rinnalleni, mutta B-vauvalle piti antaa lisähappea. Sekunnit häntä odottaessa tuntuivat pitkiltä. Kätilö kävi nopeasti huikkaamassa ovelta, ettei B-tytölläkään ole hätää, ja pian hänkin tuli rinnalle.

Minua ei sattunut synnytyksen jälkeen mihinkään. Tuntui kuin en olisi synnyttänytkään.

Ensimmäinen yö kotona oli hulinaa. Sen jälkeenkin imetyssessiot ovat olleet pitkiä.

Olen aloittanut välillä imettämisen illalla kuudelta ja lopettanut yhdentoista tunnin päästä aamuviideltä, jolloin molemmat ovat vihdoin nukkuneet. Sitten olen nukkunut kaksi tuntia itse.

Annoimme alussa vähän korviketta, mutta nyt menemme käytännössä omilla maidoilla. Yritän pitää tyttöjä samassa rytmissä, ettei yhdentoista tunnin sessioita enää tulisi.”


A-tyttö painoi syntyessään 3 190 grammaa ja oli 50 senttiä pitkä. B-tyttö painoi 2 420 grammaa ja oli 49 senttiä pitkä.
Heidi raskausviikolla 34 + 0.
 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vatsallaan nukkuminen, graavilohi, seksi tietyissä asennoissa... ainakin näitä ehtii kaivata odotusaikana.

Tätä kaipasin eniten 

Kunnon selkähierontaa, jossa selkä myös naksautetaan.

Vatsallaan nukkumista!

Sanoin kälylleni, että synnärille ei ole asiaa, ellei tuo mukanaan sushia.

Homejuustoja, raakamakkaroita ja graavilohta, joita tilasin mieheltäni synnytysosastolle.

Juoksemista ja kunnon hikiliikuntaa sekä paremmin jaksamista töissä ja vapaalla.

Sanoin kälylleni, että synnärille ei ole asiaa, ellei tuo mukanaan sushia.

Molemmat raskauteni osuivat joulun ajalle, ja graavilohet, mädit ja homejuustot houkuttelivat. Isäni joutui tekemään joulupöytään uunilohta, koska sain kunnon hormoni-itkut.

Seksiä. Vatsani oli loppuvaiheessa niin jumalattoman iso, ettei mihinkään asentoon enää sopinut/kyennyt/viitsinyt.

Näin jopa unia skumpasta, ja herätessä oli hirveä morkkis.

Korkkareita, juhlamekkoon pukeutumista ja meikkaamista. Toteutui ristiäisissä.

Tuijotin kaupassa haikeana maksalaatikkoa ja ajattelin, miten epäreilua on, etten voi syödä sitä. En edes pidä maksalaatikosta.

Ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen...

Join lasin sampanjaa. Olin odottanut sitä, mutta loppujen lopuksi se ei ollut mitään verrattuna pieneen ihmeeseen, joka tuhisi vieressä.

Lakkasin varpaankynteni itse.

Halasin miestäni. Kun sai taas olla oikeasti lähellä, tuntui kuin se olisi ollut ensimmäinen kerta.

Olisin halunnut pulahtaa uima-altaaseen, joka on täynnä juustoja, tai haukata juustoa suoraan paketista. Olo oli kuin maanisella hiirellä.

Yritin nukkua vatsallani. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska maidon täyttämät tissit olivat niin kipeät.

Söin sushiravintolassa lautasellisen pelkkiä lohinigirejä.

Lämmin maksalaatikko odotti kotona, kun palasin laitokselta vauvan kanssa.

Suuntasimme mieheni kanssa läheiseen sushiravintolaan, jossa söin ensimmäisen lautasellisen pelkkiä lohinigirejä. Parhaat treffit ikinä!

Sheivasin alapääni. Oli kevyt olo sen jälkeen.

Tämän voimalla jaksoin

Mies teki TJ-kalenterin, jonka loppuun piirsi herkkuja.

Suunnittelin viettäväni toisen joulun helmikuussa ja syöväni graavilohta punaviinin kanssa.

Katselin jo etukäteen sushibuffetien nettisivuja.

Suunnittelin puolimaratonille osallistumista.

Suunnittelin viettäväni toisen joulun ja syöväni graavilohta punaviinin kanssa.

Pakkasin lempikarkkejani sairaalakassiin ja suunnittelin salmiakki- ja lakuövereitä.

Haaveilin juoksukärryjen ostamisesta ja lapsen kanssa lenkkeilystä.

Lähde: vauva.fin kysely

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.