Kätilö komentaa usein synnyttäjää olemaan karjumatta. Siihen on syynsä.

Oletko joskus ihmetellyt, miksi kätilö käskee ponnistuskipujaan karjuvaa synnyttäjää tukkimaan suunsa? Ovatko kätilöt niin nättinokkaisia, etteivät siedä melua ja manauksia?

Ei, syynä ei ole se, etteikö synnytyssaliin ääntä mahtuisi, vaan se, että jos ilman päästää ulos keuhkoista kesken ponnistuksen, ponnistusvoima heikkenee selvästi. Jos siis ponnistukseen tahtoo parhaat tehot, paras pitää mölyt mahassa.

Suurin osa suomalaisnaisista ponnistaa sängyssä puoli-istuvassa asennossa, seuraavaksi suosituimmat asennot ovat selkä- ja kylkimakuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos ponnistukseen tahtoo parhaat tehot, paras pitää mölyt mahassa.

Pystymmän ponnistusasennon saa esimerkiksi synnytysjakkaralla tai vaikka seisten. Pystyasentojen hyvä puoli on, että painovoima auttaa vauvaa työntymään ulos. Ponnistus voi olla myös helpompi kohdentaa. Pystyasennot tosin vaativat synnyttäjältä hyvää kuntoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Etukäteen ei välttämättä aavista, missä asennossa ponnistaminen sujuu parhaiten. Eri asentoja voi kuitenkin kokeilla vielä ponnistusvaiheen aikana.

Lähde: Odottavan äidin käsikirja, Duodecim

 

Kannattaa ottaa huomioon, ettei tämäkään asia oikeasti ole aivan näin mustavalkoinen. Itse asiassa hengityksen pidättäminen ponnistuksen aikana lisää elimistön hapenpuutetta ja saattaa pahimmillaan lisätä syntyvän vauvan ahdinkoa. Usein synnyttäjää on tästä huolimatta pakko ohjata pidättämään hengitystä ja ponnistamaan, koska synnyttäjien on usein vaikeaa löytää oikeaa ponnistussuuntaa ja riittävää rohkeutta ponnistaa kunnolla. Tämä taas johtuu epiduraali- ja spinaalipuudutteiden lisääntyneestä käytöstä.

Huutaminen itsessään ei siis heikennä ponnistustehoa lainkaan, mutta usein huutava (puudutettu) äiti ei pysty keskittymään ponnistamiseen riittävästi ja tarvitsee ohjausta. Myös äänenkäytön tekniikalla on merktystä, korkea, kimeä, panikoiva huuto kohdentaa jännityksen vartaloon, matala ääntely taas rentouttaa lantionpohjaa. Jos äiti huudosta huolimatta ponnistaa tehokkaasti, ei äänenkäyttöön ole mitään syytä puuttua. Toisaalta ei kenenkään tarvitse väkisin huutaa, jos se ei hyvältä tunnu, hengittäminen ilman huutoa ponnistusvaiheessa on vauvan hapetuksen kannalta ihan yhtä hyvä asia.

-Kätilö

Itselläni oli niin supertehokkaat supistukset (kiitos oksitosiinin), että aina pitkän ponnistukseni lopuksi loput ilmat keuhkoista purkautui matalana karjahduksena. Kahdesta kätilöstä toinen hoiti työnsä, eikä puuttunut siihen, mutta se toinen siinä vieressä vaan pällisteli ja ennätti kitisemään että "työnnä äläkä huuda".  Jos synnyttäjä kerran TYÖNTÄÄ ja senjälkeen HUUTAA, niin hitonko väliä! Ponnistin lapsen ulos ennenkuin kätilö ehti kunnolla korjata asentoaan. Hyvä että sai sentään pidettyä otteensa. Tuollaiset kitisevät kätilöt h-hetkellä kyllä ansaitsevatkin kuulla kunniansa ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla