Mitä meille tapahtuu, kun koko yhteinen olemisemme kulminoituu toivottuun lapseen ja raskautumisen vaikeuteen? Entä jos tulee toivottu plussa, mutta kaikki ei menekään hyvin? Kuva: iStockphoto.
Mitä meille tapahtuu, kun koko yhteinen olemisemme kulminoituu toivottuun lapseen ja raskautumisen vaikeuteen? Entä jos tulee toivottu plussa, mutta kaikki ei menekään hyvin? Kuva: iStockphoto.

Millaista on tehdä päätös siitä, kenellä on oikeus syntyä? Long Playn artikkeli Päätös tarttuu vaikeaan kysymykseen, jonka eteen yhä useampi äiti joutuu.

”Minusta oikea ja väärä ovat tässä hyvin selkeitä. Äidin oikeus päättää ajaa lapsen ja isän oikeuden ohi. Tämä meni niin kuin tämän piti mennä. En tiedä olisinko löytänyt sanoja, jotka olisivat muuttaneet hänen mielensä. En usko. Kyllä me molemmat käytimme kaikki sanat.”

Näin sanoo Anu Silfverbergin Long Playn artikkeliin Päätös haastattelema MikaPäätös käsittelee myöhäisillä viikoilla tehtyä aborttia ja kertoo nelikymppisestä pariskunnasta, joka päätyi raskaudenkeskeytykseen sikiön Downin oireyhtymän vuoksi.

Laura valitsi abortin pitkän harkinnan jälkeen. Mika ei olisi sitä halunnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Onko abortti myöhäisillä viikoilla oikeutettu? Onko se tappo?

Silfverber tarttuu artikkelissa vaikeaan aiheeseen. Lukijan tunteet kallistuvat laidasta laitaan. Onko abortti myöhäisillä viikoilla oikeutettu? Onko se tappo?

Long Playn juttu kertoo, että myöhäisillä raskausviikoilla tehdyt abortit ovat yleistyneet sikiöseulontojen kehittymisen ja yleistymisen myötä 2000-luvulla. Samalla synnyttäjät ovat yhä vanhempia, mikä lisää kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyyksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ultratutkimukseen menevä ei aina tule ajatelleeksi, mistä tutkimuksessa sananmukaisesti on kyse: seulonnasta. Tutkimuksen tarkoitus on varmistaa paitsi se, että kohdussa kasvaa vauva, myös se, että kohdussa kasvaa terve vauva. Kaikki eivät tätä varmistusta saa. Seulontoihin osallistuminen on vapaaehtoista, mutta harva jättää ne väliin.

Ultratutkimukseen menevä ei aina tule ajatelleeksi, mistä tutkimuksessa sananmukaisesti on kyse: seulonnasta.

Suomessa valtaosa raskauksista keskeytetään, kun sikiöllä todetaan Downin oireyhtymä. Maailmalla abortin vastustajat ovat nostaneet Downin aborttikamppailun keskiöön ja puhuvat rodunjalostuksesta. Ihmisoikeusjärjestöt varoittavat, että vammaisia lapsia käytetään keppihevosena. Suomalaisessa lapsen kuoleman kokeneiden tukiyhdistyksessä Käpy ry:ssä on puolestaan huomattu, että vertaistukea hakevat ovat yhä useammin tehneet raskaudenkeskeytyksen vammaisuuden tai sairauden vuoksi. Millaista on surra elämää, jonka on itse päättänyt?

”Juttua tehdessä jäin miettimään paljon kieltä ja sitä, millaisilla sanoilla eettisiä valintoja kehystetään. Minusta oli kiinnostavaa, että sairaalan henkilökunta kysyy myöhäisen abortin tekevältä, haluaako tämä, että puhutaan vauvasta vai sikiöstä. Että jossain on ihminen, joka on sitäkin asiaa miettinyt”, Anu Silfverberg kertoo Long Playn Sivuäänet -sarjan haastattelussa.

Silfverbergin haastateltavien, Mikan ja Lauran mielestä kysymykseen abortin oikeutuksesta on olemassa vastaus. Se ei ole Timo Soinin, vammaisaktivistin tai -tutkijan eikä edes isän totuus: se on äidin lopullinen päätäntävalta asiaan yli isän mielipiteen ja lapsen hengen – ja se päätös on oikea riippumatta siitä, mitä äiti päättää.

”Olin niin paljon käynyt läpi niitä perusteluita, että pystyin myös palaamaan tunteeseen, joka minulla oli kun otin sen lääkkeen siinä huoneessa. Sain kiinni siitä, että se oli oikea päätös. En kadu. Mutta se ei poista surua”, Laura kertoo.

Lapsettomuus tapahtuu aina viime kädessä naisessa, ja nainen joutuu sen kohtaamaan myös fyysisesti, vaikka ”vika” olisikin miehessä.

Juttu vie lukijansa suremaan myös pariskunnan kanssa heidän loputtoman pitkältä ja vaikealta tuntuvaa lapsettomuusmatkaansa. Lapsettomuus tapahtuu aina viime kädessä naisessa, ja nainen joutuu sen kohtaamaan myös fyysisesti, vaikka syy olisikin miehessä.

Lapsettomuus muuttaa aina parisuhteen dynamiikka ja myös vanhempien persoonia. Vauva.fin bloggaaja Shitty is the new black on kirjoittanut, kuinka hänen vanhemmuuttaan varjosti pitkään lapsettomuuden identiteetti. Toinen blogistimme The Boho Home kirjoittaa blogissaan auki rikkirevityn vanhemmuutensa tunteita kamppailemalla yhä uudestaan raskauden ja sitä seuraavan keskenmenon syövereissä.

Mitä meille tapahtuu, kun koko yhteinen olemisemme kulminoituu toivottuun lapseen ja raskautumisen vaikeuteen? Entä jos tulee toivottu plussa, mutta kaikki ei menekään hyvin?

Päätös julkaistiin 18.11. Long Playssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika raakaa peliä... Down on kuitenkin monissa tapauksissa suhteellisen lievä kehitysvamma. Voivat elää pitkään ja arvokkaasti.
Mihin tämä päättyy? "Ai, tuli blondiini tällä kertaa? Ei kun nappia naamaan ja uutta pesään!".

Elämä on raakaa peliä. Laitat siinä samalla omankin elämän peliin omaishoitajana eli omaa elämää ei tule enää olemaan. Omasta kokemuksesta myös parisuhde sekä ystävyyssuhteet loppuivat. Oma fyysinen terveys on mennyt nostelun ja hygienian hoidon takia. Olen lapsessa kiinni. Hoidat lasta aina hamaan vanhuuteen asti ellet laita häntä laitokseen.


Joo, minä en tuomitse niitä jotka valitsee keskeytyksen. Tuttavaperheessä on aikuinen kehitysvammainen tytär joka on hyvin pärjäävä ja itsenäinen, mutta eläkeikäisissä vanhemmissaan kiinni kuin alakouluikäinen lapsi. Mitä olen hänen kanssaan ollut tekemisissä ei paria tuntia kulu kun hän jo soittaa jossain asiassa vanhemmilleen vaikkei edes asu heidän kanssaan. Väistämättä tulee mieleen että tuo on ihan kiinalaista vesikidutusta kun sitä jatkuu vuosikymmeniä hamaan hautaan. Ja tämä kehitysvammainen saa ihan valtavasti tukea ja apua joka puolelta mutta on silti mielialaongelmainen, mikä sekin varmasti on rankkaa vanhemmille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla