Synnytyssalissa hyvin erilaisiakin perheitä yhdistää yksi asia. Se on halu tarjota turvallinen syli.

Miltä näyttää satavuotias Suomi? Jos haluat tietää, kysy ennemmin kätilöltä kuin presidentiltä. Meistä jokainen on tullut maailmaan kätilön käsien kautta, ja synnytyssairaalasta näkee koko Suomen.

Suomi on suuri joukko ihmisiä, joita erottavat erilaiset arvot, mielipiteet ja elämäntavat, mutta yhdistää halu pitää huolta lapsistaan. Se on turvallisia sylejä ja turvakaukaloita autojen takapenkeillä.

Suomi on myös pienempi joukko ihmisiä, joita erottavat erilaiset kovat kohtalot, mutta yhdistävät osattomuus ja sukupolvelta seuraavalle siirtyvä näköalojen puute.

Synnytyssairaala on viimeinen paikka, jossa kaikki ovat samalla viivalla. Kun vastasyntyneet kannetaan sairaalan ovesta ulos, heidän polkunsa eivät risteä ehkä koskaan.

Kätilönä saan katsella lähelle ja kauas. Pääsen kurkistamaan yksityisalueelle: parisuhteisiin, perheisiin, pelkoihin ja toiveisiin. Samalla näen ison kuvan: sosiaaliluokat, valtarakenteet ja sukupuoliroolit.

Naisella on oikeus omaan kehoonsa ja synnytyskokemukseen, mutta kuullaanko naisen tarpeita vieläkään riittävästi?

Se, miten systeemimme kohtelee synnyttäjiä, kertoo siitä, miten ylipäätään suhtaudumme naisiin ja tasa-arvoon. Kaukana ei ole se aika, kun synnytyssairaalassa saattoi olla vastassa kauhujen kätilö, joka käskytti hiljaiseksi, ajoi karvat kysymättä ja murjaisi huonon vitsin ylimääräisestä ”isännän tikistä”. Nyt naisella on oikeus omaan kehoonsa ja synnytyskokemukseen, mutta kuullaanko naisen tarpeita vieläkään riittävästi?

Se, miten systeemimme kohtelee isiä, kertoo siitä, miten ylipäätään suhtaudumme miehiin ja tasa-arvoon. Kovin kaukana ei ole se aika, kun isillä ei ollut asiaa synnytyssairaalan ulko-ovea pidemmälle. Nyt isä leikkaa napanuoran, kylvettää ja kuvaa kännykällä, mutta riittääkö se evääksi jaettuun vanhemmuuteen?

Se, miten systeemimme kohtelee erilaisia perheitä, kertoo siitä, millä tavalla ylipäätään pidämme huolta toisistamme. Onko jokainen vastasyntynyt niin arvokas, ettei kenenkään anneta tipahtaa läpi turvaverkosta?

Suomi on Crocseja ja lakeerikenkiä, leijonariipuksia ja hijab-huiveja – ja kaikkea siltä väliltä.

Synnytyssairaalassa ei tehdä politiikkaa, mutta politiikan tulokset näkyvät siellä selvemmin kuin missään. Suomi on Crocseja ja lakeerikenkiä, leijonariipuksia ja hijab-huiveja – ja kaikkea siltä väliltä.

Kätilönä haluan varjella muutakin kuin välilihaa. Perhe kerrallaan.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta.

 

Tilaajille
Perätila voi johtua monesta syystä, sillä vauva asettuu kohdussa parhaaseen mahdolliseen asentoon, jonka hän saa. Kuva: iStockphoto
Perätila voi johtua monesta syystä, sillä vauva asettuu kohdussa parhaaseen mahdolliseen asentoon, jonka hän saa. Kuva: iStockphoto

Synnytys alakautta voi onnistua hyvin, vaikka vauva olisi perätilassa. Riskitapaukset ohjataan suoraan sektioon.

Miksi vauva on perätilassa?

Syitä on monia. Ensisynnyttäjillä on korkeampi riski vauvan perätilaan, sillä napakat vatsalihakset voivat vaikuttaa kääntymiseen. Toisaalta taas äideillä, joilla on viisi synnytystä tai enemmän, kohdun lihakset ovat löystyneet, ja vauva ei...

Monet odottavista äideistä kirjoittavat synnytystoivelistan. Siihen voi listata toiveita esimerkiksi synnytystavasta, kivunlievityksestä tai ponnistusasennosta.

– Suomessa vallitsevassa systeemissä synnyttäjä ei tunne kätilöä tai toisinpäin, joten toivelista kertoo kätilölle, minkälainen synnyttäjä on ja mitä hän toivoo, kertoo kätilö ja imetysohjaaja (WHO) Eliisa Karttunen Suomen Kätilöliitosta.

Synnytysvalmennuksia on karsittu monessa synnytyssairaalassa. Odottajat ovat asuinpaikan mukaan eriarvoisessa asemassa niin yhteiskunnan kuin yksityisten tarjoamien synnytysvalmennusten suhteen.

Monet ovat täysin verkosta löytyvien synnytysvalmennusvideon varassa. Se ei anna synnyttäjällä mahdollisuuksia löytää juuri omia voimavarojaan ja valmistautua kohtaamaan ehkä siihenastisen elämän kovin kipu, fyysisesti ja henkisesti haastava tapahtuma.

Synnytykseen valmistautuneet äidit tarvitsevat vähemmän lääkkeellisiä kivunlievityksiä.

– Naiset ovat ikävä kyllä Suomessa hyvin eriarvoisessa asemassa: ne, jotka ovat valmiita ostamaan valmennusta yksityisiltä toimijoilta, ovat usein myös valmistautuneet synnytykseen paremmin, Karttunen sanoo.

Synnytykseen valmistautuneet äidit tarvitsevat vähemmän lääkkeellisiä kivunlievityksiä ja synnytyksissä joudutaan harvemmin turvautumaan sektioon, imukuppiin tai välilihan leikkaukseen. He kokevat synnytyksen pääosin myönteisenä, vaikka sen kulku ei menisikään suunnitelman mukaan.

Aito, omannäköinen synnytystoivelista

Odottajien keskuudessa ainakin aikaisemmin oli vallalla käsitys, että synnytystoivelistan tekeminen ei olisi kätilöiden mieleen. Kahdeksantoista vuotta kätilönä toiminut Karttunen tyrmää väitteen ja kannustaa äitejä valmistautumaan: se vahvistaa synnyttäjän omia voimavaroja.

Joissakin sairaaloissa synnytystoivelista on vakiintunut käytäntö, toisissa paikoissa odottajat vasta heräävät ajatukseen. Usein synnytystoivelistaan kannustetaan neuvoloissa, mutta Karttunen kertoo kuulleensa edelleen myös neuvoloista, joissa synnytyksen suunnittelemista pidetään turhana.

Suunnitteleminen ei tarkoita, että kaikki askelmerkit olisi millintarkasti kirjattu ylös.

– Miten voi valmistautua, jos ei saa suunnitella? Karttunen kysyy.

Suunnitteleminen ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki askelmerkit olisi millintarkasti kirjattu ylös. Karttunen korostaa, että jos valmistautuu kirjoittamalla toivelistan, kannattaa pohtia sitäkin, mitkä toiveet ovat realistisia. Toiveiden tulisi olla aidosti lähtöisin synnyttäjästä itsestään eikä perustua siihen, mitä odottaja ajattelee olevan tapana.

Synnytystoivelista luo luottamusta synnyttäjän, tukihenkilön ja kätilön välille. Synnyttäjälle se voi antaa tärkeän kokemuksen siitä, että on omalta osaltaan hallinnut synnytyssalissa tapahtuvia asioita. Synnytystoivelista helpottaa myös silloin, jos äidistä tuntuu, ettei hän ole aivan samalla aaltopituudella kätilön kanssa. Samaan suuntaan on helpompi mennä, kun molemmat tietävät, mitä synnyttäjä on toivonut.

Mitä synnytystoivelistaan kannattaa kirjoittaa?

Kaikki, mikä on itselle tärkeää, kannattaa kirjoittaa ylös, Karttunen neuvoo. Jos esimerkiksi valaistus tai musiikki tuntuu tärkeältä, senkin voi mainita. Listasta ei kuitenkaan kannata tehdä valtavan pitkää ja pääkohdat kannattaa esittää niin, että kätilö voi omaksua ne nopeasti. Tilanteet joissa kätilö listaan tutustuu, voivat olla hyvinkin vaihtelevia.

– Netistä löytyy toivelistapohjia, joissa toiveita voi klikkailla listaan mielin määrin. Silloin saattaa valita helpommin sellaistakin, mitä ei ole miettinyt loppuun asti. Lopputuloksena voi olla, että on klikannut kaikkeen, että ”en halua”, jolloin kätilölle ei jää oikein mitään, millä helpottaa synnyttäjän oloa, Karttunen sanoo.

Jos siis toivoo esimerkiksi lääkkeetöntä synnytystä, kannattaa ottaa selvää, mitä lääkkeettömiä kivunlievityksiä on olemassa ja miettiä, mitä niistä olisi valmis kokeilemaan. Synnyttämään kannattaa lähteä aina mahdollisimman avoimin mielin.

– Emme voi voi luvata, että synnytys tulisi suunnittelusta huolimatta olemaan helppo ja menemään normaalisti. Siinä on aina monta muuttuvaa tekijää, ja onhan siellä se vauvakin, jolla on sanansa sanottavana synnytyksen kulkuun. Mutta kun vaihtoehtoja on miettinyt ja punninnut, niin synnyttäjä pystyy sopeutumaan avoimemmin muuttuviin tilanteisiin.

Ensisynnyttäjä voi kokea valmistautumisen vaikeana, koska ei tiedä mitä odottaa. Vaikka synnytystä ei voi verrata mihinkään aikaisempaan kokemukseen, voi ensisynnyttäjä miettiä, miten suhtautuu kipuun yleensä. Menenkö kipua tuntiessani paniikkiin, lääkepurkille, hierontaan vai mietinkö kivun syitä ja koitan purkaa niitä helpottaakseni kipua?

– Kannustan odottajia löytämään yhteyden omaan vartaloon. Mikä on just sulle se kipua lievittävä juttu?

Valmistautuminen voi auttaa sietämään kipua

Synnytys on monelle elämän fyysisesti ja psyykkisesti haasteellisin tapahtuma. Elämme hyvää ja turvallista elämää, eikä normaalielämään kuulu vaikeita kipukokemuksia tai rankkoja fyysisiä kokemuksia.

Monet äidit lähtevät edelleen synnyttämään ”kyllä ammattilaiset tietää ja neuvoo sitten sairaalassa” -asenteella. Karttunen ihmettelee tätä: valmistaudumme muihinkin isoihin asioihin elämässämme, miksi synnytys olisi tapahtumana erilainen?

”Synnyttämisessä saa useimmiten todella tehdä töitä.”

Useimmat naiset ovat valmiita ottamaan selvää esimerkiksi raskausajan ruokarajoitteista ja liikuntaohjeistuksesta ja turvamaan näin hyvät lähtökohdat vauvalle. Synnytykseen tulisi valmistautua samalla pieteetillä.

Karttusen mukaan arkityössä näkyy se, että osa synnyttäjistä ei ole varautunut kivun kohtaamiseen, vaan kokemus yllättää rajusti.

– Synnyttämisessä saa useimmiten todella tehdä töitä.

Karttunen muistuttaa, että kaikki tunteet synnytyksessä eivät ole kipua. Vaikeita tuntemuksia on helpompi sietää, kun on valmistautunut. Rauhoittuminen ja sisäänpäin kääntyminen on raskaana oleville hyväksi.

– Toivoisin, että yhä useampi synnyttäjä olisi paremmin valmistautunut, miettinyt ja tutustunut niihin omiin voimavaroihin, joiden avulla jaksaa. Jos ei ole keskustelussa oman vartalonsa kanssa, niin vastassa on vain järkyttävä kipu, jonka ääreen ei osata rauhoittua.

Synnytystoivelista on tärkeä myös tukihenkilölle

– Joskus synnyttäjä on tilassa, jossa ei itse pysty kertomaan, mitä toivoo. Silloin tukihenkilön tulee tietää, mitä synnyttäjä on toivonut, Karttunen muistuttaa.

Ratkaisevaa on, ovatko synnyttäjä ja tukihenkilö ovat sopineet, miten vaikeassa tilanteessa kommunikoidaan.

Synnyttäminen sattuu, ja usein kivut näyttäytyvät tukihenkilölle kestämättöminä. Jos tukihenkilö ei tiedä, mitä synnyttäjä on toivonut, hän saattaa kannustaa synnyttäjää siirtymään liian aikaisin lääkkeelliseen kivunlievitykseen helpottaakseen omaa oloaan sivustakatsojana, vaikka synnyttäjä kertoisi kestävänsä kivut vielä.

Synnytyksessä tulee lähes aina epätoivon hetki, ja ratkaisevaa on, ovatko synnyttäjä ja tukihenkilö ovat sopineet, miten vaikeassa tilanteessa kommunikoidaan: tsemppaako tukihenkilö vai lähteekö hakemaan turvaa lääkkeistä?

– Ja on käynyt niinkin, että synnyttäjän listassa on toivomus, että puoliso ottaa vauvan vastaan, mutta tukihenkilönä toiminut puoliso ei tiennyt asiasta.