Isä, olet tärkeä! Löydä oma tapasi olla vauvan kanssa – ihan alusta alkaen.

1. Mieti, millainen isä haluat olla

Jo odotusaikana on hyvä rakentaa mielikuvia omasta isyydestä ja elämästä lapsen kanssa. Millainen isä haluat olla?

Pohdi myös lapsuudenperhettäsi ja suhdetta omaan isääsi. Mitä hyvää siinä on? Mitä tapoja et tahdo siirtää? Jos isää ei ole ollut tai hän on jäänyt etäiseksi, onko elämässä ollut muita tärkeitä miehen malleja?

Varaudu myös konkreettisin suunnitelmin. Miten paljon aikaa voit ja haluat perheelle järjestää? Joustaako työelämäsi? Paljonko isyysvapaata olet ajatellut pitää? Entä voisitko pitää myös hoitovapaata? Sillä voi olla isä-lapsi-suhteen kannalta iso merkitys.

2. Näytä vauvalle, että hän on sinulle tärkeä

Älä odottele yhteisiä pallopelejä, vaan ala tutustua lapseen heti syntymän jälkeen. Ei riitä, että olet vain paikalla. Vauvakin tunnistaa, oletko tunnetasolla läsnä.

Tee lapsesi kanssa juttuja kahdestaan. Kun annat lapselle jakamattoman huomiosi, viestität hänelle, että hän on sinulle tärkeä.

Katso lasta silmiin, kosketa ja pidä sylissä, heittäydy leikkimään tai köllöttelemään yhdessä.

Mitä enemmän olet lapsesi kanssa, sitä paremmin opit tuntemaan hänet ja sitä läheisemmiksi tulette. Myös lapsen itsetunto kasvaa, kun hän huomaa, että nautit hänen seurastaan.

3. Hyväksy se, ettet ole täydellinen

Isäksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Jokaisen tapa olla isä on yksilöllinen eikä määräydy suoraan sukupuolesta. Etsi oma roolisi ja omat tapasi puuhailla vauvan kanssa.

Yhdessäolo voi olla hoivaamista, turvan tarjoamista ja lohdutusta – tai rohkaisua seikkailuihin, hassuttelua ja villiä painia. Vanhempien erilaiset tavat ja persoonallisuudet ovat lapselle rikkaus.

Lapsen hoidossa eteen tulee myös tilanteita, joissa kokee turhautumista ja riittämättömyyttä. Täydellinen ei tarvitsekaan olla. Vaikeita tunteita ja kokemuksia kannattaa jakaa muiden vanhempien tai ammattilaisten kanssa.

Lähde: Timo Tikka Miessakit ry:stä sekä Ensi- ja turvakotien liiton isäkortit

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Johanna Kokkola
Kuva: Johanna Kokkola

Kätilö tapaa hermoilevia, hikisiä, nauravia ja itkeviä isiä. Punaisia, valkoisia ja vihertäviä puolisoita. 

Tehtävä on vaativa ja ennalta-arvaamaton. Sen suorittajan täytyy olla rohkea soturi, väsymätön vartija, altis palvelija ja sujuva seuramies. Luolamies ja ihmemies samassa paketissa, sehän on isämies synnytyksessä.

Vaatimukset ovat kovat, mutta silti näitä synnytyksen salaisia agentteja on lapsiperheet väärällään.

Mitä tehdä, kun muija murisee ja käyttäytyy oudosti etkä itse pysty ottamaan puolta taakasta pois.

”Onpa tämä raskasta!” Tätä ei kenenkään miehen pidä lausuman synnytyksessä.

Vaikka onhan se. Olo saattaa olla kovin avuton: mitä tehdä, kun muija murisee ja käyttäytyy oudosti etkä itse pysty ottamaan puolta taakasta pois.

Sankari-isä synnytyksessä on kulttuurisesti nuori rooli, korkeintaan sukupolven ikäinen. Meillä ei ole suurta suomalaista synnytyssaagaa, josta löytyisi isän esikuvaksi synnytysten Koskelaa tai Rokkaa. Sen vuoksi isä kuuntelee käsi lipassa kätilön ohjeita.

Meillä ei ole suurta suomalaista synnytyssaagaa, josta löytyisi isän esikuvaksi synnytysten Koskelaa tai Rokkaa.

Niin kuin se isä, joka passitettiin sairaalasta kotiin nukkumaan synnytyksen latenssivaiheessa.

”Nukut hyvät yöunet, aamulla peset hampaat, ajat parran ja tulet takaisin”, kätilö ohjeisti. Isä totteli ja palasi aamulla parikymmentä vuotta kasvatettu kokoparta pois liipattuna. Synnyttäjä ei tunnistanut puolisoaan.

Tai se isä, joka sai synnärin eteisessä pukupussin ulkovaatteita varten. Eipä aikaakaan, kun kätevä isäntä oli itse sujahtanut pukupussiin, kuin kokovartalokondomiin, sillä ajatuksella, että synnytyshuoneessa tarvitaan suojavarustusta.

Pukupussissa tai ei, isä on synnytyksessä korvaamaton. Moni nainen saa puolisolta tärkeimmän turvan, avun ja lohdun.

Hyvin harva mieskään halua jäädä ulkopuolelle siitä ihmeellisestä metamorfoosista, jossa ovesta sisään astuvat mies ja nainen, mutta ulos päin tulee heidän lisäkseen äiti, isä ja lapsi.

Eipä aikaakaan, kun kätevä isäntä oli itse sujahtanut pukupussiin, kuin kokovartalokondomiin.

Synnytys jännittää sukupuolesta riippumatta, ja se näkyy myös miehissä eri tavoin. Olen tavannut hermoilevia, hikisiä, nauravia ja itkeviä isiä. Punaisia, valkoisia ja vihertäviä puolisoita. Pyörtyneitä, liikuttuneita ja kivikasvoisia isiä, miehiä puheripulissa tai ihan tavallisessa ripulissa.

Kaikki he ovat selvinneet agenttihommistaan kunnialla.

Myös isän on tärkeää miettiä synnytystä etukäteen. On hyvä, jos puoliso pystyy suojelemaan synnytysrauhaa olemalla itse rauhallinen. Rentoudu ja hengitä. Siinäpä käyttökelpoisin ohje kaikille synnytyksessä mukana oleville.

Katso puolisoa, älä koneita.

Pari muutakin vinkkiä tulee mieleen: Ole oma itsesi ja ole läsnä – älä pelkästään paikalla. Katso puolisoa, älä koneita. Ole käytettävissä, pidä kädestä ja usko hyvään.

Monille pareille synnytys on ikimuistoinen yhteinen kokemus. Mutta aina ei agenttikaan voi onnistua. Jos siltä tuntuu, kannattaa muistaa, että synnytys on vain hetki elämästä.

Se ei ole parisuhteen, äitiyden tai isyyden mittari.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta.

Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollilan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kaikille odottajille raskausoireita ei tule lainkaan, kertoo terveydenhoitaja Mia Astikainen.

Pahoinvointi on oireista yleisin

Kaikilla odottajilla ei ole raskausoireita. Ne voivat olla myös niin lieviä, että jäävät käytännössä huomaamatta. Suurin osa naisista oireilee kuitenkin jollakin tavalla. On erittäin harvinaista, että raskaus etenee synnytykseen asti ilman minkäänlaisia muutoksen tuntemuksia omassa kehossa.

Aamupahoinvointi on ehkä klassisin merkki vauvan odotuksesta. Joillakuilla se ilmenee pelkästään aamuisin heti herättyä ja väistyy päivän mittaan. Pahoinvointi voi kuitenkin olla myös jatkuvaa tai esiintyä yksilöllisesti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pahoinvointi johtuu istukkahormonista, ja verensokerin lasku tekee olon vain huonommaksi.

Toisella kolmanneksella helpottaa – useimmiten

Keskenmenon yhteydessä istukkahormonin määrä veressä laskee. Tämä helpottaa pahoinvointia. Myös tuulimunaraskauden yhteydessä huono olo jää joillakin naisilla hyvin lieväksi. Pelkkä pahoinvoinnin loppuminen tai se, ettei sitä ole, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita huonoja uutisia.

Pahoinvointi yleensä helpottaa ja loppuu kokonaan raskauden edetessä toiselle kolmannekselle. Huonovointisuus voi siis loppua kuin seinään ilman, että mikään on vialla.

Raskaudet voivat olla erilaisia

Alkuraskauteen kuuluu yleisesti väsymys, jonka arvellaan johtuvan keltarauhashormonitason noususta. Väsymys yleensä helpottaa samaan aikaan kun pahoinvointikin, mutta tulee usein takaisin loppuraskaudessa. Odottaja voi kuitenkin olla hyvin virkeä, eikä unentarve välttämättä lisäänny. Jokainen on yksilö ja raskauden oireet kullakin erilaiset.

Rinnat ja nännit ovat monilla naisilla arat juuri ennen kuukautisia. Näin käy usein myös alkuraskaudessa. Raskautta toivova nainen voi tuntea pettymystä ajatellessaan, että sieltä ne kuukautiset taas tulevat. Kun arkuus ei helpotakaan, varsinkin uudelleensynnyttäjä voi tunnistaa sen raskauden ensioireeksi.

Myös saman naisen raskauksien välillä voi olla suuriakin eroja. Siksi omien oireiden ja tuntemusten vertaaminen toisiin tai edes aiempiin omiin kokemuksiin voi aiheuttaa turhaa huolta. Jos sinulla on huoli raskauden etenemisestä tai vauvan voinnista, ole yhteydessä neuvolaan.

Mia Astikainen on terveydenhoitaja, joka on työskennellyt äitiys-, lasten- ja perhe-suunnitteluneuvoloissa. Lähetä kysymyksesi Mialle osoitteeseen vauva@sanoma.com otsikolla ”Mia vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.