Vauva on vanhempiensa oma lapsi, vaikka häntä ei olisi nähty koskaan elossa. Kuva: iStock.
Vauva on vanhempiensa oma lapsi, vaikka häntä ei olisi nähty koskaan elossa. Kuva: iStock.

Kohtukuolemasta puhutaan, kun yli 22-viikkoinen tai yli 500 grammaa painava sikiö menehtyy kohtuun raskauden tai synnytyksen aikana.

Kohtukuolemat ovat yllättävän yleisiä, vaikka aiheesta ei paljoa puhuta: Suomessa kohtukuolematapauksia on noin 400 vuosittain, ja suuri osa niistä tapahtuu lähellä laskettua aikaa. Vertailun vuoksi kätkytkuolematapauksia on nykyisin enää kymmenkunta vuodessa.

Kohtukuoleman tärkein yksittäinen syy on hapenpuute, joka voi johtua napanuorakomplikaatioista, istukkaperäisistä häiriöistä tai äidin tukostaipumuksesta. Noin joka kymmenes kohtukuolema aiheutuu kehitysvammasta. Myös infektiot voivat olla sikiökuolemien aiheuttajana. Noin puolessa tapauksissa syy jää epäselväksi. Näissä tapauksissa puhutaan tavallisesti kohdun sisäisestä kätkytkuolemasta. Kohtukuolemaa ei voi etukäteen ennustaa.

Tieto vauvan menehtymisestä on iso järkytys. Monista tuntuu kohtuuttomalle myös kuolleen vauvan synnyttäminen. Alatiesynnytys, spontaani tai käynnistetty, on kuitenkin lääketieteellisesti perusteltu mm. infektiovaaran vuoksi ja seuraavaa raskautta ajatellen. Kivunlievitys voi olla myös tavallista tehokkaampaa, koska vauvan voinnista ei tarvitse huolehtia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vauva on vanhempiensa oma lapsi, vaikka häntä ei olisi nähty koskaan elossa.

Vauva on vanhempiensa oma lapsi, vaikka häntä ei olisi nähty koskaan elossa. Lasta voi helliä ja pitää sylissä. Vauvasta otettu valokuva on monen mielestä myöhemmin rakas ja korvaamaton muisto, samoin vauvan hiuskiehkura tai jalanjälki. Sairaaloissa on äitien yhteisvoimin keräämiä ns. Fetus Mortus -laatikoita, joissa on tietopakettien lisäksi mm. sormivärit jalan- ja kädenjälkien ottamista varten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotiin ilman vauvaa

Sairaalassa olo voi ahdistaa, samoin kotiin palaaminen ilman vauvaa. Keskustelut sairaalan henkilökunnan kanssa auttavat usein selvittämään ajatuksia. Kaiken surun keskellä arkiset asiatkin pitäisi muistaa: kotiutuessaan kohtukuolleen lapsen äiti on oikeutettu 105 päivän äitiyslomaan, joka alkaa viimeistään synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa käyminen on edellytys äitiysrahan koko määrän saamiselle. Isälle kirjoitetaan yleensä viikon tai kahden sairausloma.

Lapsi siunataan hautaan, kun vanhemmat sitä toivovat, kuuluivatpa he kirkkoon tai eivät. Hautaamiseen tarvittavan kuolintodistuksen lähettää sairaala. Mitä varhaisemmassa vaiheessa vauva on kuollut, sitä tavallisemmin vanhemmat tukeutuvat sairaalan järjestämään, yhteiseen siunaustilaisuuteen. Vauvat haudataan lasten yhteiselle hauta-alueelle tai muistolehtoon, jonka yhteyteen saa lapsen nimen. Vanhemmat voivat järjestää hautauksen myös kokonaan itse seurakunnan tai hautaustoimiston avulla.

Kohtukuoleman kokeneet vanhemmat toivovat, että heidän surunsa ja vanhemmuuteensa tunnustetaan.

Suruvaihe voi kestää useita kuukausia. Vähitellen, ehkä vasta vuosien aikana, menetys muuttuu surutyöksi ja kuollut vauva osaksi perheen historiaa ja kokemuksia. Kohtukuoleman kokeneet vanhemmat toivovat, että heidän surunsa ja vanhemmuuteensa tunnustetaan. Tavallisesti perheet toivovat, että heihin uskalletaan ottaa yhteyttä, vaikka voimia tapaamisiin ei aluksi olisikaan.

Apua on tarjolla. Jos arki tuntuu ylivoimaiselta, apua voi pyytää esimerkiksi oman kunnan sosiaalitoimistosta tai Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Synnytyssairaalan järjestämät jälkipoliklinikat, terveyskeskusten psykologit, perheasiainkeskusten ja seurakuntien sururyhmät sekä mielenterveystoimistot tarjoavat henkistä tukea.

Lisätietoa ja tukea:
Käpy ry, Kätkyt- ja lapsikuolemaperheiden yhdistys

Vauva 9/2009

Sisältö jatkuu mainoksen alla