Kuva: 123rf
Kuva: 123rf

”Lääkärit totesivat, että kävelevä aikapommi. Minut olisi pitänyt leikata jo aiemmin”, Vauvan lukija kertoo.

”Tein positiivisen raskaustestin toukokuun alussa. Olin todella onnellinen. Olimme mieheni kanssa jo monta kuukautta ajatelleet, että vauva olisi tervetullut elämäämme. Itselläni on yksi poika aiemmasta suhteesta.

Minulla oli alkuraskaudessa niukkaa verenvuotoa. Neuvolassa kuitenkin sanottiin, että se on varmasti harmitonta alkuraskauden vuotoa.

Raskausviikolla 6+5 jouduin lähtemään kesken koulupäivän kotiin, koska alavatsaani sattui todella kovasti. Seuraavana päivänä soitin terveyskeskukseen ja sain ajan päivystykseen. Siellä lääkäri teki minulle ultraäänitutkimuksen ja kertoi, että minulla on luultavasti ollut tuulimunaraskaus. Kohdustani ei löydy mitään. Sain lähetteen sairaalaan seuraavaksi päiväksi.

Sairaalassa lääkäri ei enää tutkinut minua, koska kohtu oli todettu tyhjäksi terveyskeskuksessa. Hän diagnosoi minulle täydellisen keskenmenon, määräsi lääkkeitä ja lähetti kotiin. Seuraavat päivävät menivät itkiessä. Aloin tottua ajatukseen, ettei masussani enää kasvanut pientä ihmisen alkua.

Seuraavalla viikolla vuoto voimistui ja alavatsakivut alkoivat uudestaan. Tällä kertaa ne olivat enemmän vasemmalla puolella. Notkuin pitkälle yöhön lukemassa keskustelupalstoja ja aloin varmistua, että minulla onkin kohdunulkoinen raskaus. En saanut nukuttua.

Seuraavana päivänä soitin taas terveyskeskukseen ja sain ajan päivystykseen. Lääkäri ei tällä kertaa ultrannut minua vaan laittoi suoraan lähetteen sairaalaan. Menin sinne vasta seuraavana päivänä, koska en halunnut ottaa poikaani mukaan.

Sairaalassa minulle tehtiin ultraäänitutkimus. Siinä selvisi, että vasemmassa munanjohtimessa on kuolleena viikkoja 6+4 vastaava sikiö. Lääkärit ihmettelivät, miksei minulta oltu ultrattu muuta kuin kohtu ja eikä sairaalalääkäri ollut tutkinut minua lainkaan.

Nyt lääkärit totesivat, että olen ollut kävelevä aikapommi – minut olisi pitänyt leikata jo edellisenä viikolla. Olin kauhuissani. En osannut arvata, että tilanteeni oli niin paha.

Pääsin kuitenkin taas kotiin, koska raskaushormoni oli laskenut hyvin edellisestä viikosta. Lääkärit ajattelivat, että tilanne hoituu seurannalla.

Kaksi päivää myöhemmin järkyttävät vatsakivut alkoivat uudestaan ja jouduin lähtemään ambulanssilla sairaalaan. Siellä selvisi, että munanjohdin oli hieman revennyt ja vuotanut verta vatsaonteloon. En päässyt enää kotiin, vaan jouduin jäämään osastolle.

Kahdeksan aikaan illalla lääkäri ja kätilöt tulivat kysymään, haluanko leikkaukseen. Siihen tilanne tulee melko varmasti päättymään, he sanoivat.

Olin todella sekaisin, enkä tiennyt, mitä haluan. Vaihtoehtoina olivat seuranta, joka saattaisi kestää useita viikkoja, tai leikkaus, jossa menettäisin mahdollisesti kokonaan vasemman munanjohtimeni.

Sanoin lääkäreille, että he saavat päättää puolestani. Lääkärit ehdottivat, että minut leikattaisiin vielä samana yönä ennenkuin tilanne muuttuu hengenvaaralliseksi.

Lääkäri soitti leikkausryhmän paikalle. Muutamaa tuntia myöhemmin minulle annettiin uudet vaatteet ja esilääkitys leikkausta varten ja vietiin leikkaussaliin. Olin onnellinen, että pääsin vihdoinkin ’nukkumaan’, koska olin todella väsynyt.

Seuraavana aamuna heräsin pirteänä ennen seitsemää, vaikka edellinen yö oli ollut katkonainen. Lääkäri tuli käymään luonani ja kertoi, että leikkaus oli mennyt hyvin mutta koko vasen munanjohdin oli jouduttu poistamaan. En osannut surra asiaa. Olin vain onnellinen, että kaikki oli ohi ja pääsisin kotiin.

Olin hyväntuulinen muutaman päivän, mutta sitten havahduin tapahtuneeseen. En voinut uskoa, että vielä hetki sitten olin ollut onnellisesti raskaana mutta nyt minulla oli vain yksi munanjohdin jäljellä.

Leikkauksesta on viisi päivää ja ajatukseni ja tunteeni ovat sekaisin. Välillä pelkään kovasti sitä, että myös oikea munanjohtimeni on huonossa kunnossa, enkä voi saada enää lapsia normaalilla tavalla. Välillä minusta taas tuntuu, että olen vain nähnyt pahaa unta.

Yritän elää päivän kerrallaan ja nauttia ihanista asioista, joita elämässäni on. Aiomme yrittää mieheni kanssa uutta raskautta heti, kun saamme siihen luvan.”

Oletko sinä kokenut keskenmenon? Haluaisitko jakaa oman tarinasi nimettömänä muiden kanssa? Vauva kokoaa kertomuksia keskenmenosta Vauva.fi:hin. Kerro tarinasi täällä tai lähetä se sähköpostilla paula.larjo@sanoma.com.

Lue lisää

Kun lapsi kuoli kohtuun: ”Tuntui julmalta menettää lapsi ja mielenterveys”

Keskenmenon kokenut: ”Miksi tämä vauva vietiin minulta?”

Keskenmeno on suurempi suru kuin moni ymmärtää

Kaikille odottajille raskausoireita ei tule lainkaan, kertoo terveydenhoitaja Mia Astikainen.

Pahoinvointi on oireista yleisin

Kaikilla odottajilla ei ole raskausoireita. Ne voivat olla myös niin lieviä, että jäävät käytännössä huomaamatta. Suurin osa naisista oireilee kuitenkin jollakin tavalla. On erittäin harvinaista, että raskaus etenee synnytykseen asti ilman minkäänlaisia muutoksen tuntemuksia omassa kehossa.

Aamupahoinvointi on ehkä klassisin merkki vauvan odotuksesta. Joillakuilla se ilmenee pelkästään aamuisin heti herättyä ja väistyy päivän mittaan. Pahoinvointi voi kuitenkin olla myös jatkuvaa tai esiintyä yksilöllisesti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Pahoinvointi johtuu istukkahormonista, ja verensokerin lasku tekee olon vain huonommaksi.

Toisella kolmanneksella helpottaa – useimmiten

Keskenmenon yhteydessä istukkahormonin määrä veressä laskee. Tämä helpottaa pahoinvointia. Myös tuulimunaraskauden yhteydessä huono olo jää joillakin naisilla hyvin lieväksi. Pelkkä pahoinvoinnin loppuminen tai se, ettei sitä ole, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita huonoja uutisia.

Pahoinvointi yleensä helpottaa ja loppuu kokonaan raskauden edetessä toiselle kolmannekselle. Huonovointisuus voi siis loppua kuin seinään ilman, että mikään on vialla.

Raskaudet voivat olla erilaisia

Alkuraskauteen kuuluu yleisesti väsymys, jonka arvellaan johtuvan keltarauhashormonitason noususta. Väsymys yleensä helpottaa samaan aikaan kun pahoinvointikin, mutta tulee usein takaisin loppuraskaudessa. Odottaja voi kuitenkin olla hyvin virkeä, eikä unentarve välttämättä lisäänny. Jokainen on yksilö ja raskauden oireet kullakin erilaiset.

Rinnat ja nännit ovat monilla naisilla arat juuri ennen kuukautisia. Näin käy usein myös alkuraskaudessa. Raskautta toivova nainen voi tuntea pettymystä ajatellessaan, että sieltä ne kuukautiset taas tulevat. Kun arkuus ei helpotakaan, varsinkin uudelleensynnyttäjä voi tunnistaa sen raskauden ensioireeksi.

Myös saman naisen raskauksien välillä voi olla suuriakin eroja. Siksi omien oireiden ja tuntemusten vertaaminen toisiin tai edes aiempiin omiin kokemuksiin voi aiheuttaa turhaa huolta. Jos sinulla on huoli raskauden etenemisestä tai vauvan voinnista, ole yhteydessä neuvolaan.

Kysy Mialta!

Mia Astikainen on terveydenhoitaja, joka on työskennellyt äitiys-, lasten- ja perhe-suunnitteluneuvoloissa. Lähetä kysymyksesi Mialle osoitteeseen vauva@sanoma.com otsikolla ”Mia vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Luonnonmukaisuuden tavoittelu kääntyy turvattomuudeksi, jos vanhemmat kieltäytyvät tarpeellisista toimenpiteistä. Uusi ilmiö on toive siitä, että sikiön sykettä ei seurattaisi.

Suomessa on vammautunut vastasyntyneitä siitä syystä, että äiti on synnytyksessä kieltänyt sikiön sydänkäyrän rekisteröimisen. Asiasta kertoivat keskiviikkona Aamulehti ja Kaleva.

Tapauksista on tehty muutamia valituksia potilasturvallisuutta valvoviin Valviraan tai aluehallintovirastoihin. Kanteluiden tekijöinä ovat olleet vammautuneiden vauvojen vanhemmat, jotka ovat havahtuneet seuraamuksiin. 

– Sikiön sykkeen seurannasta kieltäytyminen liittyy joidenkin synnyttäjien vahvaan ideologiaan, jonka mukaan synnytykseen halutaan mahdollisimman vähän ulkopuolista puuttumista, kertoo Tampereen yliopistollisessa sairaalassa naistentautien ja synnytysten osastonylilääkärinä toimiva Jukka Uotila.

Sydänäänten seuranta ei ole millään tavalla haitallista tai vaaraksi syntyvälle vauvalle tai äidille, Uotila korostaa. Toimenpiteellä turvataan se, että sikiön uhkaava hapenpuute huomataan riittävän ajoissa.

”Sykkeen seuraamiseen ei liity minkäänlaista riskiä.”

– Sykkeen seuraamiseen ei liity minkäänlaista riskiä. Suosituksen mukaan sykekäyriä tulisi ottaa jokaisessa synnytyksessä ainakin synnytyksen aluksi, muutaman kerran synnytyksen aikana ja ponnistusvaiheessa.

Sikiön uhkaava hapenpuute on yleinen syy siihen, miksi synnytystä joudutaan vauhdittamaan tai turvaudutaan esimerkiksi imukupin käyttämiseen ponnistusvaiheessa.

Hapenpuute vaurioittaa vauvan aivoja ja muuta elimistöä.

Hapenpuute vaurioittaa vauvan aivoja ja muuta elimistöä ja voi pahimmillaan johtaa eriasteiseen vammautumiseen tai menehtymiseen. Vauva voi syntyä huonokuntoisena, reagoimattomana ja velttona eikä ryhdy hengittämään itse. Vastasyntynyt tarvitsee silloin tehohoitoa.

Uotila on myös Suomen Gynekologiyhdistyksen hallituksen jäsen. Yhdistys valmistelee asiasta kannanottoa yhdessä Suomen Perinatologisen seuran kanssa. Kannanotossa annetaan hoitohenkilökunnalle toimintaohjeita siltä varalta, että äiti kieltää sykkeen seurannan.

Turvallisuuden voi sovittaa luomusynnytykseen

Jukka Uotilan mukaan valtaosa luonnonmukaista synnytystä toimivista äideistä onneksi hyväksyy välttämättömät toimenpiteet.

– Äärimmäiset vastakkainasettelut ovat kuitenkin vaikeita tilanteita. Taustalla saattaa olla epäluottamusta lääketiedettä kohtaan.

”Emme koe, että toimisimme liukuhihnalla.” 

Luonnonmukaisuuteen pyrkivät äidit saattavat ajatella, että sairaalassa synnytys yritetään pakottaa tiettyyn muottiin. Uotilan mukaan näin ei ole.

– Varsin paljon meillä on valmiutta yksilölliseen hoitoon, emme koe että toimisimme liukuhihnalla. Mutta turvallisuusnäkökulmat ovat tärkeitä, ja ne täytyy sovittaa mukaan.

Äärimmäiseen luomuiluun pyrkiminen synnytyksessä ei ole ainoa trendi, jossa toive luonnonmukaisuudesta voi kääntyä turvallisuusriskiksi. Pohjanmaalla ja Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla on lisääntynyt rokotekriittisyys, jonka takia monissa kunnissa rokotuskattavuus ei enää ole laumasuojan kannalta riittävä.

Suomessa on myös vanhempia, jotka kieltäytyvät antibioottikuureista ja käyttävät hopeavettä, jota juottavat sekä itselleen että lapsilleen. Heillä on uskomus hopeaveden puhdistavasta vaikutuksesta, kertoo Yle. Tutkijoiden mukaan hopeavesi on myrkyllistä ja voi juotuna aiheuttaa sisäelinvaurioita. 

Vierailija

Osa synnyttäjistä kieltäytyy sikiön sydänäänten seurannasta – vauvoille on tullut vakavia seuraamuksia

"Epäluottamusta lääketiedettä kohtaan"? Suomessa on maailman turvallisinta olla raskaana ja synnyttää. Meillä kuolee vähiten äitejä synnytykseen. Ja ilmeisesti koska näin on, niin osa vanhemmista on alkanut kuvitella, että kaikki tämä turva ja turvallisuus tulee luonnostaan eivätkä he ymmärrä, mihin hyvä tilanne perustuu. Nyt sitten halutaan synnyttää samalla tavalla kuin kehitysmaissa (tai Suomessa 100 vuotta sitten): kotona, ilman lääkäriä, ilman koneita, ilman lääkitystä jne. Ihmisten...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.