Ryhmässä käyneiden synnytyskokemus oli myönteisempi riippumatta siitä, olivatko he synnyttäneet alakautta vai sektiolla. Kuva: 123rf
Ryhmässä käyneiden synnytyskokemus oli myönteisempi riippumatta siitä, olivatko he synnyttäneet alakautta vai sektiolla. Kuva: 123rf

Ryhmäterapia on tehokkain apu ensisynnyttäjän synnytyspelkoon.

Ryhmähoito on tehokkain tapa hoitaa ensisynnyttäjän synnytyspelkoa, selviää Hanna Rouheen tuoreesta väitöstutkimuksesta. Psykologin ohjaamaa ryhmähoitoa saaneet ensisynnyttäjät pitivät synnytystä vähemmän pelottavampana kuin äidit, joiden synnytyspelkoa hoidettiin perinteisesti neuvolassa tai pelkopolin vastaanotolla.

Ryhmähoidossa kuuden ensisynnyttäjän ryhmä tapaa kuusi kertaa raskauden aikana ja kerran synnytyksen jälkeen. Ryhmässä käyneiden synnytyskokemus oli myönteisempi riippumatta siitä, olivatko he synnyttäneet alakautta vai sektiolla. Lisäksi he kärsivät muita vähemmän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Ryhmään osallistuneet synnyttivät useammin alateitse kuin perinteisellä pelkopolilla käyneet.

– Vaikea synnytyspelko saattaa häiritä vuorovaikutussuhteen muodostamista lapsen kanssa. Ryhmähoitoa saaneilla oli vähemmän ongelmia kiintymyssuhteen luomisessa kuin perinteistä hoitoa saaneilla, Hanna Rouhe kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ryhmään osallistuneet synnyttivät useammin normaalisti alateitse kuin perinteisellä pelkopolilla käyneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Äitien on hyvä tietää, että synnytyspelon hoidossa ei oteta kantaa synnytystapaan tai yritetä painostaa alatiesynnytykseen. Monia auttaa huomattavasti jo tieto siitä, että ketään ei pakoteta, Rouhe sanoo.

Rouhe työskentelee Helsingin yliopistollisen keskussairaalassa Hyksin synnytysyksiköissä synnytysten ja naistentautien erikoislääkärinä ja on hoitanut synnytyspelkopotilaita lähes kymmenen vuoden ajan.

Vertaistuki on tärkeää

Hyksissä ensisynnyttäjien vaikeaa synnytyspelkoa on hoidettu ryhmäterapiassa 2000-luvun alkuvuosista alkaen. Tapaa ollaan laajentamassa myös muualle.

Ryhmän kullakin kokoontumiskerralla on teema, josta keskustellaan psykologin kanssa. Lisäksi odottajat tekevät rentoutukseen ja mielen hallintaan liittyviä harjoituksia. Muiden ryhmän äitien tuki on tärkeä osa hoitoa.

– Vertaistuki auttaa huomaamaan ettei ole ainoa, jolla on synnytyspelkoa, ja siten normaalistaa tilannetta ja vähentää häpeän tunteita, Rouhe kertoo.

Rouheen mukaan muutkin kuin pelkopotilaat hyötyisivät paremmasta valmistautumisesta synnytykseen. Synnytyksen kulusta kannattaa ottaa selvää ja keskustella aiheesta vaikka neuvolassa ja tutustua synnytyssairaaloiden valmennusmateriaaleihin.

”Synnytyksessä ei voi hallita kaikkea. Silti on paljon asioita, joita voi hallita ja joihin voi vaikuttaa.”

– Äitejä auttaisi myös nykyistä laajempi neuvoloiden synnytysvalmennus.

Hallitsemattomuus pelottaa

Rouhe kertoo, että suurimmalla osalla synnytyspelosta kärsiviä pelkoon liittyy tunne hallitsemattomuudesta: esimerkiksi kivun tai sen, että itselle tai lapselle käy jotain.

– Totta on, että synnytyksessä ei voi hallita kaikkea. Silti on paljon asioita, joita voi hallita ja joihin voi vaikuttaa. Muihin kohtiin on sairaalasynnytyksessä saatavilla auttavia käsiä, Rouhe sanoo.

Osa tutkimusta oli synnytyspelon seulontatestin kehittäminen neuvoloiden käyttöön. Vaikean synnytyspelon luokituksen sai odottavista äideistä noin joka kymmenes.

Uudelleensynnyttäjille ryhmähoidosta ei ole Rouheen mukaan samalla tavalla apua, koska tuen tarve on erilainen.

– Silloin on useimmiten taustalla kokemus, johon pelko pohjautuu. Uudelleensynnyttäjä hyötyy siksi enemmän yksilöllisestä hoidosta, jossa aiempi kokemus voidaan käsitellä ja suunnitella apu ja tuki tulevaan synnytykseen, Rouhe sanoo.

Lisätietoa: Rouhe, Saisto, Toivanen, Tokola: Kun synnytys pelottaa. Minerva Kustannus, 2013.

Ai EI pakoteta?
Justiinsa. Toista se on Tampereella. Oma äitini saanut meidät lapset sektiolla, syynä pääasiassa äidin pieni koko. Huoliani ei otettu tosissaan, vaikka SF yläkäyrillä mentiin koko raskaus. Neuvola otti todesta, se vaan ei riittänyt.
Supistuksia, kivuliaitakin, viikolta 38. Supparit eivät kuitenkaan auttaneet tilannetta mitenkään. Neuvolassa oltiin jo huolissaan, kun vauvan pää ei kiinnittynyt lopussakaan.

Pelkopolin painoarvio 4400g johon lääkäri, koppava nuori nainen, totesi, että pienihän se vielä on. Itkemällä sain edes osastolle lähetteen, syynä oma väsymys.

Osastolla käynnisteltiin KOLME päivää, ballongilla ja lääkkeillä. Suppareita oli omastakin takaa, silti niitä yritettiin tehdä lääkkeillä. Mikä järki? Kyllä siinä oli huumori vähissä sekä minulla, että miehellä joka jokainen ilta käännytettiin takaisin kotiin, "jatketaan huomenna".

Lopulta puhkaistiin kalvot. Sekään ei tietenkään riittänyt, vaan synnytystä piti väkisin yrittää. Salissa punnerrettu syömättä ja juomatta 12h. Koko synnytyksen kesto 30h! Vasta sitten lopulta vuoronvaihdoksen jälkeen kätilö ja lääkäri totesivat, että lähdetään sektioon. Mies ei voinut enää olla paikalla, koska minut piti nukuttaa.

Suoraan sanottuna kaikki meni niin v*tuiksi, kuin olla ja voi. Onneksi vauva voi hyvin, syntyi 4,5 kiloisena. Itse koin vielä komplikaatioita synnytyksen jälkeen, mutta selvittiin lopulta.

Näin suomessa, Tampereella. Missä ketään "ei pakoteta".

Vierailija

Pelkosektiot on kokoajan lisääntymässä. Eli ihan turha vaahdota. Enenevä määrä ensisynnyttäjiä , terveitä nuoria naisia, leikataan vaan siksi, että he eivät suostu edes ajattelemaan alatiesynnytystä. Samalla lisääntyvät leikkauskomplikaatiot, lapsivuodeosastolla vietetyt päivät , imetysongelmat ja seuraavissa raskauksissa esiin tulevat leikatun kohdun tuomat riskit.

Nuo rentoutusryhmät ovat suunnattu ensisynnyttäjille , koska uudelleensynnyttäjien pelko liittyy useimmiten edelleiseen synnytykseen ja sitä on vaikeampi käsitellä ryhmässä, se vaatii yksilötapaamisen.

Kätilöitä on nykyään enemmän synnyttäjää kohden kuin 10 vuotta sitten, koska synnyttäjät ovat niin vaativia, että yksi kätilö ei pysty samanaikaisesti hoitamaan kovin montaa synnyttäjää. Jo niiden toivelistojen lukemiseen ja siihen että joka hemmetin asia pitää perustella , menee loputtomiin aikaa. Esim. jos äidillä on raskausDM ja lapsi tarvitsee sokeriseurannan sen takia, eiitä saatetaan joutua keskustelemaan vanhempien kanssa pitkään , kun vanhemmat eivät halua että lasta pistetään. Ja siinä sitten naapurihuoneessa joku pelkoas synnyttäjä on yksikseen , kun kätilö jankkaa itsestäänselvyyksiä toisessa huoneessa.

Länsimaiset ihmiset vaativat kokoajan lisää ja lisää, tuntuu että mikään ei riitä. Kuitenkin meillä on loistavat kivulievitykset ja matalin synnytys ja lapsikuolleisuus. Afrikassa 14 vuotias nuori äiti synnyttää kotonaan ja kuilee 2vrk synnytyksem jälkeen verenvuotoon lapsi edelleen kohdussaan , kun vauva ei mahdukaan syntymään. Meillä 30-vuotias nainen tulee aamulla sairaalaan , leikataan klo 12 , saa hyvät kivunlievitykset ja vauvan heräämössä rinnalle, tukihenkilö on kokoajan mukana ja hoitaja kyselee kivun määrää ja annostelee lääkettä. Ja 3 päivän päästä kotiinlähtiessä hän valittaa, kun leikkausalissa on kylmä ja liikaa väkeä ja osastolla perhehuoneessa vauva valvotti kun hoitajat eivät yhtään ottaneet sitä öisinkään hoitoonsa, jotta vanhemmat saisivat edes nukkua.

HUS perustaa nyt uuden perheosaston Kätilöopistolle , jotta perheet saavat olla taukoamatta yhdessä. Samaan aikaan vanhuksia kuolee yksin kotiin , kun mitään hoitopaikkaa ei löydy , vaikka kuinka pelottaisi ja olisi yksinäistä.

ihminen on itsekkyyden huippu. Älkää hankkiko niitä lapsia , jos ette jaksa siihen liittyviä asiota. Ihan älytöntä kuunnella sitä ruikutusta, mitä suomalaiset naiset lapsivudeosastolla harrastavat , ja siellä he ovat kuitenkin ihan omasta tahdostaan ja ovat juuri saaneet terveen pienen lapsen.

Miksi suomalaisen naisen pitää kantaa vastuu tästä luonnonmukaisesta ja eläimellisestä naiseudesta, jos muissa Euroopan maissa sen sektion saa ihan itse valita ilman mitään taisteluja? Mutta täällä se on luonteen heikkoutta ja länsimaista hapatusta. Kipuakaan ei saa lievittää, vaan se kuuluu siihen alkuvoimaiseen naiseuteen. Menkää niihin juurihoitoihin ja viisurinpoistoihin ilman kivunlievitystä.

Sektion halusin, sain ja laitoksella pidin turpani tukossa. Toista lasta ei tule, joten toiveesi on toteutunut. Emme lisäänny enää, mutta sain sen yhden ja niin kuin halusinkin. Jostain syystä tämä herättää raivoa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla