Perheelle keskenmeno on lapsen kuolema, mutta muut ihmiset eivät sitä aina ymmärrä, kirjoittaa Toisenlaiset äidit -ohjelman psykologi Leea Mattila.

Keskenmeno on yleinen, mutta siitä vaietaan. Keskenmenon raskauden varhaisessa vaiheessa kokee Suomessa noin 10 000 perhettä joka vuosi.

Perheelle keskenmeno on lapsen kuolema. Tätä ei aina huomioida.

Keskenmeno aiheuttaa usein monia vaikeita tunteita: surua, haikeutta, vihaa, syyllisyyttä, katkeruutta, häpeää ja pelkoa. Naisesta voi tuntua, että omassa kropassa on jotain vikaa, kun raskaus ei onnistu. Toiveet ja unelmat vauvasta ja omasta vanhemmuudesta tulevat äkkiä murskatuiksi ja menetys on aivan todellinen ja järkyttävä. On pakko kohdata vanha sanonta: Lapsia saadaan, ei tehdä.

Kiintymys alkaa jo varhain. Positiiviseen raskaustestiin mennessä vanhemmat ovat saattaneet jo pitkään haaveilla tulevasta.

Surun määrä ei riipu raskauden kestosta. On hyvin loukkaavaa, jos joku vähättelee tai mitätöi keskenmenon surua ja käskee piristyä. Surulla on merkitys: se auttaa sopeutumaan menetykseen ja raivaa tilaa uusille asioille elämässä.

Keskenmenon jälkeen uutta raskautta saattaa leimata huoli ja varuillaan olo. Pelko lapsen menettämisestä voi jäytää koko raskauden ajan. Se saattaa myös hidastaa tunnesuhteen luomista mahassa kasvavaan vauvaan.

Hoitamatta jäänyt, kapseloitunut menettämisen tuska voi tulla myöhemmin esiin masennuksena. Sen tiedetään altistavan alavireisyydelle, joka voi tutkimusten mukaan jatkua jopa vielä senkin jälkeen, kun on synnyttänyt terveen lapsen.

Keskenmenon kokeneelle toivon myötätunnon kokemuksia ja lohtua. Menetystä saa ja pitää surra.

Siksi kehotan sinua: puhu, pura, itke ja muistele. Kertomalla autat myös muita saman kokeneita. Toiveikkuus herää vähitellen, kun uusi raskaus alkaa. Tarkka raskauden seuranta ja ylimääräiset ultratutkimukset voivat olla avuksi herkälle mielelle.  

Käsittele tunteet ajoissa

  1. Hae tukea, toivut paremmin. Käy tunteitasi läpi puolison, ystävän tai asiantuntijan kanssa.
  2. Käänny vertaistuen piiriin. Suomessa toimivat Käpy- ja Simpukka-yhdistykset, joiden kautta voit löytää vertaistukea.
  3. Ota aikaa. Menetyksen kanssa oppii elämään vähitellen, ajan kuluessa.
  4. Anna myös puolisolle aikaa. Jokaisen suru ja siitä toipuminen on yksilöllistä. Puolisoilla voi olla eri keinot ja eri tahti käsitellä asiaa.

Lue lisää Leean kolumneja täältä.

Leea Mattila on lapsen ja vanhemman suhteeseen erikoistunut psykologi. Hän työskentelee omassa Psykologipalvelut MindLink -yrityksessään ja on asiantuntija Livin Toisenlaiset äidit -ohjelmassa. Liv ja vauva.fi kuuluvat Sanoma-konserniin.

Emmi1990

Keskenmenon suru varjostaa seuraavaakin raskautta

Sain keskenmenon ensimmäisessä raskaudessa. Raskaaksi oli yritetty tulla jo piiiitkän aikaa joten ilo oli ylimmillään kun vihdoin onnistui. Vain muutama viikko positiivisen jälkeen, kesken työpäivän, alkoi hirveä selkäkipu ja verinen tiputtelu. Soitin paniikissa neuvolaan vaikka olikin aika iltapäiväksi. Sanoivat että on ihan normaalia vuotaa alkuraskaudessa mutta iltapäivällä tarkistetaan. Ultratessa ei sitten löytynyt ketään ja lähettivät kotiin, epäily kohdunulkoisesta ja seuraavalle...
Lue kommentti
Vierailija

Keskenmenon suru varjostaa seuraavaakin raskautta

Kaksi keskenmenoa melko "myöhään", rv11+ ja rv12+. Vaikeita kokemuksia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka minulla on kaksi lasta nykyään, mietin näitä menetyksiä usein. Nuorimman lapsen raskaudessa sain lapsen menettämisen pelosta niin voimakkaita ahdistuskohtauksia, että jouduin kuukausien sairaslomalle. En nukkunut, sain itkukohtauksia, kävin psykiatrin juttusilla. En suostu voimakkaan pelon vuoksi kolmanteen lapseen, sillä en kestäisi yhtään menetystä enää. Sanovat että keskenmeno on...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Suvin perhe kasvaa ensi vuoden puolella.

Huippumalli Suvi Riggs, 29, odottaa toista lastaan. Suvi julkisti asian omalla Instagram-tilillään, jonne postasi kaksi suloista kuvaa: ultraäänikuvan pienistä varpaista sekä otoksen, jossa Suvin esikoinen Juniper näyttää kurkkivan ultraääniruutua yhdessä äidin kanssa. 

 

👣♥️

Henkilön suviriggs (@suviriggs) jakama julkaisu

29-vuotias Suvi on naimisissa yhdysvaltalaisen näyttelijän Tyler Riggsin, 31, kanssa. Los Angelesiin asettunut pariskunta juhli viisivuotishääpäiväänsä elokuussa. Heidän tyttärensä Juniper syntyi viime vuoden joulukuussa, joten sisarusten ikäero ei pääse kasvamaan kovin isoksi. 

Suvi nousi julkisuuteen aikoinaan Suomen huippumalli haussa -ohjelmasta, ja on sen jälkeen ollut kansainvälisesti menestynein suomalainen malli ikinä. Nyt hän elää vahvasti lastensa ehdoilla. 

– Näytösmallit ovat niin laihoja. Imetän vielä ja haluan kehoni toimivan vauvan parhaaksi. En halua ajatella, että söinkö nyt liikaa, vaan haluan olla terve. Näytökset saavat nyt odottaa, Suvi kertoi Elle-lehdelle tänä syksynä

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Synnytyssalissa hyvin erilaisiakin perheitä yhdistää yksi asia. Se on halu tarjota turvallinen syli.

Miltä näyttää satavuotias Suomi? Jos haluat tietää, kysy ennemmin kätilöltä kuin presidentiltä. Meistä jokainen on tullut maailmaan kätilön käsien kautta, ja synnytyssairaalasta näkee koko Suomen.

Suomi on suuri joukko ihmisiä, joita erottavat erilaiset arvot, mielipiteet ja elämäntavat, mutta yhdistää halu pitää huolta lapsistaan. Se on turvallisia sylejä ja turvakaukaloita autojen takapenkeillä.

Suomi on myös pienempi joukko ihmisiä, joita erottavat erilaiset kovat kohtalot, mutta yhdistävät osattomuus ja sukupolvelta seuraavalle siirtyvä näköalojen puute.

Synnytyssairaala on viimeinen paikka, jossa kaikki ovat samalla viivalla. Kun vastasyntyneet kannetaan sairaalan ovesta ulos, heidän polkunsa eivät risteä ehkä koskaan.

Kätilönä saan katsella lähelle ja kauas. Pääsen kurkistamaan yksityisalueelle: parisuhteisiin, perheisiin, pelkoihin ja toiveisiin. Samalla näen ison kuvan: sosiaaliluokat, valtarakenteet ja sukupuoliroolit.

Naisella on oikeus omaan kehoonsa ja synnytyskokemukseen, mutta kuullaanko naisen tarpeita vieläkään riittävästi?

Se, miten systeemimme kohtelee synnyttäjiä, kertoo siitä, miten ylipäätään suhtaudumme naisiin ja tasa-arvoon. Kaukana ei ole se aika, kun synnytyssairaalassa saattoi olla vastassa kauhujen kätilö, joka käskytti hiljaiseksi, ajoi karvat kysymättä ja murjaisi huonon vitsin ylimääräisestä ”isännän tikistä”. Nyt naisella on oikeus omaan kehoonsa ja synnytyskokemukseen, mutta kuullaanko naisen tarpeita vieläkään riittävästi?

Se, miten systeemimme kohtelee isiä, kertoo siitä, miten ylipäätään suhtaudumme miehiin ja tasa-arvoon. Kovin kaukana ei ole se aika, kun isillä ei ollut asiaa synnytyssairaalan ulko-ovea pidemmälle. Nyt isä leikkaa napanuoran, kylvettää ja kuvaa kännykällä, mutta riittääkö se evääksi jaettuun vanhemmuuteen?

Se, miten systeemimme kohtelee erilaisia perheitä, kertoo siitä, millä tavalla ylipäätään pidämme huolta toisistamme. Onko jokainen vastasyntynyt niin arvokas, ettei kenenkään anneta tipahtaa läpi turvaverkosta?

Suomi on Crocseja ja lakeerikenkiä, leijonariipuksia ja hijab-huiveja – ja kaikkea siltä väliltä.

Synnytyssairaalassa ei tehdä politiikkaa, mutta politiikan tulokset näkyvät siellä selvemmin kuin missään. Suomi on Crocseja ja lakeerikenkiä, leijonariipuksia ja hijab-huiveja – ja kaikkea siltä väliltä.

Kätilönä haluan varjella muutakin kuin välilihaa. Perhe kerrallaan.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.