Tukihenkilön tärkein tehtävä on tsempata synnyttäjää. Aina ei tarvita edes sanoja. Kuva: iStockphoto
Tukihenkilön tärkein tehtävä on tsempata synnyttäjää. Aina ei tarvita edes sanoja. Kuva: iStockphoto

Millainen on unelmien tukihenkilö? No ainakin sellainen, joka on läsnä, kertovat kätilöt.

Puoliso: tue, älä valita

Varsinkin ensisynnyttäjällä synnytys voi kestää useita tunteja. Synnytyssalissa tukena olevan kumppanin tehtävä on tsempata äiti koitoksesta läpi, eikä valitella tylsyyttä. 

Puolisolta tai tukihenkilöltä toivon kykyä ymmärtää, ettei itse ole pääosassa. Ja tsemppihenkeä. Ei maratonillekaan haluaisi sellaisia tukijoita, jotka sanovat ”voi kyllä sä olet väsynyt”, ”miksi kestää näin kauan” tai ”kyllä sun pitäis saada levätä”.

Joskus puolisot eivät ole sinut synnytyksen tapahtumien kanssa, ja he voivottelevat ja valittavat ulosteen hajusta ja äänistä ja verestä.

Innostua saa, kunhan muistaa kuunnella kätilöä.

Joskus isät innostuvat ponnistusvaiheessa kannustamaan niin kovasti, ettei kätilö saa suunvuoroa, ja joudut toppuuttelemaan ettei äiti kriittisessä kohdassa työnnä vauvaa ulos liian voimallisesti. 

Kännykät pois! 

Syntymä on yksi elämän ihmeellisimmistä asioista, ja on ymmärrettävää, että sen haluaa ikuistaa. Joku raja kuitenkin, vaativat kätilöt.

Kun äiti tarvitsee tukea ja tsemppausta, joskus some tai videokuvaaminen on ollut tukihenkilölle tärkeämpää. Silloin olen puuttunut kännykän käyttöön.

Joitakin kertoja olen joutunut muistuttamaan, miksi synnytyssalissa ollaan, kun huomio on kännykässä tai muussa aivan epäoleellisessa jatkuvasti.

Joskus tukihenkilö auttaa parhaiten vain elämällä hetkessä mukana. Edes sanoja ei välttämättä tarvita.

Tukihenkilöltä toivon avoimuutta kysyä miten hän voi olla avuksi, mutta ennen kaikkea läsnäoloa ilman älypuhelimen selailua.

Toivoisin aitoa läsnäoloa, tukena olemista. Se voi tarkoittaa konkreettisesti ihan hiljaa olemistakin! Mutta ehdottomasti se puhelin pois kädestä.

Usein kohtaan väsyneitä isiä, jotka vaan tuijottavat kännykkää. Heille sanon suoraan, että heidän tukeaan tarvitaan toisessa muodossa. 

Äiti päättää kivunlievityksestä

Eräs kätilö kertoo, että on ollut tilanteessa, jossa doula on päättänyt äidin puolesta, käyttääkö tämä kivunlievitystä vai ei. 

Joskus tukihenkilö ohjaa synnyttäjää toimimaan toisin kuin synnyttäjä haluaa. On ollut tilanteita, joissa palkattu doula on jyrännyt synnyttäjän yli. Synnyttäjä esimerkiksi toivoo kipulääkettä ja doula sanoo, ettei saisi ottaa.

Myös muut kyselyyn vastanneet kätilöt kertovat, että tukihenkilön on oltava neutraali ja huolehtiva, eikä missään nimessä päättää asioita äidin puolesta.

Tukihenkilö on synnyttäjän tuki, ei toimi kätilönä eikä puhu synnyttäjän puolesta. Hän huolehtii synnyttäjästä luomalla turvallista tunnetta. Hän tuo juomista, hieroo selkää tai juttelee synnyttäjälle.

Myös tukihenkilön on valmistauduttava

Kätilöt toivovat, että tukihenkilö valmistautuisi synnytykseen yhtä lailla kuin synnyttäjä.

Kannattaa vaikka harjoitella etukäteen konkreettisia juttuja, joilla auttaa synnyttäjää, kuten hierontaa, painantaa ja silityksiä.

Tukihenkilöksi on hyvä valita ihminen, jonka kanssa kommunikaatio pelaa ja synnyttäjän on helppo olla. Etukäteen kannattaa keskustella myös siitä, mitä äiti toivoo tukihenkilöltä synnytyksen aikana. 

Tukihenkilökin voi etukäteen odottajan kanssa pohtia millaisen roolin salissa ottaa. Avautumis- ja ponnistusvaiheen asentoja voi miettiä ja harjoitella etukäteen. Myös kivunlievityksistä ja odottajan toiveista on hyvä keskustella. Jos olo salissa tuntuu ulkopuoliselta ja toimettomalta, voi kätilöltä kysyä vinkkejä.

Kursivoidut kohdat ovat otteita Vauva-lehden kätilökyselyyn tulleista vastauksista.