Rutiinin kääntöpuolena voi olla se, ettei kätilö aina muista synnyttäjän näkökulmaa, kätilö Katriina Bildjuschkin pohtii. Kuva: Piia Arnould
Rutiinin kääntöpuolena voi olla se, ettei kätilö aina muista synnyttäjän näkökulmaa, kätilö Katriina Bildjuschkin pohtii. Kuva: Piia Arnould

Katriina Bildjuschkin kertoo tunnistavansa hyvin asian, josta äidit puhuvat kertoessaan synnytysväkivallasta. 

Äitien kertomat tarinat synnytysväkivallasta ovat tunnistettavia tilanteita, sanoo kätilö Katriina Bildjuschkin. Hän kommentoi Minä myös synnyttäjänä -kampanjaa, jossa äidit ovat kertoneet kokeneensa synnytyksessä seksuaaliseen väkivaltaan rinnastettavaa kaltoinkohtelua.

– Ikinä missään olosuhteissa ei voi sanoa toiselle ihmiselle, että kokemuksesi on väärä. Ymmärrän hyvin molempia osapuolia, totta kai, Bildjuschkin sanoo Vauva.fille.

Bildjuschkin julkaisi perjantaina Facebook-päivityksen, jossa hän kertoo jo vuosia miettineensä, miten voisi julkisesti pyytää anteeksi. ”Että en aina ole huomioinut, reagoinut vaikka olisin huomannut, että olen ollut välinpitämätön, turhan kovakätinen, ja päättänyt puolesta tai unohtanut odottaa lupaa, vaikka sen olisin pyytänyt. Kaikkea tuota voidaan ihan varmasti kutsua väkivallan käyttämiseksi. Koskaan en kuitenkaan ole halunnut olla huono kätilö tai satuttaa, en vilpittömästi en – koskaan.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rutiini on hyvä asia, se pitää meidät kaikki hengissä, seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntijana työskentelevä Bildjuschkin pohtii. Mutta rutiinin kääntöpuolena voi olla se, ettei aina muista synnyttävän naisen näkökulmaa. Osin kyse on kiireestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syntymä ei ole koskaan rutiini, Bildjuschkin muistuttaa.

– Ihanne olisi, että yksi kätilö saisi olla yhden synnyttäjän kanssa rauhassa, eikä tarvitsisi sujahdella tilanteesta toiseen.

Silti koko ilmiön selittäminen kiireellä olisi Bildjuschkinin mukaan turhan helppo vastaus.

Kun Bildjuschkin ohjaa kätilöopiskelijoita, hän pyytää heitä ajattelemaan tilannetta, jossa menossa on oman vuoron kolmas synnytys, kello on aamuneljä, ja olet aivan poikki: Silloinkin pitää muistaa, että tälle naiselle ja perheelle kokemus on ainoa laatuaan. Syntymä ei ole koskaan rutiini.

Kuva: Katriina Bildjuschkin
Kuva: Katriina Bildjuschkin

– Ihminen haluaa tulla nähdyksi, ja aivan erityisesti ihminen haluaa tulla nähdyksi silloin, kun synnyttää. Se on pelottavaa, ja se sattuu. Kokemus omasta hallinnasta vähenee, ja siksi synnyttäjää pitää kuunnella erityisen herkästi.

Synnyttäjä on myös seksuaalinen olento

Synnytysväkivallan kokemuksiin voi olla syynä monia asioita, esimerkiksi se, että naisen päätösvaltaa ei aina kunnioiteta tai mielipidettä ei edes kysytä. Tiedetään toisen puolesta silloinkin, kun kyse ei ole vaaratilanteesta, Bildjuschkin sanoo.

– Toisen puolesta ei saisi synnytyksessäkään koskaan päättää. Vaan selittää, miksi minä ammattilaisena ajattelen, että tämä ratkaisu olisi hyvä. Aina pitää muistaa selittää, ja lähes aina siihen on hyvin aikaa.

”Voi olla, että kätilöiltä unohtuu, miten herkkä tilanne toiselle on.”

Toinen näkökulma liittyy seksuaalisuuteen. Sen Bildjuschkin muistaa hyvin, koska on koulutukseltaan myös seksuaalikasvattaja. Kätilö ei katso synnyttäjää seksuaalisena olentona, mutta nainen on synnyttäessäänkin myös sitä.

– Voi olla, että kätilöiltä unohtuu, miten intiimi ja herkkä tilanne toiselle on. Silloinkin, kun me katsomme vain ihmisen fysiologista puolta, niin toinen näyttää intiimeimmän itsensä.

”Me kätilöt haluamme muutosta”

Kätilöt ovat reagoineet synnytysväkivalta-keskusteluun myös vahvalla tunnekuohulla, jonka Bildjuschkin pohtii liittyvän häpeään. Häpeään siitä, että toinen on voinut kokea näin, vaikka itsellä on ollut vain vahva kokemus siitä, että voi auttaa synnyttävää äitiä ja perhettä.

Synnytysväkivallan nouseminen keskusteluun on kätilöille iso miettimisen paikka, Bildjuschkin sanoo. Hänestä keskustelu on vain tervetullutta, ja kätilöt ovat nyt pohtimassa, miten toimintaa voidaan parantaa.

– Ei ole olemassa sellaista ammattikuntaa, joiden toiminnassa ei olisi parantamisen varaa. Se koskee myös kätilöitä.

Facebook-kirjoituksensa Bildjuschkin päättää näin:

”Vaikka 99 kertaa menisi loistavasti, on yksi kerta väärin liikaa. Synnytyksessä syntyy lapsi mutta myös vanhemmat. On suuri kunnia saada olla silloin paikalla. Siksi pyydän nyt nöyrästi anteeksi ja sydämestäni toivon, että me kätilöt opimme tästä ja haluamme muutosta.”

Vierailija

Mahtavaa että joku alan ammattilainen näin "uskaltaa" kommentoida. Tätä olinkin kaivannut: asiallista kannanottoa joltain ammattilaiselta, eikä vain naisten kivun vähättelyä lääkäreiltä niinkuin aiemmissa lehtijutuissa.

Vierailija

Useissa näistä väkivaltakokemuksista oli kyseessä esim. välilihan leikkauksesta ilman että siitä kerrottiin potilaalle tai että se tehtiin ilman kivunlievitystä. Millä tälläinen toiminta perustellaan? Ja miksi niin edelleen nykyaikana naisille tehdään Suomessa jossa naisilla on ihmisoikeus? "Siinä samassa supistuskipujen kanssa vähän leikataan p*mppiä ilman puudutusta"... tosi kiva. Antaisiko miehet leikellä ja ommella niiden p*ppeleitä ilman kivunlievitystä? Tuskinpa. Ei pidä sekoittaa synnyttäjän älykkyyttä tai vireystasoa sadismiin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla