Kaksosraskaus on riskiraskaus. Hanna ja Jukka ovat onnellisia terveistä kaksostytöistään.

 

 

Jotkut maanantait jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Vantaalainen Hanna Salmi, 32, ei voi unohtaa kesäistä aamua Jorvin sairaalan ultratutkimushuoneessa puolisentoista vuotta sitten.

– Katsopa nyt tätä kuvaa. Mitä siinä näet?

Ultratutkimusta tekevä kätilö jutteli 12. raskausviikolla olevalle, tutkimuspediltä kurkkivalle odottajalle.

Hanna yritti tuijottaa tarkasti, mutta ei ymmärtänyt sekavana aaltoilevasta ruudusta yhtään mitään. Hannan puoliso Jukka, tuleva isä, ei tajunnut sen enempää.

Olisiko tuo napanuora? Hanna yritti arvailla.

– Kyllä, ja napanuoria on täällä toinenkin. Kohdussa polskii kaksi vauvaa, totesi kätilö.

Hanna ei ällistykseltään ehtinyt sanoa ooh-huudahdusta enempää, kun selvisi jotain muutakin. Kätilö jatkoi rauhallisesti, että heidän kaksosensa eivät olleet ihan tavanomaisia. Ultrassa näkyi harvinaiset monoamnioottis-monokoriaaliset kaksoset. Monimutkainen termi tarkoittaa, että sikiöillä on yhteinen istukka, suonikalvot ja myös ­vesipussi.

Vain yksi prosentti kaksosraskauksista on vastaavanlaisia. Niihin liittyy tavallista ­monikkoraskautta enemmän riskejä, eikä osa kaksosista selviä syntymäänsä saakka. Jatkossa Hannan raskautta alettaisiin seurata Naistenklinikalla.

Hannasta tuntui kuin hän olisi saanut iskun vatsaansa. Jukka oli hiljaa. Luomusti alkunsa saaneet kaksoset olivat kummallekin täydellinen yllätys.

Hanna ei aluksi tuntenut iloa eikä surua, mutta itku tuli kuitenkin. Järkytyksestä. Hänen vauvahaaveensa oli vihdoin toteutumassa, mutta lapsi – siis lapset – olivatkin vaarassa.

Hermoilua ja tiedonhankintaa

Hanna oli aina haaveillut lapsista. Kun avokumppani Jukka oli vihdoin, parin vuoden harkinnan jälkeen taipunut, raskaus oli alkanut heti. Mutta nyt haavetta varjosti huoli.

Kotona Hanna syöksyi tietokoneelle ja ryhtyi ottamaan selvää erikoisesta raskaudestaan. Suomen monikkoperheet -yhdistyksen sivuilta selvisi, että sikiöiden välisten riskialttiiden suoniyhteyksien lisäksi kaksosia uhkasi toisen napanuoraan sotkeutuminen. Ennen tällaisissa tapauksissa riski menehtyä oli jopa 70 prosenttia. Nykyaikaisen raskaudenseurannan ansiosta riski oli pudonnut 10–15 prosenttiin. Vastaavanlaisia tapauksia oli Naistenklinikalla vain 4–5 vuosittain.

– Tuntui hurjalta saada tuollaista tietoa ja joutua sitten odottamaan kuukausi
seuraavaa tutkimusta. Onneksi löysin kohtalotovereita englanninkielisiltä keskustelupalstoilta sekä Facebookista ja blogeista. ­Jukka yritti tyynnytellä, että rauhoitutaan nyt. Minä en pystynyt.

Tunteiden vuoristorataa

Ei Hanna jatkuvasti murehtinut. Mielenhallintakeinoista kiinnostunut odottaja kuunteli rentoutusmusiikkia ja teki pitkiä kävelyretkiä, piti itsestään huolta.
Tunteet ja mielialat vaihtelivat.

– Jokin päivä olin kuolla pelosta, ja toisena taas ajattelin lähes hilpeänä, että kyllä meidän vauvat pitävät puolensa.

Vauvojen vointia seurattiin ultrassa kahden viikon välein.

– Kuljin pää pilvissä, kun ihana lääkärimme rohkaisi, että kaikki voi sujua hyvin. Raskautta ei päästettäisi loppuun saakka, vaan vauvat syntyisivät suunnitellulla sektiolla ennen kuin riskit kasvaisivat liian suuriksi.

Hanna ja Jukka saivat tietää identtisten kaksostensa sukupuolen.

– Sukupuolella ei ollut siihen saakka ollut väliä. Mutta kun sain tietää, että vatsassani möyrivät pienet tytöt, he alkoivat tuntua entistä läheisemmiltä.

Ultratutkimusten lisäksi Hanna kävi tavalliseen tapaan neuvolassa. Hän seurasi vauvojen liikkeitä herkeämättä.

– Ennen jokaista tutkimusta jännitin, onko jotain vialla. Helpotus oli suuri, kun
kaikki olikin kunnossa. Ja sitten aloin taas odottaa seuraavaa kertaa.

Väärä hälytys

Viikolla 30 terveydenhoitaja huomasi neuvolatarkastuksessa, että suuremman vauvan sydämensyke oli heikentynyt.

– Älä nyt panikoi, mutta sinun on heti lähdettävä Naistenklinikalle, terveyden­hoitaja sanoi.

Sairaalassa lääkäri ei kuullut enää kuin yhden sykkeen.

Silloin tuli kiire. Hanna juoksi maha paljaana toiseen tutkimushuoneeseen.

Nyt se oli sitten tapahtunut. Se, mitä hän oli eniten pelännyt. Napanuorat olivat kiertyneet niin pahasti, että toinen vauvoista oli kuollut, Hanna ajatteli.

Hanna kipusi tutkimuspöydälle, ja lääkäri otti kiireesti anturin esiin. Kun sykkiviä sydämiä hetken päästä näkyi kaksi, Hanna ei pystynyt pidättämään kyyneliään. Väärä hälytys oli johtunut siitä, että vauvojen sykkeet olivat synkronoituneet niin täydellisesti päällekkäin, ettei toista voinut erottaa toisesta.

Kaksi parkaisua

Loppuraskauden ajan Hanna kävi poliklinikalla joka toinen päivä, kunnes hänet otettiin sisälle sairaalaan. Se sopi hänelle hyvin. Sairaalassa hän tunsi olonsa turvallisemmaksi.

Keskosina syntyvien vauvojen keuhkoja vahvistettiin antamalla Hannalle kortisonipiikkejä.

– Jännitin synnytystä. Mitä ennenaikainen syntymä voisi aiheuttaa lapsille? Olo oli ristiriitainen. Toisaalta halusin pitää vauvat kohdussa mahdollisimman pitkään, toisaalta saada heidät ajoissa ulos turvaan.

Viikolla 33 koitti suunniteltu syntymäpäivä. Leikkaussalissa oli paljon väkeä, Hanna muistaa. Sitten kuului parkaisu, ja toinen. Maailman suloisimmat äänet.
Vauvoista isompi, Thelma, painoi 1 800 ja Kaisla 1 600 grammaa.

– Olivathan he pieniä, seitsemän viikkoa ennen aikaansa syntyneitä, mutta eivät läpikuultavia vaan uskomattoman valmiin näköisiä. Kaisla hengitti heti hyvin itse, väsähtänyttä Thelmaa piti vähän auttaa.

Hanna oli jo etukäteen surrut sitä, ettei hän saisi pitää vauvoja luonaan vaan heidät vietäisiin varmuuden vuoksi teho-osastolle. Hän itse jäi heräämöön.

– Se tuntui hirveältä, mutta minua lohdutti se, että Jukka lähti tyttöjen kanssa. Heidän ei tarvinnut olla ilman vanhempaansa.

Jo samana päivänä Hannan oli pakko päästä lasten luokse itsekin, Jukan näyttämät kuvat eivät riittäneet.

– Heitin kipulääkkeet naamaan ja kampesin liikkeelle. Pyörryin käytävälle, mutta pääsin lopulta tyttöjen luokse. Heidät oli puettu pieniin pipoihin, ja he nukkuivat avonaisen keskospöydän päällä. He olivat supersöpöjä, ja he olivat terveitä!

Hanna vei vauvojen turvaksi pupunmalliset uniriepupehmot, Kaislalle vaalean­punaisen ja Thelmalle beigen. Niistä he ­saivat tuoksutella äidin hajua.

– Ne unipuput ovat tytöille tärkeitä ­edelleen.

Kolme tyttöä yhdessä

Ensimmäinen kenguruhoito oli Hannasta ihmeellinen. Molemmat vauvat olivat hänen sylissään paidan alla, lämpimässä pesässä.

– Me kolme tyttöä taas yhdessä niin kuin kuuluikin. Olin suunnattoman ylpeä. Hetki ikuistettiin kameralla. Maitoakin taisi alkaa tulla juuri silloin.

Kun Hanna lähetti kuvan vanhemmilleen, hän sai isältään tekstiviestin:
Hanna. En ole koskaan nähnyt sinua noin onnellisena.

– Vasta tyttöjen synnyttyä tajusin, kuinka paljon olinkaan pelännyt. Samalla ilo tuntui väärältä, kun naapurisängyn vauva makasi keskoskaapissa sairaana, Hanna huokaa.

Kun Thelma ja Kaisla pääsivät teholta viiden päivän kuluttua ja heidät lähetettiin Kätilöopiston sairaalaan kasvamaan, Hannasta oli kauheaa palata kotiin tyhjin käsin.

– Se tuntui luonnonvastaiselta, Hanna selittää.

– Tiesin, että lapset olivat maailman parhaassa hoidossa, mutta halu päästä heidän luokseen oli mieletön. Itkin koko ensimmäisen yön. Kun aamulla pääsin sairaalaan vauvojen vierelle, oloni helpottui saman tien.

Hanna lypsi maitoa ensin pari milliä kerrallaan, ja maitotipat kiikutettiin lapsille. Yhdessä Jukan kanssa he harjoittelivat keskosvauvojen hoitoa.

Jo 16 päivän ikäisinä Thelma ja Kaisla kannettiin turvakaukaloissa kotiin. Hanna jännitti eniten vauvojen ruokkimista.

– Nenämahaletkut saatiin kuitenkin pois jo seuraavana päivänä. Kotona alkoi kokonaan uusi elämä.

Nyt tytöt ovat reilun puolen vuoden ikäisiä hymynaamoja. Sähäkkä ja liikunnallinen Kaisla on kilon verran pienempi kuin mietiskelevä, rauhallinen Thelma.

– On ihanaa, kun tytöt pölpöttävät ja nauravat toisilleen. Riemu tarttuu, ja itku myös. Aluksi he huusivat duettona niin, että alakerran naapuri hakkasi pattereita, Hanna kertoo.

Jukan ja Hannan vanhemmat tulevat kylään, kun lisäkäsiä tarvitaan. Kaupungin kodinhoitajakin käy auttamassa.

– Edelleen on välillä riittämätön olo, mutta kai se kuuluu asiaan. Kyllä me ­pärjäämme, ja se tuntuu hyvältä. En alistu siihen, että kahden vauvan kanssa ei voisi tehdä mitään. Olen ilmoittanut meidät jo vauvamuskariinkin.

Hanna on alkanut miettiä tyttöjen kaksosuutta, heidän keskinäistä suhdettaan ja sitä, miten he kehittyvät yhdessä. Hän toivoo, että samanlaisesta ulkokuoresta huolimatta tyttöjen omaa persoonallisuutta tuetaan kodin lisäksi päivähoidossa ja koulussa.

– Huoli lapsista kuuluu vanhempien elämään varmaan aina. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus. Lapsi on niin suuri ihme. Ja me onnekkaat saimme heitä kaksi!

Vauva 11/2014

Kuva: Piia Arnould

Lue lisää:

Totta ja tarua kaksosraskaudesta

Identtiset vai epäidenttiset kaksoset?

Matkasynnytykset ovat lisääntyneet. Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kertoo, miten toimia, jos synnytys etenee yllättävän nopeasti.

Matkasynnytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa vauva syntyy niin nopeasti, ettei äiti ehdi sairaalaan asti. Osa vauvoista syntyy matkalle, osa esimerkiksi kotiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastojen mukaan matkalla sairaalaan syntyi viime vuonna 92 lasta. Muita suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuneita synnytyksiä oli 97.

FinnHEMS10-lääkärihelikopterissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) työskentelevä ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kohtaa työssään synnyttäjiä, joiden vauva päättää tulla maailmaan kiireellä.

– Itse muistan ehkä parhaiten tilanteen, jossa päivystin omaa syntymäpäivääni edeltävän vuorokauden. Syntymäpäiväni aamuna, vuoron viimeiseksi tehtäväksi osui synnytys, jossa ambulanssi kuljetti ponnistavaa äitiä. Ehdin juuri kiivetä ambulanssin kyytiin, kun äiti ponnisti käsiini pienen, terveen tyttövauvan. Siinä meitä oli kaksi kansalaista, samalla syntymäpäivällä.

Harve-Rytsälä vastaa kuuteen kysymykseen matkasynnytyksistä.

1. Mistä matkasynnytykset johtuvat?

HUSin alueella matkasynnytykset eivät selity sillä, että etäisyys sairaalaan olisi pitkä. Sen sijaan voi olla niin päin, että kun matkaa on vähemmän, sairaalaan lähtöä odotellaan kotona hieman pidempään. Tämä onkin yleensä järkevä toimintatapa.

Joskus synnytys etenee niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Suurimmalle osalle kohtaamistani matkasynnytyksistä on ollut tyypillistä se, että synnytys on lopulta edennyt niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Varsinkin jos edellinen synnytys on edennyt hitaasti, uudelleensynnyttäjälle voi tulla yllätyksenä se, että seuraava etenee joskus hyvinkin nopeasti.

Osa kohtaamistani synnytyksistä ovat sellaisia, että äiti kertoo, että supistuksia on ollut pitkään, jopa kahdeksan tuntiakin, mutta ne ovat tuntuneet vähäisiltä. Voi olla, että kiputuntemukset tai supistusten voimakkuus ovat poikenneet aiemmista synnytyksistä, kunnes synnytys onkin yhtäkkiä edennyt rytinällä.

On hyvä muistaa, että lähes aina synnyttäjä kuitenkin ehtii sairaalaan. Matkasynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on yhä hyvin pieni, vaikka määrä onkin kasvanut.

HUS:n alueella synnyttäjien kokonaismäärä on vain niin suuri, että niitä harvinaisia tapauksia, joissa synnytys etenee nopeasti, mahtuu tälle alueelle useita vuodessa.

2. Milloin sairaalaan ei enää kannata yrittää itse, vaan on parempi soittaa 112:een?

Yleensä synnyttäjä soittaa ensin omaan synnytyssairaalaansa, ja se onkin oikea tapa toimia. Koulutetut ja kokeneet kätilöt osaavat puhelimessa arvioida tilanteen ja antaa neuvoja.

Suoraan 112:een pitää soittaa, jos äitiä ponnistuttaa jatkuvasti ja voimakkaasti tai vauvan tarjoutuva osa, yleensä pää, tuntuu tai näkyy. Ne ovat sellaisia merkkejä, että ei yleensä kannata lähteä enää omatoimisesti sairaalaan. Samoin kannattaa toimia, jos äidillä on jatkuva kirkas ja runsas verenvuoto.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten.

Jos vauva päättää syntyä sairaalan ulkopuolella, synnytystä on parempi avustaa ambulanssissa tai synnyttäjän kotona kuin esimerkiksi henkilöauton etupenkillä. Suomen oloissa on myös käytännössä aina kylmä, ja vastasyntynyt jäähtyy nopeasti.

Jos kotoa on jo ehditty lähteä liikkeelle, hätäkeskus voi lähettää ambulanssin myös synnyttäjää vastaan.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten. Liikenneturvallisuudesta huolehtiminen on tässä tilanteessa erityisen tärkeää.

3. Kun hätäkeskus saa tiedon uhkaavasta matkasynnytyksestä, miten asiassa edetään?

Hätäkeskuksen päivystäjä tekee puhelun aikana riskinarvion, joka määrittää jatkotoimet. Yleensä paikalle hälytetään ensihoitoyksikkö eli ambulanssi. Jos käy ilmi seikkoja, joiden perusteella vauvan arvioidaan syntyvän hyvin pian tai tilanteeseen liittyy muu erityinen riski, voidaan kutsua myös muita yksiköitä, esimerkiksi lääkäriyksikkö. Paikalle ehtii yleensä ensimmäisenä ambulanssi.

Äidin luona edetään tilanteen mukaan. Ensin arvioidaan, syntyykö vauva heti vai voidaanko siirtyä turvallisesti ambulanssiin. Ambulanssissa puolestaan arvioidaan, yritetäänkö vielä ehtiä sairaalaan. Jos näyttää, että vauva syntyy matkalla, ambulanssi pysäytetään turvalliseen paikkaan ja hoidetaan synnytys siinä.

Lopulta suurin osa ensihoidon synnytyshälytyksistä on sellaisia, joissa ambulanssilla ehditään sairaalaan asti ennen vauvan syntymää.

HUSin alueella synnyttäjää ei kuljeteta helikopterilla. Helikopteria käytetään kulkuvälineenä silloin, kun se on nopein tapa kuljettaa ensihoitolääkäri synnyttäjän luo. Muualla Suomessa, jossa etäisyydet ovat pidempiä, myös synnyttäjää saatetaan joutua joskus kuljettamaan helikopterilla.

4. Entä jos vauva ehtii syntyä, ennen kuin ensihoitajat ovat paikalla?

Niin usein käykin, koska synnytys voi edetä niin vauhdilla. HUSin alueella noin puolessa tilanteista, joissa vauva syntyy suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolelle, vauva on jo syntynyt, kun ensihoito saapuu paikalle.

Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä.

Hätäkeskuspäivystäjä antaa puhelimessa toimintaohjeita synnytyksessä avustamiseen. Neuvolakortti on hyvä olla lähellä ensihoitajien saapuessa. Kaksikerroksisessa kodissa äidin kannattaa, jos mahdollista, siirtyä uloskäynnin kanssa samaan tason. Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä. Koirat ja muut lemmikit kannattaa sulkea oven taakse.

Jos vauva ehtii syntyä, tärkeintä on saada vastasyntynyt nopeasti kuivaksi ja lämpimään, vaikka äidin ihoa vasten. Napanuoran katkaisemisella ei ole kiire, ensihoitajat huolehtivat siitä.

5. Pitääkö vastasyntyneen kanssa mennä silti sairaalaan?

Kun vauva on syntynyt suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella, äiti ja vastasyntynyt kuljetetaan aina sairaalaan. Kotiin me emme jätä. Tilanne on erilainen suunnitellussa kotisynnytyksessä, jossa paikalla on kätilö. Kätilöllä on erilainen kokemus vastasyntyneen ja äidin voinnin tarkkailuun. 

Vauvan synnyttyä ensihoito kuivaa ja peittelee vastasyntyneen ja klipsaa ja katkaisee napanuoran. Sitten äiti ja vastasyntynyt valmistellaan sairaalaan kuljetusta varten. Istukan syntymistä ei jäädä odottamaan. Istukka voi syntyä matkan aikana tai vasta sairaalassa. 

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta.

6. Millaisia riskejä sairaalan ulkopuolella synnyttämisessä on?

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta ja kaikki päättyy onnellisesti. Nopeasti eteneville synnytyksille on tyypillistä se, että kohdunsuu aukeaa hyvin, vauva on pienikokoinen ja ponnistusvaihe menee helposti.

Synnytyksissä eniten riskejä liittyy pitkittyneisiin synnytyksiin, ja niitähän matkasynnytykset eivät ole. Hyvä niin: vaikka ensihoitajilla ja -lääkäreillä on valmiudet ja koulutus avustaa synnytyksessä, vaikkapa sektioon tai imukupin käyttämiseen ei ole mahdollisuuksia.

Lähtökohtaisesti voi sanoa, että matkasynnytyksissä vastasyntynyt ja äiti voivat melkein aina hyvin. Esimerkiksi pahoja repeämiä tai vuotoja esiintyy ensihoidossa todella harvoin.

Ensihoidon näkökulmasta matkasynnytykset ovat onnellisesti päättyviä työtehtäviä. Tapahtumaan suhtaudutaan suurella kunnioituksella, ja meidän käsissämme syntyneet vauvat muistetaan jokainen.

Vierailija

Miten pitää toimia, jos vauva on syntyä kotiin tai matkalla sairaalaan? Ensihoitolääkäri neuvoo

En ihmettele, että näitä tapahtuu myös HUSin alueella, missä periaatteessa on sairaalat lähellä synnyttäjiä. Minua ei otettu sairaalaan, koska synnytys oli "liian aikaisessa vaiheessa". Vauva kuitenkin syntyi jo 3 tunnin päästä, sairaalaan matkasin kesken ponnistusvaiheen. Synnytys oli ensimmäinen, joten uskoin kätilöä enkä omia tuntemuksiani, koska aikaisempaa synnytyskokemusta ei ollut. Ystävääni käskettiin odottaa vapautuvaa paikkaa kotona vähintään 2 tuntia, vaikka hän vuosi verta. Toinen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Liity kesävauvaa odottavien suljettuun keskusteluryhmään ja ota ilo irti vertaistuesta! <3

Plussasitko? Onnea! Kirjaudu sivustolle ja tule mukaan ryhmään. Voit vaihtaa muiden odottajien kanssa ajatuksia raskaudesta anonyymisti.

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä vauva.fin sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tule mukaan ryhmiin tästä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.