Antenni katolla autopesussa, vääriä mandariineja kaupassa tai paleleva nukkeparka lapsen rattaissa – kyynel herahtaa monesta syystä, kertovat odottajat. Kuva: iStockphoto
Antenni katolla autopesussa, vääriä mandariineja kaupassa tai paleleva nukkeparka lapsen rattaissa – kyynel herahtaa monesta syystä, kertovat odottajat. Kuva: iStockphoto

Raskaus herkistää, myös odottamattomissa paikoissa. Kysyimme äideiltä, missä kyyneleet yllättivät.

Tulin väsyneenä töistä kotiin, ja mieheni oli leiponut minulle muffinseja. Todella kaunis ajatus, mutta en suinkaan itkenyt liikutuksesta vaan turhautumisesta. Olin suunnitellut leipovani itse, ja mies käytti voin loppuun...

En saanut sukkaa nostettua lattialta. Ja kyllä! Se oli soittamisen arvoinen itkupuhelu miehelle.

Itkin leivänpaahtimelle, kun en saanut leipiä sieltä heti pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Televisiosta tuli Jaffan joulumainos, jossa hedelmät lauloivat. Itkin joka kerta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olimme juuri menossa sisään autopesuun, ja mieheni huijasi, että antenni oli jäänyt katolle. Reaktioni oli alkaa itkeä.

Itkin, kun kaupassa oli vain väärää mandariinilajiketta.

Itkin, kun esikoiseni meni ensimmäistä kertaa yksin Linnanmäen possujunaan.

Olin aiemminkin herkkä, mutta nyt vielä erityisesti. Tulin esimerkiksi todella surulliseksi, kun näin kuolleen ketun tien reunassa.

Olimme vaunuilemassa esikoisen kanssa, ja meillä oli nukke mukana. Meinasi päästä itku, kun tajusin, ettei nukella ollut tarpeeksi vaatetta.

Olin lääkärin vastaanotolla odotusaulassa ja kysyin henkilökunnalta, olenko väärässä paikassa. Itkuhan siinä tietysti pääsee, kun kuulee, että on väärällä käytävällä.

Itken ajoittain niin ilosta kuin surusta, kaikesta. Itkuun ei tarvita paljon: tunteita herättävä biisi, romanttinen ele mieheltä, oman pojan onnellisuus ja iloisuus, leffan onnellinen tai surullinen kohtaus... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Olimme mieheni kanssa katsomassa, kun mieskuoro lauloi Finlandia-hymnin Turun teatterin katolla itsenäisyyspäivänä. Itkin ja paljon, mikä oli hassua. Edelleen lapsen jo synnyttyä herkistyn, kun kuulen kyseisen kappaleen.

Mies oli jättänyt mukin pohjalle kahvia, ja mukia koneeseen laittaessani kahvit tietenkin levisivät pitkin lattiaa. Pillastuin ja läimäytin tiskikoneen luukun kiinni, niin että koneesta kuului kilin kolin. Siinä meni pari muumikulhoa ja -mukia säpäleiksi. Itkin niiden perään viikon, kunnes löysin uudet netistä.

Liikutuin Napakymppiä katsoessani.

Itkin keskellä kaupan käytävää, kun vauvalle ei saanut enää mistään kaupasta joulupalloa... Vuoden kuluttua tilasin pallon valmistajalta.

Pillahdin itkuun, kun katsoin kuvia edesmenneestä ukistani. Hän on ollut kuolleena yli 15 vuotta, mutta nyt ikävä tuli ihan uudella tasolla.

Raskaana ikävöin taaperoani koko ajan. Kun olen töissä tai muuten vaan eri paikassa, taaperon ajatteleminen saa kyyneleet nousemaan joka kerta.

Minulla on raskaana ollessa äärettömän vilkas mielikuvitus, ja itken välillä omille ajatuksilleni, joissa mietin, että mitä jos mies pettäisi minua tai hylkäisi meidät. Aihetta ajatuksille ei ole.

Välillä pääsee itku onnesta iltaisin, kun katson nukkuvaa esikoista.

Lähde: Vauva.fin kysely

Sisältö jatkuu mainoksen alla