Kuva: Johanna Kokkola
Kuva: Johanna Kokkola

Kätilö tapaa hermoilevia, hikisiä, nauravia ja itkeviä isiä. Punaisia, valkoisia ja vihertäviä puolisoita. 

Tehtävä on vaativa ja ennalta-arvaamaton. Sen suorittajan täytyy olla rohkea soturi, väsymätön vartija, altis palvelija ja sujuva seuramies. Luolamies ja ihmemies samassa paketissa, sehän on isämies synnytyksessä.

Vaatimukset ovat kovat, mutta silti näitä synnytyksen salaisia agentteja on lapsiperheet väärällään.

Mitä tehdä, kun muija murisee ja käyttäytyy oudosti etkä itse pysty ottamaan puolta taakasta pois.

”Onpa tämä raskasta!” Tätä ei kenenkään miehen pidä lausuman synnytyksessä.

Vaikka onhan se. Olo saattaa olla kovin avuton: mitä tehdä, kun muija murisee ja käyttäytyy oudosti etkä itse pysty ottamaan puolta taakasta pois.

Sankari-isä synnytyksessä on kulttuurisesti nuori rooli, korkeintaan sukupolven ikäinen. Meillä ei ole suurta suomalaista synnytyssaagaa, josta löytyisi isän esikuvaksi synnytysten Koskelaa tai Rokkaa. Sen vuoksi isä kuuntelee käsi lipassa kätilön ohjeita.

Meillä ei ole suurta suomalaista synnytyssaagaa, josta löytyisi isän esikuvaksi synnytysten Koskelaa tai Rokkaa.

Niin kuin se isä, joka passitettiin sairaalasta kotiin nukkumaan synnytyksen latenssivaiheessa.

”Nukut hyvät yöunet, aamulla peset hampaat, ajat parran ja tulet takaisin”, kätilö ohjeisti. Isä totteli ja palasi aamulla parikymmentä vuotta kasvatettu kokoparta pois liipattuna. Synnyttäjä ei tunnistanut puolisoaan.

Tai se isä, joka sai synnärin eteisessä pukupussin ulkovaatteita varten. Eipä aikaakaan, kun kätevä isäntä oli itse sujahtanut pukupussiin, kuin kokovartalokondomiin, sillä ajatuksella, että synnytyshuoneessa tarvitaan suojavarustusta.

Pukupussissa tai ei, isä on synnytyksessä korvaamaton. Moni nainen saa puolisolta tärkeimmän turvan, avun ja lohdun.

Hyvin harva mieskään halua jäädä ulkopuolelle siitä ihmeellisestä metamorfoosista, jossa ovesta sisään astuvat mies ja nainen, mutta ulos päin tulee heidän lisäkseen äiti, isä ja lapsi.

Eipä aikaakaan, kun kätevä isäntä oli itse sujahtanut pukupussiin, kuin kokovartalokondomiin.

Synnytys jännittää sukupuolesta riippumatta, ja se näkyy myös miehissä eri tavoin. Olen tavannut hermoilevia, hikisiä, nauravia ja itkeviä isiä. Punaisia, valkoisia ja vihertäviä puolisoita. Pyörtyneitä, liikuttuneita ja kivikasvoisia isiä, miehiä puheripulissa tai ihan tavallisessa ripulissa.

Kaikki he ovat selvinneet agenttihommistaan kunnialla.

Myös isän on tärkeää miettiä synnytystä etukäteen. On hyvä, jos puoliso pystyy suojelemaan synnytysrauhaa olemalla itse rauhallinen. Rentoudu ja hengitä. Siinäpä käyttökelpoisin ohje kaikille synnytyksessä mukana oleville.

Katso puolisoa, älä koneita.

Pari muutakin vinkkiä tulee mieleen: Ole oma itsesi ja ole läsnä – älä pelkästään paikalla. Katso puolisoa, älä koneita. Ole käytettävissä, pidä kädestä ja usko hyvään.

Monille pareille synnytys on ikimuistoinen yhteinen kokemus. Mutta aina ei agenttikaan voi onnistua. Jos siltä tuntuu, kannattaa muistaa, että synnytys on vain hetki elämästä.

Se ei ole parisuhteen, äitiyden tai isyyden mittari.

Laura Kosonen on kätilö ja toimittaja sekä asiapentti, joka haaveilee stand up -koomikon urasta.

Hän vuorottelee kolumnistina sormiruokabloggaaja Marjut Ollilan kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.