Noin 150 naista vuosittain ei ehdi sairaalaan kun vauva jo syntyy. Petra oli yksi heistä.

On hikinen keskikesän päivä. Petra, 23, ja Aleksi, 23, remontoivat uutta kotiaan. He repivät edellisen asukkaan kukertavia tapetteja ja suunnittelevat maalaavansa kaksion seinät valkoisiksi.

Petra on viimeisillään raskaana. Alkukesän koleat ja sateiset säät ovat vaihtuneet helteeksi, ja kuumuus tekee Petran olon tukalaksi. Hän on nauttinut raskaudestaan, mutta nyt tuntuu siltä, että vauva saisi syntyä jo.

Illalla he asettuvat sohvalle katsomaan elokuvaa. Petra tuntee vatsassaan muutamia kuukautiskipujen kaltaisia vihlaisuja ja puoliksi leikillään hän vuoraa sohvan jätesäkeillä. Serkku kysäisee Facebookissa, että jokos. Ei tässä vielä mitään ole tapahtumassa, Petra naputtelee vastaukseksi.

Kipuilu loppuu, ja Petra ja Aleksi käyvät sohvalle nukkumaan.

Kaksikymmentä vaille viisi Petra herää jäätävään vihlaisuun.

Ota Panadol ja odota

Kipu on niin kova, että Petra alkaa kellottaa supistuksia. Muuttolaatikoita väistellen hän ramppaa vessan ja sohvan väliä. Tuntuu, että pitää käydä kakalla, mutta mitään ei tule. Aleksi nukkuu edelleen sikeästi.

Petra hakee helpotusta vedestä – hän seisoo vuorotellen suihkussa ja lilluu ammeessa. Supistukset tulevat nyt kolmen minuutin välein, ja niiden kesto on tarkalleen 74 sekuntia.

– Herää! Petra hihkaisee kylpyhuoneesta Aleksille, kun tunti on vierähtänyt.

– Pakkaa vaatteesi, kohta lähdetään sairaalaan.

Aleksi on nukkunut sikeästi, ja on herätessään hetken aivan ulalla.

– Mitä? Nytkö se alkoi?

Vaikka supistusten alkamisesta ei ole kulunut kahtakaan tuntia, Petra päättää soittaa synnytyssairaalaan. Kätilö rauhoittelee, että ei kiirettä. Petraa vähän itkettää, kun hän selittää, että matka Kuusankoskelta Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan kestää tunnin.

– Otat Panadolin, odotatte tunnin ja lähdette sitten tulemaan, kätilö vastaa.

Kyllä tässä pärjätään

Supistukset voimistuvat, ja Petran kivut ovat kovat. Aleksi päättää, että nyt ei odoteta enää yhtään. Hän soittaa kuskille – ystävälle, jonka kanssa on sovittu kyydistä. Tilanteen pakosta ystävä joutuu ottamaan mukaan kaksivuo­tiaan lapsensa.

Ennen autoon nousua Petran on juostava vielä kerran vessaan. Vatsaa kouristaa, mutta mitään ei edelleenkään tule.

– Kestätkö sairaalaan asti tuon hätäsi kanssa? kyselee Aleksi.

Petra nyökkää. Kyllä tässä pärjätään.

Se tulee nyt!

Petra vääntäytyy takapenkille turvaistuimessa istuvan taaperon viereen. Sininen Skoda huristaa läpi heräilevän Kuusankosken. Liikennevalot vilkuttavat vielä oranssia. Aamutaivas lupaa taas uutta hellepäivää.

Aleksi naputtelee Petran äidille tekstiviestin: Synnytys alkoi, ollaan menossa sairaalaan, toivottavasti ei nyt synny tänne autoon.

Ok. Rukoillaan, että kaikki menee hyvin, vastaa anoppi.

Supistukset tulevat nyt yhtenä virtana.

Petra pitelee kaksin käsin kiinni auton kattokahvasta ja hengittelee syvään ja rauhallisesti. Kouristukset vetävät hänen selkänsä kaarelle ja tuovat kyyneleet silmiin.

– Hengittele vain, ole ihan rauhassa, Aleksi­ juttelee etupenkiltä.

Kuski painaa kaasua.

Petra pitää silmät kiinni, puuskuttaa ja valittaa kouristusten tullessa. Vaikka tilanne on uusi ja outo, häntä ei pelota. Kaikki aistit ja energia on keskitetty tähän hetkeen, näihin tuntemuksiin. Petra puree hammasta ja ottaa jaloilla tukea auton lattiasta.

Olo muuttuu yhä tukalammaksi. Kotkaan on matkaa vielä kolmisenkymmentä kilometriä. Aamuliikenne etenee nyt verkkaisesti, sillä kohdalle osuu tietyömaa. Vain yksi kaista on auki, ja liikennevalot ohjaavat liikennettä.

Sitten Petra tuntee, että jotakin repeää.

Kipu on kova, paine valtava eikä Petra voi enää kuvitellakaan istuvansa. Jalassa olleet Crocsit jäävät jonnekin kuskin penkin alle, kun Petra vääntää itsensä kyljelleen.

Petra tunnustelee alapäätään college-housujen läpi. Hän järkyttyy tajutessaan, että tuntee käsissään vauvan pään.

– Se tulee nyt! hän huutaa.

Vauva syntyy tietyömaalle

Aleksi nappaa kännykän kojelaudalta ja soittaa hätäkeskukseen. Vaihteessamme on ruuhkaa, vastaamme teille mahdollisimman pian, kuuluu nauhalta.

Tunnelma autossa hipoo paniikkia. Takapenkillä istuvaa taaperoa vain naurattaa, kun aikuiset yrittävät hädissään miettiä seuraavaa siirtoa.

Auto seisoo liikennevaloissa odottamassa valojen vaihtumista. Linja hätäkeskukseen on auki, mutta kukaan ei edelleenkään vastaa. Petra ei kykene enää olemaan aloillaan, vaistomaisesti hän alkaa riisua housujaan. Kuski sammuttaa moottorin, ja miehet syöksyvät auttamaan Petran ulos autosta. Taapero jää takapenkille istumaan, kukaan ei nyt ehdi kiinnittää häneen mitään huomiota.

Petra lysähtää maahan.

– Täällä synnytetään! huutaa Aleksi johonkin. Autojen ovet pamahtelevat, ja paikalle rientää kaksi miestä ja kaksi naista.

Taas kouristaa kovaa. Petra istuu hajareisin kovalla asfaltilla ja katsoo alas. Hän näkee kaistaleen märkiä, ruskeita hiuksia.

Siihen vauva syntyy. Kylmälle maalle, limaisena ja sinivarpaisena. Kello seitsemän tiistaiaamuna.

Jos nostaa katseensa yli autojen, näkee viljapeltoja, vehreää metsää, sinisen taivaan ja auringon, joka kurkistelee maiseman yllä.

Vauvalla ei ole hätää

Hölmistyneenä Petra tuijottaa tytärtään, joka ei ole vielä päästänyt ääntäkään. Vauvan silmät avautuvat kuitenkin hiljalleen. Toinen paikalle rientäneistä naisista kertoo olevansa lääkäri­ Kymenlaakson keskussairaalasta. Luojan kiitos!

– Miksi vauvalla on siniset varpaat? Petra saa kysyttyä.

Lääkäri rauhoittelee, että vauvalla ei ole mitään hätää. Sitten hän kiepauttaa napanuoran pois vauvan hartioiden ympäriltä. Aleksi juoksuttaa autosta pyyhkeitä ja hupparin, joihin vauva kääritään. Lääkäri nostaa vauvan Petran syliin.

Sitten miehet auttavat Petran ja vauvan autoon. Petra on edelleen aivan lamaantunut. Lääkäri neuvoo häntä nostamaan vauvan rinnalle ja käskee kuskin kääntämään lämmöt täysille.

Vihdoin hälytyskeskuksesta vastataan, ja päivystäjä sanoo lähettävänsä ambulanssin paikalle. Skoda starttaa kohti Kotkaa ja ambulanssia. Tähän asti hyväntuulisena pysynyt taapero tuijottaa Petraa ja vauvaa nyt järkyttyneenä ja alkaa tuhertaa itkua.

Petra ei osaa kuin katsoa vauvaansa, jonka pieni naama pistää esiin pyyhe- ja hupparikääreestä. Kuinka suloinen vauva, miten outo paikka tulla äidiksi.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Muutaman minuutin ajon jälkeen ambulanssi tulee vastaan valot vilkkuen. Kohta vauvaa ja Petraa kannetaan jo paareilla ambulanssiin. Ensihoitajat onnittelevat ja naureskelevat, että heidän työnsä onkin jo tehty. Vauva saa päähänsä pipon, ja Petralle laitetaan tippa. Ensihoitaja kyselee puhelimella ohjeita napanuoran katkaisuun.

Aleksi tekstaa anopilleen tuoreet uutiset: Vauva syntyi tien varteen. Nyt on kaikki onneksi hyvin ja ollaan ambulanssissa menossa sairaalaan. Mie niin pelkäsin, että sille tai Petralle käy jotain.

Ambulanssiin paistava aurinko häikäisee vauvan silmiä, ja ensimmäistä kertaa hän päästää pienen inahduksen.

Kymenlaakson keskussairaalassa kätilöt ovat valmiina, kun Petra ja vauva kärrätään sisälle. Vauva viedään tarkastettavaksi, Petra­ tikattavaksi.

On syntynyt 50 senttiä pitkä ja 3 780 grammaa painava yhdeksän apgar-pisteen tyttö. Synnytysajaksi kirjataan kello 7.00 ja kätilöksi Aleksi. Vauvan päänympärys on 33 senttiä. Synnytys olisi voinut olla paljon hankalampi, jos vauvalla olisi ollut isompi pää.

Petralta ja Aleksilta kysytään, haluavatko he jutella psykologin kanssa. Tuoreet vanhemmat eivät tunne siihen tarvetta.

Päällimmäisenä on hämmennys ja onni. Vastahan he repivät tapetteja makuuhuoneesta, ja nyt heistä on tullut perhe. Kahdessa ja puolessa tunnissa, tienpientareella.

"Toivoin nopeaa synnytystä – mutta en ihan tällaista!"

Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin Ellen, 2,5 kk, köllöttää olohuoneen lattialla. Vauvan kädet ja jalat huitovat vimmatusti ilmaa. Vieressä istuva Petra silittelee Elleniä ja hymyilee.

Vauhdikasta synnytystä on käyty läpi monet kerrat.

– Se oli yhtä kaaosta. Olemme pohtineet, kuka otti Ellenin kiinni, kun hän syntyi. Ajattelimme, että se on Aleksi, mutta kuski muistaa toisin.

Aleksi on miettinyt, että tienpientareella olisi voinut käydä miten tahansa. Hetken hän luuli vauvan syntyneen kuolleena, kun pikkuinen makasi hiljaa asfaltilla.

Petra ei ole vellonut entä jos -ajatuksissa, se ei ole hänen tapaistaan. Eräs ystävä totesikin, että onneksi matkasynnytys sattui juuri Petran kaltaiselle turhia murehtimattomalle ihmiselle.

– Kaikenlaista olisi tietysti voinut tapahtua, mutta eipä tapahtunut, vaan kaikki meni hyvin. En saanut syöksysynnytyksestä traumoja – uutta putkeen vain, Petra hymyilee.

Hän ei ollut etukäteen miettinyt synnytyksen kulkua tai suunnitellut, mitä kivunlievitystä haluaisi. Niinpä hän ei myöskään pettynyt siihen, että synnytyskokemus ei ollut ihan tavanomainen.

– Toivoin vain nopeaa synnytystä, sellaisia ovat olleet äitinikin synnytykset. Mutta ihan tällaista en kyllä tarkoittanut.

Tiina Suomalainen: Se tulee nyt! Vauva 12/2014
Kuva: Lauri Rotko

Lue lisää

Jos vauva syntyy kotiin

Syöksysynnytystä ei voi ennakoida

Matkasynnytykset ovat lisääntyneet. Ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kertoo, miten toimia, jos synnytys etenee yllättävän nopeasti.

Matkasynnytyksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa vauva syntyy niin nopeasti, ettei äiti ehdi sairaalaan asti. Osa vauvoista syntyy matkalle, osa esimerkiksi kotiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastojen mukaan matkalla sairaalaan syntyi viime vuonna 92 lasta. Muita suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuneita synnytyksiä oli 97.

FinnHEMS10-lääkärihelikopterissa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) työskentelevä ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä kohtaa työssään synnyttäjiä, joiden vauva päättää tulla maailmaan kiireellä.

– Itse muistan ehkä parhaiten tilanteen, jossa päivystin omaa syntymäpäivääni edeltävän vuorokauden. Syntymäpäiväni aamuna, vuoron viimeiseksi tehtäväksi osui synnytys, jossa ambulanssi kuljetti ponnistavaa äitiä. Ehdin juuri kiivetä ambulanssin kyytiin, kun äiti ponnisti käsiini pienen, terveen tyttövauvan. Siinä meitä oli kaksi kansalaista, samalla syntymäpäivällä.

Harve-Rytsälä vastaa kuuteen kysymykseen matkasynnytyksistä.

1. Mistä matkasynnytykset johtuvat?

HUSin alueella matkasynnytykset eivät selity sillä, että etäisyys sairaalaan olisi pitkä. Sen sijaan voi olla niin päin, että kun matkaa on vähemmän, sairaalaan lähtöä odotellaan kotona hieman pidempään. Tämä onkin yleensä järkevä toimintatapa.

Joskus synnytys etenee niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Suurimmalle osalle kohtaamistani matkasynnytyksistä on ollut tyypillistä se, että synnytys on lopulta edennyt niin nopeasti, että sen ennakoiminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Varsinkin jos edellinen synnytys on edennyt hitaasti, uudelleensynnyttäjälle voi tulla yllätyksenä se, että seuraava etenee joskus hyvinkin nopeasti.

Osa kohtaamistani synnytyksistä ovat sellaisia, että äiti kertoo, että supistuksia on ollut pitkään, jopa kahdeksan tuntiakin, mutta ne ovat tuntuneet vähäisiltä. Voi olla, että kiputuntemukset tai supistusten voimakkuus ovat poikenneet aiemmista synnytyksistä, kunnes synnytys onkin yhtäkkiä edennyt rytinällä.

On hyvä muistaa, että lähes aina synnyttäjä kuitenkin ehtii sairaalaan. Matkasynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on yhä hyvin pieni, vaikka määrä onkin kasvanut.

HUS:n alueella synnyttäjien kokonaismäärä on vain niin suuri, että niitä harvinaisia tapauksia, joissa synnytys etenee nopeasti, mahtuu tälle alueelle useita vuodessa.

2. Milloin sairaalaan ei enää kannata yrittää itse, vaan on parempi soittaa 112:een?

Yleensä synnyttäjä soittaa ensin omaan synnytyssairaalaansa, ja se onkin oikea tapa toimia. Koulutetut ja kokeneet kätilöt osaavat puhelimessa arvioida tilanteen ja antaa neuvoja.

Suoraan 112:een pitää soittaa, jos äitiä ponnistuttaa jatkuvasti ja voimakkaasti tai vauvan tarjoutuva osa, yleensä pää, tuntuu tai näkyy. Ne ovat sellaisia merkkejä, että ei yleensä kannata lähteä enää omatoimisesti sairaalaan. Samoin kannattaa toimia, jos äidillä on jatkuva kirkas ja runsas verenvuoto.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten.

Jos vauva päättää syntyä sairaalan ulkopuolella, synnytystä on parempi avustaa ambulanssissa tai synnyttäjän kotona kuin esimerkiksi henkilöauton etupenkillä. Suomen oloissa on myös käytännössä aina kylmä, ja vastasyntynyt jäähtyy nopeasti.

Jos kotoa on jo ehditty lähteä liikkeelle, hätäkeskus voi lähettää ambulanssin myös synnyttäjää vastaan.

Sairaalaan ei ikinä pidä lähteä ylinopeutta kaahaten. Liikenneturvallisuudesta huolehtiminen on tässä tilanteessa erityisen tärkeää.

3. Kun hätäkeskus saa tiedon uhkaavasta matkasynnytyksestä, miten asiassa edetään?

Hätäkeskuksen päivystäjä tekee puhelun aikana riskinarvion, joka määrittää jatkotoimet. Yleensä paikalle hälytetään ensihoitoyksikkö eli ambulanssi. Jos käy ilmi seikkoja, joiden perusteella vauvan arvioidaan syntyvän hyvin pian tai tilanteeseen liittyy muu erityinen riski, voidaan kutsua myös muita yksiköitä, esimerkiksi lääkäriyksikkö. Paikalle ehtii yleensä ensimmäisenä ambulanssi.

Äidin luona edetään tilanteen mukaan. Ensin arvioidaan, syntyykö vauva heti vai voidaanko siirtyä turvallisesti ambulanssiin. Ambulanssissa puolestaan arvioidaan, yritetäänkö vielä ehtiä sairaalaan. Jos näyttää, että vauva syntyy matkalla, ambulanssi pysäytetään turvalliseen paikkaan ja hoidetaan synnytys siinä.

Lopulta suurin osa ensihoidon synnytyshälytyksistä on sellaisia, joissa ambulanssilla ehditään sairaalaan asti ennen vauvan syntymää.

HUSin alueella synnyttäjää ei kuljeteta helikopterilla. Helikopteria käytetään kulkuvälineenä silloin, kun se on nopein tapa kuljettaa ensihoitolääkäri synnyttäjän luo. Muualla Suomessa, jossa etäisyydet ovat pidempiä, myös synnyttäjää saatetaan joutua joskus kuljettamaan helikopterilla.

4. Entä jos vauva ehtii syntyä, ennen kuin ensihoitajat ovat paikalla?

Niin usein käykin, koska synnytys voi edetä niin vauhdilla. HUSin alueella noin puolessa tilanteista, joissa vauva syntyy suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolelle, vauva on jo syntynyt, kun ensihoito saapuu paikalle.

Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä.

Hätäkeskuspäivystäjä antaa puhelimessa toimintaohjeita synnytyksessä avustamiseen. Neuvolakortti on hyvä olla lähellä ensihoitajien saapuessa. Kaksikerroksisessa kodissa äidin kannattaa, jos mahdollista, siirtyä uloskäynnin kanssa samaan tason. Paras paikka synnyttää kotona on sellainen, jossa on avustajille tilaa ympärillä. Koirat ja muut lemmikit kannattaa sulkea oven taakse.

Jos vauva ehtii syntyä, tärkeintä on saada vastasyntynyt nopeasti kuivaksi ja lämpimään, vaikka äidin ihoa vasten. Napanuoran katkaisemisella ei ole kiire, ensihoitajat huolehtivat siitä.

5. Pitääkö vastasyntyneen kanssa mennä silti sairaalaan?

Kun vauva on syntynyt suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella, äiti ja vastasyntynyt kuljetetaan aina sairaalaan. Kotiin me emme jätä. Tilanne on erilainen suunnitellussa kotisynnytyksessä, jossa paikalla on kätilö. Kätilöllä on erilainen kokemus vastasyntyneen ja äidin voinnin tarkkailuun. 

Vauvan synnyttyä ensihoito kuivaa ja peittelee vastasyntyneen ja klipsaa ja katkaisee napanuoran. Sitten äiti ja vastasyntynyt valmistellaan sairaalaan kuljetusta varten. Istukan syntymistä ei jäädä odottamaan. Istukka voi syntyä matkan aikana tai vasta sairaalassa. 

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta.

6. Millaisia riskejä sairaalan ulkopuolella synnyttämisessä on?

Onneksi on niin, että jos vauva päättää tulla maailmaan vauhdilla, hän syntyy yleensä ongelmitta ja kaikki päättyy onnellisesti. Nopeasti eteneville synnytyksille on tyypillistä se, että kohdunsuu aukeaa hyvin, vauva on pienikokoinen ja ponnistusvaihe menee helposti.

Synnytyksissä eniten riskejä liittyy pitkittyneisiin synnytyksiin, ja niitähän matkasynnytykset eivät ole. Hyvä niin: vaikka ensihoitajilla ja -lääkäreillä on valmiudet ja koulutus avustaa synnytyksessä, vaikkapa sektioon tai imukupin käyttämiseen ei ole mahdollisuuksia.

Lähtökohtaisesti voi sanoa, että matkasynnytyksissä vastasyntynyt ja äiti voivat melkein aina hyvin. Esimerkiksi pahoja repeämiä tai vuotoja esiintyy ensihoidossa todella harvoin.

Ensihoidon näkökulmasta matkasynnytykset ovat onnellisesti päättyviä työtehtäviä. Tapahtumaan suhtaudutaan suurella kunnioituksella, ja meidän käsissämme syntyneet vauvat muistetaan jokainen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Liity kesävauvaa odottavien suljettuun keskusteluryhmään ja ota ilo irti vertaistuesta! <3

Plussasitko? Onnea! Kirjaudu sivustolle ja tule mukaan ryhmään. Voit vaihtaa muiden odottajien kanssa ajatuksia raskaudesta anonyymisti.

Ryhmät ovat pienempiä yhteisöjä vauva.fin sisällä. Vain ryhmän jäsenet voivat lukea ryhmän viestejä ja osallistua keskusteluun ryhmässä. Avoimiin ryhmiin voivat liittyä kaikki rekisteröityneet käyttäjät, ja suljettuun ryhmään liittyminen vaatii ryhmän ylläpitäjän hyväksynnän.

Tule mukaan ryhmiin tästä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.