Noin 150 naista vuosittain ei ehdi sairaalaan kun vauva jo syntyy. Petra oli yksi heistä.

On hikinen keskikesän päivä. Petra, 23, ja Aleksi, 23, remontoivat uutta kotiaan. He repivät edellisen asukkaan kukertavia tapetteja ja suunnittelevat maalaavansa kaksion seinät valkoisiksi.

Petra on viimeisillään raskaana. Alkukesän koleat ja sateiset säät ovat vaihtuneet helteeksi, ja kuumuus tekee Petran olon tukalaksi. Hän on nauttinut raskaudestaan, mutta nyt tuntuu siltä, että vauva saisi syntyä jo.

Illalla he asettuvat sohvalle katsomaan elokuvaa. Petra tuntee vatsassaan muutamia kuukautiskipujen kaltaisia vihlaisuja ja puoliksi leikillään hän vuoraa sohvan jätesäkeillä. Serkku kysäisee Facebookissa, että jokos. Ei tässä vielä mitään ole tapahtumassa, Petra naputtelee vastaukseksi.

Kipuilu loppuu, ja Petra ja Aleksi käyvät sohvalle nukkumaan.

Kaksikymmentä vaille viisi Petra herää jäätävään vihlaisuun.

Ota Panadol ja odota

Kipu on niin kova, että Petra alkaa kellottaa supistuksia. Muuttolaatikoita väistellen hän ramppaa vessan ja sohvan väliä. Tuntuu, että pitää käydä kakalla, mutta mitään ei tule. Aleksi nukkuu edelleen sikeästi.

Petra hakee helpotusta vedestä – hän seisoo vuorotellen suihkussa ja lilluu ammeessa. Supistukset tulevat nyt kolmen minuutin välein, ja niiden kesto on tarkalleen 74 sekuntia.

– Herää! Petra hihkaisee kylpyhuoneesta Aleksille, kun tunti on vierähtänyt.

– Pakkaa vaatteesi, kohta lähdetään sairaalaan.

Aleksi on nukkunut sikeästi, ja on herätessään hetken aivan ulalla.

– Mitä? Nytkö se alkoi?

Vaikka supistusten alkamisesta ei ole kulunut kahtakaan tuntia, Petra päättää soittaa synnytyssairaalaan. Kätilö rauhoittelee, että ei kiirettä. Petraa vähän itkettää, kun hän selittää, että matka Kuusankoskelta Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan kestää tunnin.

– Otat Panadolin, odotatte tunnin ja lähdette sitten tulemaan, kätilö vastaa.

Kyllä tässä pärjätään

Supistukset voimistuvat, ja Petran kivut ovat kovat. Aleksi päättää, että nyt ei odoteta enää yhtään. Hän soittaa kuskille – ystävälle, jonka kanssa on sovittu kyydistä. Tilanteen pakosta ystävä joutuu ottamaan mukaan kaksivuo­tiaan lapsensa.

Ennen autoon nousua Petran on juostava vielä kerran vessaan. Vatsaa kouristaa, mutta mitään ei edelleenkään tule.

– Kestätkö sairaalaan asti tuon hätäsi kanssa? kyselee Aleksi.

Petra nyökkää. Kyllä tässä pärjätään.

Se tulee nyt!

Petra vääntäytyy takapenkille turvaistuimessa istuvan taaperon viereen. Sininen Skoda huristaa läpi heräilevän Kuusankosken. Liikennevalot vilkuttavat vielä oranssia. Aamutaivas lupaa taas uutta hellepäivää.

Aleksi naputtelee Petran äidille tekstiviestin: Synnytys alkoi, ollaan menossa sairaalaan, toivottavasti ei nyt synny tänne autoon.

Ok. Rukoillaan, että kaikki menee hyvin, vastaa anoppi.

Supistukset tulevat nyt yhtenä virtana.

Petra pitelee kaksin käsin kiinni auton kattokahvasta ja hengittelee syvään ja rauhallisesti. Kouristukset vetävät hänen selkänsä kaarelle ja tuovat kyyneleet silmiin.

– Hengittele vain, ole ihan rauhassa, Aleksi­ juttelee etupenkiltä.

Kuski painaa kaasua.

Petra pitää silmät kiinni, puuskuttaa ja valittaa kouristusten tullessa. Vaikka tilanne on uusi ja outo, häntä ei pelota. Kaikki aistit ja energia on keskitetty tähän hetkeen, näihin tuntemuksiin. Petra puree hammasta ja ottaa jaloilla tukea auton lattiasta.

Olo muuttuu yhä tukalammaksi. Kotkaan on matkaa vielä kolmisenkymmentä kilometriä. Aamuliikenne etenee nyt verkkaisesti, sillä kohdalle osuu tietyömaa. Vain yksi kaista on auki, ja liikennevalot ohjaavat liikennettä.

Sitten Petra tuntee, että jotakin repeää.

Kipu on kova, paine valtava eikä Petra voi enää kuvitellakaan istuvansa. Jalassa olleet Crocsit jäävät jonnekin kuskin penkin alle, kun Petra vääntää itsensä kyljelleen.

Petra tunnustelee alapäätään college-housujen läpi. Hän järkyttyy tajutessaan, että tuntee käsissään vauvan pään.

– Se tulee nyt! hän huutaa.

Vauva syntyy tietyömaalle

Aleksi nappaa kännykän kojelaudalta ja soittaa hätäkeskukseen. Vaihteessamme on ruuhkaa, vastaamme teille mahdollisimman pian, kuuluu nauhalta.

Tunnelma autossa hipoo paniikkia. Takapenkillä istuvaa taaperoa vain naurattaa, kun aikuiset yrittävät hädissään miettiä seuraavaa siirtoa.

Auto seisoo liikennevaloissa odottamassa valojen vaihtumista. Linja hätäkeskukseen on auki, mutta kukaan ei edelleenkään vastaa. Petra ei kykene enää olemaan aloillaan, vaistomaisesti hän alkaa riisua housujaan. Kuski sammuttaa moottorin, ja miehet syöksyvät auttamaan Petran ulos autosta. Taapero jää takapenkille istumaan, kukaan ei nyt ehdi kiinnittää häneen mitään huomiota.

Petra lysähtää maahan.

– Täällä synnytetään! huutaa Aleksi johonkin. Autojen ovet pamahtelevat, ja paikalle rientää kaksi miestä ja kaksi naista.

Taas kouristaa kovaa. Petra istuu hajareisin kovalla asfaltilla ja katsoo alas. Hän näkee kaistaleen märkiä, ruskeita hiuksia.

Siihen vauva syntyy. Kylmälle maalle, limaisena ja sinivarpaisena. Kello seitsemän tiistaiaamuna.

Jos nostaa katseensa yli autojen, näkee viljapeltoja, vehreää metsää, sinisen taivaan ja auringon, joka kurkistelee maiseman yllä.

Vauvalla ei ole hätää

Hölmistyneenä Petra tuijottaa tytärtään, joka ei ole vielä päästänyt ääntäkään. Vauvan silmät avautuvat kuitenkin hiljalleen. Toinen paikalle rientäneistä naisista kertoo olevansa lääkäri­ Kymenlaakson keskussairaalasta. Luojan kiitos!

– Miksi vauvalla on siniset varpaat? Petra saa kysyttyä.

Lääkäri rauhoittelee, että vauvalla ei ole mitään hätää. Sitten hän kiepauttaa napanuoran pois vauvan hartioiden ympäriltä. Aleksi juoksuttaa autosta pyyhkeitä ja hupparin, joihin vauva kääritään. Lääkäri nostaa vauvan Petran syliin.

Sitten miehet auttavat Petran ja vauvan autoon. Petra on edelleen aivan lamaantunut. Lääkäri neuvoo häntä nostamaan vauvan rinnalle ja käskee kuskin kääntämään lämmöt täysille.

Vihdoin hälytyskeskuksesta vastataan, ja päivystäjä sanoo lähettävänsä ambulanssin paikalle. Skoda starttaa kohti Kotkaa ja ambulanssia. Tähän asti hyväntuulisena pysynyt taapero tuijottaa Petraa ja vauvaa nyt järkyttyneenä ja alkaa tuhertaa itkua.

Petra ei osaa kuin katsoa vauvaansa, jonka pieni naama pistää esiin pyyhe- ja hupparikääreestä. Kuinka suloinen vauva, miten outo paikka tulla äidiksi.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Muutaman minuutin ajon jälkeen ambulanssi tulee vastaan valot vilkkuen. Kohta vauvaa ja Petraa kannetaan jo paareilla ambulanssiin. Ensihoitajat onnittelevat ja naureskelevat, että heidän työnsä onkin jo tehty. Vauva saa päähänsä pipon, ja Petralle laitetaan tippa. Ensihoitaja kyselee puhelimella ohjeita napanuoran katkaisuun.

Aleksi tekstaa anopilleen tuoreet uutiset: Vauva syntyi tien varteen. Nyt on kaikki onneksi hyvin ja ollaan ambulanssissa menossa sairaalaan. Mie niin pelkäsin, että sille tai Petralle käy jotain.

Ambulanssiin paistava aurinko häikäisee vauvan silmiä, ja ensimmäistä kertaa hän päästää pienen inahduksen.

Kymenlaakson keskussairaalassa kätilöt ovat valmiina, kun Petra ja vauva kärrätään sisälle. Vauva viedään tarkastettavaksi, Petra­ tikattavaksi.

On syntynyt 50 senttiä pitkä ja 3 780 grammaa painava yhdeksän apgar-pisteen tyttö. Synnytysajaksi kirjataan kello 7.00 ja kätilöksi Aleksi. Vauvan päänympärys on 33 senttiä. Synnytys olisi voinut olla paljon hankalampi, jos vauvalla olisi ollut isompi pää.

Petralta ja Aleksilta kysytään, haluavatko he jutella psykologin kanssa. Tuoreet vanhemmat eivät tunne siihen tarvetta.

Päällimmäisenä on hämmennys ja onni. Vastahan he repivät tapetteja makuuhuoneesta, ja nyt heistä on tullut perhe. Kahdessa ja puolessa tunnissa, tienpientareella.

"Toivoin nopeaa synnytystä – mutta en ihan tällaista!"

Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin Ellen, 2,5 kk, köllöttää olohuoneen lattialla. Vauvan kädet ja jalat huitovat vimmatusti ilmaa. Vieressä istuva Petra silittelee Elleniä ja hymyilee.

Vauhdikasta synnytystä on käyty läpi monet kerrat.

– Se oli yhtä kaaosta. Olemme pohtineet, kuka otti Ellenin kiinni, kun hän syntyi. Ajattelimme, että se on Aleksi, mutta kuski muistaa toisin.

Aleksi on miettinyt, että tienpientareella olisi voinut käydä miten tahansa. Hetken hän luuli vauvan syntyneen kuolleena, kun pikkuinen makasi hiljaa asfaltilla.

Petra ei ole vellonut entä jos -ajatuksissa, se ei ole hänen tapaistaan. Eräs ystävä totesikin, että onneksi matkasynnytys sattui juuri Petran kaltaiselle turhia murehtimattomalle ihmiselle.

– Kaikenlaista olisi tietysti voinut tapahtua, mutta eipä tapahtunut, vaan kaikki meni hyvin. En saanut syöksysynnytyksestä traumoja – uutta putkeen vain, Petra hymyilee.

Hän ei ollut etukäteen miettinyt synnytyksen kulkua tai suunnitellut, mitä kivunlievitystä haluaisi. Niinpä hän ei myöskään pettynyt siihen, että synnytyskokemus ei ollut ihan tavanomainen.

– Toivoin vain nopeaa synnytystä, sellaisia ovat olleet äitinikin synnytykset. Mutta ihan tällaista en kyllä tarkoittanut.

Tiina Suomalainen: Se tulee nyt! Vauva 12/2014
Kuva: Lauri Rotko

Lue lisää

Jos vauva syntyy kotiin

Syöksysynnytystä ei voi ennakoida

Suomen kesä voi yllättää, ja mittari voi kivuta keväälläkin hellelukemiin. Vaikka lämpö on ihanaa, raskausaikana se saattaa koetella normaalia enemmän.

Moni odottaja kokee, että helteellä olo on lähinnä tuskaisa. Yleisiä oireita ovat myös kohonnut verenpaine ja jalkojen turvotus. Niihin voi vaikuttaa esimerkiksi ruokavaliolla ja juomalla tarpeeksi.

Lukijamme vinkkaavat – näin helpotat oloa helteellä:

  • Juo tarpeeksi vettä!
  • Ei ylimääräisiä touhuja.
  • Pukeudu kevyesti luonnonmateriaaleihin. Kotona voi olla vaikka alusvaatteissa tai kääriytyneenä ilmavaan huiviin.
  • Kastele ohut lakana ja mene sen alle. Tai laita märkä pyyhe päähän.
  • Älä käytä kodinkoneita, jotka kuumentavat huoneilmaa, kuten imuria ja kuivausrumpua.
  • Katso Netflixiä ja syö vesimelonia.
  • Hakeudu mahdollisuuksien mukaan varjopaikkoihin.
  • Avaa yöllä kaikki ikkunat levälleen.
  • Pidä aina sumutinpullo tai jokin ”löyhytin” mukana.
  • Mene rannalle, kävele rantavedessä.
  • Ole kotona alasti tuulettimen vieressä.
  • Nauti! Kölli päivät auringossa, eipähän palele.
  • Laita autossa ilmastointi täysille.
  • Käy suihkussa.
  • Laita pihalle tai parvekkeelle pieni uima-allas.
  • Harrasta kevyttä kävelyä ja uimista.
  • Hengaile kellarissa tai kauppojen pakastealtaiden luona – myös maito- ja lihahyllyt hohkavat viileyttä.
  • Nosta jalat koholle.
  • Ryhdy vesisotaan.
  • Pue vain bikinit päälle.
  • Syö jätskiä välipalaksi.
  • Ota pitkät päiväunet.
  • Lepää sohvalla tai aurinkotuolissa.

Vinkit saatu Vauvan Facebookista ja Aihe Vapaa -keskustelupalstalta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Jenni Dahlmanin esikoispoika täytti maaliskuussa vuoden. Pian hänestä tulee isoveli. Kuva: Antti Hämäläinen
Jenni Dahlmanin esikoispoika täytti maaliskuussa vuoden. Pian hänestä tulee isoveli. Kuva: Antti Hämäläinen

Jenni Dahlmanin ja Ossi Väänäsen toinen lapsi syntyy kesän lopulla. 

Jenni Dahlmanista, 36, tulee loppukesästä kahden lapsen äiti. Hänen puolisonsa, entinen jääkiekkoilija Ossi Väänänen, 37, kertoi asiasta tänä aamuna MTV:n Huomenta Suomi -ohjelmassa

– Kyllä kiirettä kotona riittää, ei siellä kerkeä syljeskelemään kattoon. Myöhemmin kesällä, kun toinen saapuu, kiireitä on vielä enemmän. En epäile yhtään, etteikö arki muuttuisi, mutta odotan innolla, Ossi kertoi. 

Jennin ja Ossin esikoispoika syntyi maaliskuussa 2017. Perhe asuu Espoossa. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.