Noin 150 naista vuosittain ei ehdi sairaalaan kun vauva jo syntyy. Petra oli yksi heistä.

On hikinen keskikesän päivä. Petra, 23, ja Aleksi, 23, remontoivat uutta kotiaan. He repivät edellisen asukkaan kukertavia tapetteja ja suunnittelevat maalaavansa kaksion seinät valkoisiksi.

Petra on viimeisillään raskaana. Alkukesän koleat ja sateiset säät ovat vaihtuneet helteeksi, ja kuumuus tekee Petran olon tukalaksi. Hän on nauttinut raskaudestaan, mutta nyt tuntuu siltä, että vauva saisi syntyä jo.

Illalla he asettuvat sohvalle katsomaan elokuvaa. Petra tuntee vatsassaan muutamia kuukautiskipujen kaltaisia vihlaisuja ja puoliksi leikillään hän vuoraa sohvan jätesäkeillä. Serkku kysäisee Facebookissa, että jokos. Ei tässä vielä mitään ole tapahtumassa, Petra naputtelee vastaukseksi.

Kipuilu loppuu, ja Petra ja Aleksi käyvät sohvalle nukkumaan.

Kaksikymmentä vaille viisi Petra herää jäätävään vihlaisuun.

Ota Panadol ja odota

Kipu on niin kova, että Petra alkaa kellottaa supistuksia. Muuttolaatikoita väistellen hän ramppaa vessan ja sohvan väliä. Tuntuu, että pitää käydä kakalla, mutta mitään ei tule. Aleksi nukkuu edelleen sikeästi.

Petra hakee helpotusta vedestä – hän seisoo vuorotellen suihkussa ja lilluu ammeessa. Supistukset tulevat nyt kolmen minuutin välein, ja niiden kesto on tarkalleen 74 sekuntia.

– Herää! Petra hihkaisee kylpyhuoneesta Aleksille, kun tunti on vierähtänyt.

– Pakkaa vaatteesi, kohta lähdetään sairaalaan.

Aleksi on nukkunut sikeästi, ja on herätessään hetken aivan ulalla.

– Mitä? Nytkö se alkoi?

Vaikka supistusten alkamisesta ei ole kulunut kahtakaan tuntia, Petra päättää soittaa synnytyssairaalaan. Kätilö rauhoittelee, että ei kiirettä. Petraa vähän itkettää, kun hän selittää, että matka Kuusankoskelta Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan kestää tunnin.

– Otat Panadolin, odotatte tunnin ja lähdette sitten tulemaan, kätilö vastaa.

Kyllä tässä pärjätään

Supistukset voimistuvat, ja Petran kivut ovat kovat. Aleksi päättää, että nyt ei odoteta enää yhtään. Hän soittaa kuskille – ystävälle, jonka kanssa on sovittu kyydistä. Tilanteen pakosta ystävä joutuu ottamaan mukaan kaksivuo­tiaan lapsensa.

Ennen autoon nousua Petran on juostava vielä kerran vessaan. Vatsaa kouristaa, mutta mitään ei edelleenkään tule.

– Kestätkö sairaalaan asti tuon hätäsi kanssa? kyselee Aleksi.

Petra nyökkää. Kyllä tässä pärjätään.

Se tulee nyt!

Petra vääntäytyy takapenkille turvaistuimessa istuvan taaperon viereen. Sininen Skoda huristaa läpi heräilevän Kuusankosken. Liikennevalot vilkuttavat vielä oranssia. Aamutaivas lupaa taas uutta hellepäivää.

Aleksi naputtelee Petran äidille tekstiviestin: Synnytys alkoi, ollaan menossa sairaalaan, toivottavasti ei nyt synny tänne autoon.

Ok. Rukoillaan, että kaikki menee hyvin, vastaa anoppi.

Supistukset tulevat nyt yhtenä virtana.

Petra pitelee kaksin käsin kiinni auton kattokahvasta ja hengittelee syvään ja rauhallisesti. Kouristukset vetävät hänen selkänsä kaarelle ja tuovat kyyneleet silmiin.

– Hengittele vain, ole ihan rauhassa, Aleksi­ juttelee etupenkiltä.

Kuski painaa kaasua.

Petra pitää silmät kiinni, puuskuttaa ja valittaa kouristusten tullessa. Vaikka tilanne on uusi ja outo, häntä ei pelota. Kaikki aistit ja energia on keskitetty tähän hetkeen, näihin tuntemuksiin. Petra puree hammasta ja ottaa jaloilla tukea auton lattiasta.

Olo muuttuu yhä tukalammaksi. Kotkaan on matkaa vielä kolmisenkymmentä kilometriä. Aamuliikenne etenee nyt verkkaisesti, sillä kohdalle osuu tietyömaa. Vain yksi kaista on auki, ja liikennevalot ohjaavat liikennettä.

Sitten Petra tuntee, että jotakin repeää.

Kipu on kova, paine valtava eikä Petra voi enää kuvitellakaan istuvansa. Jalassa olleet Crocsit jäävät jonnekin kuskin penkin alle, kun Petra vääntää itsensä kyljelleen.

Petra tunnustelee alapäätään college-housujen läpi. Hän järkyttyy tajutessaan, että tuntee käsissään vauvan pään.

– Se tulee nyt! hän huutaa.

Vauva syntyy tietyömaalle

Aleksi nappaa kännykän kojelaudalta ja soittaa hätäkeskukseen. Vaihteessamme on ruuhkaa, vastaamme teille mahdollisimman pian, kuuluu nauhalta.

Tunnelma autossa hipoo paniikkia. Takapenkillä istuvaa taaperoa vain naurattaa, kun aikuiset yrittävät hädissään miettiä seuraavaa siirtoa.

Auto seisoo liikennevaloissa odottamassa valojen vaihtumista. Linja hätäkeskukseen on auki, mutta kukaan ei edelleenkään vastaa. Petra ei kykene enää olemaan aloillaan, vaistomaisesti hän alkaa riisua housujaan. Kuski sammuttaa moottorin, ja miehet syöksyvät auttamaan Petran ulos autosta. Taapero jää takapenkille istumaan, kukaan ei nyt ehdi kiinnittää häneen mitään huomiota.

Petra lysähtää maahan.

– Täällä synnytetään! huutaa Aleksi johonkin. Autojen ovet pamahtelevat, ja paikalle rientää kaksi miestä ja kaksi naista.

Taas kouristaa kovaa. Petra istuu hajareisin kovalla asfaltilla ja katsoo alas. Hän näkee kaistaleen märkiä, ruskeita hiuksia.

Siihen vauva syntyy. Kylmälle maalle, limaisena ja sinivarpaisena. Kello seitsemän tiistaiaamuna.

Jos nostaa katseensa yli autojen, näkee viljapeltoja, vehreää metsää, sinisen taivaan ja auringon, joka kurkistelee maiseman yllä.

Vauvalla ei ole hätää

Hölmistyneenä Petra tuijottaa tytärtään, joka ei ole vielä päästänyt ääntäkään. Vauvan silmät avautuvat kuitenkin hiljalleen. Toinen paikalle rientäneistä naisista kertoo olevansa lääkäri­ Kymenlaakson keskussairaalasta. Luojan kiitos!

– Miksi vauvalla on siniset varpaat? Petra saa kysyttyä.

Lääkäri rauhoittelee, että vauvalla ei ole mitään hätää. Sitten hän kiepauttaa napanuoran pois vauvan hartioiden ympäriltä. Aleksi juoksuttaa autosta pyyhkeitä ja hupparin, joihin vauva kääritään. Lääkäri nostaa vauvan Petran syliin.

Sitten miehet auttavat Petran ja vauvan autoon. Petra on edelleen aivan lamaantunut. Lääkäri neuvoo häntä nostamaan vauvan rinnalle ja käskee kuskin kääntämään lämmöt täysille.

Vihdoin hälytyskeskuksesta vastataan, ja päivystäjä sanoo lähettävänsä ambulanssin paikalle. Skoda starttaa kohti Kotkaa ja ambulanssia. Tähän asti hyväntuulisena pysynyt taapero tuijottaa Petraa ja vauvaa nyt järkyttyneenä ja alkaa tuhertaa itkua.

Petra ei osaa kuin katsoa vauvaansa, jonka pieni naama pistää esiin pyyhe- ja hupparikääreestä. Kuinka suloinen vauva, miten outo paikka tulla äidiksi.

Loppu hyvin kaikki hyvin

Muutaman minuutin ajon jälkeen ambulanssi tulee vastaan valot vilkkuen. Kohta vauvaa ja Petraa kannetaan jo paareilla ambulanssiin. Ensihoitajat onnittelevat ja naureskelevat, että heidän työnsä onkin jo tehty. Vauva saa päähänsä pipon, ja Petralle laitetaan tippa. Ensihoitaja kyselee puhelimella ohjeita napanuoran katkaisuun.

Aleksi tekstaa anopilleen tuoreet uutiset: Vauva syntyi tien varteen. Nyt on kaikki onneksi hyvin ja ollaan ambulanssissa menossa sairaalaan. Mie niin pelkäsin, että sille tai Petralle käy jotain.

Ambulanssiin paistava aurinko häikäisee vauvan silmiä, ja ensimmäistä kertaa hän päästää pienen inahduksen.

Kymenlaakson keskussairaalassa kätilöt ovat valmiina, kun Petra ja vauva kärrätään sisälle. Vauva viedään tarkastettavaksi, Petra­ tikattavaksi.

On syntynyt 50 senttiä pitkä ja 3 780 grammaa painava yhdeksän apgar-pisteen tyttö. Synnytysajaksi kirjataan kello 7.00 ja kätilöksi Aleksi. Vauvan päänympärys on 33 senttiä. Synnytys olisi voinut olla paljon hankalampi, jos vauvalla olisi ollut isompi pää.

Petralta ja Aleksilta kysytään, haluavatko he jutella psykologin kanssa. Tuoreet vanhemmat eivät tunne siihen tarvetta.

Päällimmäisenä on hämmennys ja onni. Vastahan he repivät tapetteja makuuhuoneesta, ja nyt heistä on tullut perhe. Kahdessa ja puolessa tunnissa, tienpientareella.

"Toivoin nopeaa synnytystä – mutta en ihan tällaista!"

Kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin Ellen, 2,5 kk, köllöttää olohuoneen lattialla. Vauvan kädet ja jalat huitovat vimmatusti ilmaa. Vieressä istuva Petra silittelee Elleniä ja hymyilee.

Vauhdikasta synnytystä on käyty läpi monet kerrat.

– Se oli yhtä kaaosta. Olemme pohtineet, kuka otti Ellenin kiinni, kun hän syntyi. Ajattelimme, että se on Aleksi, mutta kuski muistaa toisin.

Aleksi on miettinyt, että tienpientareella olisi voinut käydä miten tahansa. Hetken hän luuli vauvan syntyneen kuolleena, kun pikkuinen makasi hiljaa asfaltilla.

Petra ei ole vellonut entä jos -ajatuksissa, se ei ole hänen tapaistaan. Eräs ystävä totesikin, että onneksi matkasynnytys sattui juuri Petran kaltaiselle turhia murehtimattomalle ihmiselle.

– Kaikenlaista olisi tietysti voinut tapahtua, mutta eipä tapahtunut, vaan kaikki meni hyvin. En saanut syöksysynnytyksestä traumoja – uutta putkeen vain, Petra hymyilee.

Hän ei ollut etukäteen miettinyt synnytyksen kulkua tai suunnitellut, mitä kivunlievitystä haluaisi. Niinpä hän ei myöskään pettynyt siihen, että synnytyskokemus ei ollut ihan tavanomainen.

– Toivoin vain nopeaa synnytystä, sellaisia ovat olleet äitinikin synnytykset. Mutta ihan tällaista en kyllä tarkoittanut.

Tiina Suomalainen: Se tulee nyt! Vauva 12/2014
Kuva: Lauri Rotko

Lue lisää

Jos vauva syntyy kotiin

Syöksysynnytystä ei voi ennakoida

Kipinä säilyy, kun hyvät huomenet ja halaukset ovat tapa jo ennen vauvan syntymää.

Varsinkin ensimmäisen lapsen saaminen mullistaa elämän, myös parisuhteen. Parisuhdevalmentaja Paula Immon, 38, mielestä sen ei tarvitse olla huono juttu, mutta valmistautua kannattaa.

Puhetta, tunnetta ja seksiä – niistä rakentuu vahva suhde, Immo toteaa. Vauvan tulo ja kahdenkeskisen ajan väheneminen heilauttaa ainakin hetkellisesti näitä kaikkia, kun ykkösenä ovat pienen tarpeet.

Siksi yhteiseen arkeen kannattaa jo ennen vauvan syntymää ujuttaa tapoja, joilla huomioi toista.

– Kysykää päivittäin toisiltanne, miten päivä meni. Istahtakaa alas ja kuunnelkaa toisianne, neuvomatta ja arvostelematta.

Kun juttelu, hyvät huomenet ja halaaminen ovat tapoja, ne eivät herkästi huku vauvavuodenkaan pyörteisiin. Toista muistaa katsoa muutenkin kuin äitinä tai isänä.

Istahtakaa alas ja kuunnelkaa toisianne, neuvomatta ja arvostelematta.

– Vaikka romanttisiin illallisiin ei olisi mahdollisuutta eikä seksielämä heti palaisi ennalleen, hellä katse tai sohvalla sylikkäin istuminenkin vaalii läheisyyttä.

Myös esimerkiksi rakkaudentäyteinen valokuva voi muistuttaa kipinästä, joka uhkaa jäädä vaippavuoren alle. Siksi Immo ja valokuvaaja Janica Karasti päättivät yhdistää valmennuksen ja valokuvan voiman. Kuviin tallennetaan se tärkein: kivaa, että olet siinä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Synnytys alakautta voi onnistua hyvin, vaikka vauva olisi perätilassa. Riskitapaukset ohjataan suoraan sektioon.

Miksi vauva on perätilassa?

Syitä on monia. Ensisynnyttäjillä on korkeampi riski vauvan perätilaan, sillä napakat vatsalihakset voivat vaikuttaa kääntymiseen. Toisaalta taas äideillä, joilla on viisi synnytystä tai enemmän, kohdun lihakset ovat löystyneet, ja vauva ei sen takia välttämättä käänny.

Myoomat eli kohdun hyvänlaatuiset lihaskasvaimet, vähäinen lapsivesi tai äidin liian ahdas lantio saattavat myös estää kääntymisen.

Usein pienillä viikoilla vauva saattaa olla perätilassa kohdunmuodon takia. Kun kohtu venyy ja sen muoto muuttuu, vauva useimmiten kääntyy päätarjontaan.

Jos istukka sijaitsee matalalla, kohdun suun päällä tai kohdun yläosan kulmassa, se saattaa estää vauvaa kääntymästä. Syy voi myös löytyä herttamaisesta eli sydämenmuotoisesta tai kaksionteloisesta kohdusta. Lisäksi napanuoran kiertymiset vauvan ruumiinosien ympärille voivat vaikuttaa sikiön asentoon.

Tyttösikiöillä on myös korkeampi riski perätilaan. Kaikista perätiloista 55 prosenttia on tyttöjä. Tytöt liikkuvat keskimäärin vähemmän eivätkä sen vuoksi potki itseään toiseen asentoon. Tytöillä on myös keskimääräisesti lyhyempi napanuora, sillä pojat liikkuvat enemmän ja napanuora saa kasvuimpulsseja liikkumisesta.

Kymmenen prosenttia perätiloista johtuu jostakin sairaudesta. Ne huomataan yleensä jo raskausseuloissa.

Tutkimusnäyttöä on myös siitä, että äidin kilpirauhasen vajaatoimintaa vaikuttaisi sikiön asettumiseen. Eniten kuitenkin vaikuttaa se, jos kohdun sidekudokset ja lihakset ovat liian kireinä, epätasapainossa tai liian löysällä.

Onko perätila tavallisempi kuin aiemmin?

Ei merkittävästi. Yksisikiöisissä raskauksissa noin 2,4 prosenttia täysaikaisista vauvoista asettuu perätilaan. Vauva asettuu kohdussa parhaaseen mahdolliseen asentoon, jonka hän saa.

Milloin vauvaa voi vielä kokeilla kääntää?

Sikiön asento tarkistetaan neuvolassa raskausviikoilla 34–36, ja tarvittaessa tehdään lähete äitiyspoliklinikalle. Ultraäänitutkimuksessa tarkistetaan sikiön asento ja paino. Käynnillä myös sovitaan aika ulkokäännökseen, jos äiti niin haluaa.

Ensisynnyttäjille suositellaan ulkokäännöstä viikoille 35–36. Uudelleensynnyttäjälle suositus on viikoille 36–37, sillä tätä ennen vauva saattaa vielä kääntyä itse.

Ulkokäännöksessä lääkäri vie aluksi kätensä sikiön pepun alle ja nostaa sitä varovasti ylöspäin. Tarvittaessa hän ohjaa hartioista sikiön ylävartaloa alaspäin. Usein sikiö itsekin liikkuu tässä vaiheessa paljon ja kääntää päänsä alaspäin.

Sikiön vointia seurataan ultraäänen avulla, ja sydänääniä kuunnellaan vielä noin 30–60 minuuttia toimenpiteen jälkeen. Tarvittaessa äidille voidaan antaa etukäteen supistuksia ehkäisevää lääkettä. Kääntäminen saattaa tuntua epämiellyttävältä, mutta harvoin kivuliaalta. Ensisynnyttäjien ulkokäännöksistä 40 prosenttia onnistuu, uudelleensynnyttäjillä luku on 60 prosenttia. Kääntämistä voi yrittää useamman kerran.

Joskus vasta kun supistukset alkavat, vauva saa impulssin ja potkien kääntää itsensä ympäri.

Perätilan ulkokäännös on turvallinen toimenpide ja riskit pienet. Ulkokäännöksen yhteydessä vauvalla saattaa ilmetä hetkellisiä sydänäänikäyrän muutoksia. Yksi kahdestasadasta ulkokäännöksestä päättyy keisarileikkaukseen.

Voiko vauvan kääntymistä edesauttaa itse?

Parasta on, jos perätilaa ei panikoi, vaan odottaa rauhassa vauvan kääntymistä.

Äidin kehon tulisi olla tasapainossa ja kivuton. Avuksi voi kokeilla venyttelyä, joogaa, osteopatiaa, vyöhyketerapiaa, hierontaa tai muuta vastaavaa, mikä tuntuu itsestä parhaalta.

Harjoituksia voi myös tehdä kotona. Yhdysvalloista tullut spinning babies -harjoite sisältää venytyksiä ja liikkeitä, joilla on tarkoitus saada kohdun lihaksia, nivelsiteitä ja sidekudosta tasapainoon. Harjoitteisiin neuvovat koulutuksen käyneet terveydenhuollon ammattilaiset, doulat sekä joogaohjaajat.

Voiko perätilassa olevan vauvan synnyttää alateitse?

Synnyttäjä päättää synnytystavastaan itse, jos alatiesynnytyksen mahdollisuus on arvioitu järkeväksi äidin kannalta. Alatiesynnytys on turvallinen, kun sikiöllä ei ole kasvuhäiriöitä, hän painaa alle neljä kiloa ja äidin lantio on riittävän tilava.

Perätilasynnytys on riskisynnytys, mutta se on turvallinen alakautta, jos riski­tekijät suljetaan pois ja synnytys hoidetaan sairaalassa, jossa siitä on kokemusta. Etenkin spontaanisti käynnistyvä ja itsekseen etenevä synnytys sujuu yleensä hyvin sekä ensisynnyttäjällä että uudelleen synnyttäjällä.

Perätilasynnytyksessä ponnistusvaihe ei saa kestää kauempaa kuin 60 minuuttia. Jos ponnistusvaihe pitkittyy, lapsen sydänkäyrät ovat epänormaalit, peppu ei laskeudu tai kohdun suu ei aukene normaalisti, päädytään herkästi kiireelliseen sektioon. Lääkäri on aina mukana perätilasynnytyksen loppuponnistus- ja ulostulovaiheessa.

Äidin täytyy olla myös motivoitunut synnytystapaan. Vaikka alatiesynnytystä suositellaan, siihen ei pakoteta.

Eteisistukka, kaksi aiempaa sektiota, sikiön kasvaminen kasvukäyrän alapuolella, liian isokokoinen sikiö, jalkatarjonta ja äidin ykköstyypin diabetes ovat syitä sektioon.

Miten perätila vaikuttaa synnytyksen kulkuun?

Perätilasynnytyksen ponnistusvaiheessa on aina mukana kätilö, avustava kätilö ja synnytyslääkäri sekä tarvittaessa lastenlääkäri.

Ne äidit, joilla on kokemusta sekä perätila- että raivotarjontasynnytyksestä, kokevat usein perätilasynnytyksen helpommaksi. Lääkäri auttaa paljon, ja synnytys on nopeampi.

Täydellinen perätila voi kiinnittyä. Äiti synnyttää vauvan vartaloon ja lapaluihin saakka. Kun lapaluut ovat näkyvissä, lääkäri auttaa vauvan ulos käsin perätilasynnytykseen tarkoitetuin ottein.

Synnyttäjät pelkäävät usein, että vauvan pää jää jumiin. Jos näin käy, pää avustetaan ulos pihdeillä. Pihtisynnytys on perätilassa hyvin helppo.Ponnistusvaihe hoidetaan sängyssä gynekologisessa asennossa. Vesisynnytys ei ole mahdollinen, mutta altaassa voi oleskella ponnistusvaiheeseen asti.

Asiantuntijoina naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Georg Macharey ja kätilö Johanna Honkanen, Naistenklinikka. Lähteinä myös: spinningbabies.com, terveyskyla.fi

Juttu on julkaistu Vauvassa 1–2/2018.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.