Aika sairaalassa tuntui puuduttavan pitkältä. Kuvan henkilö ei ole Krista. Kuva: 123rf
Aika sairaalassa tuntui puuduttavan pitkältä. Kuvan henkilö ei ole Krista. Kuva: 123rf

Kristan raskaus muuttui vuodelevoksi odotuksen puolivälissä. Kymmenen viikkoa sairaalassa pää alaspäin oli jotain, mitä hän ei olisi osannut pelätä.

Joensuulaisen Krista Pennasen raskaus oli viikolla 24, kun hänestä tuntui, ettei vauva ollut liikkunut koko päivänä. Koska neuvolassa oltiin lomalla, lähti hän Joensuuhun äitiyspolille tarkistuttamaan tilanteen. Odotushuoneessa ajatukset olivat tiukasti vauvassa; raskauden alku oli ollut vaikea verenvuotojen ja keskenmenoepäilyjen takia, joten huoli sikiön terveydestä ei ollut Kristalle uusi.

Ultrassa kaikki oli hyvin. Vauva oli ottanut vain pitkät torkut, ja ollut siksi liikkumatta. Paikalle saapunut erikoistuva lääkäri pyysi vielä Kristalta lupaa tutkia kohdunkaulan tilannetta. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, kun lääkäri kertoi kohdunkaulan lyhentyneen ja synnytyskanavan olevan aivan liian kypsä raskausviikkoihin nähden.

Tuon lauseen jälkeen Krista ei noussut kymmeneen viikkoon ylös muutamia minuutteja pidemmäksi ajaksi.

Krista makasi sairaalassa pää alaspäin ja jalat koholla. Hänen piti pyytää lupaa käydä vessassa.

Pää alaspäin minuutteja laskien

Krista kiidätettiin makuuasennossa osastolle, jossa hänestä otettiin kokeita. Entsyymit kertoivat, ettei synnytys ollut vielä käynnissä. Hyvä niin, lääkäri totesi, sillä vauvalla ei vielä olisi ollut kovinkaan suurta mahdollisuutta selvitä elossa kohdun ulkopuolella.

Se ahdisti ja pelotti, mutta Krista päätti pitää pään kylmänä. Hän saattoi vain odottaa viisareiden juoksevan eteenpäin, jotta vauva saisi vielä aikaa kasvaa.

Synnytyksen käynnistyminen oli edelleen erittäin todennäköistä, joten Krista joutui jo seuraavana päivänä Joensuusta Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jossa on erikoistuttu pienten keskosten hoitoon.

Oli selvää, että vuodelevosta tulisi pitkä. Lääkäri ojensi Kristalle 4D-ultralla otetun kuvan vauvasta. Motivaatiokuva, lääkäri sanoi. Ensin tähdättiin raskausviikolle 26. Sitten viikolle 28, jonka jälkeen viikoille 30, 32 ja lopulta raskausviikolle 34. Kristaa huimasi. 

Tuntikausia hän tuijotti ultraäänikuvaa vauvasta, unelmoi  kaupassa käynneistä ja oman kodin tuoksusta.

Sairaalahuoneessaan Krista makasi pää alaspäin ja jalat koholla, jotta vauvan pää ei painaisi kohdunsuuta. Hänen piti pyytää lupaa käydä vessassa. Muutaman minuutin pikasuihkussa hän kävi istuen. Kännykkää tai muita elektroniikkalaitteita ei aluksi kaikkien tutkimuksiin liityvien piuhojen ja koneiden tähden ollut mahdollista käyttää. Hassu asento teki ensin televisionkatselunkin mahdottomaksi.

Krista ja hänen miehensä Oskari laskivat tunteja, päiviä ei vielä uskaltanut. Nyt vauva on pysynyt kohdussa taas kaksi tuntia, kyllä tästä selvitään, he vannoivat toisilleen. Molemmat olivat hämmentyneitä ja peloissaan. Jokainen tunti oli tärkeä.

Viikon päästä lääkäri totesi, ettei kohdunkaula ollut lyhentynyt enempää – tilanne oli vakaa, mutta edelleen vaarallinen.

Maailma kutistui sairaalan seiniin, oman pään sisälle

Kun Oskari joutui palaamaan töihin, jäi Krista Kuopioon yksin. Hänet siirrettiin huoneeseen, jossa oli televisio, ja piuhoja vähennettiin.

Aika kului minuuttiviisaria seuraten. Vuorokautta rytmittivät sänkyyn tarjoillut ruuat, kokeet ja mittaukset. Kaikki liikkuminen oli edelleen kielletty. Kristan maailma kutistui nopeasti tuohon pieneen huoneeseen, oman pään sisään.

Krista kulutti aikaa käsitöitä tehden, televisiota katsellen, netissä tai hoitohenkilökunnan kanssa jutustellen, mutta pitkiä aikoja hän oli omissa ajatuksissaan. Tuntikausia hän tuijotti lääkäriltä saamaansa ultraäänikuvaa vauvasta. Hän unelmoi kaupassa käynneistä ja oman kodin tuoksusta. Uni oli pelastaja – vain silloin aika kului tunteja eikä minuutteja kerrallaan.

Ystävät välittivät Kristalle tietoa pienten keskosten selviytymisistä. Hänellä oli itselläänkin aikaa selvittää, mitä riskejä tilanteeseen liittyi. Sairaalan ulkopuolelta olisi ollut ihanaa kuulla muitakin kuulumisia kuin riskiskenaarioita.

Luut särkivät, aika tuntui loputtoman pitkältä, täytyi varoa makuuhaavoja. Lihakset surkastuivat nopeasti.

Olenko hyvä äiti, jos sanon tämän olevan rankkaa?

Krista suri sairaalassa pieniä asioita. Milloin hän pesisi ja viikkaisi vauvan vaatteet? Miten hän pääsisi järjestelemään tavaroita ja sisustamaan vauvan huonetta? Raskauspotretti ammattikuvaajallakin tuntui jäävän haaveeksi. 

Vuodelepo oli rankkaa; nousta ei saanut, joten luut särkivät ja aika tuntui loputtoman pitkältä. Lihakset surkastuivat nopeasti, ja mieli muuttui masentuneeksi. Silti Kristasta tuntui, että hän ei saisi sanoa ääneen, että on rankkaa. Hänhän odotti esikoistaan, hartaasti toivottua vauvaa, jonka eteen hän hyvänä äitinä tekisi mitä vain.

Oli tapahtunut jotain, minkä ei pitänyt kaiken järjen mukaan tapahtua: kohdunkaula oli kasvanut.

Lopulta hän sai kerrottua miehelleen tukalasta olostaan. Hän ei jaksaisi enää vain maata. Puolison vastaus sai hänet armahtamaan itseään: ei se, että hän myöntää pitkän vuodelevon olevan rankkaa, tee hänestä yhtään huonompaa äitiä tulevalle lapselle.

Pääsenkö kotiin?

Raskausviikolla 32 Krista sai siirron takaisin Joensuuhun. Vaikka vauva syntyisi, se ei olisi enää pikkukeskonen. Krista sai luvan jaloitella ja hakea ruokansa itse. Mutta lihakset olivat hävinneet jaloista, eikä hän pysynyt pystyssä. Kaatuminen vatsalleen olisi ollut vaarallista. Krista jaloitteli vain vähän ja joutui pyytämään ruokansa sänkyyn.

Kahden Joensuun viikon jälkeen lääkäri teki rutiininomaisen viikkotarkastuksen. Huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus. Oli tapahtunut jotain, minkä ei pitänyt kaiken järjen mukaan tapahtua: kohdunkaula oli kasvanut. Krista kuuli kymmenen viikkoa odottamansa sanat: pääset lähtemään kotiin.

Kun hän tuli miehensä kanssa ulos lääkärin huoneesta, hän varmisti mieheltä, oliko ymmärtänyt oikein: pääsenkö kotiin? Kymmenen viikon vuodelepoaika oli ohi. Tuli itku.

Pienet arkiset asiat ja vauvan tulon valmistelu tuntuvat kuin lottovoitolta, mutta paremmilta.

Synny jo, rakas!

Krista viikkaa juuri pestyjä vauvanvaatteita makuuhuoneessa. Lipaston päällä on ammattikuvaajan ottama kuva, jossa hän hymyilee kauniin pyöreän vauvavatsansa kanssa. Ajan valokuvaajalle Krista varasi melkein heti kotiin päästyään. Se tuntui tärkeältä, kuin todisteelta sille, että vuodelepo oli viimein päättynyt.

Pitkä aika vuodelevossa jätti jälkensä: kaupassa tuntuu olevan liikaa ihmisiä, ja aluksi oli outoa käydä vessassa lupaa pyytämättä. Voimat ovat palautumassa jalkoihin pikkuhiljaa. Pienet arkiset asiat ja vauvan tulon valmistelu tuntuvat kuin lottovoitolta, mutta paremmilta.

Vauva ei ole edelleenkään syntynyt. Viime kontrollikerralla Krista sai kuulla, että kohdunkaulaa ei ole enää jäljellä yhtään ja kohdunsuukin on valmis synnytykseen. Vauva on nyt täysaikainen ja saa tulla maailmaan.

Nyt Kristaa jo naurattaa. Kymmenen viikkoa hän toivoi, että vauva pysyisi kohdussa vielä tunnin. Kun raskausviikkoja on yli 37, Krista toivoo jotain ihan muuta: että vauva jo syntyisi.

Ps. Jutun haastattelupäivänä Krista meni äitiyspolille ultraukseen, jossa seurattiin vauvan painoa. Ultrassa lääkäri sanoi napakasti, että sairaalasta Krista ja Oskari lähtevätkin ulos vasta vauvan kanssa. Kohdunsuu oli 4 cm auki. Kuusi tuntia tuosta hetkestä Krista piteli sylissään täydellistä tyttövauvaa. Kaikki se tuskailu sairaalassa, ne käsittämättömän pitkät päivät osastolla ja viikot, jotka olivat hitaasti täyttyneet, saivat uuden merkityksen. Kaikki koettu kipu unohtui, koska sylissä tuhiseva vauva tuntui ihmeeltä, jota kannatti odottaa, vaikka pää alaspäin.  

Vierailija

Erilainen raskaus: kymmenen viikkoa vuodelevossa pää alaspäin

Tuollaiset raskaudet kokeneena ärsyynnyn, kun luen lauseen "Raskaus ei ole mikään sairaus". Tai kun luen juttuja prinsessoista, jotka edustavat loppuun asti hymyhuulin, meikattuina ja korkokengissä. Raskaus voi olla kuukausien jännittämistä ja pelkoa: Selviääkö lapseni, syntyykö hän terveenä? Ikävää on myös, jos joutuu makaamaan sairaalassa ilman vierailutuntien kävijöitä ja kannustusta. Siinä on tekemistä, että saa oltua positiivisella mielellä. Mutta loppujen lopuksi tuo aika tuntuu lyhyeltä...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mitä enemmän siittiöitä, sitä suurempi mahdollisuus munasolulla on hedelmöittyä.

Jos toiveissa on tulla isäksi, tämä tulos kiinnostaa varmasti: Harvardin yliopiston tutkimuksessa selvisi, että liian tiukat alushousut voivat laskea siittiöiden määrää miljoonilla.

Tutkimuksessa analysoitiin Yhdysvaltalaisella lapsettomuusklinikalla asiakkaana olevien miesten siemennestenäytteitä kolmen kuukauden ajan. Lisäksi miehet raportoivat, millaisia alushousuja he käyttivät tarkastelujakson aikana. 

Kävi ilmi, että lahkeellisia boksereita käyttäneillä miehillä oli spermassaan 17 prosenttia enemmän siittiöitä kuin miehillä, jotka käyttivät muita alushousumalleja. Boksereita suosineet miehet tuottivat myös 25 prosenttia enemmän siemennestettä. Tutkimukseen osallistui 656 miestä.

Siittiöiden määrää on mahdotonta tietää, ellei sitä erikseen tutkita.

Normaalisti miehen kivekset tuottavat päivässä noin 150 miljoonaa siittiötä. Parinkymmenen miljoonan siittiön puuttuminen tiukkojen alushousujen vuoksi ei tällöin ole ongelma. Mutta jos siittiöitä on jo lähtökohtaisesti vähemmän, voi tutkimuksessa havaittu pudotus olla ratkaisevaa hedelmöittymisen kannalta. Sillä mitä enemmän siittiöitä on tarjolla, sitä suuremmat mahdollisuudet munasolulla on hedelmöittyä.

Miehen siittiöiden määrää on mahdotonta tietää, ellei sitä ole tarpeen tutkia esimerkiksi lapsettomuushoitojen yhteydessä. Jotta siittiöiden määrän saa optimoitua, tutkimusta johtanut lääkäri Jorge Chavarro suosittelee, että miehet vaihtaisivat alushousunsa löysempiin bokserimalleihin.

Jo aiemmista tutkimuksista on selvinnyt, että miesten siemennesteen siittiöpitoisuus on etenkin länsimaissa tippunut viimeisten vuosikymmenten aikana 60 prosenttia. Pudotuksen tarkkaa syytä ei tiedetä.

On myös havaittu, että ongelmat siittiöiden liikkumisessa ovat lisääntyneet, ja siittiöt eivät enää "ui" niin nopeasti kuin ennen. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

American Idolista tutuksi tullut laulaja ei vielä paljastanut tulevan lapsen sukupuolta tai laskettua aikaa julkisuuteen.

Yhdysvaltalainen laulaja Carrie Underwood ilmoitti Instagramvideolla perheen kasvavan toisella lapsella. Underwoodin ja hänen jääkiekkoilijamiehensä Mike Fisherin perheeseen kuuluu entuudestaan kolmevuotias poika Isaiah.

Video: Instagram / @carrieunderwood

Underwood kertoo videolla myös konserttikiertueestaan, jonka ensimmäinen keikka on Yhdysvalloissa toukokuussa 2019.

– Ehkä ihmettelette, miksi lähden kiertämään maata vasta toukokuussa, mutta liput tulevat myyntiin jo nyt. Tässä syy, laulaja kertoo ja viittaa yläpuolellaan oleviin ruusukultaisiin ilmapalloihin, joissa lukee vauva.

– Olemme niin onnellisia kiertueesta ja vauvasta. Emme malta odottaa, että saamme lisätä toisen pikkukalan lampeemme, laulaja iloitsee.

Vauvan sukupuolta ei ole vielä kerrottu julkisuuteen, eikä myöskään sitä, koska vauva mahdollisesti syntyisi. 

35-vuotias Underwood kertoi elokuun alussa julkaistussa Redbook-lehden haastattelussa, että hänen mahdollisuutensa isoon perheeseen saattaa olla hänen ikänsä vuoksi menetetty. Laulaja piti mahdollisena, että perhe adoptoisi lapsen sitten, kun heidän biologiset lapsensa ovat kasvaneet isommiksi. Tuolloin Underwood ei vielä ollut kertonut raskaudestaan julkisuuteen. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.