Kuva: Piia Arnould
Kuva: Piia Arnould

Teininä en riemuinnut ”synnyttäjän lantiosta”. Silti lohkaisusta oli apua, kun paljon myöhemmin valmistauduin synnyttämään vauvaani, tuottaja Marianne Rautanen kirjoittaa.

Olin silloin teini, ja niin epävarma ulkonäöstäni kuin vain teini voi olla. Kiskoin farkkuja jalkaani ja nurisin samalla äidilleni, miten lantioni on niin leveä, että mikään ei näytä hyvältä päälläni.

”Meidän suvun naisilla on synnyttäjän lantio”, äiti vastasi. ”Olet siitä vielä joskus onnellinen.”

Farkkuja jalkaansa repivä teini ei jaksa riemuita ”synnyttäjän lantiosta”, mutta äitini sanoista oli – pakko myöntää – apua, kun paljon myöhemmin valmistauduin synnyttämään vauvaani.

Hullusta jännityksestä huolimatta luotin siihen, että kroppani hoitaa homman.

Siinä vaiheessa jo tiesin, ettei kenenkään lantiosta näe päällepäin, miten helppo tai vaikea synnytyksestä tulee. Mutta äitini sanat olivat painuneet selkäytimeeni, ja hullusta jännityksestä huolimatta luotin siihen, että kroppani hoitaa homman. Olihan minulla sukuni naisten tapaan ”synnyttäjän lantio”.

Enemmän kuin lantion muodosta synnytyksessä on kyse kuitenkin uskosta ja luottamuksesta siihen, että kaikki sujuu. Luottamus lisää hallinnan tunnetta, ja juuri hallinnan tunteen säilyminen yhdistää onnistuneita synnytyskokemuksia, kirjoittaa uusi kolumnistimme, kätilö Laura Kosonen.

Usko ja luottamus auttavat myös päästämään irti liiasta kontrollista sitten, kun on sen hetki. On vain heittäydyttävä ja antauduttava omalle keholleen. Ammattitaitoiset kätilöt ja tarvittaessa lääkärit ovat apunasi. Anna mennä, palkinto on maailman ihanin!

Vauva-lehden pääkirjoitus 3/17

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.