Odottajan puolison voi olla vaikea päästä mukaan odotukseen. Kun hän löytää paikkansa, koko perhe hyötyy niin vauvan synnyttyä kuin varttuessa.

Neuvolan vastaanotoilla isät ovat monesti hiljaisia, eikä kysymyksiä irtoa. Mutta kun isät ja äidit jaetaan eri ryhmiin perhevalmennuksessa ja isät pääsevät juttelemaan keskenään, alkaa usein vilkas puheensorina, kertoo terveydenhoitaja Inkeri Orjo Malmin neuvolasta.

Isät puhuvat keskenään usein siitä, miten he löytäisivät roolinsa perheessä.

– Isät pohtivat näitä asioita selvästi paljonkin, mutta pohdinnat eivät välttämättä päädy sanoiksi, Orjo sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei ole ihme, että isän paikka vaatii vähän hakemista. Naisen elämä muuttuu heti, kun toinen viiva piirtyy raskaustestiin. Ruokavalio menee uusiksi, ja vauhdikas urheiluharrastus saa jäädä.

Samalla isän elämä jatkuu ainakin näennäisesti entisellään. Hänen aamulenkkinsä ei katkea oksentamiseen, eikä työpaikalla tarvitse perehdyttää sijaista.

– Isä jää helposti ulkopuoliseksi tai ainakin joutuu ponnistelemaan kokeakseen raskauden elämyksellisesti, psykologi Leea Mattila sanoo.

Puhelahjat hommiin

Isää voi auttaa oman paikkansa löytämisessä hyvinkin pienin ja konkreettisin teoin.

Inkeri Orjon työpaikalla isät kutsutaan erityisesti ensimmäiseen neuvolatarkastukseen, laajoihin terveystarkastuksiin ja sairaalassa tehtäviin ultraäänitutkimuksiin.

Myös synnytystä voi suunnitella yhdessä.

Äiti voi pyytää isää tunnustelemaan vatsaa ja vauvan liikkeitä, sillä tämä ei ehkä uskalla ehdottaa sitä itse. Myös synnytystä voi suunnitella yhdessä.

– Monet miehet tykkäävät siitä, että he saavat tehdä synnytyksessä jotain konkreettista. Pari voi yhdessä miettiä, mitä se olisi: äidin selän hierontaa vai hengitystekniikasta muistuttamista? Inkeri Orjo vinkkaa.

Leea Mattila kehottaa tulevaa isää pohtimaan, miten hänen persoonallisuutensa ja arvonsa voisivat taipua isyyteen. Joku isä saattaa löytää oman roolinsa vaunuvertailuiden tekemisestä tai autonvaihdon pohdinnasta. Yksi haluaa lukea vauvalle jo vatsassa, toista taas kiinnostaa musiikin soittaminen vauvalle. Kaikki keinot ovat yhtä hyviä.

Rooleista ja odotuksista kannattaa puhua ääneen jo ennen vauvan syntymää. Meillä kaikilla on tiedostamattomia ajatuksia siitä, mitä hyvä vanhemmuus on ja mitä äidin ja isän tehtäviin kuuluu. Keskustelu auttaa avaamaan näitä sanomattomia käsityksiä.

Ensimmäisen lapsen syntyminen on oivallinen paikka tomuttaa vanhoja rooleja ja tehdä asioita toisin kuin omat vanhemmat ovat tehneet. Toisaalta hyvästä lapsuudesta voi myös ammentaa ja miettiä, mitä samaa haluaa tarjota omalle lapselleen.

– Jos emme pysähdy pohtimaan näitä kysymyksiä, noudatamme helposti vanhempiemme malleja edes huomaamatta sitä, Leea Mattila muistuttaa.

Isän olisi tärkeää löytää isäkavereita, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan.

Myös vertaistuki on valtavan tärkeää. Äidit löytävät usein toisia odottajia ja vauvojen äitejä esimerkiksi netistä ja harrastuksista. Myös isän olisi tärkeä löytää isäkavereita, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan.

Jos tuntuu, että nettikaverit ymmärtävät odottajan maailmaa paremmin kuin oma puoliso, Mattila neuvoo varomaan, ettei vertaistuki lyö kiilaa tulevien vanhempien välille.

– Sinänsä on ihan luonnollista, että äiti saattaa uppoutua syvällekin äitimaailmaan ja että tuntuu hyvältä, kun toiset äidit ymmärtävät. Huomaa silti, miten puhut puolisollesi: onko kumppani se, joka ei ymmärrä mitään, ja nämä äitikaverit ymmärtävät kaiken?

Läheinen sikiö, läheinen vauva

Isän roolin vahvistaminen jo raskausaikana on tärkeää. Jos tuleva isä pystyy muodostamaan vauvasta mielikuvia jo vatsassa, kiintymys syntymän jälkeen syttyy nopeammin. Se edistää hyvää vuorovaikutusta vauvan kanssa.

Vauvan ajattelu jo raskausaikana on tärkeää siksi, että se herkistää vanhempia vauvan viesteille ja vuorovaikutukselle syntymän jälkeen. On tutkittu, että silloin vanhemmat asettuvat paremmin vauvan asemaan, reagoivat herkemmin vauvan aloitteisiin ja vastaavat tämän tarpeisiin. Hyvä vuorovaikutus on hyvän suhteen perusta.

Vauvan ajattelu jo raskausaikana auttaa asettumaan vauvan asemaan.

– Kiintymyssuhde muotoutuu ensimmäisen vuoden aikana. Olisi tärkeää, että isäkin pääsisi siihen mukaan, Leea Mattila sanoo.

Isän vahva rooli tukee myös äidin jaksamista ja ehkäisee synnytyksenjälkeistä masennusta. Ja onhan vauva-arki helpompaa, kun työt voi jakaa kahdelle käsiparille. Parisuhdekin usein vahvistuu, kun molemmat osallistuvat tasaveroisesti arkeen.

– Vanhemmuus on suuri ilo ja rikkaus, josta isä jää paitsi, jos hän ajautuu sivurooliin, Mattila sanoo.

Roolijako jää helposti päälle

Ei silti kannata hermostua ja syyllistyä, jos ajatus vauvasta kaikesta huolimatta tuntuu kaukaiselta. Monelle isälle isäksi tuleminen konkretisoituu vasta synnytyssalissa.

– Eikä tämä ole sukupuolikysymys. Samalla tavalla naispareista se, joka ei ole raskaana, voi kokea jäävänsä ulkopuolelle ja joutuu hakemaan omaa paikkaansa, Orjo muistuttaa.

Isän on uskallettava ottaa vastuuta ja äidin antaa tilaa.

Jos tilanteeseen havahtuu vasta vauvan jo synnyttyä, ei vielä ole myöhäistä muuttaa roolimalleja. Avaimia tähän oveen on kaksi: isän on uskallettava ottaa vastuuta, ja äidin on annettava tilaa.

Monissa vauvaperheissä on havaittu, että tilanteessa auttaa, jos isä ottaa selkeän oman alueen tai vastuun.

– Eräs perhe oli sopinut hoitavansa vauvan iltatoimet vuoroilloin, ja se toimi hyvin, koska molemmat saivat pienen oman hetken ja toisaalta aikaa vauvan kanssa. Kylpy, vauvahieronta tai myöhemmin iltasatu voivat yhtä hyvin olla isän oma hetki vauvan kanssa, Inkeri Orjo vinkkaa.

Imettävän äidin ja vauvan symbioosiin voi tuntua vaikealta mennä väliin. Jos isä on jo raskausaikana ollut sivuosassa, rooli voi jäädä vauva-arjessakin päälle. Isä alkaa ajatella, ettei hänen apuaan kaivata eikä hänelle ole paikkaa. Äiti taas otaksuu, ettei isältä kuitenkaan irtoa apua.

Toinen kertako toden sanoo?

Toisinaan äiti havaitsee, ettei itse uskalla tai osaa päästää vauvasta irti. Tunne voi kummuta epävarmuudesta vanhempana tai myös omasta ulkopuolisuuden kokemuksesta. Isän ja vauvan vahva yhteys voikin saada äidin tuntemaan itsensä tarpeettomaksi tai ulkopuoliseksi, ja tunnetta voi olla vaikea sietää.

Leea Mattila selittää, että vauvan syntyessä kahdenvälisestä suhteesta tulee kolmio. Silloin yksi saattaa hetkellisesti jäädä ulkopuolelle. Tasapainoisessa kolmiossa näitä hetkiä tulee kaikille: isä voi olla ulkopuolinen imetyshetkissä, äiti taas isän ja vauvan kylpyhetkissä.

Vahva suhde molempiin vanhempiin tukee lapsen itsenäistymistä myöhemmin.

– Vahva suhde sekä isään että äitiin on kuitenkin hyödyksi lapsellekin, sillä se tukee hänen itsenäistymistään myöhemmin.

Usein isä löytää roolinsa luontevammin toisen lapsen odotusaikana ja syntymän jälkeen.

– Silloinkin olisi kuitenkin kauhean tärkeää vuorotella, ettei äiti vain hoida vauvaa ja isä esikoista. Se ehkäisee mustasukkaisuutta, ja siten isäkin pääsee mukaan vauvan elämään jo alusta alkaen, Inkeri Orjo sanoo.

Teksti
Kuvat
Julia Tavast