Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Raskausaika yksin herättää ristiriitaisia tunteita. Odotus on ihanaa mutta uusi arki pelottaa.

1. Puhu asiat selviksi

Yksin odottaminen voi olla kova paikka. On vauvan isä mukana kuvioissa tai ei, käy läpi tilanteeseen ja lapsen isään liittyvät tunteesi. Tunteesi isää kohtaan heijastuvat lapseen. Lapsi on puoliksi isän, vaikka et haluaisi isää nähdä tai hän kieltäytyisi yhteydenpidosta.

Puhu suhteestasi vauvan isään ystäviesi kanssa, ja pyydä neuvolasta keskusteluapua. Anna itsellesi ja toiselle vanhemmalle aikaa. Yhdeksässä kuukaudessa välinne voivat muuttua vielä monta kertaa. 

Isyyden tunnustamiseen ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa auttaa lastenvalvoja. Isyyden tunnustamista suositellaan aina, kun se vain on mahdollista. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Älä anna tunteidesi estää lapsen yhteyttä isään.

Juttele omalle äidillesi tai hyvälle ystävälle vauvasta. Jaa heidän kanssaan se, minkä jakaisit isän kanssa.

2. Järjestä itsellesi apua jo etukäteen

Raskausajan alussa energiaa voi olla paljon ja tuntuu, että kaikesta selviää yksin. Loppuraskautta kohti apua tarvitseekin yhtäkkiä jo siivoamisessa ja kotitöissä, isompien hankintojen kantamisessa ja pinnasängyn kokoamisessa.

Usko siis jo valmiiksi: tarvitset apua. Sovi jo raskausaikana itsellesi tukihenkilöitä, jotka sitoutuvat auttamaan. Sano läheisillesi suoraan, että nyt tarvitset heitä.

Jos sinulla on vain vähän lähellä asuvia sukulaisia ja ystäviä joihin luottaa, koeta hankkia uusia tuttavuuksia jo raskausaikana. Internetin keskustelupalstoilta ja Yhden vanhemman perheiden liiton toiminnasta voit löytää muita samassa tilanteessa olevia.

Neuvoja ja tukiryhmiä voit löytää myös esimerkiksi seurakunnan, perheneuvolan, ensikodin tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnan kautta.

Muista, ettet ole elämäntilanteessa ainoa: vauvoista noin joka kymmenes asuu vain äitinsä kanssa.

3. Sinun ei tarvitse olla superäiti

Vastuu voi tuntua pelottavalta – ja arki raskaalta. Tosiasia on, että moni yksinhuoltaja väsyy pikkuvauva-aikana. Ota selvää kunnan tarjoamasta avusta jo raskausaikana.

Raskausaikana tuen tarvetta ei vielä ymmärrä, mutta sen hakemiseen kannattaa vähintään varautua. Kaupungin perhetyötä voi hakea jo ennen lapsen syntymää – silloin sitä ei tarvitse myöhemmin jonottaa. Apu on kotona tapahtuvaa pienimuotoista lapsenhoitoa tai kotiaskareita. Neuvola auttaa avun hakemisessa. Perhetyön tai jopa lastensuojelun kautta avun pyytämistä ei kannata pelätä tai hävetä. Avun pyytäminen on lapsen etu.

Yritä nukkua ja levätä raskausaikana. On vauva sitten tyytyväinen ja helppo tai paljon itkevä koliikkivauva, tunteja uneen jää alussa vähän.

4. Hanki luottotyyppi synnytykseen

Synnytys yksin tuntuu monesta hurjalta. Miten siitä selviää ilman toisen vanhemman tukea? Puhu peloistasi neuvolassa. Joissakin kaupungeissa on myös oma synnytysvalmennus yksinodottajille.

Mieti, miten toimit kun synnytys alkaa. Miten menet sairaalaan? Kenelle soitat? Pakkaa sairaalakassi valmiiksi.

Synnytykseen voi ottaa tukihenkilöksi vaikka sukulaisen tai ystävän. Ketä siedät intiimien ja voimakkaiden hetkien ajan? Jos ystävä mukana synnytyksessä tuntuu epäluontevalta, Ensikodin kautta löydät avuksesi doulan.

Jos menet synnyttämään yksin, sano kätilölle että tarvitset häneltä paljon tukea.

5. Nauti hetkistä vauvan kanssa

Elämänmuutos on iso, ja suhde lapseen voi tuntua ristiriitaiselta. Älä odota ensipäivien olevan vain huikeaa onnea: mielialat heittelehtivät kaikilla. Rakkaus ja kiintymys syttyvät kyllä.

Mieti jo raskausaikana tapoja olla lähellä vauvaa ja tutustua rauhassa. Keskity mahassasi kasvavaan vauvaan: valitse mieluisa paikka ja rauhoitu tunnustelemaan vauvan liikkeitä. Lauleskele vauvalle lauluja, jotka tuntuvat tärkeiltä. Pidä raskausajan päiväkirjaa ja ota mahastasi kuvia, joita voitte lapsen kanssa myöhempinä vuosina katsella.

Helli itseäsi ja rauhoitu. On hyvä rauhoittua ajattelemaan, että kaikki kyllä järjestyy. Monet muutkin äidit odottavat vauvaa yksin ja pärjäävät hyvin. Vauva tuo elämään suurta rakkautta ja onnea. Teistä tulee ihan paras perhe.

Asiantuntijat: Kuopion yliopistollisen sairaalan Naisten akuuttikeskuksen osastonhoitaja Satu Juttula ja Helsingin kaupungin lapsiperheiden kotipalvelun johtava ohjaaja Elina Rosenberg

Saija Vartiainen: Minusta tulee perhe, Vauva 3/2015

Naistenklinikalla synnyttänyt saattaa saada perhehuoneen hotellista.

Pienet liikuteltavat vastasyntyneiden sängyt kertovat, että muutoin tavanomaisilta näyttäviin hotellihuoneisiin odotetaan erityisvieraita. Ensimmäiset vauvat vanhempineen aloittivat maanantaina toisiinsa tutustumisen Perhepesähotelli Cumuluksessa Helsingin Meilahdessa.

Jos synnytys sujuu hyvin ja äiti ja lapsi ovat terveitä, Naistenklinikalla synnyttänyt saattaa viettää synnytystä seuraavat päivät sairaalahuoneen sijaan hotellihuoneessa. 

Vanhemmille sisaruksille riittää puuhaa hotellin leikkihuoneessa.
Vanhemmille sisaruksille riittää puuhaa hotellin leikkihuoneessa.

Uusia tiloja tuoreille perheille tarvitaan, sillä Kätilöopiston sairaala suljetaan sisäilmaongelmien takia. Keskiviikon jälkeen pääkaupunkiseudulla voi synnyttää Naistenklinikalla ja Jorvin sairaalassa.

Naistenklinikalta hurautetaan Perhepesähotelliin taksilla tai omalla autolla 6–12 tuntia synnytyksen jälkeen. Omaan rauhaan hotelliin pääsee, jos äidin tai vauvan vointi ei vaadi lääketieteellistä hoitoa tai seurantaa.

Lapsivuodeosastoon verrattuna Perhepesähotellissa on enemmän yksityisyyttä. Huoneissa odottavat vauvan sänky, hoitopöytä sekä vaippoja, terveyssiteitä ja pyyhkeitä.
Lapsivuodeosastoon verrattuna Perhepesähotellissa on enemmän yksityisyyttä. Huoneissa odottavat vauvan sänky, hoitopöytä sekä vaippoja, terveyssiteitä ja pyyhkeitä.

Perhepesässä synnyttäjä ja kumppani saavat olla rauhassa yhdessä vauvaan tutustuen ja hoitaa itse vauvaansa. Hoitajat neuvovat, ohjaavat ja auttavat tarvittaessa ympäri vuorokauden. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Marin ja hänen miehensä Jonin viides lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta. Alun järkytyksen jälkeen elämä jatkui yllättävän ennallaan.

Kun testitikku näytti kahta viivaa, Mari oli varma, että päätyisi aborttiin. Se oli Marille ja Jonille jo kolmas kerta, kun raskaus oli alkanut ehkäisystä huolimatta. Ensireaktio raskauteen oli hämmentynyt epäusko.

– Järkytys iski vasten kasvoja; sisälläni kasvaa jälleen lapsi. Ajattelin, että ei taas, ei tätä, ei nyt.

Perhe oli jo suurperhe. Neljästä lapsesta kaksi on erityislapsia, diagnooseina ADD ja dysfasia. Perheen aika kuluu erilaisissa terapioissa ja kuntoutuksessa.

"Ajattelin, että ei taas, ei tätä, ei nyt."

Mari mietti, että viides lapsi tarkoittaisi taas töista poisjäämistä ja viidettä äitiysvapaata. Se tarkoittaisi myös taloudellisia haasteita: mahdollisesti suurempi koti, lapsen tarvikkeet, tulevat harrastukset ja muut. Perhe ei omista autoa, joten neljän lapsen ja vauvan kanssa julkisilla liikkuminen tuottaisi sekin omat ongelmansa.

Varhaisultran jälkeen Mari kuitenkin ymmärsi hyvin nopeasti, ettei päätös abortista olekaan niin helppo kuin hän etukäteen kuvitteli.

– Mietin, kadunko sitä myöhemmin. Ja kun olin hakenut aborttipaperit, tunsin, että ei, en pystykään siihen. Ehkä sillä oli tarkoitus, että lapsi sai alkunsa ehkäisystä huolimatta.

Mari kertoo, että oma suhtautuminen aborttiin muuttui kokemuksen myötä. Nyt hänen on paljon helpompi ymmärtää äitejä, jotka vaikeassakin tilanteessa päätyvät synnyttämään lapsen, vaikka ulkopuolisten mielestä abortti olisi oikea vaihtoehto.

Ymmärsin, ettei aborttipäätöstä voikaan tehdä pelkällä järjellä.

– Se tunne, kun joku kasvaa sisälläsi, on aina, vaikeassakin tilanteessa, maaginen hetki. Ymmärsin, ettei päätöstä voikaan tehdä pelkällä järjellä.

Viides lapsi ei muuttanutkaan mitään

Päätettyään pitää lapsen Mari päätti ajatella vatsassaan kasvavasta pienokaisesta myönteisesti.

– Päätin, että teen kaikkeni, että saan homman toimimaan. Me olemme Jonin kanssa tähänkin saakka pärjänneet, miksi emme pärjäisi jatkossakin? Mari sanoo.

Viidennen lapsen myötä Mari ja Joni ovat oppineet ottamaan apua vastaan. Taloutta paikataan keikkatöillä, ja Marin ystävät äitiryhmissä tukevat ja tsemppaavat suurperheen äitiä tiukoissa paikoissa.

– Nyt viiden lapsen äitinä voin sanoa, että viidennen lapsen syntymä ei oikeastaan muuttanutkaan mitään. Ihan yhtä kiireinen ja aikataulutettu elämä meillä on nytkin.

Vauva.fin blogin Villi Viisikon kirjoittaja Mari nähdään tänään televisiossa Toisenlaiset äidit -sarjassa Livillä klo 21 sekä Ruudussa.


Jakso katsottavissa jo nyt Ruutu+.ssa.