Hermo-Raunio kertoo 5-vuotiaan lapsensa raivokohtauksista. Mitä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo?

Esikoiseni on voimakastahtoinen viisivuotias, joka saa silmittömiä raivokohtauksia. Riita voi alkaa mitättömästä asiasta, kuten siitä, että muistutan käymään vessassa. Ei saisi muistuttaa! Tyttö voi kiljua, purra, repiä ja raapia. Kerran hän uhkasi pissata päälleni ja tekikin niin. Kun laitan hänet jäähylle ulos, hän huutaa ja viskoo kiviä ja kenkiä ikkunaan. Kysyessäni muutaman minuutin välein kiljuvalta ja rauhoittumistaan vakuuttavalta tytöltä, tuleeko hän sisään, vastaus on mykkyys ja venyvä alahuuli. Show?ta kestää vaikkapa tunnin. Raivoaminen ei ole minulle luontaista, mutta vasta silloin, kun raivostun, tyttö yleensä rauhoittuu. Onko tässä mitään järkeä? Onko tytön mielenterveys järkkymässä? Mieheni mielestä kohtaukset eivät ole normaaleja mutta äitini mukaan itsekin sain rajuja raivokohtauksia vielä 5-vuotiaana. Muuten tyttö on iloinen höpöttelijä, hurmaava lapsi.

Nimimerkki Hermo-Raunio

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:
Aika hurjalta kuulostaa! Viisivuotiaan ei pidä antaa purra, repiä tai raapia ketään eikä varsinkaan pissata kenenkään päälle. Sinulla on oikeus muistuttaa vanhempana vessassa käynnistä ilman, että siitä seuraa raivari. Silloin kun tyttö tulee päälle, häntä voi ottaa käsivarsista kiinni, katsoa silmiin ja sanoa tiukasti, että raivoamisen on loputtava. Erikoisen tärkeää on palata asiaan silloin, kun tyttö on ?iloinen höpöttelijä, hurmaava lapsi? eli riita- tai raivoamistilanne ei ole päällä. ?Houston, we seem to have a problem!? eli ?kultaseni, olet suloinen tyttö, mutta raivokohtaukset ovat aivan kohtuuttomia. Mitäs me voisimme tehdä yhdessä, jotta ne vähenisivät?? Asia siis ?problematisoidaan?, tehdään siitä yhteinen huoli, joka yhdessä selätetään. Sanot, että sinusta on kurjaa suuttua niin kovasti omalle lapselle, ja arvelet, että tytöstäkin on kurjaa menettää malttinsa niin totaalisesti. Se on paljon pienemmän lapsen käytöstä kuin viisivuotiaan ? eikö hän haluaisi olla tässäkin asiassa kuin ?isot?, viisivuotiaat tytöt eikä niin kuin kaksivuotiaat?
Parhaat kasvatuskeinot ovat perinteisesti olleet uhkailu, kiristy ja lahjonta (ja vaimoni mukaan neljäntenä uhkaus lahjomisen lopettamisesta). Tulevia tapahtumia täytyy ennakoida, varsinkin sellaisia, joissa raivokohtaus voisi syntyä. ?Olemme lähdössä automatkalle, ja haluaisin sanoa sinulle jotakin, mikä voi suututtaa sinua. Mitenkäs luulet, että nyt käy?? Saatuasi lapselta vihreää valoa (?no en suutu nyt?), kehotat lasta käymään lähtöpissalla ja lähdet siitä, että lupaus rauhallisena pysymisestä pidetään. Raivareitta sujuneista tilanteista kiitellään, ja kehutaan lapsen käyttäytyneen kuin fiksut viisivuotiaat konsanaan.
Tehoa lisää valtavasti, jos te molemmat vanhemmat olette yhdessä juttelemassa lapsen kanssa. Viisivuotiaan pikkutytön tunteet äitiä kohtaan voivat olla varsin ristiriitaisia, ja isän osallistuminen kasvatukseen ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.