Jalkapallovalmentaja Eero Länkelin uskoo lasten hyvyyteen eikä halua tylyttää ketään hiljaiseksi.

"Suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa on kaksi asiaa pielessä. Lapsille huudetaan, ja heidät jaetaan tasoryhmiin liian varhain

Pelasin itse edustusjoukkueessa parikymppiseksi asti. Kun aloin valmentaa pikkupoikia, tein kuten minuakin oli valmennettu. Jos joku hölmöili, kielsin tiukasti ja komensin jäähylle. Mietin, miksi valmentaminen tuntuu niin stressaavalta, ja tajusin, että Suomessa lapsia käskytetään ihan liikaa. Tee noin, älä tee noin, mene tuonne! Tiukat ohjeet ovat paikallaan esimerkiksi liikenteessä, mutta jalkapallokenttä on tosi turvallinen paikka. Ei siellä tarvitse huutaa lapsille.

Nyt valmennan 6–10-vuotiaita poikia uudella, kokonaisvaltaisella tyylillä, johon olen hakenut ideoita lukemalla kasvatuksen filosofiaa ja psykologiaa. Mottoni on rennosti täysillä. Harjoitukseni perustuvat sisäiseen motivaatioon ja siihen, että ihminen oppii parhaiten rentoutuneena.

En huuda lapsille, ja joillekin vanhemmille se on kova paikka. Heidän pelkonsa on, että ilman kovaa kuria lapsesta ei kasva kunnon kansalaista. Minä taas uskon lasten hyvyyteen. Jos joku tekee kiusaa, haluan selvittää syyn siihen. En halua tylyttää ketään hiljaiseksi.

Kutsun vapaaehtoisuuteen perustuvia harjoituksia hop lop -treeneiksi. Tarjolla on kolme pistettä, joista yksi on aina vapaa peli. Jos lapsesta tuntuu, että juuri sinä päivänä ei jaksa hioa jotain teknistä asiaa, voi vain pelata. Onhan aikuisellakin sellaisia päiviä.

"Lopulta aika moni lapsi karttaa kilpailua."

Treeneissäni lapset voivat edetä omien taitojensa mukaan ja huomaavat itsekin edistymisensä. Haen ideaa tietokonepeleistä, joissa edetään aina vaikeampaan tehtävään. Pitää keksiä niin kiinnostava harjoitus, että lapset haluavat tehdä sitä. Jos teen tylsän, kukaan ei tule.

Välillä pidän jollain pisteellä juoksukilpailun. Olen huomannut, että lopulta aika moni lapsi karttaa kilpailua. Taitaa olla enemmän joidenkin aikuisten ajatus, että elämä on kilpailua. Minusta se ei ole.

Karsinta edustusjoukkueeseen tehdään Suomessa minun mielestäni liian aikaisin. Monissa muissa maissa ajatellaan, että pelaajan luonne on tärkeämpi kuin tekniset valmiudet kahdeksanvuotiaana. Pelaajiin pitäisi tutustua paremmin ennen tasoryhmiin jakoa.

Uskon, että tyylilläni voi valmentaa myös huippuja. Huipputasolla kovin työ tehdään itsenäisesti treenien ja pelien välillä. Pelkkä lahjakkuus ei riitä, tärkeintä on intohimo lajiin. En halua olla se, joka tappaa intohimon.

Pieni lapsi haluaa miellyttää aikuista ja tekee siksi, kuten valmentaja käskee. Murrosikäinen tajuaa, että valinnat on tehtävä itse, ja silloin moni lopettaa pelaamisen. Haaveeni on, että nyt valmentamani pojat jatkaisivat pelaamista teini-iän yli. Että joukkuehenki olisi niin hyvä, ettei kukaan haluaisi jäädä pois. Että he saisivat elinikäisen porukan, jossa jokainen saa olla oma itsensä. Jos he pelaavat yhdessä vielä aikuisina, olen onnistunut."

Eero Länkelin valmentaa jalkapallojunnuja Helsingissä.

Meidän Perhe 1–2/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Näyttelijä John Stamos ja hänen kihlattunsa Caitlin McHugh, 31 eivät ole vielä paljastaneet tulevan lapsen sukupuolta. 

Muun muassa Teho-osasto ja Full House -sarjoista tuttu näyttelijä kertoo People-lehden haastattelussa, että hän oli ehtinyt menettää toivonsa isäksi tulon suhteen. Avioero pitkäaikaisesta kumppanista Rebecca Romijnista vuonna 2005 sekä Stamoksen oman äidin kuolema vuonna 2014 pahensivat Stamoksen päihdeongelmaa, jonka tähti selätti vasta viime vuonna vieroituksen avulla. 

– Olen odottanut isäksi tuloa kauan. Mutta ensin minun piti selvittää asioita itseni kanssa, Stamos kertoi.

Nyt kuitenkin Stamoksen elämässä kääntyy uusi sivu, kun kauan odotettu esikoinen syntyy ensi vuonna. Onnelliset vanhemmat eivät halua vielä paljastaa vauvan sukupuolta, mutta Stamos uskoo tietävänsä, millainen isä hänestä tulee:

– Aion olla hauska isä! Olenhan harjoitellut jo kauan, Stamos kertoo haastattelussa viitaten roolihahmoonsa Full House -sarjassa, jossa näyttelijä auttaa leskeksi jäänyttä päähenkilöä tämän lasten hoidossa. 

 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: ProVisual
Kuva: ProVisual

Leikittiinkö sinun lapsuudessasi paperinukeilla vai elitkö muovilelujen huuman aikaa? 

 

Lelut on kuvattu Lelumuseo Hevosenkengässä Espoossa. Asiantuntijana jutussa on Lelumuseon johtaja Johanna Rassi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.