Lapsen uimataito lähtee veteen totuttelusta. Tärkeintä on oma tahti.

Isosisko hyppää suin päin syvään päähän ja sukeltaa, kun pikkuveljellä menee melkein tunti pelkkään veteen totutteluun. Lapset ovat yksilöitä: toiset arkailevat astua altaaseen, toiset ovat luonnostaan varsinaisia vesipetoja.

– Uimaan oppimiseen vaikuttaa temperamentin lisäksi se, kuinka paljon lapsen kanssa on oltu vedessä ja millaista esimerkkiä hän on saanut vanhemmilta, koulutussuunnittelija Laura Häkkinen Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitosta sanoo.

Jos vanhemmat ovat vieneet pienokaisensa vauvauintiin ja jatkaneet siitä vielä perheuintiin, lapsi on saanut jo ensimmäisinä vuosinaan tukevan kosketuksen veteen.

Lapset osallistuvat uimakouluun useimmiten 5–7-vuotiaana, mutta uimisen voi oppia itsekin. Valtaosa suomalaislapsista saa myös uimaopetusta ainakin jossakin vaiheessa alaluokkia. Reilu puolet kouluista järjestää uintia joka luokka-asteella.

Hui, vettä!

Jos lapsi suhtautuu uimiseen ja veteen ylipäätään epäluuloisesti, kannattaa harjoittelu aloittaa rauhallisesti. Jotkut lapset voivat suorastaan pelätä vettä. Voi olla, että vedellä on peloteltu tai siitä on ikäviä kokemuksia. Ei ole mikään ihme, jos esimerkiksi pienenä laiturilta rantaveteen molskahtanut lapsi kammoaa pinnan alle joutumista.

– Tärkeää on edetä lapsen ehdoilla ja tehdä vettä vähitellen tutuksi. Lapsi saa rauhassa totutella ja kokeilla, miltä tuntuu, kun vesi koskee kehon eri osia, Häkkinen sanoo.

Jo arkinen hiustenpesutilanne on esiuimaopetusta: lapsi tottuu siihen, miltä tuntuu, kun kasvot kastuvat ja nenän ylikin menee vettä. Kun lapselle syntyy luottamus veteen elementtinä, varsinainen uimaopettelu sujuu huomattavasti rennommin.

Altaassa tai rannalla vanhempi voi ensin antaa lapsen vain oleilla vedessä, liikkua eri tavoilla, aistia vettä laajoilla rauhallisilla liikkeillä. Sitten on aika kastautua kokonaan ja käydä myös pinnan alla. Vähitellen aikuinen voi ohjata lasta kokeilemaan kellumista ja liukua.

Kaikki oppiminen vie aikaa. Siksi on tärkeää, että lapsella on mahdollisuus päästä uimahalliin tai -rannalle ja harjoitella rauhassa.

Uimaan oppiminen on paljon vanhempien esimerkistä kiinni, Häkkinen huomauttaa. Myös mahdollisten isosisarusten antama malli voi innostaa lasta opetteluun.

Sillä on iso merkitys, että aikuinen menee altaaseen mukaan ja tekee ja touhuaa. Se on samalla myös turvallisuustekijä.

Kesällä rannalla oleillessakin aikuisen on hyvä olla uimataidottoman lapsen mukana avovedessä niin, että lapsi on kaiken aikaa käden ulottuvilla.

Kavereista mallia

Monen uuden taidon opettelussa edessä on sama pulma: kun homma ei ensimmäisellä eikä vielä viidennelläkään kerralla suju, lapsi kiukustuu ja aikuinenkin käy helposti kärsimättömäksi.

On toki niitä, jotka opettelevat mielellään rauhassa äidin tai isän kanssa, mutta monesti lapsen on helpompi ottaa vastaan neuvoja ja ohjeita vieraalta ammattilaiselta kuin omalta vanhemmalta.

– Jos tuntuu, että omilla opeilla ei päästä eteenpäin, uimakoulu voi olla paikallaan. Ryhmästä on myös se ilo, että lapsi näkee paljon mallia toisilta, Häkkinen sanoo.

Ryhmäopetuksessakin on Häkkisen mukaan olennaista, että jokainen lapsi saa toimia omalla tavallaan.

Toiset tarvitsevat enemmän aikaa, toisilla on menoa ja vauhtia muidenkin edestä.

Eikä uimakouluunkaan kannata suhtautua niin, että asia on sen myötä kertaheitolla pois päiväjärjestyksestä. Joku lapsi oppii nopeasti – toinen saattaa käydä kolmekin uimakoulua ennen kuin touhu alkaa varsinaisesti sujua.

Joskus ratkaisevat oivallukset syntyvät, kun lapsi pääsee toistamaan uimakoulusta opittuja harjoituksia omalla ajalla ja rauhassa.

Maltti on valttia

Toisille lapsille sopii ryhmäopetus, toiset tykkäävät käydä kaverin kanssa polskimassa. Joku taas tahtoo pulikoida pitkään turvallisesti vanhemmassa kiinni, leikkiä vaikka pikku hyljettä ja isoa hyljettä.

Häkkinen kannustaa vanhempia seurailemaan lasta ja sitä, mikä hänelle on luontaista. Hän muistuttaa, että jos aikuinen painostaa liikaa harjoitteluun, se saattaa kääntyä itseään vastaan. Mukavaksi tarkoitetusta ja hyödyllisestä uimataidosta tuleekin stressaava ja epämiellyttävä asia.

Kun lapsi pääsee olemaan vedessä säännöllisesti ja turvallisesti, häntä ei tarvitse varsinaisesti opettaa, vaan hän oppii itse.

– Lapsi tarvitsee tilaa totutella omaan tahtiin, jotta tulee se onnistumisen elämys ja ilo. Sama pätee lajissa kuin lajissa. Maltti on valttia, Häkkinen sanoo.

Polskutelkaa paljon

  1. Anna lapselle aikaa ja tilaisuuksia totutella veteen ja harjoitella rauhassa.
  2. Näytä mallia: vie uimahalliin, mene mukaan altaaseen, polski ja touhua.
  3. Muista, että liiallinen painostaminen voi kääntyä itseään vastaan.

Näyttelijä John Stamos ja hänen kihlattunsa Caitlin McHugh, 31 eivät ole vielä paljastaneet tulevan lapsen sukupuolta. 

Muun muassa Teho-osasto ja Full House -sarjoista tuttu näyttelijä kertoo People-lehden haastattelussa, että hän oli ehtinyt menettää toivonsa isäksi tulon suhteen. Avioero pitkäaikaisesta kumppanista Rebecca Romijnista vuonna 2005 sekä Stamoksen oman äidin kuolema vuonna 2014 pahensivat Stamoksen päihdeongelmaa, jonka tähti selätti vasta viime vuonna vieroituksen avulla. 

– Olen odottanut isäksi tuloa kauan. Mutta ensin minun piti selvittää asioita itseni kanssa, Stamos kertoi.

Nyt kuitenkin Stamoksen elämässä kääntyy uusi sivu, kun kauan odotettu esikoinen syntyy ensi vuonna. Onnelliset vanhemmat eivät halua vielä paljastaa vauvan sukupuolta, mutta Stamos uskoo tietävänsä, millainen isä hänestä tulee:

– Aion olla hauska isä! Olenhan harjoitellut jo kauan, Stamos kertoo haastattelussa viitaten roolihahmoonsa Full House -sarjassa, jossa näyttelijä auttaa leskeksi jäänyttä päähenkilöä tämän lasten hoidossa. 

 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: ProVisual
Kuva: ProVisual

Leikittiinkö sinun lapsuudessasi paperinukeilla vai elitkö muovilelujen huuman aikaa? 

 

Lelut on kuvattu Lelumuseo Hevosenkengässä Espoossa. Asiantuntijana jutussa on Lelumuseon johtaja Johanna Rassi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.